Täällä sitä ollaan, Ylitorniolla (yes, olen oppinut täkäläisen taivutuksen), vaikka postauksen kuvat ovatkin vielä omasta kotoani Helsingistä. Stella ja Jarno tiesivät, että palaan Norjasta Kilpisjärven kautta takaisin Suomeen, joten he tarjosivat rakkauden hirsitalonsa karanteenikäyttööni. Siksi olen täällä Lapin lumien äärellä.
Kerroin saapumiseni jälkeen Stellalle, kuinka pohdin sitä, miksi he ovat minulle niin kivoja. Hän vastasi:
Eihän me niin hyvin tunneta, mutta sä oot musta ihana. Tuntuu superkivalta että oot siellä tuomassa taloon vähän lämpöä ja elämää.”
Ihanuutta täällä vähän kaivataankin, maailmassa, joka on yhtäkkiä totaalisen eri paikka kuin vaikka kaksi viikkoa sitten. Ihan kaikenlainen ihanuus, ystävällisyys ja kivat teot ovat kyllä tarpeen, kun jokainen on enemmän tai vähemmän eristyksissä. Tarjosin oman Helsinki-kotini juuri karanteenikodiksi perheelle, jotka saapuvat ulkomailta takaisin Suomeen kriisin vuoksi ilman kotia täällä.
Tuntuu, että Koronan lisäksi ihmisiä on ajamassa pienesti raiteiltaan mielenterveyden haasteet. Kyllähän tällainen maailmantila nyt vaikuttaa jokaisen ihmisen ajatuksiin, arkeen ja elämään. Ainakin pitäisi vaikuttaa.
En itse kuulu riskiryhmään, eivätkä lähisukulaisenikaan, ja taloudellisestikin tulen pärjäämään. Silti mieli oli vaikka viikko sitten aika sumuinen ja harmaa – ajatuksista ei saanut kiinni, eikä olo ollut turvallinen. Heräsin vähän levottomana, olin vähän levoton, ja keskittyminen harhaili omia raiteitaan. Millaista sitten on sellaisella, joka oikeasti pelkää itsensä tai läheistensä puolesta, terveydellisesti tai taloudellisesti?
On ensisijaisen tärkeää, että pidämme toisistamme huolta.
Vähintään yhtä tärkeää kuin ihanuus, on kuitenkin kuri. Hertsin avajaiset (aaaaaarrrrr) on nyt kertakaikkiaan jätettävä väliin, jotta Koronakäyrä saadaan taivutettua loivemmaksi. Ottaa pannuun jokainen, joka luulee olevansa tässä nyt joku poikkeusyksilö.
Ihan sama, kuulutko itse riskiryhmään tai tunnetko ketään riskiryhmäläistä. Suositus ihmiskonktaktien rajaamisesta vain välttämättömiin koskee meitä ihan jokaista huolimatta siitä, millainen uskomaton ihmissielu olet (tai luulet olevasi).
Muistakaa myös muistutella läheisiänne kotoilun tärkeydestä. Useampi ystävä on lähipäivinä kertonut, ettei heidän isovanhempansa suostu jäämään neljän seinän sisälle ja kököttävät kahvilla ja lottokuponkien kanssa huoltoasemalla. Onhan se nyt aivan nurinkurista, että ne joita koitetaan suojella, eivät itse tottele ja näin riskeeraavat kaikki muutkin.
Ja ottaahan se hattuun sekin, että toiset eivät tottelevaisina pysty osallistumaan edes läheistensä hautajaisiin, kun taas toiset jatkavat ämpäreiden jonottelua kuin kaikkina muinakin päivinä. Tässä ei nyt puhuta vain omasta terveydestä, vaan koko Suomesta. Koko maailmasta. (Tuntuupa muuten aivan hullulta, etteivät kyseiset lauseet ole edes liioittelua.)
Äh. Pur. Möh. Nyt kaikki toimet saattaa tuntua ylireagoinnilta, mutta jälkikäteen alireagoinnilta. Kyllä me nyt pari kuukautta kestetään sohvalla pötköttelyä – on sitä rankempiakin oloja. Aika harva tässä kuitenkaan on todella järkyttävässä tilanteessa.
Takaisin välittömään ihanuuteen ja lohdullisuuteen. Eräs tuttuni jakoi Facebookissa eilen ihanan statuksen, jonka teidänkin on hyvä lukea:
”Haluaisin jakaa kaikille lohduksi kauniin tapahtuman eiliseltä. Opiskelemme yliopistossa. Etäseminaarin lopuksi kandiohjaajamme esitteli meille perheensä lemmikkikilpikonnan ja kertoi sen elintavoista.
Olo tuntuu pahalta monestakin syystä, mutta tuo inhimillinen lämmön hetki kilpikonnineen kannatteli mua puoli päivää. Toivottavasti teitäkin.”
Isovanhempiasi käskettiin jättämään kotinsa lopullisesti, sinua pyydetään pysymään kotona toistaiseksi. Kyl sie pärjäät.
-Henriikka
Kuvat: Dorit Salutskij
Teen töitä elintarvikekaupassa, joten korona tuskin tulee vaikuttamaan omaan työhöni ellen sairastu, mutta kotona on tullut vietettyä viime päivinä enemmän aikaa kuin ennen ja voi pojat. Olen tajunnut, että inhoan puhelimen selailua ja vähentänyt sitä rutkasti, olen löytänyt liikunnan ilon ja tajunnut ettei hyvinvointi ole salilla pullistelua ja ennen kaikkea olen tajunnut miten upean ihmisen kanssa jaan arkeni, nyt kun meillä on ollut aikaa taas ihmetellä toisiamme. Tällä hetkellä on paljon pelkoa ilmassa, mutta toivon, että me herättäisiin myös muistamaan toinen toisemme ja tämä ihana maapallo sittenkin, kun tämä kriisi on ohi. Miten ihania uutisia tulee maailmasta, jossa luonto heräilee ihmisten jäljiltä taas kukoistamaan.
Aika siistiä, että näin surullisesta asiasta voi löytää jotain valoisia puolia. En usko, että se auttaa, että kaikki vain lamaantuvat asian alle, vaikka välillä mieli tekisi. Jokainen voi keskittyä, miten tällaisesta yhteisestä, kaikkia koskevasta asiasta voi oppia ja kasvaa, toisiaan auttaen ja yhdessä.
Hei, mukava että luovutit kotisi karanteeniin tulleelle perheelle, mutta SINUN olisi pitänyt mennä kotiisi viettämään karanteenia. Nyt olet yksi näistä, jotka mahdollisesti sairastuessaan käyttävät Lapin sairaanhoidon resursseja, joita ei ole resursoitu kuin paikalliselle väestölle. Myöskään ensihoidon resurssit Lapissa eivät ole vastaavat kuin etelässä. Joo, olet ehkä perusterve ja nuori, mutta millä oikeutat jäämisesi tuonne? Mitäpä jos 20, 200, 2000 muutakin Norjan puolelta tullutta jäisi Lappiin? Miksi heidän pitäisi matkustaa koteihinsa karanteeniin kun sinäkään et?
Ehkäpä sinun olisi pitänyt tulla junalla pois ja junassa olisit altistanut useamman ihmisen kun nyt altistat, mutta siten et olisi tässä turistien joukossa, joka uhkaa sairaanhoidon niukkoja resursseja. Jäämällä Lappiin annat väärää esimerkkiä ihmisille.
Hei! Kiitos viestistäsi. Aiheellinen huoli ja kritiikki, johon otan tosi mielelläni kantaa. En tiedä oletko seurannut Instagram Storyani, jossa olen jakanut paljon ajatuksiani aiheesta?
Olen tässä konsultoinut paria tuntemaani lääkäriä ja lukenut aiheesta aivan tosi paljon, kuunnellut hallituksen suositukset ja radiolähetykset yms. Tulin siihen tulokseen, että täällä olen huomattavan paljon vähemämän ihmiskontaktissa kuin olisin ollut kotiin matkatessani ja kotona asuessani. Lisäksi olin jo viikon karanteenissa ennen tänne tuloa ja aion olla täälläkin ja olen valmis saapumaan lääkärihoitoon Helsinkiin, jos sellaista kaipaisin. Kaiken suunnitellun kotimaan matkustuksen olen luonnollisesti perunut parilta seuraavalta viikolta, enkä aio nähdä yhtäkään ihmistä. Itse näin täällä ollessani huomattavan paljon suurempana riskinä olla taudin levittäjänä, jos olisin lähtenyt kotimatkalle. Mutta vaikeaahan näitä on arvioda tarkasti.
Kirjoitin kuitenkin eilen erikseen Instagramiini kehotteen kotimaan matkustuksen välttämisestä ja perusteita sen takaa. Tiedän hyvin, etteivät terveydenhuollon resurssit riitä kaikille mökkiläisille.
Luulen, että parasta on, että kaikki yrittävät parhaansa. Sillä päästään ihan varmasti pahimman yli ja eteenpäinkin. Kiitos viestistäsi! Tärkeä muistutus. En suinkaan halua lietsoa ihmisiä nyt kotimaan matkustukseen tässä maailmantilassa.
Hei, pahoittelen jos äskeinen kommenttini kuulosti kärkkäältä. Toivon tietysti, että et sairastuisi ja karanteeniaikasi sujuisi muutenkin ongelmitta. Toivoisin kuitenkin, että jokainen vastaavalla tavalla esim. mökilleen (jos se ei sijaise omassa asuinkunnassa) karanteeniin menoa/jäämistä harkitseva miettisi uudemman kerran.
En voi olla tarttumatta lauseeseen ”olen valmis menemään lääkärihoitoon Helsinkiin”. Ei voi liikaa korostaa, että vaikka todennäköisimmin taudinkuva on nuoreella ja perusterveellä lievä, voi olla myös sellainen tilanne että em. kaltainen ihminen ajautuu koronavirusta sairastaessaan muutamissa tunneissa hengitysapua tarvitsevaksi, oli se sitten lisähappi/hengityskone. Edeltävästi oireet voivat olla hämäävän lieviä. Tällaisessa tilanteessa Lapista ei kerkeä Helsinkiin, vaan joutuu jäämään paikalliseen sairaalaan/terveyskeskukseen hoitoon.
Ei hätää. Kärkkäyttäkin tarvitaan kyllä, kun ollaan vakavien asioiden äärellä.
Ja korjaus myös omaan kommentiin: on tietysti naiivia ajatella, että kaikissa tapauksissa voisi ajella Helsinkiin hoitoon. Ehkä luotan liikaa tutkimustuloksiin ja minimaaliseen riskiin siitä, että tarvitsisin koronan takia sairaala- tai terveyskeskushoitoa. Sitä paitsi voi olla, että jalkani katkeaa hiihdellessä ja joudun sen vuoksi viemään terveydenhuollon resursseja. Sen vuoksi yritänkin nyt vain pysyä turvassa ja terveenä, sekä vakaasti eristyksissä. Näin ollen voittaisivat kaikki. Toivon mukaan ratkaisuni osoittautuvat hyviksi.
Olipa hieno kirjoitus (taas)! Toivottavasti mahdollisimman moni lukija ja ymmärtäisi tämän, mitä kirjoitit.
Kiitos! Onhan tässä jokaisella niin paljon ajatuksia varmasti, että kiva kuulla, jos jotakin selkoa sai. <3
♥♥♥
♥ kiitos