Sain pari päivää sitten välikäden kautta sydäntä lämmittäneen kohteliaisuuden. Designkaverit-tili oli tilillään kyselleet inspiroivia pukeutua, ja joku oli nostanut minut:

”Aamukahvilla-Henriikka inspiroi hälläväliä-pukeutumisellaan.”

Joku voisi ehkä ajatella toisin, mutta itse otin tuon suurena kohteliaisuutena. Onpa mukavaa, jos telttakokoiset villapaitani, monenkirjavat anorakkini ja ikuisen vanhat Levikseni voivat tuoda inspiraatiota jollekin.

Kieltämättä oli vähän hälläväliä-olo, kun tänään taas saksin etuhiuksiani lyhyemmäksi silmät kiinni. Tuli ihan riittävän hyvät.

Kyllähän minä tyyliäni mietin yllättävän paljonkin. Tuo kohteliasuus kertoo kuitenkin siitä, että olen onnistunut tavoitteessani olla ottamatta liian vakavasti, olla olematta liian siloiteltu. On kiva katsoa vaatetta ja ajatella: ”Tuo on periaatteessa niin kamala että upea. Kokeilenpa tuota!” Ja erityisesti second handinahan tällaista kimpsua ja kampsua löytyy vaikka pilvin pimein.

Muistan opiskeluaikojeni kirppispaidan, jossa Hessu Hopo pelasi jalkapalloa. Pallo oli sellainen kudottu, irrallisena muutamalla pistolla roikkuva pompula. Ihmettelin, etten voittanut sillä kulttuurituottajien pikkujoulujen ”rumin villapaita” -kilpailua.

Leikkisyyden ja itsekriittisyyden hyllyttämisen rinnalla hälläväliä-pukeutumiseen kuuluu kokeilunhaluisuus. Yhdistellä voi mitä tahansa ja miettiä sitten päivän päätteeksi, toimiko. Tänään minulla oli punainen silkkipaita ja vihreä trenssitakki. Ehkä ne olivat vähän liian jouluinen väriyhdistelmä, mutta tulipahan kokeiltua.

Kulmakivenä pidän myös sitä, että jo näennäisesti valmiiseen kokonaisuuteen lisätään vielä yksi asuste. Yleensä päähine, vaikka iso villapipo tai lierihattu. Mutta yhtä lailla esimerkiksi näyttävät korvikset, päähän sidottu silkkihuivi tai kultainen donitsi ajavat asian.

Mitähän muita ohjenuoria antaisin?

Ylisuuret mutta kestävät villapaidat (+ akryylin täyskielto), mukavat jalkineet ja mukavuus ylipäänsä, maata laahaavat second hand -takit, värikkäät mekot ja vallattomat materiaalikombot: nahkahameen kaveriksi voi laittaa mohairneuleen ja silkkimekon päälle heittää jämäkän farkkutakin. Myös outdoor- ja cityvaatteita yhdistellään mielestäni aivan liian vähän. Olen hankkinut parhaita kaupunkivaatteitani Partioaitasta.

Sitten kertoisin, ettet luultavasti tarvitse mitään uutta. Voit tutkailla uteliaasti omaa vaatekaappiasi, lainailla luvan kanssa tai luvatta ystäviltä tai perheenjäseniltä (huomioi ennakkoluulottomasti esimerkiksi isäsi collegepino ja tietysti säästetyt ysäritakit) ja adoptoida muilta turhaksi jääneitä. Jos tarvitset pientä säväytystä tyyliin, niin osta joko ikuista tai lähes ikuista tai luota käytettyyn.

Sen lisäksi huolla, hoivaa ja rakasta. Viihdy vaatteissasi ja anna niiden pysyä kanssasi pitkään.

Tänään sain vähän erilaisen kohteliaisuuden.

Joku kommentoi Instagramissa, että näytän aivan Laura Huhtasaarelta.

Siitä en ollut imarreltu, vaikka häntä kauniina pidänkin. Ja vaikka häntä, pahus sentään, ehkä etäisesti muistutankin.

No, hälläväliä.

-Henriikka

takki/ystävän vanha, villapaita/H&M (2011), pipo/Myssyfarmi, kengät/Icebug, farkut/second hand

Kuvat: Dorit Salutskij