”Kyllähän se aiheuttaa reaktioita ja herättää tunteita, jos joku tekee jotain niin radikaalia, että vaan hyppää pois oravanpyörästä ja tekee vaan kaikkea mitä mieleen juolahtaa.”
Tammikuun sitaatti tuli eräänä päivänä rauhallisella äänellä Jannelta, kun mietin suruissani ääneen, miksi ihmiset suhtautuvat muiden impulsiivisiin elämänvalintoihin ja radikaaliin muutokseen usein hyvin kielteisesti, kuin se olisi heiltä jotenkin pois.
Sen minä vain haluan tänään kirjoittaa, että se ei juuri koskaan ole.
-Henriikka
Kuvat: Eeva Mäkinen
Ei todellakaan ole pois muilta. Lähtisin itsekin ulkomaille suoraa päätä jos olisi tarpeeksi säästöjä! Tällä hetkellä olen kuitenkin valinnut toisen tien – uutukaisen asuntolainan ja opettajauran ?☺️
No eipä kuulosta lainkaan hassummilta nuo sinunkaan valintasi :)
Ehkä ittekkin hyppään vielä oravanpyörästä pois, kohan saan aloittamani elämäntarinani kirjoitettua valmiiksi kirjaksi. Tai sitten viskataan sinne :D. Mutta jokainen taplaa tyylillään ja mitä se toisille kuuluu?
Amen, brother. Elämänkerran kirjoittaminen, vau! Siinäpä jotain tavoiteltavaa elämälle.
Hyvä ajatus! <3 Itse pidän koulutusta tärkeänä, nimenomaan itselleni, ja siksi haluan nyt opiskella. Mutta ehkä jonain päivänä tulen järkyttämään kaikkia sukulaisia ja kavereita kun jätän duunit ym Suomeen ja hyppään pelkän repun ja menolipun kanssa lentokoneeseen tietämättä minne menen ja kuinka pitkäksi aikaa. Ihailen sellaisia ihmisiä, jotka uskaltaa tehdä päätöksiä itseään kuunnellen ja itseensä luottaen. Ehkä jokaisella ois välillä vähän mietittävää, että onko se jatkuva suorittaminen ja kiire sitten se mikä on tärkeää ja arvokasta? :)
Ja oravanpyöriähän on monenlaisia – joillekin se voi nimenomaan olla matkustuksen kehä. Opiskeluhan voi olla mielettömän vapauttaa ja nimenomaan jotain ihan muuta kuin oravanpyörää.
Todella hyvä ja ajatuksia herättävä tuo viimeinen lauseesi.
Sydän tälle <3
Kaks takas!
Luulen että ihmisten kielteinen suhtautuminen johtuu hyvin pitkälti kateellisuudesta. Mikä tietysti on typerää koska toisen onnellisuus ja mahdollisuudet ei ole omasta pois. Ymmärrän kuitenkin ihmisten harmistuksen siitä, että toinen pystyy asioihin joista itse unelmoi. Monella ihmisellä ja monella alalla kun saattaa olla sellainen tilanne, että palkkojen tasot yms. eivät mahdollista toivottua elämäntyyliä. Oravanpyörästä irroittautuminen on hieno ja rohkea ratkaisu, mutta ei valitettavasti mahdollista kaikille siitä unelmoiville.
Ymmärrän itsekin harmituksen. Ymmärrän surunkin, ihmilliset tunteet. Kateudenkin. Tunteitahan ei ihan kauheasti pysty edes kontrolloimaan, ainakaan niitä ensimmäisiä. Sitä en ymmärrä, että miten aikuinen ihminen ei pysty erottaa tunnetta ja toimintaa, vaan alkaa purkaa omaa tyytymättömyyttään toiseen ihmiseen. Tai kielteinen suhtautuminen toiseen ihmiseen ei varmasti edistä sen omankaan unelman toteutumista.