Toinen pääsiäispäivä on aina ihan ihme päivä. Sen kuvittelee aina sunnuntaiksi, vaikka se on joka vuosi jostain ilmaiseksi tupsahtanut vapaapäivä ja maanantai, joka sekoittaa pään viikkorytmin ja antaa luvan syödä vielä vähän lisää pääsiäissuklaata.

Ärsyttää Spotifyn viikkosuositukset. Kuuntelen niin usein melankolista musiikkia, että sitä se tuuttaa minulle jatkossakin. Ja sitten kun laitan laiskuuksissani suositukset soimaan, se vain jatkaa oravanpyörää. Olisin ehkä ilomielisempi, jos vaihtaisin vähän riemukkaampaan musiikkiputkeen, mutta iltaisin minulla on harvoin sellaista mielikuvitusta. Ainoat mieleeni tupsahtavat vaihtoehdot ovat jotain jäätäviä levyjä parin vuosikymmenen takaa: Alexaa tai Prinsessaa, eivätkä ne saa kuin repimään vähän hiuksia päästä. Tai paljon. Tosin sellainen kynitty tukka tosin sopisi 2000-luvun hiusmuotiinkin, joten mikäs siinä.

Asioita, joita olen oppinut pääsiäislomalla: 

– EPNS-lyhenne (electroplated new silver) löytyy galvanoimalla hopealla päällystetyistä esineistä. Tekniikkaa käytettiin 1800–1900 lukujen taitteessa esim. muuten hopeisten veitsien terissä. Ostin kirppikseltä hyvin, hyvin mustuneita ja likaisia, mutta upeita metallipikareita. Haaveena oli, että saisin niistä putsaamalla ja kiillottamalla itselleni munakupit. Ja kyllä! Nämä EPNS-munakupit ovat tuntien hammastahnahoidon, sitruunan ja foliossa haudutellun suolaveden ansiosta pian kirkkaat! Kuvamateriaalia tulossa tänne tai Instagramiin tai jonnekkin! Pakkohan se vaivannäkö on julkistaa maailmalle.

– Käsintiskaus on kamalan hidasta. Täällä Pikku-Aili-mummonmökissäni ei ole tiskikonetta, joten olen saanut taas opetella, millaista elämäni oli hmmmmm vuonna 2010. Toisaalta kun viereen kaataa kupin kahvia ja laittaa hyvää (ei-melankolista) musiikkia soimaan, pääsee sellaiseen mukavaan tiskimoodiin, josta luulen pystyväni pian nauttimaan täysillä.

– Valoa riittää aivan tosi pitkään. Kello lähenee puolta kymmentä, eikä ulkona ole vieläkään pimeä. Aallot lyövät rantaan, joka on täynnä valko-ja sinivuokkoja, sekä sinisiä kevätkukkia, joiden nimen oppiminen jää ehkä ensi viikkoon. Taivaanranta on haaleanvaaleanpunainen, toiveikas. Kuin se pyristelisi, ettei ihan vielä tarvitsisi laskea.

– Ruppertsberger Imperial Riesling on erinomainen valkoviini. Kuvailuja lukiessa kaikista viineistä jää erinomainen olo, mutta tämä kyseinen kuiva, hapokas, viheromenainen, persikkainen, sitruksinen, mineraalinen ja kevyen yrttinen maistui suussa lomalta.

Asioita, joita en ole oppinut pääsiäislomalla:

– Tunnistamaan yhtäkään 72:sta linnusta tai niiden lauluista, jotka pitäisi osata reilun viikon päästä lintutentissä. Sienet, jäkälät, sammaleet, matelijat, nilviäiset, kalat ja nisäkkäät ulosteineen, jälkineen ja syönnöksineen ovat olleet lastenleikkiä pahamaineiseen lintutenttiin verrattuna. Tiedän, mitä teen ensi viikolla. Tai sitten myöhemmin keväällä, kun tenttejä uusitaan.

—

Huomenna lähden polkemaan kouluun kahdeksan maissa. Aurinko on silloin jo korkealla. Ehkä kuulen jonkun ihmelinnun outoa laulua, jota en kuitenkaan tunnista.

-Henriikka

Kuva: Toni Eskelinen