Me ollaan Jannen kanssa erottu. Joo, tiedän. Minäkään en meinaa uskoa sitä. Tai on mennyt ainakin monta, monta kuukautta ymmärtää, että niin tässä oikeasti käy – ja kävi. Enhän ole koskaan uskonut mihinkään yhtä paljon kuin siihen, että me olemme tietysti aina yhdessä. Ehdimme olla yhdessä yli 10 vuotta, naimisissakin kahdeksan. Tämä on ylivoimaisesti vaikeinta, mitä olen koskaan kokenut.
Mutta elämä on joskus vaikeasti ennakoitavissa. Toista ei pystykään rakastaa enää niin kuin ennen, vaikka kuinka tahtoisi. Yhtäkkiä tulevaisuus tuntuu siltä, ettei sitä eletäkään yhdessä. Voisin kirjoittaa syiksi, kuinka erilaiset kiinnostuksenkohteemme ovat, kuinka erilaisia olemme ihmisinä, mutta todellisuudessa eroissa taitaa aina olla kyse siitä, ettei toista rakasta riittävästi tai sillä tavalla kuin tahtoisi. On hurjaa ja hurjan pelottavaa tajuta, että alitajunnasta vyöryvät ajatukset ovat muuttuneet todeksi ja ettei tilanteesta pääse enää pakoon. Ei ajan kanssa, keskustelemalla, terapiassa, uskolla tai sillä tahdollakaan.
Vuodenvaihteessa alkoi akuutti keskustelu, joka jatkui jatkumistaan. Minä aloitin keskustelun, jota on käyty sitten tiiviisti ja yhdessä. Tuntuu, että näiden kuukausien aikana minusta on muserrettu kaikki mikä muserrettavissa on. Vaikeinta on joutua satuttamaan toista. Jossain vaiheessa tuntui, että olen vain sellainen hoiperteleva kasa ihmisenpalasia, muisto jostain ehjästä, joka joskus olin. Monta kuukautta meni lähinnä selvitessä päivä kerrallaan – itkiessä, ajatellessa ja nukkuessa. Onneksi nukun hyvin ja paljon, sillä päivällä omia ajatuksia on vaikea karata. Ne ovat mukana koko ajan.
Eroon ei liity draamaa, ei isoja riitoja, ei mitään sellaista, vaikka eihän tämä mitään kivaa ole ollut. Suoraan sanoen ihan kamalaa. Janne muuttaa kodistamme pois heinäkuun jälkeen, minä jään sinne asumaan. Kaikki on hoidettu välittäen, ja irtaimistoa jakaessakin kumpikin on sanonut uudestaan ja uudestaan vain: ”Joo, saat kyllä kaiken mitä tahdot.” Oikeasti ansaitsisimme tästä kaikesta jonkun Nobelin rauhanpalkinnon, vaikka välillä on tuntunut, että olisi niin paljon helpompi vaan riidellä. Mutta kumpikaan ei ole nähnyt syytä hoitaa asiaa millään muullakaan tavalla kuin hyvin, niin hyvin kuin nyt ylipäänsä voi. Vaikka tämä onkin satoja kertoja raskaampaa kuin mikään tähänastisen elämäni asia on ollut.
Useasti olen ajatellut, etten varmaankaan jää henkiin. Onneksi vielä useampina hetkinä olen kuitenkin tiennyt, että jään. Tammikuusta lähtien olen yrittänyt ajatella, että käy miten käy, niin viimeistään vuoden päästä hengitän jo kunnolla. Että vuoden päästä helpottaa. Se ajatus on lohduttanut, sillä se ei ole tuntunut ikuisuudelta. On ollut aikaraja. Lohduttaneet ovat myös perhe (<3) ja ne ystävät, jotka ovat osanneet antaa tukeaan ja rakkauttaan enemmän ja paremmin, kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Kiitos.
Nyt tuntuu jo siltä, että on voiton puolella. Ei missään tapauksessa maalissa, vielä kaukana sieltä, mutta sellaisessa vaiheessa matkaa, että voi jo olla aika varma maaliin pääsystä. Olen päässyt käsittelyprosessissa melko pitkälle, pystyn jo toimimaan normaalisti. Siksi kirjoitan tästä nyt. Alkaa tuntua vähitellen itseltäni. Ajattelevalta. Rohkealta ja vahvalta. Herkältä.
En ole koskaan toivonut teiltä yhtä paljon rakkautta kuin nyt toivon. En pane pahakseni, jos vaikka jätätte sydämen viestiksi. Tai vaikka voimahauiksen uuden vanhan sukunimeni merkiksi – Reinman, onneksi se on tosi hieno.
Pikkuhiljaa kappaleista kokonaiseksi. Minuksi taas. Sellaiseksi, että pystyn arvostaa ja rakastaa itseäni, seisomaan päättäväisesti ja ryhdissä tulevaisuuden edessä.
-Henriikka
Ps. Poistin blogista jo aiemmin keväällä häiden ja hääpäivien kirjoitukset, ne tuntuvat tässä kohtaa liian henkilökohtaisilta. Kaiken muun olen sen sijaan säästänyt. Pidätän kuitenkin oikeuden poistaa nekin, jos joskus tuntuu siltä. Jommastakummasta meistä. Kysyin tietysti myös Jannelta luvan tämän jutun julkaisuun.
Ja hei, jos teillä on mitään kysyttävää tai kirjoitettavaa aiheesta, niin minulle saa kyllä laittaa viestiä. Olen kirjoittanut vuosien saatossa parisuhteestamme paljon ja vaikka kirjoitan tietysti tästä lähin vain itsestäni, ei tarvitse jännittää, etteikö minulle päin voisi asiasta kirjoittaa.
<3!
❤️
❤️
Voimia ❤
<3
<3
❤
paljon voimia <3
<3
Voi Henriikka. <3 Olen itsekin nyt niin herkillä, että tämä uutinen sai minut itkemään. Ero on luopumista ja surua, mutta myös toiveikkuutta tulevasta ja vapauden riemua.
Iso halaus!
Elina
❤️❤️❤️
❤️
? Tsemppiä! Metsäluonnossa ja tuntureilla olet vaeltanut menemään ja antanut tuulen tuivertaa. Muovata sinusta sitä, mitä juuri tässä hetkessä oot. Kaikki sanat kuulostaa varmaankin tässä vaiheessa kliseeltä, mutta näin tuntemattoman silmin sä olet niin määrätietoinen ja sitkeä persoona, että ajan myötä se tästä selkeytyy. Voimaa ja valoa loppukesään! ☀️
❤️
Jos yhtään helpottaa, et ole yksin. En voi kuvitellakaan, miltä tuntuu avioero. Mutta sen tiedän, miltä tuntuu, kun entisen rakkaimman ihmisen kanssa väistellään toisia asunnossa ja astiakaappeja läpikäydessä (sopuisassa ”saat ihan mitä haluat”-tunnelmassa) vältellään käsien hipaisujakin. Toivottavasti muistat, että saa tuntea myös ne kaikista pimeimmät tunteet, sellaisetkin, mitä aiemmin on pelännyt tuntea.
Blogisi uskollinen lukija
❤️
❤️
?
?✌️
Henriikka, tsemppiä ja halauksia. Vaikka en tunne sinua, olen suuri suuri fanisi. Itsekin rankan ja raskaan parisuhteen loppumisen kokeneena tiedän, että se on pitkä ja kivinen tie, mutta aika auttaa ja läheiset, kaverit ja luonto.
Toivottavasti sun kesä sujuu kaikesta huolimatta myös ihania hetkiä ja muistoja keräten. Voimia!!
❤️❤️❤️❤️❤️
❤️
?????
<3
<3
Kommentoin todella harvoin (anteeksi siitä!) vaikka jokaisen postauksen olen lukenut jo vuodesta 2014. Kiitos rohkeudesta ja rehellisyydestä meitä lukijoita kohtaan. Oot upea.
Nyt niitä sydämiä ❤❤❤❤❤
Osaisinpa kirjoittaa yhtä kauniisti kuin Suvi tuossa ylempänä. Tai toisaalta, hän kirjoitti jo sen mitä minäkin ajattelen. Hirmuisesti rakkautta sulle, ja Jannelle. Vielä valo voittaa.
Paljon rakkautta ja hyvää, puhdistavaa energiaa täältä uusiin tuuliin. ✨❤️
?
<3
❤️
<3
❤❤
<3
niin paljon rakkautta ja voimia <3<3
?
<3
❤️❤️❤️
Voimia. Ja ihana kun kirjoitat tästä. Juuri kevään mittaan olen itse läpikäynyt eroa 8 vuoden suhteesta ja se on suoraan sanottuna ollut paskaa. Vertaistuki ja sen huomaaminen, ettei olekaan maailman ainut joka läpikäy vastaavaa helpottaa kummasti. Säkään et ole yksin. ❤️✨
Onneksi ajalla on maaginen voima: se parantaa <3
?
❤️❤️
Tsemppiä ihanuus. Elämä kuljettaa joskus polkuja, joita ei arvaisi. Ihanan aikuisesti olette toisiinne suhtautuneet. Molemmille varmasti suuren kasvun paikka. Saat halin kun ensi kerralla nähdään ❤️
<3 !
<3
Tsemppiä ja rakkaudellinen voimahali sun suuntaan! <3 Pystyn samaistumaan kirjoitukseesi – mun ja kumppanin tiet erosi melkein viiden vuoden yhdessäolon jälkeen nyt jouluna. On ollut ihan hirveetä, välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Itselleen on oltava kuitenkin rehellinen, ja tilanteissa tekee aina niin kun juuri silloisessa hetkessä näkee parhaaksi.
Ensimmäinen kerta, kun blogiisi kommentoin (vaikka pitkään olenkin ollut hiljainen taustaseuraaja), mutta nyt oli pakko. Itse en ole avioeroa kokenut, mutta yhden äärimmäisen kivuliaan eron parisuhteesta. Se oli kamalaa, aivan kamalaa ja kesti todella kauan ennen kuin alkoi helpottaa. Monta kertaa olin valmis luovuttamaan ja en enää jaksanut uskoa, että tulen koskaan toipumaan, mutta tässä sitä edelleen ollaan ja nykyisin elämä on parempaa kuin koskaan. Henkilökohtaisesti uskon siihen, että kaikki mitä koemme, kasvattaa meitä ihmisinä ja muovaa meistä parempia versioita itsestämme. Vaikutat todella tunneälykkäältä ihmiseltä tämän postauksen perusteella ja sinulla ei tule olemaan mitään hätää. ❤️ Kaikesta huolimatta ihanaa kesän loppua ja tsemppiä vaikean asian käsittelyyn.
<3
❤️❤️❤️❤️
????
<3
❤️
Voimia ja kaikkea hyvää ❤️
❤️
?❤️<3<3
Koeta jaksaa. Ero on aina tosi raskas ja vaikea prosessi.Vie aikansa käsitellä kaikki ne tunteet. Ja teillä vielä yhteisen omaisuuden jako. Tosi fiksusti kyllä hoiditte eron. Varmisti se oli vaikeaa. Uusia haasteita kohti.
Tsemppiä kummallekin ???
❤
<3
?
Sinä selviät. Sinä pärjäät. Ihmiset on tehty semmoseksi. Sitkeiksi. Ne taipuu muttei katkea. Vahva sinä oot. Vaikka välillä heikottaa, niin kuitenkin vahva. ❤️
Mää tiijän. Mullekki on käyny näin. Ja mää selvisin. Niinku sinäki selviät.
❤️
Nähtyäni (uuden vanhan) nimesi Instagramin biossa minun oli vaikeaa muistaa entistä sukunimeäsi, kun tuo Reinman kuulosti niin sinulta.
Voimia ja halaus ❤
❤
❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️
❤
?
<3
<3
<3
Sinä selviät <3
❤️
Virtuaalihalaus ❤️ ja paljon hyvyyttä ja ihania asioita uuteen vaiheeseen elämässäsi, vaikutat sen verran upealta naiselta että universumilla on varmasti paljon huikeita juttuja varattuna sua varten! Onneksi meillä on aika, se kyllä auttaa ❤️
Pakko sanoa, että miusta Henriikka Reinman on ihan mielettömän kiva nimi! Tsemppiä siihen tottumiseen sekä voimia ja onnea kaikkeen nyt ja aina <3
❤️
Lämmin halaus ja paljon rakkautta teille molemmille ❤️❤️
<3
?✨??
Niinä kaikkein raskaimpia hetkinä ajattelin: Ei yli, ei ali, ei ohitse, vaan läpi! Se kannatti. Ihan varmasti sinäkin pystyt siihen- perheen, ystävien ja luonnon avulla ❤️. P.S.Kiitos elämänmakuisesta blogistasi.
❤️. Ja paljon voimia, halauksia, rakkautta ja kaikkea muuta tarpeellista.
Lempeitä tuulia ❤
Sanoja vailla, tähän jään.
Sanoja vailla, ei niistä riitä yksikään.
Sanoja vailla, ikävää.
Mä toivon et vielä, hymysi mä nään ❤️
Elämässä on monta polku, vaikka jokin ei jatkuisikaan.
Paljon voimia ja iso halaus ♥️
<3
Vaikka en ole paljonkaan lukenut blogiasi, tämä kosketti. Kiitos, että jaat sen, kiitos että uskallat olla avoin vaikka sydän olisi rikkikin. Kun ihminen on varustettu tuollaisella aitoudella ja kauneudella, selviää varmasti. Kaikella on tarkoituksensa. Lempeä ja voimia ❤️
Erosin itse viime kesänä. Itku tuli kun luin tekstisi, samaistun niin vahvasti ja tiedän mitä käyt läpi. Voimia ❤️
<3
<3
❤️
<3
<3<3<3 voimia
<3 Tsemppiä upea Henriikka!
Voi, halaus ?
<3!!
Surullista. Mutta joskus on tehtävä niinkuin sydän sanoo. Aistin kuviesi ja blogiisi kautta koko tämän viimeisen vuoden ajan, että kaikki ei ole oikein hyvin. Mutta vaan ei voi ns. vieraalle ihmisille mennä sanomaan ja asioista utelemaan.
Kaikkea hyvää jatkoon! Sinä jaksat, koska olet vahva ja voimakas nainen! Voimia <3
❤️
❤️?
Voimia teille molemmille ♥️
Pahoittelut. Tsempit. Molemmille.
Iso rutistus, Henriikka. Itse olen 13 vuoden suhteessa käynyt jo pari kertaa eron partaalla, mutta olemme aina löytäneet tiemme ajan kanssa takaisin toistemme luo. Tiedän olevani onnekas (ja myös pirun sinnikäs). Ymmärrän kuitenkin myös syyt, jotka johtavat parisuhteen rauhalliseen hiipumiseen. Onneksi matkaa voi parhaimmillaan jatkaa ystävinä, tai ainakin tuttavina. Tietää, että se toinen elää ja voi hyvin siellä jossain.
Omaa oloani pahimpina kriisikausina helpotti (ja tulee varmasti helpottamaan seuraavankin kriisin kohdalla) ajatus siitä, että ei ihmissuhde pääty, vaikka parisuhde päättyisikin. Ihmissuhde vain muuttuu. Tuo muutos ei ole huono asia, se on vain erilaista sen pienen hetken kunnes aivot tottuvat siihen.
Onnea ja voimia muutoksen keskelle, teille molemmille. <3
❤️
Voimia <3
❤️
Hurjasti haleja ❤️
Kovasti voimia ja supersisohalaus ❤️?
❤️??❤️??❤️
❤
Ymmärrän tosi hyvin ton tunteen, et olis helpompi riidellä. Musta tuntui ihan samalta, kun oltiin eroprosessissa avopuolison kanssa ja samalla lailla sovussa jaettiin tavaroita. Mut ei se ois ollut yhtään sen parempi. Nyt me sentään pystytään edelleen olemaan kavereita. Voimia sinulle. ❤️
<3
<3
❤
Tuntui että jotain on muuttunut, mutta en halunnut ajatella että se olisi tämä.
Hirmu paljon voimia suuren rohkeuden ja luopumisen teon jälkimainingeissa! Omassa suhteessa pelottaa just nyt, päädynkö vielä samaan tilanteeseen. Mutta toistaiseksi ainakin toivoa tuntuu olevan. Toivottavasti se meidän kohdalla riittää. Ja jos ei riitä, niin jälleen yksi asia, jossa kääntyä tämän terapeuttisen ja inspiroivan blogisi puoleen. ❤️
<3
Kovasti voimia teille molemmille! Kamala sanoa, mutta olen uumoillut tätä jo vähän aikaa. Toivoin niin kovasti, että tällainen ikävä asia olisi vain mielikuvitukseni tuotetta, mutta näin ei nyt ollut. Kuten joku jo sanoikin, suuri kiitos rehellisyydestä! Päivä kerrallaan ❤️
<3 <3 <3
❤
Voimia uuden elämäntilanteen edessä teille molemmille ❤️
❤?
Voi Henriikka, tuntuumpa pahalta teidän puolesta, vaikka en teitä tunnekaan, ainoastaan blogiasi lukenut alusta alkaen ja Idän Ihmeitä aikanaan seurannut. En meinannut uskoa asiaa todeksi, kun luin otsikon. Juuri eilen kuuntelin pitkästä aikaa Idän Ihmeiden Ritarin päiväkirjaa, jonka kuullessa olen aina ajatellut Jannen laulavan sitä sinulle. Voimia ja lempeitä auringonsäteitä teille molemmille! ?
<3
Tunnistin tekstistä niin paljon tuttua. Voimia ja kaikkea hyvää teille molemmille ♥️
<3
❤️❤️❤️❤️❤️
Tosi surullista oli lukea tästä. Kamalaa mutta arvasin tämän silloin kun ilmoitit lähteväsi opiskelemaan ja muutit pois kotoa ”vain vuodeksi”. Tiesin että paluuta ei enää ole, niin arvattavissa että käy näin. Olitte just ne keiden takia uskoo kestävään rakkauteen.
Jostain syystä eilen illalla ajatus välähti mielessä (mistähän lie kumpusi) että oletteko vielä yhdessä. En voi kuvitella miten rankalta tuntuu erota, mutta virtuaalisesti annan nyt paljon halia vaikeaan hetkeen <3
??
♥️
”Toista ei pystykään rakastaa enää, vaikka kuinka tahtoisi”. Tismalleen sama tilanne täällä, 8,5 vuoden suhteen päättyessä hiljalleen, sovussa, yhdessä surren ja tukien.
?
<3
Jaksamista teille kummallekin <3 Muistan, kuinka itse löysin blogisi vuosia sitten juuri eroni jälkeen. Luin silloin todella paljon blogeja, jotta sain ajatukset itsestä ja omasta elämästä jonkun muun elämän ihmettelyyn. Voitin silloin Moccamasterin Cup onen blogistasi. Sen äärellä on vietetty monet hetken voimaantuen. Oli ihan parasta, että sai keittää kahvit vain itselle, eikä jäänyt sitä toista kuppia pannun pohjalle ja viemäriin kaadettavaksi.
Tämä nyt ei liittynyt varsinaisesti postaukseen, enkä osaa edes sanoa kauheasti lohduttavia sanoja. Vaikka nyt tuntuu maailman kauheimmalta, voit toivottavasti löytää myöhemmin näistäkin hetkistä tärkeitä ja hyviä muistoja. Matka ehjäksi yksin vie aikaa, mutta toisaalta se voi olla mielenkiintoinen matka. Vaikka se aluksi siltä ei tunnukaan.
Niin ja piti kiittää siitä, että olen saanut blogisi parissa viettää paljon kivoja hetkiä lukien. Meitä lukijoita tukenasi on varmasti paljon <3 Toivottavasti se välittyy kommenttien kautta sinne!
Tämä uutinen sai minutkin itkemään. Kaikkea hyvää sulle!
voimaa ja rakkautta ?
<3
? Minäkin olen ajatellut että olette varmaan eroamassa.
Se ei totisesti ole helppoa, mutta aika armahtaa paljon.
Ette ole tekemässä tätä ratkaisua hetken mielijohteesta.
Kummallekin voimia ja eteen päin menneestä oppien ❤
❤️❤️❤️???
Tsemppiä ja Kaikkea hyvää uusiin tuuliin❤️
Lämpimiä tuulia, lempeitä laskuja ja rohkaisevia nousuja sulle ja teille! <3 Samaistun enemmän kuin itsekään uskoisin, meillä tekohengitystä vielä yritetään mutta onnistumisen tunne ei ole vahva. Pelottavaa päästää irti ja antaa elämän viedä.
<3
♥️
❤️
Sä selviät ❤
Voimia kummallekin teille <3
❤
Ero on aina vaikea tarina ja siitä toipuminen useimmiten kestää aikansa. Voimia sinulle ja exällesi, muistakaa hyvät yhteiset hetkenne ja pysykää aina ystävinä. Nouset varmasti jaloillesi ja jonakin päivänä näen sen hymyn kasvoillasi, minkä muistan aina ja niin muistavat varmasti kaikki nekin muut, jotka sen ovat joskus saaneet kokea!
<3
<3
♥️
?kaikkea hyvää, parasta, teille molemmille ❤️?
Suru on rakkauden hinta. <3
❤️!
Todella surullista. Sitä vieras ihminen pohtii, että olisiko rakkauden saanut sytytettyä uudelleen (ja olisiko sen halunnut ylipäätään syttyvän), oliko suhde välttämätöntä heittää pois vai olisiko sen voinut korjata. Suhdekysymykset ovat niin kiperiä, herkkiä ja usein kipeitäkin. Joskus, jos pystyt ja haluat, lukisin mielelläni pohdintojasi aiheesta.
Hirveästi voimia kummallekin.❤️
<3
❤️
❤️
❤️
Vaikka en sinua tai teitä henkilökohtaisesti tunnekaan, olen jotenkin tosi, tosi pahoillani erostanne. Kirjoitat aina ihmisistä ja tunteista niin kauniisti, että se tulee lähelle. Kovasti lämpimiä ajatuksia ja valoa elämääsi <3
Valoa ?
Kaikkea hyvää teille molemmille
<3
<3
Paljon lämpöä ja halauksia. <3
Olet upea ja rohkea nainen. Halauksia ❤️
<3
<3
Valoisia patikkapolkuja ja lämpimiä iltoja sinulle, onnen hetkiä omassa seurassa kun on sen aika. Tsemppiä ❤️❤️❤️
??
Tuo eroaminen pitkästä suhteesta, itselle rakkaasta ihmisestä on musertavaa. <3
Sen kokeneena tiedän itsekin, vaikka jokainen tilanne onkin aina yksilöllinen.
Olet vahva, älykäs ihana ihminen. Yllä on jo niin paljon sellaisia kommentteja joista samat sanat haluan sanoa sinulle myös.
Sinä selviät. Me kaikki kannatellaan täällä toinen toisiamme heikkoina hetkinä. Halaus!
<3
❤itsekin keväällä pitkästä suhteesta eronneena paljon haleja ja voimia! ?❤
? Kauniisti kirjoitettu.
♥️
Vaatii aina rohkeutta erota pitkästä suhteesta vaikka se olisi oikein. Voimia ja kaikkea hyvää ❤️
sydämiä monin kappalein.
❤️? olet vahva Henska – vaikkei tarttis olla niin noin sä vaan olet. Aika auttaa, lupaan sen!
<3 <3 <3
Sydäntä särkevää, henkeä salpaavaa (kyllä, erikseen kirjoitettuna)
Lukiessani tekstiä Spotifyn listalta tuli shufflen toimesta
?
❤️
❤ teille molemmille!
Surullisia uutisia <3
Voi Henriikka, tämä kirjoitus kyllä sai itkun ulos. Blogia on lukenut jo niin monta vuotta, että sitä luulee olevansa jo ihan ystävä. Niin paljon voimaa ja rakkautta ihana Henriikka, toivottavasti se siitä helpottuu ajan kanssa. Niin sinulla kuin Jannellakin. Voimia, ja kiitos kun kirjoitit näin avoimesti. <3 Hali hali hali. Vuoden päästä kaikki tuntuu jo helpommalta.
Olen itsekin tällä hetkellä todella vaikeassa tilanteessa parisuhteessani ja elän tähänastisen elämäni vaikeinta aikaa. On aidosti koskettavaa kuulla teidän erosta, niin outoa se onkin kun en teitä kuitenkaan tunne. Olet vain niin mielettömän rohkea ja inspiroiva ja blogistasi on aina välittynyt aito sydämellisyys ja elämänilo ❤️
Toivon teille molemmille suunnattoman paljon lohdutusta suruun, ikävään, pettymykseen ja kaikkiin niihin tunteisiin joita saa käydä läpi uudelleen ja uudelleen❤️ Kyllä elämä aina lopulta kantaa!
Kaikkea hyvää ja hurjasti voimia! ❤️
Toivon sinulle ja Jannelle sydämeni pohjasta voimia!❤ ja äärettömän suuret virtuaalihalaukset❤❤
❤
Rakkautta ja voimia ♥️
❤️??
❤
❤️
<3
Päivä vain ja hetki kerrallansa…voimia nyt ja huomenna – sinä selviät ❤️
Melko samanlaisilla kilometreilla kuljettu suhde (kolmella lapsella) päättyi myös itsellä vuodenvaihteessa, syksyllä alkaneen (ja varmasti jo sitä ennen jossain kyteneen) prosessin myötä. Se on ollut ihan hirveää, pistänyt palasiksi ja nöyräksi ja siitä ei vieläkään aina ole helppo puhua tai kirjoittaa tai edes ajatella, mutta on myös ollut aurinkoa sen jälkeen. Jollain oudolla tavalla löytänyt myös itsensä uudestaan; asioita, joista pitää itsessään ja asioita, joista pitää maailmassa. Kaikki sanoivat, että aika auttaa – ja ne olivat piru vie oikeassa. Pikku hiljaa <3
Samaistun niin tilanteeseen itsekin juuri kahdeksan vuoden suhteesta eronneena. Musertavaa miten joku jotenkin niin pysyväksi, syväksi ja turvalliseksi ajattelema asia voikin hiipua hiljalleen pois. Ilman sen suurempaa draamaa. ”Toista ei pystykään rakastaa enää, vaikka kuinka tahtoisi”. Elämän pohja tuntuu katoavan. Nyt tukahduttaa ja ahdistaa, mutta ajan kanssa kaikki kevenee ja mieleen palaavat hyvät hetket. Voimia <3
??Uusia ovia kohti,sieltä löydät itsesi uudelleen ja paljon muuta ihanaa??
Voimia Henriikka! <3
❤️
❤️
<3
❤️ lentohalaus, sellanen nallekarhurutistus, joka kestää pitkään ja saa hetkeks unohtamaan kaiken muun. kyyneleet vierivät minunkin poskillani, kun luin tämän, uutinen tuli täysin puskista. toivon niin kovin, että voisin liimata särkyneet palaset yhteen tai jotenkin muuten korjata kaiken, mutta siihen minä en pysty. olette kuitenkin molemmat rukouksissani ja toivon teille paljon voimia sekä kykyä nähdä edes välähdyksittäin elämän kauneus kaiken rikkinäisyydenkin keskellä. kuten joku tuossa jo aiemmin osuvasti tokas, valo voittaa!
❤
❤️❤️
Hurjan paljon voimia! Olen myös käynyt läpi avioeron, kymmenvuotisen suhteen jälkeen kolmikymppisenä. En sano, että tiedän miltä sinusta tuntuu, mutta uskaltanen luvata, että se helpottaa. Vuoden päästä on jo paljon helpompaa. Meillä myös oli ”helppo” ero, jossa ei riidelty mistään ja muutettiin toisemme uusiin koteihin, mutta eihän se itse eroa yhtään sen kevyemmäksi tee. Ensimmäiset kuukaudet eron jälkeen (ja sitä edeltäneet puoli vuotta), ovat nyt neljän vuoden jälkeen yhtä sumua. Mutta se päivä koitti, kun pystyi vihdoin kuuntelemaan niitä kappaleita, jotka tekivät hetken ihan liian kipeää, ja jossain vaiheessa huomasi, ettei itku enää tullut joka ilta, ei välttämättä edes joka viikko. Ja lopulta huomasin, että olen onnellisempi, kuin olisin koskaan voinut uskoa.
Toivon siis sinulle voimia ja lempeyttä, sinä urhea nainen ❤️
❤
<3
Voi Henriikka, tiedän miltä susta tuntuu. Tai tietenkään en ihan, mutta samassa tilanteessa olin vuosi sitten. Se tunne kun toista vieläkin rakastaa, mutta ei tarpeeksi eikä enää samalla tavalla kuin ennen. Meillä se muuttui enemmänkin ystävyyssuhteeksi, tuntui kun olisimme olleet kämppiksiä sen viimeisen vuoden. Tiesimme varmasti molemmat että se aikaa tulee, kun tiemme eroavat, kun sitten vihdoin uskaltaa ottaa asian puheeksi niin se teki kyllä niin kipeää.
Nyt olen asunut vuoden itsekseni, ja kyllä, tuntuu siltä että voin vihdoin hengittää ilman minkäänlaista pursitavaa tunnetta. Ensimmäiset 4kk olivat yhtä helvettiä. Olla yksin, tai yritin olla mahdollisimman vähän yksin. Juoksin karkuun sitä tunnetta, joten ahdoin kalenterin täyteen ohjelmaa, jottei tarvitsisi olla yksin ajatusten kanssa. Vihdoin joskus ennen joulua aloin olla sinut tilanteessa ja tunsin ettei kotona enää ahdistanutkaan olla yksin, enkä tarvinnut kokoajan jotakin tekemistä. Suurta apua sain ystäviltä, mutta myös ihanilta koiriltani. Ja se rauha löytyi koirien kanssa lunnossa liikkuessa. Siellä oli alkuun kaikista helpointa hengittää ja vain olla, yksin.
Tsemppiä jatkoon :) Rankkaa se tulee vielä olemaan, mutta selviät kyllä, olet vahva. Ja heikkokin saa olla, muista se, silloin ne tärkeimmät ystävät/perhe on kultaa. <3
<3 <3
”Minä rakastan ihmisenä olemista, juuri kaikessa sen epätäydellisyydessä. Koska mikään ei ole valmista ja täydellistä, on olemassa kasvua ja kypsymistä.
Minä rakastan ihmisenä olemista myös sen syvyyksien ja huippujen vuoksi. Tuskassa, joka tuntuu tukahduttavan kaiken, ja ilossa, jonka syvyyttä tuskin kykenen ottamaan vastaan, avautuu usein teitä aavistamattomaan.”
-Ulrich Schaffer
Kirjoitat tunteista, elämästä ja ihmisistä niin kauniisti. Tämän eronkin puit sanoiksi hienosti ja koskettavasti. Ero on varmasti kuin pommi joka räjäyttää kaiken tutun uusiksi. Siinä sitten palasista rakennetaan uutta minää ja uutta elämää. Toivon elämääsi ihania asioita – rauhallisia aamukahveja, kauniita hetkiä Suomen metsissä ja soilla, hyviä retkieväitä. Naurua ja iloa ystävien ja läheisten kanssa. Lohduttavia olkapäitä ja tsemppaavia peukaloita.
❤️
Voimia ja halauksia♥
♥♥
❤
Niin paljon tsemppiä ja voimia sulle! <3 Varmasti tuntuu kamalalta tossa tilanteessa, mutta ei sitä voi muuta olla kuin rehellinen itselleen ja toiselle. Tekstisi resonoi vahvasti myös omaan tilanteeseen kun pitäis viikonloppuna alkaa käymään keskustelua siitä jatketaanko yhdessä vai eri teillä.
<3
<3
Voimia <3
❤
Sydän ja voimahauis ❤️?
❤️
?
Tulin tästä tosi surulliseksi ja mieleeni heräsi paljon kysymyksiä. Heräsi myös huoli ns. jätetystä osapuolesta, Jannesta, jolla ei ole tällaista ihanien kommenttien tulvaa. Toivottavasti hänelläkin – erityisesti hänellä – on tukea. ❤️
❤️ Voimia ja kaikkea hyvää molemmille.
Voimia ja siunausta <3
? Meillä on yhteisiä kavereita ja olen nähnyt sinut Suhella, joten tätä lukiessa tuntui kuin olisin kuullut kaverin erouutisen. Eroja tapahtuu nykyään ihmisille niin paljon, että itseäni pelottaa välillä nykyisessä parisuhteessani, että osuuko se joskus myös omalle kohdalle. Onneksi elämä lopulta aina kantaa. Siunausta.
<3
❤️??
Ihmiset eroavat ihan ilman syytä. Itsekästä. En ymmärrä. En hyväksy. Aina ei ole kivaa. Yhdessä tai erikseen. Mikä meitä vaivaa? Oma parisuhteeni on kestänyt 31 vuotta, ei se helppoa ole ollut ja välillä on ollut ihan musertavaa, mutta mikä elämässä on helppoa!?!?!? Miksei enää edes yritetä?!?!?!!? Ei, en ymmärrä, ei, en hyväksy!
Halaus, kummallekin <3
Elämä kantaa, vaikka suurimman kivun hetkellä sen kuuleminen voi tuntua sanahelinältä ja huonolta vitsiltä. Anna tunteiden tulla ja mennä, ympäröi itsesi kaikella hyvällä.
Helpottaa, aivan varmasti. Kaikesta läpikulkemastamme voi myös avautua paljon valoa ja voimaa, lopulta.
Paljon voimahaleja <3
Jännä miten sinänsä tuntemattomien ihmisten elämä voi koskettaa näin paljon, olette olleet mielessäni. Tsemppiä ja voimia molemmille <3
Voi, päällimmäinen kysymys mielessä tämän luettuani on, siitäkin huolimatta että se ei kuulu minulle millään lailla: yritittehän kaikkenne? Ymmärsittehän, että pitkässä parisuhteessa tunteet usein vaihtelee ja katoaa kokonaankin, mutta rakkaus voi palata. Haluan uskoa, että yrititte kaikkenne, että ette ole niitä tyypillisiä naistenlehtihaastateltavia, jotka sanoo ”rakkaus vain loppui” ja that’s it.
Näistä kysymyksistä huolimatta kiitos tosi paljon rehellisestä ja kauniista kirjoituksesta! Toivon sydämeni pohjasta ihan hirveästi voimia ja huolenpitoa ja kaikkea parasta teille ja sinulle <3
Elämä jatkuu. <3
Voimia! Osaat kyllä todella kauniisti ja korrektisti kirjoittaa erosta. Itse erosin pari vuotta sitten 7 v parisuhteesta, enkä taida vieläkään olla kovin jäsentynyt.
Olettw kasvaneet yhdessä aikuisiksi ja näemmä myös erilleen, mutta hyviä ja tärkeitä hetkiä ei onneksi kukaan vie pois.
Vaikka en tunne sua niin instaa ja blogia tiiviisti seuranneena tuntuu melkein siltä kuin tämä olis tapahtunut ystävälle. Paljon voimia ja hyviä juttuja teidän molempien uuteen elämään ❤
❤
❤️
”kiitos kaikesta ihanasta, joka oli
kiitos muistoista joita ei kukaan voi minulta varastaa
eikä sinulta
kiitos kuitenkin myös kivusta ja syyllisyydesta
ja sanomattoman pahasta olosta
joka tahtoi sanoa, että se kaikki oli arvokasta sydämessäni
en ikinä olisi halunnut satuttaa
mutta meidän molempien tähden
täytyi tehdä tämä kamala viisas oikea päätös
Nyt annan ajan koota
ihmisen muruseni kokonaiseksi jälleen
ja vaikken ihan uskokaan, se tekee sen silti
vielä joku aamu huomaan
että kaikki on taas niin hyvin
että joka solullani säihkyn iloa ja elämää
ja mietin voisinkohan sijaistaa aurinkoa pari viikkoa”
Paljon rakkautta Henriikka <3
❤️ja ?
❤️
❤
<3
❤️
<3
❤️
Surullinen juttu. :( Kovat ahdistukset parisuhteessa läpi käyneenä ymmärrän sen puristavan tunteen ja umpikujan – kaikki ratkaisut tuntuvat huonoilta.
En voi kuitenkaan ymmärtää tätä avioliiton alennustilaa. Kun Jumalan edessä solmitaan avioliitto, niin ”minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Ei silloin vaan yksinkertaisesti erota. Siihen ei ole lupaa. Ei sellaista vaihtoehtoa ole. Jos rakkauden tunne katoaa, sitten eletään yhdessä ilman sitä tunnetta. Valinnoistaan pitää kantaa vastuu. Jos omaa minää ei voi löytää kiinni toisessa, sitten on parempi olla jonkin aikaa erossa ja palata sitten yhteen – ei hylätä koko liittoa.
Teit itsekkään ja lapsellisen ratkaisun, jonka keskiössä on sinä ja sinun tunteesi. Valitettavasti siitä joutuu maksamaan rikkinäisyyden hintaa paitsi sinä itse, myös Janne ja muut läheisenne. Rukoilen, että Jumala antaisi sinun vielä nähdä tehneesi virheen jotta voisit tehdä parannuksen. Ongelmasi – oman itsesi löytäminen – ei ratkea paria vaihtamalla.
Tiedän, että tämä on kovaa puhetta vaikeaan tilanteeseen, mutta totuus ei jousta, ja vaan totuudella on siunaus. Antakoon Jumala ja läheisten tuki teille molemmille voimia tähän tilanteeseen.
❤️❤️❤️
You are amazing and you will forever be one of my favourite people in the online. Your strength gives me hope and your kindness is something to aspire to. I wish you nothing but happiness and, I know it’s tough, but you should be so proud of yourself for making such a difficult decision.
Sata sydäntä tälle rehellisyydelle, halaukset teille molemmille ja tossa ylempänä kommentoivalle pikkusielulle sanoisin vielä että höpö-höpö ja pyhpah, tarvitse toisten rikkimenneille sydämmille tulla kauhistelemaan ja syyllistämään. Sääliksi käy semmoista jonka Jumala on noin pikkumainen.
Pitäkää Janne ja Henriikka lippu korkealla ja voimia! Tommonen kypsyys ja hyväsydämisyys vaikeassa tilanteessa lupaa pelkkää hyvää teidän molempien tulevaisuudelle <3
❤️
<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3 Sä selvitä kyllä!
<3
wish you all the best Henriikka <3
Voi sentään, tulin kovin surulliseksi tästä. Jotenkin tuntuu, että kaikki ympärillä eroavat, se on kuin trendi. Sanotaan, että ”kasvettiin eri suuntiin”, ”eri asiat kiinnostavat” tai ”ei vaan enää tunnu siltä”.
Niin väärin opetetaan raamattua, kun uskovatkin nuoret luulevat, että rakkaus on tunne. Ei se ole! Se on tekoja. Se on päätös TEHDÄ toisen eteen omista toiveista välittämättä. Tehdä, vaikka tuntuisi kuinka paskalta ja vaikka kuinka se toinen ihminen ärsyttäisi. Ja kun kummatkin ovat sitoutuneet tähän, se kantaa hedelmää. Tai alkuun riittää sekin, että vain toinen sitoutuu ja yrittää.
Meillä kävi näin. Olemme samanikäinen uskova pari kuin te. ”Viiden vuoden kriisin” hetkellä mies nöyrtyi, alkoi kysyä ”mitä voisin vielä tänään tehdä, että sulla olisi mukavampi päivä”. Ja saatoin pyytää jalkahierontaa, pyykkien kuivumaan laittamista, repsottavan listan paikoilleen nakuttamista, sitä että hän veisi koiran ulos ettei minun tarvitse. Ja hän teki asioita mukisematta. Kun tätä jatkui jonkin aikaa, alkoi arvostukseni, kunnioitukseni ja tunteeni miestä kohtaan kasvaa. Minäkin halusin olla hänen arvoisensa, tehdä hänelle hyvää, antaa hänelle niitä asioita, jotka hänelle olivat tärkeitä. Hän alkoi näyttää taas silmissäni komealta ja haluttavalta. Nykyään meillä menee paremmin kuin ikinä. Takana 10 vuotta kihloissa, 8 naimisissa.
Muistutan vielä, etä Jeesus kuoli meidän puolestamme. Se oli teko, ei tunne. Siinä näkyy suurin rakkaus.
Tsemppiä Henriikka sinulle. <3
<3 ja hauis kans ?
❤️❤️❤️
Voimahalaus, sä olet vahva! ❤
[…] sen yhteydessä tiedon tapahtuneesta erosta. Samana päivänä blogikin kaatusi yleisövyörystä erokirjoituksen vuoksi, ja toivon yhä mielessäni, että kunpa tavalliset kirjoitukseni saisivat joskus aikaan […]