Saan elää niin kuin tahdon

Luin eilen Idan blogijutun “Ajatuksia omannäköisestä elämästä”. Se oli tunteita herättävä kirjoitus, uppouduin lukuminuutteihin täysin.

Ida kirjoitti myös meidän vuoden 2019 motostamme: “Mitä välii kaikki?” Hauskaa, että senkin syntyhetkistä on melkein kaksi vuotta. Istuimme silloin nyt jo lopettaneen Hykke-kahvilan levollisessa tunnelmassa ja ränttäsimme. Silloin harteilla oli aika paljon enemmän kuin nyt, tai ainakin todella paljon eri asioita kuin nyt. Kirjoitin itsekin silloin motosta ja mitä sillä käytännössä tarkoitimme.

On mukava ymmärtää, että tuo lause on kantanut. En ole seilannut holtittomasti eteenpäin, vaan olen kulkenut eteenpäin yrittäen pysyä suunnassa, olen pyrkinyt suuntaan joka tuntuu minulle oikealta. Olen elänyt omannäköistäni elämää. Minun elämääni.

Usein vahva oma tahto ja päämäärätietoisuus sekoitetaan siihen, että eläisi muiden kustannuksella. Moni sävähtää kuullessaan rohkean mielipiteen tai kuinka joku lausuu varmana tulevaisuudenhaaveensa ääneen. Luottaen siihen, että sen toteutuminen on mahdollista.

Yleensähän asia ei ole näin, päinvastoin. Itse ainakin koen itsekin saavani palasen, jos joku ympärillä eläjä onnistuu luomaan merkityksellisyyttä, tavoittaa päämääränsä tai uskaltaa rohkeasti unelmoida.

Epäonnistumisen pelkohan on niin lamauttava voima, että on aina miltei vangitsevaa huomata, että joku toimii siitäkin huolimatta. En usko, ettei heitäkin pelottaisi. He silti toimivat.

Välillä sekoitun itsekin vahvoista ajatuksista. Alan automaattisesti ajatella, että minunkin kuuluisi ajatella samoin, kun joku argumentoi mielipiteensä ja esittää asiansa taiten. Tai vaihtoehtoisesti alan puolustaa, suojautua ja torjua, vaikka asia ei edes koskisi itseäni.

Seuraan Instagramissa kirjoittaja ja kirjoittamisen opettaja Erkka Mykkästä (@erkkamykkanen). Hän lukee tällä hetkellä Mirja Hämäläisen Avoimet suhteet -kirjaa ja tekee siitä tarkkanäköistä analyysiä lukukokemuksensa edetessä. Huomasin oman ahdistukseni kasvavan, mitä pidemmälle analyysejä luin. “En ole valmis tällaiseen! Ahdistaa, ahdistaa! Olen ymmärtäväinen, mutta tämä ei sovi minulle!” tajusin mieleni lopulta mieleni huutavan. Sitten muistin, ettei minun tarvitse ryhtyä avoimeen suhteeseen. Se ei ole kirjan sanoma, Erkan sanoma, eikä kenenkään sanoma. Minä vain upposin niin laadukkaaseen analyysiin, että aivan unohdin sen. Upposin muuttuvaan maailmaan ja unohdin, ettei kukaan käske minua muuttua, vaikka maailma avartuisikin.

Saan elää juuri niin kuin tahdon. Mutta jos joku muu tahtoo elää toisella tavalla kuin itse elän, oli kyse sitten suhteista tai ihan mistä muusta tahansa, ei ole minun asiani osoitella sormella, turmella toista hänen valintojensa tähden. Sen sijaan voin oppia heiltä ja heistä, kaikesta koko ajan. Ja sitä olen kyllä tehnyt Erkan analyyseistä, koko Erkkaa edes tuntematta. (Tuntuupa oudolta puhutella etunimellä tuntematonta, mutta sukunimellä olisi vielä oudompi. “Koko Mykkästä edes tuntematta.” What?)

Tämä oli ehkä omituinen irrallinen esimerkki, mutta toivon että ajattelette tätä pikemminkin laajemmin, ei ainoastaan tähän yhteen esimerkkiin kietoen.

On IHANAA, että saa elää juuri niin kuin haluaa. Niin kuin itse haluaa.

Ja että sen todella voi tehdä toiset huomioon ottaen, mutta ilman sitä, että ottaa jokaisen ulkopuolisen mielipiteen huomioon. Neuvoja ja mielipiteitä riittää, elämiä on vain yksi.

Ainakin näitä maapallonpäällisia. Mutta se onkin sitten aivan toinen keskustelunsa sekin. Onneksi senkin suhteen saan uskoa aivan juuri niin kuin tahdon.

Ah, ihanaa. Vapauttavaa.

-Henriikka

Kuvat: Joanna Suomalainen

neule / Voglia, koru /  Vuolas Circular Design

1 kommentti

  1. Avatar Tuuli 25.10.2020

    Mistä koru on, ihana! Muutenkin taas kerran ihana postaus!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.