Suosittelen: lomahkoa ennen lomaa

Olen aloittanut lomahkon, muutaman viikon kestoisen ajanjakson, jolloin olen löysännyt työtahtia selkeästi. Huijaan itseäni tunteeseen, että olisin jo lomalla, vaikka en aivan ole. Luulen, että pidän joulun alla täyttä lomaa 24.–26. joulukuuta, ne pyhimmät pyhät siis, mutta muuten pärjään lomahkon turvin.

Uskallan kyllä suositella lomaa edeltävää lomankaltaista. Luulen, että usea teistäkin pystyy samaistumaan ajatukseen, että loman alkaessa stressi purkaantuu, flunssa alkaa, voimat ovat ties missä ja tekisi mieli rojahtaa pötköttämään joulunpyhiksi. Sen pötköttämisen jälkeen, kun pitää palata töihin, tekisi mieli saada uusi loma, jolloin oikeasti jaksaisi tehdä kaikkea kivaa – ulkoilla, liikkua ja sosialisoida. Rento laskettelu lomaan, jos sellainen vain suinkin on mahdollista, pyrkii vähän pehmentämään tätä rajua kuilua arjen ja loman välillä.

Vietän lomahkoani Virossa. Visit Estonialla on sosiaalisen median tarinankertojille tarkoitettu Storyteller’s nest -niminen asunto, jonne minut kutsuttiin aiemmin tänä vuonna asumaan muutamaksi päiväksi. Otin tarjouksen ilolla vastaan, Viro on itselleni mieluista lähikohde, jota olen muutenkin halunnut tutkia enemmän. Buukkasin reissun tarkoituksellisesti ajaksi ennen joululomaa.

Saavuin sunnuntaina päivällä, ja ensimmäiset päivät olen viettänyt Tallinnassa. Huomenna lähden vuokra-auton turvin idemmäs Viroa, Lahemaan Kansallispuistoon ja Ida-Virumaan maakuntaan kiertelemään ja katselemaan. Lahemaa on entuudestaan tuttu, Ida-Virumaa itselleni täysin uusi ja kuuleman mukaan kiinnostava ja autenttinen, omannäköisensä pala Viroa.

Eli sisäministerin sönkötyksistä viis, olen tosi innoissani lomahkoreissustani ja matkakohteesta. (Siitäkin huolimatta, että kun olen yrittänyt jo eilen sekä toissapäivänä vanhankaupungin jääradalle luistelemaan, molemmilla kerroilla on alkanut joku yllättävä sadekuuro. Luisteluni taitaa jäädä haaveeksi täällä.)

Nämä kuvat nyt ovat vähän hönöt, kun tuossa pöydällä on nuo kosmetiikkatörpylät vähän luonnottomasti. Mutta muuten tunnelma kuvastaa kyllä nykyistä fiilistä: ilahtunut, mukavaa oloa täynnä. Sohvan viekussa, nojatuolin takana nousee kirjapinot, vähän kuin lupauksena lomasta. Sillekin on pian aikansa, ihan oikealle täyslomalle siis, sekä lukemiselle yhtä lailla.

En ole lähivuosina ollut mikään herttaisin itseni, kun saavun joulunviettoon kotipuoleen. Olen ollut enemmänkin sellainen totaalilevon tarpeessa oleva kasa. Toivon, että tänä vuonna saattaa jopa olla vähän toisin. Lomahko tehkoot tehtävänsä.

Ja niin kuin nyt vähän näyttäisi, taitaa rauhallisempi tahtini jatkua vielä tammikuunkin. En pane yhtään pahakseni.

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij

1 kommentti

  1. […] levollinen laskettelu lomaan ja jouluun on parasta mitä itselleen ja perheelleen voi antaa. Henriikkakin kirjoitti tästä juuri osuvasti. Sen sijaan että raahustan jouluna kirveleväsieluisena ja väsyneenä, olo […]

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.