”Lähdetkö sä kahdestaan sun isän kanssa? Mä en ikimaailmassa lähtisi minnekkään iskä mukana…”
Nämä ovat olleet yleisimmät kommentit, kun olen kertonut ystävilleni ja tutuilleni kenen kanssa lähden heittämään Trans-Siperian junamatkan huhti-toukokuun vaihteessa. Kyllä, reissuseurueeseen kuuluvat vain minä ja isäni. Totta kai lähden juuri hänen kanssaan, olenhan haaveillut yhteisestä matkasta lapsesta saakka.
Olen tänään miettinyt reittiä, täyttänyt Venäjän viisumihakemusta ja tärissyt vähän innosta ja jännityksestä. Onneksi matkaan lähdetään vasta huhtikuun lopulla, niin ehtii vielä valmistautua.
Tämä on se matka, jota olen odottanut jo vuoden päivät. Muistan, kuinka soitin reilu 60-vuotiaalle isälle ja kysyin, että onko hän ollut tosissaan siitä, että haluaisi vielä joskus kulkea junalla Siperian läpi. Ja jos on, niin lähtisikö hän tekemään sen kanssani.
Niin se vaan halusi. (Aluksi järkisyistä ei ja yhtäkkiä, aika nopeasti sittenkin tunne- ja intuitiosyistä kyllä.) Rakas, tuttu isä, jolta minä olen puolikkaani perinyt. Reilu kuusi viikkoa, niin heitämme rinkat harteillemme ja hyppäämme Moskovan junaan. Aikaa on kaksi viikkoa ja kaksi päivää ja tällä kertaa olisi tarkoitus päästä Pekingin sijasta Vladivostokiin.
Tai siis tarkoitan, että tarkoitus ei ole päästä mihinkään, vaan olla vain.
Jätän Siperian reissujutut ja valmistelupaniikit tuonnemmaksi. Nämä viimekesäiset kuvat vain tulivat eteeni läppärillä, ja sydämeni vain tulvahti täyteen iloa ja jännitystä tulevasta keväästä.
-Henriikka
Ps. Jos haluatte virittäytyä tunnelmaan, niin kaikki edellisen eli ensimmäisen Trans-Siperian matkan kirjoitukseni löytyvät näistä linkeistä:
Trans-Siperia aasta ööhön: käytännönohjeet junamatkalle
Trans-Siperia 1: Moskova
Trans-Siperia 2: Junamatka Moskovasta Irkutskiin
Trans-Siperia 3: Kolisevan junan kiskoilla
Trans-Siperia 4: Kohti Baikalia
Trans-Siperia 5: Talviturkki jäi Baikal-järveen
Trans-Siperia 6: Olkhonin saarella
Trans-Siperia 7: Venäjän yli Mongoliaan
Trans-Siperia 8: Uskomattoman kaunis Mongolia
Trans-Siperia 9: Mongolialaista elämää Ulan Batorissa
Trans-Siperia 10: Pahuksen Peking
Trans-Siperia 11: Kiinan muurille ja kotiin
Oi, kuulostaa mahtavalta! Mä oon reissannut paljln mun isän kanssa, lapsena ja teini-ikäisenä ulkomailla asti ja sittemmin lähinnä Suomessa :-)
Isät ovat ihania! Nyt on reissu tehty, ja toivottavasti tulee duo-matkoja jatkossakin.
Vaikka en sua tai sun isää tunnekaan, niin pelkkien kuvien perusteella on helppo uskoa, että matkasta tulee mahtava!
Ja siitä tuli! Tulkitsit kuvia erinomaisen hyvin! :)
Kiva, että lähdet isäsi kanssa reissuun! Teillä tulee olemaan varmasti hieno matka.
Isät on rakkaita ❤️ Hyvä isäsuhde on hieno asia elämässä.
Olen niin samaa mieltä. Täytyy olla onnellinen ja kiitollinen hyvästä isäsuhteesta!
Aivan mahtava homma, että pääset isäsi kanssa reissuun! Tuollainen matka olisi munkin haaveeni, nyt vaan ei riitä terveyttä vanhalla isälläni eikä itselläni sellaisen tekemiseen. Nauttikaa!
Hei Kide! Toivottavasti isäsi voi hyvin ja voit tehdä hänen kanssaan muita siistejä juttuja. Niin ja toivottavasti pääset toteuttamaan vastaavan matkan jonkun muun kanssa. Tai ehkä yksin?
Huippua, mekin olemme siskoni kanssa reissanneet paljon isämme kanssa. Viime kesänä oltiin viikon Keski-Euroopan roadtripillä ja ylihuomenna lennetään Saariselälle hiihtämään. Puhumattakaan siitä, että kun oltiin siskon kanssa alle kouluikäisiä ja isä teki vuorotöitä, käytiin usein kolmistaan laivareissuilla arkena. Hatunnosto siitä iskälle, tiedän monta perhettä joissa isä ei ikinä lähtisi lasten kanssa itsekseen reissuun. Ja on me välillä otettu äitikin mukaan :D
Hehe! Ihanaa, että äitikin pääsi välillä mukaan. Kyllä matkustava ja tyttäret mukaan raijaava isä on hatunnoston ansainnut!
Ootko sä koskaan avannut syitä sille, miksi sä matkustat niin paljon? Selailen sun blogia aika harvoin, mut oon silti ymmärtänyt että sulle luonto ois tärkee juttu? Miten tää luontosuhde sit kohtaa jatkuvan lentomatkustamisen kanssa – varmasti tiedät sen aiheuttavan hirvittävät määrät päästöjä. Ootko laskenut sun hiilijalanjälkeä koskaan? Miten voit elää asian kanssa? Anteeksi näin kärkässävyinen kommentti, mutta musta näistä jutuista on puhuttava suoraan – meillä on kuitenkin vaan tää yksi maapallo.
Hei ja pahoittelut kommenttiin vastaamatta jättämisestä! Kysymyksesi on erittäin aiheellinen ja olen sitä itsekin paljon miettinyt. Jos meni aikanaan ohi, niin käythän lukemassa viikkoa myöhemmin julkaistun postaukseni aiheesta. Sen alle syntyi myös ihailtavan paljon keskustelua. https://aamukahvilla.fi/2018/03/lentamisen-epaekologisuus-ja-ilmastopaastot/ Ihanaa syksyä!
[…] klo 20:32 juna lähti Kouvolasta kohti Moskovaa, ja hyppäsimme isän kanssa kyytiin. Sieltä matka jatkui kohti Irkutskia neljän yön junalla, jonka kyydissä tällä hetkellä […]