Miksi kuvaan, millä kuvaan? Tunnelmia linssin läpi syvältä Siperiasta

Kaupallinen yhteistyö: Olympus

Palasimme Trans-Siperian junamatkalta noin kaksi kuukautta sitten. Palaan reissuun ajatuksissani viikottain. Miten uskomattomalta kaikki tuntuukaan ja miten absurdeja nämä hetket jälkikäteen ovatkaan.

Matka on tietysti itsessään jo elämys. Juna kuljetti meitä 10 000 kilometriä halki Siperian – ensin Helsingistä Moskovaan, siitä Irkutskin kautta Mongoliaan ja taas Ulan Udden kautta takaisin Venäjälle ja lopulta päätepysäkille Vladivostokiin. Kymmenen yötä junassa ja kuusi ”maissa”, eli hostelleissa, majapaikoissa ja yksi mongolialaisessa jurtassakin.

Kaikista parhaimpana antina muistelen kuitenkin sitä, että sain jakaa matkan isäni kanssa. Ja sitä, että tunsin silti reissaavani hyvän ystävän kanssa. Nauroimme niin monta kertaa niin paljon, että vatsalihaksia kivisti. Vappuna Venäjän nationalistissa kansankarkeloissa pissasin melkein housuun, kun vitsimme meinasivat olla vähän liian hyviä, eikä naurulle tullut loppua. Oli mukava huomata yhdessä matkatessaan, missä monien omien piirteidenikin juuret ovat. Kun kaksi samanlaista seikkailijamieltä matkaavat junassa kohti uutta ja tuntematonta, ei ole niin väliä, että he ovat reilu 60-vuotias isä ja vajaa 30-vuotias tytär.

Oli myös hauska huomata, että minulla on toden totta venäläisiäkin seuraajia. Kun aloin jakaa matkatarinaani Instagram Storiesissa, yhtäkkiä linjoilla oli kymmeniä venäläisiä, jotka olivat valmiina jakamaan maatietouttaan, auttamaan kielen kanssa ja jotka seurasivat innolla reissuamme.

Yleisin keskustelunaloitus heiltä kuitenkin oli: ”Miksi ihmeessä te haluatte tehdä tuon reissun?” Ihmetys oli kahta suurempi, kun kerroin, että tämähän on oikeastaan itselleni jo toinen kerta. Edellisellä kerralla kuljimme vain Vladivostokin sijasta Pekingiin.

Mitenhän sen nyt sitten selittäisi?

Mitenhän sen nyt sitten selittäisi? Että oikeastaan on nimenomaan nautittava seikka, että tulee tylsää. Että on ihana, että viriketäytteisen, värikkään ja tapahtumarikkaan arkeni rinnalla pääsen muutamaksi viikoksi maailmaan, jossa vallitsee tietynlainen viriketyhjiö. Pisin matkamme samassa junassa putkeen oli neljä yötä. Oma punkka, vaunuemäntä ja vaunun päässä puilla lämmitettävä samovaari ehtivät tulla siinä ajassa erittäin tutuiksi. Vieruskaverit vaihtuivat, mutta pussinuudelin ja baabushkojen teemukillisten tuoksu pysyi.

Miten sen selittäisi, että oikeastaan ihan sellaiset tavalliset jutut saattavat tehdä reissusta ikimuistoisen? Yhdessä uutetut ja nautitut kahvikupilliset. Vaivalla väsätyt lounaseväät. Kirjan lukeminen yksin, mutta yhdessä. Silmien ohi kiitävät hiekkatiet, jossa kulkee vanhoja, värikkäitä autoja ja laiskan, mutta onnellisen näköisiä lehmiä. Pysähdykset, joilla ehtii juosta ostamaan kakkupalan ja valtavan vaniljajäätelön. Asioista höpöttäminen pitkään (pidempään kuin on koskaan ennättänyt.) Ja se tarkkaan harkittu ilta, jolloin käydään pikapuuron tai pikarisoton sijaan ravintolavaunussa syömässä vain todetakseen, että kyllä ne omat eväät ovat sittenkin hinta-laatusuhteeltaan ylivertaisia.

Olen uskollinen Olympus-käyttäjä ja myös heidän ambassadorinsa tämän vuoden. Olen jo monta vuotta kantanut reissuissani vain pientä Olympuksen kameraa. Alkuvuodesta lähtien mukanani on kulkenut Olympus OM-D E-M10 Mark III.

Jos saisin päättää, silmässäni olisi kamera, jota räpäyttämällä pystyisin tallentamaan tahtomiani hetkiä juuri sellaisina kuin ne näen. Olisi pa-ras-ta, jos kuvan tallentamiseen ei tarvittaisi erillistä tekniikkaa. Mutta koska se ei (vielä) ole mahdollista, kannan kätevän kevyttä ja pientä, mutta riittävän laadukasta kameraa laukussani (tai nahkahihnasta kaulassani.) En yksinkertaisesti kestä ajatusta, että kamerasta tai kuvaamisesta tulisi seikkailemistani hidastava asia. Haluan kuitenkin ensisijaisesti nähdä ja kokea, en kuvata. Kuvaaminen on kuitenkin suuri osa työtäni, joten haluan tietysti myös tehdä sen kunnolla. Ja koska haluan luoda tarinoita, kertoa seikkailuistani ja pyrkiä muitakin innostumaan ja lähtemään, kameran on oltava hyvä kaverini.

Koon ja keveyden lisäksi fiilaan tietysti täysillä kameran ulkonäköä. Olympuksenihan on ykkösasusteeni (ks. esimerkkejä täältä, täältä tai vaikka täältä.) Kamerasta on tullut hyvä matkakaverini, jonka kanssa tulemme hyvin toimeen ja kuljemme ritirinnan ympäri Suomea, ympäri maailmaa. Mutta en minä sentään niin turhamainen ole, että kantaisin huonoa kameraa vain ulkonäön vuoksi.

(Disclaimer: ominaisuus-fiilistelyä:)

Laitteessa on nopea automaattitarkennus ja muutenkin erinomaiset automaatti-ominaisuudet, jos äkillisissä tilanteissa ei jaksa säätää kameraa manuaalisti (öh, tai välillä muulloinkin). Kääntyvä kosketusnäyttö on itselleni aivan must, kun kauniisti asetellut ruoka-annokset (kuten oheiset slaavilaiset nakkipiilot ja sipsit) näyttävät entistä kauniimmalta lintuperspektiivistä, ja monet nähtävyydet ja rakennukset taas näyttävät yksinkertaisesti paremmalta alakulmasta. Sormella näyttöä näpäyttämällä voi tarkentaa juuri haluttuun paikkaan – tämä auttaa myös reissun päällä silloin, kun pyytää jonkun vieraan tai kameroista vähemmän tietävän ystävän nappaamaan itsestään kuvan. Lisäksi isän ja itseni kaltaisten action-narkkareiden tarpeisiin nopea sarjatulitus on kiva lisä.

Kameran sisäistä Wi-Fiä käytän ja käytin myös reissussa käytännössä koko ajan, koska kuvien siirtäminen puhelimeen tapahtui sillä kaikista helpoiten. Itse asiassa Siperian reissussa minulla ei ollut edes konetta mukana.

Linsseistä Trans-Siperian radalla erityiskäytössä oli todella laaja 12-millinen, 2.0 valovoimaisuudella varustettu objektiivi. Tämä putki oli timanttia nimenomaan junassa, jossa jokainen tilanne on alle metrin päässä, mutta tahtoisi silti ottaa kauniita yleiskuvia. Kiinteä 17mm 1.8 -linssi oli kamerassa paljon kiinni junan ulkopuolella, ja 45 mm 1.8 -putki taas oli käytössä kun kaipasin yksityiskohtia tai nappasin isästä potretteja. Kaikki objektiivit olivat zoomittomia, mutta sen sijaan hyvin pieniä ja valovoimaisia. En ole mikään kovin ahkera putkenvaihtaja, mutta näillä sai nopeasti tehtyä helppoja asioita ja muutoksia.

Minulla olisi myös kamerateemainen tarjous teille! Alekoodilla ”aamukahvilla10” saa -10% Olympus Shopista ensi viikon ajan, 15.7. asti, seuraavista suosikkituotteistani:

E-M10 Mark III (kaikki paketit)
(huom! Tähän saa vielä -10% lisäksi 75€ Cash Back -hyvityksen kaupan päälle osoitteessa www.olympus.fi/bonus)
Objektiivit (ei PRO-sarjan)

Ja jos kamerasta tai linsseistä on mitä tahansa kysyttävää, niin vastaan mieluusti (tai kysyn Olympuksen asiantuntijoilta, jos/kun oma tietotaitoni on vajavaista.)

Kuvaan, jotta saisin tarinani kerrotuksi, asiani sanotuksi. Haluan dokumentoida tilanteita, en niinkään rakentaa niitä. Ensisijaisesti haluan mennä ja tehdä. Tehdä jotain merkityksellistä.Innostaa muitakin menemään ja tekemään.

Rakastan kuvaa tuosta iloisesta mummosta, joka näyttää kameralle persimonia. Tuolla valloittavalla hymyllä hän suostui kuvattakseni eräällä lyhyellä pysähdyksellä, tuntemattomalla Siperian asemalla. Jos olisin saanut edes minuutin pidemmän hetken, olisin voinut hioa ja viilata, vaan reissatessa uniikeimmat hetket kestävät usein vain hetken. Yleensä niitä ei saa kuvatuksi, mutta kun joskus saa, ne ovat niitä parhaita kuvia.

-Henriikka

Kirjoitus on 1. osa Olympus Ambassador –kokonaisuutta

14 kommenttia

  1. Q 9.7.2018

    Hienoja kuvia, ja juuri tuo persimon mummo pysäytti katseen! :)

    Vastaa
    • Henriikka 7.8.2018

      Voi Persimon-mummo! Hän on NIIN ihana. <3 Kiitos.

      Vastaa
  2. T 13.7.2018

    Onpas hienoja kuvia.

    Vastaa
    • Henriikka 7.8.2018

      Suurkiitos! Aika upeat ja mielenkiintoiset puitteet oli kuvatakin.

      Vastaa
  3. Tiia 17.7.2018

    Miksi en ehtinyt blogiasi oikeassa tahdissa! No siksi, kun oli muuttoa ja sitäkin hidasti tämä kasvava vatsa <3 meni tuo alennus ihan ohi, höh. No ei sille voi mitään.

    Kysyisin siis, että minkä linssin valitsen jos saada pian syntyvästä vauvasta ihania kuvia kotona sisällä? Olen pähkäillyt 45 ja 25 välillä, mutta liikkeessä oli kamalan vaikea hahmottaa tuleeko seinä vastaan tuossa nelivitosessa. Kuvat vaan näytti jotenki paremmilta sillä kuvattuna.

    Vastaa
    • Henriikka 7.8.2018

      45lla varmasti vaikeampi ottaa pienehkössä huoneessa sellaisia kuvia, missä näkyy paljon vauvan ympärillä, tai vaikka kokokuva aikuisesta pitämässä vauvaa. Mutta sillä saa varmasti hyviä kuvia pelkästä vauvasta (vaikka kehdossa tai patjalla tms) tai sit ”puolikuvia” (lantiosta ylöspäin) vauvaa pitävistä ihmisistä. Kyllä 25 on sisällä varmaan monikäyttöisempi, mutta yleisesti ottaen 45 varmaan ”piirtää” vähän paremmin, tulee parempi syvyysvaikutelma.

      Monissa muissakin blogeissa on ollut näitä tarjouksia! Kannattaa seurata Olympus Suomi Facebookia, sieltä löytyy! Toivottavasti sopivat välineet löytyvät.

      Vastaa
  4. Henna 19.7.2018

    Lainasin kirjastosta Blog by the book -kirjan, ja löysin sitä kautta blogiisi. Olipa kiva että löysin. Jestas miten hienoja kuvia! Ihan tajuttoman upeita tunnelmia. Mulla meni illan suunnitelmat uusiksi, kun en saa itseäni irti sivuiltasi.

    Vastaa
    • Henriikka 7.8.2018

      No onpa todella hauska sattuma, sillä kirjahan on vaikka miten vanha jo. Ja voi jummi miten ihana kommentti, kiitos! :)

      Vastaa
  5. Josefiia 21.7.2018

    Heippa! Suositteletko Olympuksen kameroita aloittelijalle? Kova hinku olisi kuvailla, mutta aivan nollassa on meikäläisen tietämys kameramaailmasta. Eli millaisella setillä (kamera + linssi(t)) lähtisit aloittelijana liikkeelle?

    Vastaa
    • Henriikka 7.8.2018

      Hello! Ehdottomasti suosittelisin. En siis itsekään ole teknisestä mitenkään ihmeellinen, vaan koen itseni ihan aloittelijaksi. PEN-sarja on aloittelijalle sopiva, mutta myös tämä OM-D E-M10 Mark III on musta erinomainen aloittelijalle. Mukana tulee yleensä perushyvä putki, jolla voi aloittaa. Esim. Kiinteä 17mm 1.8 -linssi.

      Kerro ihmeessä, jos kaipaat lisää ajatuksia/tietoa.

      Vastaa
  6. […] Jokapäiväistä, nopeatempoista tarinaa tallennan puhelimellani. Esimerkiksi Instagramin nopeat stoorit ovat pelkästään puhelintavaraa, mutta kuvat tallennan kamerallani, jonka tiimoilta kirjoitin ajatuksiani jo heinäkuussa, edellisessä Olympus Ambassador -kirjoituksessani. […]

    Vastaa
  7. […] Miksi kuvaan, millä kuvaan? Tunnelmia linssin läpi syvältä Siperiasta Älä koskaan lopeta etsimistä, älä lopeta matkaa […]

    Vastaa
  8. Anita 21.3.2019

    Moikka! Kesällä on luvassa reissu Lofooteille ja yritän tässä just pähkäillä ostaako 12 mm vai 17 mm reissuobiskaksi. Oon aiemmin käyttänyt lähinnä 25 mm mutta laajempi perspektiivi kiinnostelis. Kummalle sä antaisit äänesisi jos pitäisi valita vaan toinen?

    Vastaa
    • Henriikka 24.3.2019

      Hello! Kyllä mä liputtaisin tota 12mm, kun toi seitsemäntoista ei lopulta eroa niin suuresti tuosta kaksvitosesta. Käy kokeilemassa liikkeessä, jos vaan mitenkään pystyt? Auttaisi tosi paljon hahmottaa. Toivottavasti löytyy just se sopivin vaihtoehto :)

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.