Mä oikeesti elän näin joka päivä.
Olen lähtenyt opiskelijaelämään ihan täysillä. Asun Tammelassa kuuden hengen hirsimökkisolussa, opiskelen kasista neljään erä- ja luonto-oppaaksi ja illat teen kaikkea mikä on kivaa: käyn melomassa, pelaan jalkapalloa, juon valkoviiniä, harjoittelen käsinseisontaa, ihailen pihan pupua, saunon ja uin itseni ryppyiseksi. Ja mitä ihmettä: minulla on elämässäni rutiineja!
On mieletön rikkaus, että 16 hengen opiskelijaporukka koostuu keskenään hyvin erilaisista ihmisistä: Joukkoon mahtuu eri alan tekijöitä, joita kuitenkin yhdistää kiinnostus ja kunnioitus luontoon. Olen kolmanneksi nuorin, ja ikähaarukka on 19-vuotiaasta aina reilu 50-vuotiaisiin.
Olen raivannut kalenterista töitä pois, mikä kyllä tuntuu kehnolta rahapussissa, mutta hyvältä sydämessä. Olen saanut samanalaisia naurukohtauksia, joita sain ollessani vielä teini-ikäinen. Ehkä se tarkoittaa, että viimeisten 10 vuoden aikana kerätty stressi alkaa vihdoin purkautua kerros kerrokselta.
Jos mun sydän ei olisi limainen ja verinen elin, se olisi kirkkaankeltainen ja kiitosta täynnä.
-Henriikka
Voi mikä ihana viimeinen virke! Nautihan koko kiitollisen sydämesi kyllyydestä! <3
Nautin taatusti. <3 Sydän mukana koko ajan. Kiitos.
Kokonaan ihana postaus, josta tuli kyllä hyvä mieli! Ihana saada jotain positiivista luettavaa ja nyt lähden ite paremmin mielin tänään töihin sekä ensi viikolla takaisin opiskeluiden pariin.
Hirsimökkisolu kuulostaa ihanalta ja samoin myös sun rutiinit. Nauti tosta ja muistele noita tunteita silloin kun on sitten huono olla.
Kiitos, ihanasti kommentoitu. Toivon sulle niin paljon aurinkoa ja tsemppiä opintoihin. Yritän tallentaa tän tunteen visusti mieleen.