Mitäkö olen tänään miettinyt?

Sitä, että hyvähän minun on huudella vapautta ja tehdä näennäisen spontaaneja päätöksiä, kun taustalla on vakaa tukiverkko, joka kannattelee, jos jotain käy. On mies, on perhe, on toinenkin. On lukuisia ystäviä, lakkaamattomaton tsemppi ja monta lämmintä kotia, johon kulkea, jos oma koti lähtee alta tai vaikka roihahtaa tuleen.

Hyvähän minun on valloittaa maailmaa, hypätä tuntemattomaan, ottaa riskejä, kun jäljelle jää kuitenkin perhe, perintömökki ja lapsuudesta saakka säästetty vakuutustili. ”Jokainen on oman onnensa seppä” on typerimpiä sanontoja, joita tiedän.

Eräs läheiseni ojensi minua kerran, kun vastasin johonkin hänen kysymykseensä: ”Joo, en mitenkään pysty, kun mulla ei oo rahaa just nyt.” Hän sanoi: ”Eikun sulla kyllä on rahaa. Mullakin on, vaikka vain murto-osa siitä mitä sinulla. Et voi sanoa, ettei sulla oo rahaa, vaikka oot maailman mittakaavassa, Suomenkin mittakaavassa, aivan upporikas. Voit sanoa, ettet halua käyttää rahojasi nyt tähän asiaan, mutta rahattomaksi et voi itseäsi sanoa. Se on todella epäreilua varsinkin niille, keillä sitä rahaa ei ihan oikeasti ole.”

En unohda tuota keskustelua koskaan ja jään itse itselleni kiinni joka kerta, kun nykyisin heitän tuon raskaan lauseen ilmoille kevyesti kuin höyhen.

Eräs jenkki-instagrammaaja jakoi yhtenä päivänä meemin, jossa luki: ”I wish my parents were so rich, I could travel to Europe to find myself.”

Tunsin kyllä piston sydämessä silloinkin. Kuinka helposti sitä alkaakin kiertää kehää, jossa on ylpeä itsestään, jossa kiittelee itseään hienosta menestyksestä, toteaa, että johan tässä onkin tehty töitä unelmien eteen ja nyt kyllä nautitaan täysillä, kun on kerran puurrettu.

Ja yhtäkkiä ymmärtää koko ajan vähemmän kiittää sitä perustaa, joka on kuitenkin aika pitkälti kaikesta vastuussa. (Tiedän: yleensä, ei aina. On niitäkin, jotka pyristelevät ilman ketään tai mitään, mutta ei heitä montaa ole.)

   Että tällaistä tämä shampanja-sosialisti, skumppa-kommunisti on tänään miettinyt. Kunpa kiitos omista keveistä askeleista ja helppo, vapaa hengitys kaikesta ihanasta elämästä löytäisi lopulta oikeaan osoitteeseen.

-Henriikka