Kaupallinen yhteistyö: Ympäristöministeriö & Asennemedia

Matkustus ei ole sitä, että lähdetään mahdollisimman kauas. Matkustus ei ole sitä, että etsitään hulppeimpia kohteita ja upeimpia ympäristöjä. Matkustus on mielentila. Ja matkustus on mielestäni myös sitä, että katsoo lähiympäristöään uusin silmin – arvokkaita kulttuuriympäristöjä löytyy usein jo heti nurkan takaa ja omasta korttelista.

Näissä kuvissa on itselleni kaksi hyvin tärkeää ympäristöä: Eiranrannan skeittipuiston koripallokenttä, sekä Telakkarannan nosturimaisema.

Lenkkireittini kulkee Hietalahden torin halki ja Eiranrantaa pitkin aina Olympiaterminaalin viereiselle Vapauden patsaalle. Lenkillä on aikaa ajatella ja katsella kunnolla ympärilleen. Näin oikeastaan kaikki tutulle reitille osuvat maisemat alkavat vähitellen tuntua siltä, että haluan suojella niitä. Sekä nosturit että koriskenttä sattuvat lenkkini varrelle ja ovat näin muodostuneet yhä vain tärkeämmiksi turvapaikoiksi itselleni.

Kun Ympäristöministeriö sitten osana #suojelentätä-kampanjaansa pyysivät minua miettimään oman lähiympäristöni aarteita, mietin heti näitä kahta paikkaa.

En edes tiedä, miksi Eiranrannan koripallokenttä tuntuu itselleni niin tärkeältä. Alueeseen tiivistyy varmasti niin paljo kesä-Helsingin tunnelmallisten kesäiltojen muistoja, endorfiinin(ja adrenaliinin!)täyteisiä pelihetkiä sekä hyvin ja hyvin huonosti heitettyjä koreja.

Vieressä oleva skeittiparkki on usein kesäisin täynnä rullaajia ja tuntuu, että koriksenpelaajilla ja parkin väellä vallitsee yhteisymmärrys. Kun merenrantaa myöten juoksee ja kävelee vielä kosolti lenkkeilijöitä, on iloisen aktiivinen ilmapiiri taattu. Parasta ovat kuitenkin hetket, jolloin aurinko on jo laskenut, ja jyvät karsittu akanoista. Muutama sinnikkäin skeittaaja hioo vielä temppujaan, ja istun kentänlaidalla juoden vesipullosta pohjia. Meri on vierellä upea ja pelottava, päivän lämmöstä vielä ajatus jäljellä.

Koriskentän rinnalle toiseeksi lähiympäristön aarteeksi valitsin Hietalahden torin viereisen nosturimaiseman.

Tämä saattaa nyt kuulostaa vähän kahelilta, mutta olen kiintynyt aikuisikäni aikana useisiin nostureihin. Arabianrannassa asuessamme ikkunastamme näkyi aina eräs turvallinen, suuri nosturi. Se tuntui vähän kuin ystävältä, jota katsellessa arjen murheet helpotti. Kun se sitten lopulta vietiin pois rakennustyömaalta, tuntui tyhjältä. Kelle minä nyt juttelisin? (Öö, vaikka omalle miehellesi?)

Ja kun sitten muutimme keskustaan uudenvuodenaattona 2016, tajusin melko pian saavani uusia, uskollisia ystäviä Telakkarannasta.

Nosturimaisema on sellainen, jonka luokse kuljen, kun mieli on levoton tai asiat eivät etene. Joskus nappaan Hietalahden kauppahallista kahvin tai salaatin mukaan ja nautin eväistä nosturimaisemissa. Toisinaan menen varta vasten katsomaan, kuinka aurinko laskee nostureiden taakse.

Nyt kun Telakkarantaa remontoidaan, jännitän kovasti, kuinka käy salapaikkani. Toivottavasti hyvin.

Kampanjaan liittyen haastan myös teitä jakamaan kuvia ja tarinoita kulttuuriympäristöistä, jotka ovat teidän suosikkeja, teille merkityksellisiä.

Osallistuminen on yksinkertaista:

-Ota kuva sinulle tärkeästä kohteesta
-Jaa se Instagramissa
-Kerro kuvatekstissä, miksi valitsit kohteen

Kun jaat kuvan hashtagilla #suojelentätä, osallistut samalla kilpailuun. Kilpailu on voimassa koko kesän, 8.8.2018 asti.

Kilpailun päätyttyä kaikista kesän aikana kilpailuun osallistuneista kuvista kilpailuraati valitsee kolmen kärjen, joiden toteutus ja idea on onnistunut, innovatiivinen ja kenties jopa yllättävä. Jaossa kolmen kärkijoukolle on 100–300 euron lahjakortteja valokuvausliike Rajala Pro Shopiin. Lisäksi parin viikon välein arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken Black Eye -linssejä matkapuhelimiin.

Kekseliäällä ja hauskalla tavalla tehty ja kuvaan lisätty #suojelentätä-aihetunniste palkitaan erikseen omassa kategoriassaan canvas-taululla omasta vapaavalintaisesta valokuvasta (arvo 100 euroa). Voit esimerkiksi kirjoittaa #suojelentätä hiekkaan, piirtää sen maahan katuliiduilla, virkata sen tai vaikka askarrella kyltin. Tyyli on vapaa!

Lisätietoja kilpailun säännöistä löydät ympäristöministeriön nettisivuilta.

Mikä sitten on kulttuuriympäristö? Eli mikä kaikki lasketaan mukaan? No, lähes kaikki. Ympäristöministeriö kuvailee asian näin:

”Kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan kaikkea ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta syntynyttä ympäristöä. Kulttuuriympäristöksi käsitetään usein vain turistinähtävyydet ja historialliset rakennukset, mutta myös arkiset ympäristöt, esimerkiksi skeittipuistot, viheralueet, modernit rakennukset, perinteikkäät maalaismaisemat latoineen ja maatiloineen tai vilkas kaupunkimaisema ovat yhtä lailla kulttuuriympäristöjä. Tärkeää ja aina jollekin merkityksellistä kulttuuriympäristöä löytyy yhtä lailla Helsingin kantakaupungista kuin Inarin tuntureilta.”

Tässä olivat kaksi merkityksellistä paikkaa Helsingistä, mutta minulle vieläkin tärkeämpiä kulttuuriympäristöjä löytyy vielä kotikaupunkini ulkopuolelta: lapsuudenkaupungista Kouvolasta, äidin synnyinsijoilta, mökkiseuduiltamme Kuhmosta ja esimerkiksi useammasta kaupungista ja kunnasta, joissa nuoruudessani luuhasin. Näihinkin kaikkiin maisemiin on ihana matkustaa ja todeta, että jos en konkreettisesti aina pystyisikään, niin ainakin henkisesti #suojelentätä.

-Henriikka

Ps. Ei pitäisi kirjoitaa tällaisia juttuja reissun päältä, kun tulee melkein koti- ja Suomi-ikävä!