Kesälista-check: mitä kesään mahtui?

Kirjoitin toukokuussa realistisen kesälistan 2020. Halusin kerrankin, oi kerrankin, että se olisi ylipäänsä mahdollinen ja pikemminkin motivoiva kuin toteutumattomuudessaan lannistava.

Tästä päivästä on povattu syksyn ensimmäistä päivää. Sade ropisee ikkunalaudoissa, ja kaduilla näyttää olevan hiljaista. Himoitsen etiopialaista ruokaa (kiitos @ennikoistisesi Instagram stoorin) ja odotan kärsimättömästi ystävän vastausta illalliskutsuun. Luulen, etten ole ainoa, joka nauttii kuumuuden loppumisesta. Minusta syksy on täysin tervetullut, olen saanut kesästä kylläkseni.

Tänä vuonna kesä tuntui muutenkin olevan aivan järjettömän pitkä. Seurasin jo huhtikuussa hiljalleen avautuvaa kevättä ja luontoa, ja siitä tuntuu olevan lyhykäinen ikuisuus. Sesonki saa puolestani vaihtua. Otan ilolla vastaan syysmyssyt ja hämäränhyssyt.

Ajattelin, että sateen tiputellessa omia aikojaan, olisi kiva kurkata, oliko realistinen kesälista alkuunkaan realistinen.

Tee pyöräretki (X)

Kyllä! Uudet Pelagot pääsivät testireissulleen, kun suuntasimme Tampereen PyhäNäsi-reitistölle kolmen päivän pyöräretkelle. Reissu oli intensiivinen ja ikimuistoinen. Hauskasti mieleeni pompsahti nyt periaatteessa täysin epäolennainen, mutta sitäkin riemukkaampi seikka: suoraan huoneeseen tilatut yöpitsat Vaihmalan Hovissa.

Koe ensimmäiset seikkailut Holgerin, keltaisen pakettiautoni kyydissä (X)

Onneksi en luvannut saada reissupakuamme valmiiksi, sillä se ei ole kyllä tapahtunut. Kun sänky valmistui, autosta on tullut niin ylimukava jo sellaisenaan, ettei remontille ole raivattu seikkailuilta aikaa. Olemme onneksemme päässeet jo useille retkille Holgerin kyydissä ja vietimmepä yhden opiskeluviikonkin Nurmijärven seudulla pakussa punkaten. Ehkä syksylle saamme keltaisen riemukaaramme valmiiksi. Tai ehkä keväällä. Ehkä joskus.

Ainakin yksi auringonlasku ja yksi auringonnousu (X)

Kyllä ja kyllä! Auringonlaskuja oli useita, auringonnousuja ei suoraan sanoen aivan yhtä montaa. Mutta Lapin reissullamme tämä kävi helpommin, kun aurinko ei laskenut lainkaan. Tosin sitä ei taideta aivan laskea, joten ainakin yhden kallioauringonnousun voin nimetä, joka koettiin sesongin ekalla telttaretkellä vihtiläisessä kalliomaisemassa.

Leivo mansikka-kermakakku (  )

Hyvänen aika! Olisi luullut tämän olevan aika helppo toteuttaa, vaan toisin kävi. Vieläköhän kaupasta saa hyvää mansikkaa? Maistan jo kakun maun suussani. Ehkä voisin innostua jo tänään leipomaan.

Spontaani yöuinti (X)

Kun on spontaani poikaystävä, on helpompaa itsekin olla spontaani. Olen ilokseni huomannut, että olen ollut tänä kesänä yllättävän joustava ja muuntautumiskykyinen. Spontaaneja uinteja on löytynyt monina vuorokaudenaikoina, mikä kertonee kivasta kesästä.

Kahvilakierros (  )

Olen ilmeisesti ollut huono herkuttelemaan tänä kesänä! Kahviloissa olen kyllä käynyt, mutta kierrokseksi en käyntejäni voi laskea. Sitä paitsi huomaan kyllä kevään ravintoloiden ja kahviloiden kiinniolon vaikuttaneen omaan käytökseeni: välillä edelleen hämmästyn muistaessani, että ainiin, sitähän voisi vaikka mennä ystävän kanssa kahville tai brunssille. Mutta tämänkin varmasti ehtii kyllä vielä, alkusyksy ja kahvittelu kuulostaa sympaattisemmalta muutenkin.

Piknik meren tai järven rannalla (X)

Ensimmäiseksi tuli mieleen eräs opiskelupäivän aamu, kun heräsimme kukonlaulunaikaan pakustamme ja levitimme eräälle uimarannalle vilttimme. Aamuaurinko lämmitti, teimme trangialla aamiaismunat, keitimme puuroa ja söimme mukavasti, kun kaikki ympärilläoleva tuntui vielä olevan unessa. Retkiolosuhteissa on tullut syötyä muutenkin, esimerkiksi meren äärellä Tammisaaren kansallispuistossa. Mutta mielestäni piknikiin kuuluu aina viltti, tai vähintään ajatus “piknikistä”, niin en laskisi vaellussafkoja piknik-hommiksi.

Kalareissu (X)

Juhannuksena kävimme soutuveneellä parilla kalareissulla, mikä oli ihanaa. (Tai no, sinä päivänä ei ollut, kun mäkäräiset meinasivat päättää päivämme.) Opin tänä kesänä myös fileoimaan, suomustamaan ja suolestamaan, mikä tuntui kivalta. Tuntuu tärkeältä oppia, mistä ruoka tulee lautaselle ja miten. Lopetin tehotuotetun lihansyönnin aikoinaan ilmastosyistä, mutta sen lisäksi myös siksi, etten enää pystynnyt kohtaamaan lihan kulkua ruoaksi.

Kesäjuhlat (X)

Meinasin jo kirjoittaa, että juhlia en kokenut, kunnes muistin eräät tunnelmalliset pihajuhlat. Poikaystävä toi mukanaan uuden sosiaalisen piirin, mikä on ollut hullun jännittävää mutta myös kutkuttavan innostavaa. Kun ei tunne juhlista ketään, on kesäjuhlissa uudenlainen kaiku, mutta selvisin luullakseni kunnialla.

Aperol Spritz ulkona (X)

Tähän voisi laittaa monta rastia. Muistan muutamiakin hetkiä, kun on ollut oranssi juoma lasissa, ja hyvä mieli. Ainakin ystävieni Tiian ja Alexanderin kanssa istuimme Birgitassa eräs kaunis alkukesäinen päivä. Hauska sattuma oli, että myöhemmin samana iltana näin Instagramista muiston tasan vuoden takaa: silloinkin istuimme Aperoleilla kolmisin.

Raclette-grillausta (X)

Olimme ottaneet juhannukseksi mökille raclette-pannun ja -ruokaa mukaamme. Viimeisenä yönä ennen kaupunkiin palaamistamme teimme päätöksen, että mieluummin syömme hartaasti ja saunomme ja nukumme vähemmän, kuin pidämme yöunista kiinni luopuen ruoasta tai saunasta. Erinomainen kesäpäätös!

Kirppislöytö (X)

Näitä on useita: puiset nuket Oulun torilta, nahkaiset herrainkengät 50 sentillä Kirkkonummelta ja pellavapaita sekä -housut Sörnäisten Fidasta. Kirppikset ovat lähellä sydäntä, vuodesta toiseen. Tosin niin ihmeellistä löytöä en ole tehnyt, että se olisi pompannut salamana mieleeni.

Yötön yö (X)

Kymmenen päivää länsi-Lapissa oli ehdottomasti yksi kesän kohokohtia. Lapland Hotels -yhteistyön tiimoilta tehty reissu sisälsi luontohurmaantumista, fillarointia, keskiyön aurinkoa, rentoilua, saunomista, herkkuruokaa ja paljon poroja. Onneksi parin viikon päästä olen takaisin Suomi-neidon ajatuksissa. Tähän hameenhelmoissa pyörimiseen onkin jo vähän kyllästynyt.

Mansikkakermakakkua ja kahvilakierrosta vailla valmista. Aika jees. En usko, että olisin ollut kovin pettynyt tyhjäänkään listaan, mutta tuntuu mukavalta, että kerrankin pystyin inspiroitumaan omista raaputuksistani ilman, että hommasta tulee suorittamista.

Koko kesä on suoraan sanoen ollut niin ylitsevuotavainen, että menee varmaan pitkälle lokakuuhun, että saan tämän ajanjakson hallitusti mieleeni talteen. Olen ollut äärimmäisen onnellinen, vaikka välillä hivenen levoton ja yksinäinen. Vettä olen muistanut juoda liian vähän ja kirjoja olen lukenut harmittavan harvoin, mutta päiväkirjaan olen taas tarttunut, mikä on innostanut isosti.

Tällaista tämä elämä kai on, aina vaan vähän sitä sun tätä. Tunteita ristiin ja rastiin, askel askeleelta ja päivä päivältä.

-Henriikka

Kuvat: Joonas Linkola
(toukokuiselta telttareissulta, joka oli niin maaginen, että puolessa vuorokaudessa syntyi enemmän kuvia kuin melkein koko kesänä. Ainiin! Nousinhan sielläkin auringonnousuun.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.