
Olen nukkunut viimeisen viikon aikana ihan kamalan paljon. Siis ihanan paljon. En ole stressannut mistään, enkä keskittynyt kuin juuri kulkevaan viikkoon. Toisinaan olen harhautunut miettimään liikaa tulevia tunteja tai seuraavaa päivää, mutta pääosin olen pystynyt roikkumaan tiukasti meneillään olevassa hetkessä.
Nukun arjessa tyypillisesti noin 7 tuntia yössä. Pystyn jollain ilveellä selittämään aina itselleni, että se olisi muka riittämiin. Täällä uneen makuun päästyäni muistan taas, ettei se ole missään tapauksessa riittävästi. Ei vain yksinkertaisesti ole, vaikka keksisin valveillaoloajalle minkälaisia kuningasideoita, miljoonan dollarin suunnitelmia. Minä tarvitsen enemmän unta.

Kun on tekemistä enemmän kuin tunteja, karsin ensimmäiseksi yöunista. Vedän vuodesta noin 11 kuukautta liian vähillä, minulle riittämättömillä unilla, ja noin kuukauden nukun niin kuin aina pitäisi: joulunajan rauhallisemmat hetket, heinäkuun sysikesän viikot ja muutamat irralliset lomapäivät muodostavat yhteensä noin kahdestoistaosan vuodesta.
Ajatuksissani ajattelen, että haluan mieluummin enemmän unta kuin rahaa. Käytännössä otan kuitenkin vastaan enemmän töitä kuin 8-tuntisen työpäivän aikana pystyy tekemään. Koska on niin kiinnostavaa. Tai koska nopeastihan minä tämän tästä. Koska ei voi koskaan tietää onko ensi kuulle tiedossa mitään.
Saatan lähteä treeneihin, ystävien luokse tai reissuun, vaikka tietäisin sen tarkoittavan vajaita unia. Pitäähän kropastakin pitää huolta, eikä se ole ystävien vika, jos en ole saanut nukuttua. Ja on ehdottomasti pitkien yöunien menettämisen arvoista, jos tiedossa on unelmien reissu, projekti tai seikkailu! Enkä tietenkään nuku seikkailuillani niin kuin kotona nukun, tai niin kuin pitäisi nukkua, sillä ehtiihän sitä sitten arjessa.

Kyllä se vain niin on, että minä olen tyhmä. On silkkaa tyhmyyttä karsia unesta. Aivoni ovat väsyneinä tyhmemmät, en saa asioita aikaiseksi, enkä nauti mistään yhtä paljon. Olen levottomampi, takakireämpi ja tehottomampi. Sosiaaliset voimavarani ovat pienemmät, ja sosiaaliset kykyni jäähyllä. Empatiakykyni heikkenee ja olen itsekkäämpi.
Eivät nämä asiat tietenkään tule kerralla päälle, eivätkä maksimiinsa. Siltikin ne vaikuttavat koko ajan ja kertyvät vyyhdiksi, jota ei viikonlopun eikä kahden viikon lomankaan aikana pureta. En halua olla vähääkään takakireämpi, itsekkäämpi tai levottomampi.
Ja haluan ihan oikeasti mieluummin enemmän unta kuin enemmän rahaa. Ja enemmän unta kuin treeniä. Enemmän unta kuin ystäviä. Enemmän unta kuin seikkailuja. Kun kaikki on vaan niin paljon parempaa, kun nukkuu. Tiedän sen oikein hyvin, vaan toimin toisin. Ihminen, ihminen, kuinka tyhmä on ihminen.
Kulutan itseäni pala palalta. Ääliömäistä touhua. Nyt on kissa kuitenkin pöydällä, vähintään ikkunalaudalla, joten on aika ryhtyä muutokseen. Tiedän kuitenkin, että levänneenä kirjoitetusta blogiteksteistäni on vielä maratonmatka toimintaan. Toivon, että pystyn ottamaan kunnolliset yöunet prioriteettilistan kärkeen ennen kuin otsani uomassa pysyy lyijykynä.
-Henriikka
muki / Arabia Arctica, oloasu / Nanso (saatu)
Voi miten tärkeä kirjoitus! Ää itkettää. Minä joka nuorena lopulta 10 vuotta sitten sairastuin mm. krooniseen unettomuuteen. Valvoin varmaan vuoden käytännössä. Vieläkään 10 vuoden kuluttua en nuku ilman unilääkettä. Joskus kun väsymys menee liian pitkälle se kääntyy itseään vastaan. Nykyään yritän pitää sääntönä, että illalla kun laitan herätyksen niin siihen olisi oltava 10 tuntia.
Kiitos kovasti kommentista. Kuulostaa aika hurjalta tuo sun tilanne. Toivottavasti vielä joku päivä saat unta ihan ilman unilääkkeitäkin.
Iloa ja paljon pitkiä unia sun vuoteen!
Joo, kyllä! Uni on niin tärkeää meidän aivoille ja hyvinvoinnille, voi että kun me ihmiset tajuttaisi se paremmin. Itse huomaan ihan samoja oireita vähien yöunien jälkeen: pahimmillani oon hirveän kireä ja kiukkuinen, ja hyvien yöunien jälkeen taas kuin itse aurinko. Vuonna 2018 vois tsempata.
No niinpä juuri. Mäkin huomaan olevani niin paljon kivempi ja parempi ihminen läheisille, kun takana on riittävästi unta. Olkoon vuosi 2018 hyvien unien vuosi!
On aivan käsittämätöntä, että yöunista karsimisesta on tullut jonkinlainen normaali juttu nykyajan yhteiskunnassa. Tarkoitan tällä sitä, että jotkut työpaikatkin vaativat tekijältään niin paljon, että töissä ollaan aamusta iltamyöhään asti niin, että kahdeksaa tuntia on mahdoton nukkua!
Hyvä, kun kirjoitit aiheesta.
No jep, toi on kyllä aivan totta. Miten tyhmää onkaan nipistää omista tai muiden yöunista. Maailma olis varmaan ainakin hitusen parempi paikka, jos jokainen ihminen nukkuisi hyviä yöunia.
Tää postaus näytti ihan siltä kuin se ois mun kirjottama! Pahimmillani saatan arkisin nukkua 6,5-7 h ja se ei riitä! :D Tarvitsen niin paljon enemmän unta koska ei ole tekosyitä valvoa öisin pari tuntia lisää. Tuntuu kuitenkin siltä että on menossa parempaan suuntaan mutta voin niin paljon samaistua! Tsemppiä nukkumisen kanssa!
Oijoi, toivottavasti saat unirytmit kuntoon. On niin paljon helpompi elää ja iloita elämästä hyvin nukutun yön jälkeen.
Kiitos tsempeistä ja kommentista :-)
Kiitos Henriikka kissan pöydälle nostamisesta. Kaikki me nipistämme unesta, on jotain muuta mielenkiintoisempaa tai stressaavaa. Suosittelen Aki Hintsan Voittamisen anatomia- kirjaa, ainakin sen unta käsittelevää osaa. Hyvä ja riittävä uni lisää tuottavuutta, mikä yksityisyrittäjää ja meitä muitakin kiinnostaa. Kiitos muuten virksitävästä blogistasi ja hyviä unia!
Hei pitääpä etsiä tuo kirja. Kiitos vinkistä. Ja muutenkin mainiosta kommentista.
Sama täällä! Minäkin kuvittelen voivani elää 6.5-7h yöunilla mutta eivät ne vain riitä … 8h on minimi niin tosiaan olen minäkin huomattavasti sosiaalisempi ja tehokkaampi :D
Tärkeä postaus!
Ja kiitos ”memmu” kirjavinkistä!
Kiitos Heidi. Kiva kuulla, että tykkäsit :-)