Olen innostunut vaivihkaa viherkasvien hoidosta. Enää en vain kastele niitä joskus muistaessani, vaan olen jopa katsellut niiden kehitystä, tökkinyt ruukkuihin lannoituspuikkoja ja ihastellut saapuneita vauvalehtiä kiinnostuneena. Ei, en edelleenkään tajua juuri mitään koko asiasta, mutta vähän enemmän kuitenkin.
Eilen googletin peikonlehtien kastelusta, ja eräällä sivulla sanottiin, että peikonlehteä olisi hyvä sumutella kaksi kertaa päivässä.
ANTEEKSI MITÄ? Kahdesti päivässä?
Tiedän, että kasvit jäävät henkiin ilman tätäkin, mutta kyllähän tuo lannisti. Tekstissä sanottiin, että voit jättää sumutepullon kasvin viereen ja suihkautella ohimennessäsi. Kuka käyskentelee vaivihkaa kasviensa ohi vähän väliä? Omani ainakin kököttää tuolla kaapin päällä, kulkureittieni ulottumattomissa.
Muutama viikko sitten ystäväni lähetti tyttöporukkamme Whatsapp-ryhmään kyselyä, että uskommeko ryppyvoiteisiin, entäs ihmehoitoihin ja voisimmeko kuvitella ottavamme pistoksia naamaamme. Lisäksi hän pohdiskeli, että pitäisi varmaan alkaa tehdä kasvojoogaa, joka on kuuleman mukaan älyttömän tehokasta.
Perään hän totesi, että missä välissä sitäkin oikein tekee, kun pitää jo jumpata jalkateriä, lantionpohjanlihaksia, alaselkää, lonkankoukistajia, nilkkoja, corea ja liian istumisen turruttamia pakaralihaksiakin.
Sitten pitäisi vielä muistaa siihen naamaan kaikki puhdistusaineet, seerumit, rasvat, päivä- ja yönaamiot, aurinkovoiteet, kuorinnat, kosteuttavista ja virkistävistä kasvosuihkeista nyt puhumattakaan.
Gluteeniton leipä on aika hintavaa. Edullisemmalla pääsee, kun leipoo itse. Kun sosiaalista mediaa seuraa, niin joka toinen on tekemässä jotain pataleipää tai sympaattisia siemensämpylöitä. Leipäkonetta taitaa enää olla harvalla, mutta lämpimäiset syntyvät ilman sitäkin, tuosta noin vain. Tsip tsap!
Ostin itsekin voimautuneena ja innostuneena hiivaa ja jauhoja kaupasta. Hiivaa otin innonpuuskassani heti kolme pakettia.
Hetkeä myöhemmin löysin ne jääkaapista vanhaksi menneinä ja kovettuneina. Ostin uuden, tällä kertaa vain yhden. Äsken jääkaapin avatessani tajusin, että siellähän se kova hiivapala odottelee. Pitää varmaan ostaa ensi kauppareissulta uusi.
Mitä minä tässä haen takaa? No sitä, että millä hiivatin ajalla kaikki tämä pitäisi oikein tehdä?
Miten kukaan ennättää?
Hieroja sanoi minulle alkuviikosta, että joka päivä kannattaisi aloittaa kuntouttamalla ja foamrollailemalla. Sanoin, että kiva juttu, senhän tekee jaloille vikkelästi. Hän totesi, ettei jalat riitä, vaan rullailla pitää tietysti koko kroppa, vaikka kaipaisikin nimenomaan jalkojen avaamista. Kuulemma aluksi saattaa mennä tuntikin tai pari, kun harjoittelee.
Kampaajalla saa aina kuulla, että ainakin kerran viikossa olisi laitettava kosteuttava maski, sitten päänahkaa kuorivat shampoot, kosteuttavat hoitoaineet, ravitsevat shampoot ja öljyä kuivalle päänahalle. Sitten suihk suihk hiuksiin jätettävää hoitoainetta ja kerran kuussa otsatukkaa lyhentämään – yhtäkkiä kalenteri onkin pelkkää hiustenhoitoa.
Kannattaisi lukea tietokirjoja, mutta myös viihteellisempää, käydä teatterissa ja sen rinnalla elokuvissa. Sitten vielä runoillat, stand up ja kaikki keikat – suuremmat areenajutut ja pienemmät, sympaattiset, kellarimaiset. Maailman menosta kiinnostuneen tulee kuunnella musiikkia, äänikirjoja ja podcasteja, mutta olla myös pitkiä, hartaita aikoja aivan hipihiljaisuudessa.
Sunnuntaina koko kansa leipoo Instagram liven tahdissa leivinuunipitsaa, osallistuu koronakonserttiin ja yhteiseen, virtuaaliseen sipsi- ja dippijuhlaan sekä uuden kirjan julkkareihin. (Kaikkia näitä varten kannattaa pitää ainakin kolme vuorokautta kosteuttavaa hiusnaamiota, hankkia jostain pitsataikinajuuri, kasvattaa yrttitarhassa basilikaa ja lakata tietysti kynnet – muista aluslakka, värilakka ja päällyslakka!)
Ainiin! Ja sitten myös ne työt. Vähintään 8 tuntia päivässä, ellet downshiftaa ja 6 tuntia riittää – mutta tämä tyhjästä ilmestynyt kaksituntinen meditoidaan ja joogataan. Muista se.
Ja ettei tärkein unohtuisi: Muista tylsistyä! Ole vaan päivä- ja viikkotolkulla tylsyyden äärellä, käperry siihen ja neulo vaikka sukat. Neulo itse asiassa yhdeksät. Tai kahdetkymmenetneljät, niin on joululahjat valmiina kaikille. Ja paita myös, sillä se on nyt aika kova juttu sekin ja niitä tekemällä voi vaikka rikastua. Henkisesti vähintään. Tai jännetuppitulehduksellisesti.
Niin. Siis pointtini on, että minusta tuntuu, että vaikka korona toi vuorokauteen paljon vapaa-aikaa, en ehdi kuin hädin tuskin kierrättää, viedä roskat ja pedata petini joka toinen päivä. Peikonlehden sumuttelin kerran.
Mistä saisi lisäaikaa, jos pelkkä uusien suodatinpussien ja imuripussien osto tuntuu vievän vuorokauden kokonaisuudessaan? Entäs te, joilla on lapsia, onko teillä koskaan aikaa esimerkiksi… mihinkään?
-Henriikka
Tämä on niin totta! Ja vastauksena kysymykseesi on ei, ihan suora ei. Olen äitiyslomalla ja joka aamu päätän, että tänään pesen ikkunat, vaihdan lakanat tai siivoan ylipäätään ja sen jälkeen joogaan ja teen ruokaa pakastimeen, jotta minulla olisi toisena päivänä sen ruuanlaiton verran enemmän aikaa siivota ja joogata. Ja joka ilta totean, että olen päivän aikana ehtinyt vain imettäää, syödä ja kiertää korttelin vaunujen kanssa. Parhaina päivinä olen näiden lisäksi ehtinyt kylvettää joko lapsen tai itseni. Taidan ruveta kokoamaan to do -listaa eläkepäiviä varten, eikös silloin ole sitä aikaa?
”Kylvettää ruoan tai itseni” nauratti sopivasti. Luulen, että aika paljon on kyse vain siitä, että tavoitteet asetetaan uskomattoman epärealistisiksi. Ikään kuin kukaan ehtisi tehdä kaikkea, mitä haluaa. (Vai ehtiikö? Siinä tapauksessa hänellä on kyllä suppeat mielenkiinnonkohteet, sillä ainakin itselleni elämä on yhtä karsimista hah.)
Ps. Ruoka pakastimeen on nerokkuuden multihuipentuma, enkä ole vielä yltänyt sille tasolle.
Hahah, tää juttu sai nihkeästi sujuneen ja varsin aikaansaamattoman päivän jälkeen suupielet nousemaan ylöspäin! Etenkin nyt korona-aikaan on kuulemma yhtäkkiä valtavasti ylimääräistä aikaa liikkua, levätä, nukkua, valvoa auringonnousuun, oppia uutta ja kerrata vanhaa?
Minulla oli ehkä yksi viikko, kun tuntui, että aikaa oli tosi paljon. Tuudittauduin ehkä liiaksi siihen ja petyin myöhemmin, kun tajusin että se olikin kertaluontoinen kokemus, ja edelleen samat 24h vuorokaudessa. Pyh!
Ihana postaus, osu ja uppos! AAMEN!
No onpa ilo kuulla. En ihan turhaan rustannut.
Samastun joka ikiseen sanaa! Erinomainen kirjoitus. On jännä, miten some vääristää käsitystä elämästämme. Jokainen meistähän nimittäin postaa sinne aivan varmasti kuvan siitä ainoasta kerrasta, kun leipoo uusia hittisämpylöitä tai osallistuu sopivasti sivistävän tai voimauttavan tai suuria ajatuksia herättävän tietokirjan. Kun jokainen postaa sen yhden kuvan, yhtäkkiä näyttää siltä, että kaikkien muiden elämä on tuollaista, mihin minulla on ollut aikaa vain kerran viimeisen puolen vuoden aikana. Toki mainokset ovat sitten vielä asia erikseen.
Siispä ihanaa lukea tällaista ja tajuta, että ei niillä muillakaan ole aikaa kaikelle sille yhtään sen enempää kuin minullakaan!
Some on kyl tuonut osansa koko soppaan, mutta kyllä musta tuntuu, että se sama homma olis ilman someakin. Niin eri asiat ovat eri henkilöille tärkeitä, että kun kuulee asiantuntijoiden lausuntoja: fyssari pyytää tekemään kerran päivässä kuntoutusta ja kampaaja kerran päivässä hiusmaskia päähän. Mutta some kyllä tuo sen paineen sitten siitä, että ”äääää kaikki muut ehtii kyllä, minä en!” Kunpa vaan tajuaisi, ettei asiat ole oikeasti ihan niin. Eikä vain tajuaisi, vaan myös sisäistäisi niin, ettei se vaikuttaisi. Alitajunnassakaan.
Tämä oli aivan loistava, voi kun jokainen lukisi tämän! Täällä toinen äitiyslomalainen, jolla ei todellakaan ole aikaa kuin niihin tärkeimpiin. ?
Mutta eikös äitiyslomalaisena saakin aina vaan todeta, että äitiys itsessään riittää? <3 ihanaa!
Työpäivän (ja työmatkan) jälkeen jaksan max 1 ”ylimääräisen” asian, kuten kaupassakäynti tai ruuanlaitto tai siivous tai lenkkeily. Nukkuakin pitäisi ehtiä kiitettävä määrä ettei ole ihan zombie niin pakko jakaa noin :D nostan hattua kaikille lapsellisille ihmisille, I don’t know how you do it!
Kuulostaa realistiselta, ihanaa kun joku osaa asettaa järkeviä tavoitteita. Ja joo toi lapsigame on aivan oma lukunsa – superihmisiä kaikki vanhemmat, sanon minä.
Hauska kirjoitus. Osta kuivahiivaa niin on aikaa melkein vuosi käyttää. Ei kuivahda jääkaapiin.?
Hei joo, todellakin, en oo käyttänyt vuosiin, mutta pitäis taas ottaa haltuun.
Sun postaukset on aina timanttia mut tää oli kyllä the best of the bests. Niin samaistuttava ja niin ärsyttävän totta.
Voi kiitos! Ja joo, olis niin paljon kivempi, jos tää ei pitäis lainkaan paikkansa.
Onko sinulla pakastinta? Tuorehiivan voi nimittäin pakastaa! Tiedän että se ei ollut tämän jutun pointti mutta koska muuhun minulla ei ole valitettavasti antaa mitään vinkkiä (samat haasteet täälläkin, mietin näitä joka ilta joko hammaslangatessani tai sängyssä kun muistan unohtaneeni sen) niin tulin tarttuneeksi tuohon. Leiväksi se ei silti itsestään muutu mutta pakkasessa tuorehiiva pysyy pitempään hmmm.. mahdollisuutena.
?
Ihana ratkaisija siellä! :)) On mulla pakastin ja ei kieltämättä oo koskaan tullut mieleenkän, että sinne vois laittaa myös hiivan. Kiitos siis vinkistä.
Todella hyvä postaus, aivan laittoi hengästyttämään! :)
Minusta tuntuu että näin viiden lapsen äitinä minulla on kyllin aikaa moneenkin asiaan, kaikki turhat on karsittu ja tärkeimmät ja parhaat jätetty. En tosin suihkuttele kasveja saatikka kasvojani, mutta paljon muuta kyllä, ja monesti ehdin jopa tylsistyä! :)
Pääsisinkö mä johonkin sun elämäntapakouluun? Kuulostaisi siltä, että tarvitsen sellaista tosi kiperästi.
niin totta. mä olen saanut aikani hidastumaan, kun opettelin kerta kaikkiaan sulkemaan muut kuin käsillä olevan asian mielestäni. saatan hoitaa lapsille ruuan, livahtaa kasvimaalle tunniksi (kuunnella sinne toki miljoona kysymystä ja selvittää erimielisyydet), siivota just vaan sen yhden rehottavan sohvannurkan, musisoida hetken, maksaa laskupinon (varoen läikyttämästä kahvia sen päälle), harjata hyvällä tuulella hiuspehkoni ja jokusen lapsenkin jos sattuu olemaan käden ulottuvilla. koiran lenkitys on parasta yksin mutta useimmiten sirkusta muistuttava retki koko konkkaronkalla. jo viiden minuutin pysähdys jonkin projektin ääreen tuntuu voitolta ja yllättävän paljon vähässäkin ajassa ehtii (tai ainakin mieli ehtii tyhjentyä) kun intensiivisesti keskittyy, ja aika tuntuu lempeämmältä.
monipuolisen ja ah niin ravitsevan ruuan saaminen pöytään kahdesti päivässä tuntuu suurimmalta aikasyöpöltä. jos olisin rikas, palkkaisin kokin. esitän toki hurmaantunutta ja innostunutta aina ruokaa laittaessani, jospa joku lapsista saisi siitä kipinän ja kasvaessaan hoitaisi ilomielin päivällistä pöytään… :D
oooh. Kuulostaa kyllä tosi hyvältä toimintaperiaatteelta. Tulee melkein sellainen olo, että toivoisi itsekin pystyvänsä samaan. Saakelin some, aina häiritsemässä flowta. Luulen, että mulla on kyllä just tuon asian kanssa haaste: kun on niin paljon asioita mielessä, ei tuu tehtyä oikein mitään, vaan sitä vaan pyörii kotona ja miettii niitä asioita.
Toivotaan, että sun lapsista kasvaa uskomattomia huippukokkeja! Propsit myös siitä, että jaksat vähintään esittää innostunutta, vaikka lapset ovat kyllä aina niin fiksuja, että tajuavat aina kaiken.
Mahtava teksti, kiitos. Olen raakasti päättänyt että keskityn vain sellaisiin vapaa-ajanasioihin, joita tehdessä ei tule mieleen muiden asioiden hoitaminen. Eli retkeily perheen kanssa, maastopyöräily ja neulominen.
Hei tosi hyvä. Voisinpa ottaa tuon saman kokeiluun. Siis vau. Niin yksinkertainen ja kuitenkin tosi hyvä. Alkoi vaan pelottaa, että jääkö mun elämään jäljelle mitään.
Just näin! Tein ennen kaikenlaisia to do -listoja, mutta lopetin niiden tekemisen kun stressi vaan kasvoi kun ei aika riitä elämään täydellistä elämää. Plus kasvatan ottista pois ettei tarvi siihen käyttää arvokasta aikaa. Tä aika ongelma puhuttelee varmaan suurinta osaa ihmisistä tavalla tai toisella. :D
Ottiksen poiskasvattaminenhan on aivan erinomainen ainoa tavoite vaikka koko vuodelle.
Ps. Mulla oli joskus to do -vihko! Ai kauhee, se oli aika ahdistava.
Siis kiitos kiitos kiitos!! Tuntuu kuin joku selväjärkisyyden ja realismin tuulahdus kävi tässä aamupalapöydässä (ei, en syönyt aamupalaa harjoittaen tietoista läsnäoloa keskittyen joka suupalaan vaan somessa ja blogimaailmassa pyörien). Leipäkin oli vaasan ruispalaa voilla ja juustolla (ei mitään salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa, avocadoa, melonisiivuja, vuohenjuustoa) eli ei todellakaan mikään instaleipä.
hhahahhaah vähänkö leveästi hymyilin tuolle ”melonisiivulle”. Mikä random juttu :’-D Mutta joo, ihanaa olla selväjärkisyyden ja realismin tuulahdus välillä, kun aika usein olen sellainen sinne tänne lipsahteleva saippuapala kuitenkin.
Hyvä kirjoitus. Nykyaikana pitää olla tehokas, näyttää hyvältä, tehdä siistejä asioita, olla se siistein, postata someen vain niitä siistejä juttuja…Ei ihme että ihmiset väsyy ja tulee tunne että et ole mitään.
Ja vaikka kuinka tietää, että ne paineet voi sivuuttaa ja jättää oman onnensa nojaan, niin vaikeaahan sellaiselle on olla immuuni. Onneksi oikeasti voi sydämessään muistaa, että vähempikin riittää. Se vain vaatii pientä muistuttelua.
Ahhahhhaaaa, ihanaa! Symp symp ja komps komps, just näin! Paras teksti aikoihin!
<3 ! Ja mä taas symp symp tota sun "symp symp komp komps" -juttua. Kiitos.
Ei voi muuta kuin kompata edellisiä. Olen niin iloinen, että julkaisit tällaisen ajankohtaisen, aidon tuntuisen, hieman ironisenkin (tai ainakin toivon!toivottavasti et oikeasti yritä suorittaa kaikkea) tekstin. Tämä tuo niin näkyvästi esille sen, miltä mun mielestä monen (mukaan lukien ehkä hieman myös itseni…ainakin entisen itseni) elämä nykyään vaikuttaa. Ihailen ihmisiä, jotka osaa tylsistyä. Mä yritän sitä nykyään ihan ihan tosissani. Ja niin kuin muutama äiti edellä totesi, niin lasten ohella jää aikaa muuhunkin, jos karsii epäolennaiset ja valitsee pari juttua mihin haluaa keskittyä. Karsimista joutuu tekemään ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Ja kännykästä kannattaa vierottua ;) mä opin karsimaan ja ottamaan rennommin vasta, kun uupumus iski vasten kasvoja kuin isku betoniseinään. Mut nyt olen kyllä onnellinen kaikesta tapahtuneesta. Tuskin olisin mökillä lapsen nukkuessa päiväunia istunut keinutuolissa katsellen järvimaisemaa ja ollut tekemättä mitään muuta, kokonaiset 30 minuuttia. T. Äiti,jolla kaksi pientä lasta.
Luulen, että tässä koko paletissa on tosi olennaisessa roolissa se, että niitä neuvoja ja ”vaatimuksia” tulee eri aloille ja asioille vannoutuneilta ihmisiltä, koska tiettyyn asiaan ajan käyttäminen on heille ihan tavallista. Puutarhaoppaassa opetetaan se kaikista paras vaihtoehto, ja kampaaja itse tietää niin paljon hiuksista ja käyttää siihen varmasti myös aikaa. Harvemmin saa sellaisia vinkkejä, että ”kun et kuitenkaan tee juuri mitään, niin tee edes tämä”, mikä on ehkä realistisempi tavoite, mikäli haluaa keskittyä elämässä tosi moneen asiaan, niin kuin minä vaikka haluan. Ja sitten jos haluaa vannoutua ja keskittyä tiettyihin asioihin, niin niitä ”maksimitavoitteita” voi oikeasti saavuttaa. Itsehän saavutan sen ehkä juuri ja juuri nukkumisen kanssa :)))
Ps. Ja kyllä, hyvin ironisen ;)
Mä en saa mitään enää tehtyä, ehkä koskaan. Mä olen neulonut yhtä ja samaa lapsen sukan kantapäätä koko korona-ajan ( silmukka päivässä pitää jalat kylminä)! Meillä on muutto menossa tässä kivasti samalla kun olen etäopettanut lapsia ( olen yläkoulun ope) ja hoitanut kahta omaa päiväkoti- ikäistä kotona.
Olin eilen ihan koko päivän aamusta iltaan uudessa kodissa ja…sain koottua kaksi vanhaa lundian kirjahyllyä minkä pitäisi viedä noin puolituntia. Mä luulisin että tässä on joku aika-avaruusvääristymä.
<3 vain ihania, lämpimiä ajatuksia sinne. On ollut varmasti niin kreisiä aikaa, kun lapset on olleet koko ajan kotona. Toivottavasti tahti on hivenen hellittänyt, kun koulu aukesi.
Mutta kyllähän sä noi hyllytkin sait koottua. Ja eihän nyt korona-aikana oikeesti tarvitsisi ainakaan mitään muuta kuin selvitä vain. Ilman muita tavoitteita yhtään mistään.
Ehtimisestä mietin semmoista, että miten ihmisillä on aikaa tuottaa kaikkea hienoa ja upeaa omaa sisältöä somemaailmaan? Kaikki tämähän vaatii älyttömästi ideointia ja suunnittelua ja työtä. Kirjoittaminen ja kaikki kanavat ja valokuvat, mitä mihinkin ja milloinkin laitetaan. Päivätyö on mahdotonta, jos haluaisi jäljelle jäävällä ajalla saada jotain aikaan. Uskaltaisipa irroittaa. Onko tämä kaikki jo sulle jollain tasolla rutiinia ja lähinnä tärkeä osa elämää, kun tätä on tehnyt jo kauan? Miten voi ehtiä ajatellakaan näitä kaikkia ajatuksia, saati kirjoittaa niistä? Mikä sulle on sitä tärkeintä elämää, mitä pitäisi ehtiä? Jos saa esittää toiveen tulevaa podcastia tai kirjoituksia varten, niin näistä aiheista olisi ihana kuulla sun ajatuksia.
Aivan oikeassa olet. Mä aina katson ihmisiä, joilla ei oo aikomustakaan tehdä somesta ammattia ja silti he puskevat aivan mielettömiä somejuttuja ulos. Mulla tulee vaan sellainen pakokauhu, että älä älä älä käytä tähän aikaa, jos tää ei oo sun duuni! :-D Vaikka hehän varmasti nauttivat siitä, eivätkä toivon mukaan koe minkänlaisia paineita.
Mulla on kyllä tässä vuosien varrella ehtinyt tulla rutiiniksi tämä homma. Ja tietysti kun mulla ei muuta työtä ole, niin on erilailla aikaa tehdä suunnitelmia, aikatauluja yms. Kyllähän tämä podi, blogi, insta, instagram story, facebook -paletti on joskus aivan mahdoton. Mutta itse aloin tehdä siitä ammattia hiljalleen – ensin nelipäivästä viikkoa normityössä ja sitten lopulta yrittäjäksi kokonaan.
Mutta on mulle tärkeää myös, ettei mun elämä ole some. Kyllä mä varsinkin lähivuosina oon tehnyt tosi paljon selkeämpää rajavetoa kaiken välille. Että on vapaa-aikaa, on puhelintota aikaa yms. Sitten on erikseen ne työhetket. Voisin kyllä joskus kirjoittaa tästä enemmänkin. Mutta jos en kirjoitakaan, niin tässä ainakin jotain ajatuksenraakileita.
Kiitos tästä aamun piristyksestä! Tämä on niin totta :D ja mulla vielä ne lapset mukana yhtälössä!
Kaikki rispektit vaan sinne suuntaan! Itselläni on näiden moniin suuntiin sinkoilevien ajatusten kanssa jo välillä vähän haastavaa.
Tää oli niin hyvä ja osuva!
<3 kiitos
Voi kyllä, allekirjoitan! Sen ehtimisen lisäksi pitäisi vielä jaksaakin tehdä tuo kaikki. Voin kertoa ettei onnistu.. :D
Hyvä pointti! Ei vaan se, että olisi aikaa, vaan jostain pitäisi sitä energiaakin kaivaa haha. Onneksi ei ihan oikeesti tarvi ihan kaikkea.
Olipa osuva ja mahtava teksti, kiitos tästä!
Ekana poikkeusviikkona keskityin siivoamiseen, toisena muistaakseni liikuntaan ja kehonhuoltoon, sitten oli vuorossa ihonhoidon kokonaisvaltaiset aamu- ja iltarutiinit. Samalla yritin keskittyä monipuoliseen ja terveelliseen ruuanlaittoon. Kamalaa suorittamista, nyt kun näin jälkikäteen ajattelee. Luulin vieläpä lomailevani..
Viimeisimpinä viikkoina en oo jaksanu keskittyä mihinkään vaan yrittänyt saada aikaiseksi (vihaan tuotakin termiä) sitä mikä sillä hetkellä on tarpeellisinta tai mieluisinta. Peikonlehteä suihkuttelen about kerran viikossa.
Ole hyvä vain.
Hahha erinomainen oli tämä viikkojärjestys. Että viikottain kutakin juttua, ei suotta tarvitse keskittää liian moneen asiaan kerralla ajatuksia. Mutta ehkä tärkeintä just se, ettei lähde suorittamaan yhtään mitään. Puuh, miten tämän itsekin oppisi? Kyllä ne peikonlehdet eloon jää ja ilahduttavat sellaisinakin.