Eilen tanssittiin taas ystävien häitä. Se ei ollutkaan mitään kepeää valssaamista, vaan kunnon diskoa ja vähän twerkkaustakin. Suomenlinna on siitä kätevä paikka pitää juhlat, ettei sieltä niin vain karatakaan. Nappasin itse lautan klo 23:40 ja nukahdin tanssista hikisenä samantien tasaisiin laineiden tömähdyksiin. Onneksi heräsin laiturissa Kauppatorilla.

Syyshäät ovat upeita ja tänä vuonna vielä vähän muita upeampia: joka puolella on keltaista, oranssia ja punaista. Kaikki Suomenlinnan vaahterat nuokkuivat kultaisina hiekkateiden päälle kuin toivottaen onnea hääparille. Otin sen verran varhaisen lautan juhliinkin, että sain ennen seremonioita rauhassa kävellä lehtikasoissa ja ihailla merellä kauniisti kulkevia purjelaivoja. Kauppatorilla vietettiin tänään perinteistä purjelaivapäivää, mikä sai mitä upeampia laivoja kulkemaan saaren ohitse.

Koska en tuntenut häistä montaakaan tyyppiä, ja Janne oli bestman, kökötin kirkossa juhlallisesti omalla rivilläni, turvassa seinän vieressä. Juhlissa iloitsin muutamasta tutusta naamasta, tutustuin pariin lisänaamaan, minkä lisäksi palloilin menemään vähän eksyneenä nurkasta toiseen ja takaisin. Hääpari näytti upealta, ruoka oli hyvää ja hain tietysti lisää herukka-valkosuklaakakkua. Aurinko laski merelle niin kauniisti, että jonkun aikaa oli pakko nuokkua ikkunassa tuijottamassa.

Tanssin päivän viimeiset tunnit kuin viimeistä päivää. Rakastan tanssia, etenkin ihmisten kanssa. Mutta olisin tosi mieluusti niissä hetkissä näkymätön. Että saisi tanssia muiden kanssa, mutta sillä tavalla, etteivät muut näkisi minua. En mielelläni miettisi tanssiessa ketään muuta kuin itseäni.

Koska palasin itse jo aiemmalla lautalla, pääsi Janne taas kohtaamaan huumorintajuisen Henriikan kiivetessään viereeni nukkumaan. Olin aluksi säikähtänyt toden teolla viereen kivunnutta hahmoa:

H: ”Apua! Apua!”
J: ”Minä tässä vain.”
H: ”Kuka?”
J: ”Janne.”
H: ”Kuka Janne?”
J: ”No kukakohan?”
H: ”No perus-Janne.”
J: ”No kyllä. Nyt nukutaan.”

Tänään harmittelimme hulvattomia vastauksia ja reaktioita miettiessämme, ettei perus-Janne tajunnut vastata esimerkiksi: ”Janne Ahonen” tai ”Janne Porkka.”

Arvatkaa monelta tänään avasin silmät sunnuntaihin? Vasta Klo 11:18! Mitä ihmettä? Kampesimme itsemme ylös naureskellen rokulielämää, soitimme brunssivarauksen lähipaikkaan puolen tunnin päähän, kävimme UFF:illa takemässä älyttömiä villatakki- ja pipolöytöjä ja kävimme Kaivarinrannassa kävelyllä miljoonan muun kanssa. Juuri sellaista kaupunkielämää, jota metsäaivoni ovat kaivanneet.

Kaikkialla oli kultaista. Oli ihana napata ohikulkevien ihmisten keskusteluista pieniä pätkiä ja tajuta, että on vain yksi kaikista. Meidän juttumme olivat vain yhtiä häivähdyksiä kokonaisuudessa.

Tänään piti kunnostautua, vastata sähköposteihin ja toimittaa materiaalit kirjanpitäjälle, mutta ennätän tehdä sen ensi viikollakin. Nyt ajattelin soittaa äidille, syödä pari syysomppua ja löhöillä vähän.

-Henriikka

hiukset+meikki/@beauty_dash, mekko/second hand, korvikset/second hand, kengät/Vagabond