Mitä olen oppinut elämästä 30 vuoden aikana?

Täytin keskiviikkona 30. Synttäriviikko alkaa hiljalleen olla lopuillaan, vaikka uskaltaisin arvata, että jotain pientä yllätystä saattaa olla viikonloppunakin vielä luvassa.

Pyöreitä piti juhlia Mathildedalin kainalossa, Teijon juhlatilassa elokuussa, mutta koronan puskiessa päälle peruin juhlat viime hetkellä. Se tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta ja tuntuu edelleen, vaikka harmittikin ihan vietävästi. Olinhan tilannut kaikki kakkutikkarit, oluthanat ja dj:tkin valmiiksi.

Olin tilannut mekonkin, tämän kuvissa näkyvän nokkoskankaisen mekon Nokoselta. Suunnittelin mallin ja ajatuksen itse, mutta Aino vei visiot käytännöntasolle. Pyysin, että se olisi minun aurinkomekkoni, auringonnousumekkoni, josta saisin voimaa ja hyvää oloa. En perunut tilaustani, vaan mekko jäi odottamaan tulevia pöydällä tanssimisia. Muistuttaisihan se minua kuitenkin juhlapäivästäni jälkikäteenkin.

Otimme nämä kuvat Joannan kanssa elokuun lopulla Hernesaaressa. Sanoin, että nyt räiskitään sellaisia kuvia, jotka kuvaavat elelettyä kolmea vuosikymmeniä ja oloani nyt. Näistä tuli kaikkien aikojen lempikuviani.

Asioita, joita olen oppinut elämästä 30 vuodessa

– Kaikkea ei voi hallita, ei silloinkaan, jos luulee olevansa erityislaatuisen hyvä hallitsemaan vähän yhtä sun toista.

– Sellaisista ihmisistä kannattaa pitää kiinni, jotka pystyvät olemaan onnellisia puolestasi, myös huonoina hetkinään. Ja sellaisten seurassa kannattaa pysyä, joiden puolesta pystyy itse olemaan aidosti onnellinen, myös huonoina hetkinään.

– Jos päätökset tekee elämässä sydämestä ja rakkaudesta käsin, niin niitä tuskin katuu.

– Ihmisten reagoidessa vahvasti sanoihisi tai tekoihisi, reaktiot johtuvat noin 20% sinusta ja noin 80% heistä itsestään ja heidän tunne- ja ajatusmaailmoistaan. ( =Jos joku haluaa olla ilkeä, ei se johdu sinusta vaan hänestä. Milloinkaan, ei milloinkaan, tarvitse olla toiselle ilkeä. Ei edes sellainen ilkeä, että ilkeät sanat piilotetaan nättien sanojen taakse, esim. “ei millään pahalla, mutta…”)

– Rauhattomaan mieleen, yleiseen levottomuuteen, stressiin ja ylipäänsä melkein kaikkeen auttaa aina luonto (metsä, meri, mikä tahansa!). Ei tarvitse hamutella aina koko päivän hetkeä, vaan pikkuinen pyrähdyskin tekee ihmeitä.

– Yöuni kannattaa priorisoida. Se on ydin kaikkeen.

– Kannattaa pyrkiä olemaan sinut itsensä (myös menneisyytensä) kanssa kokonaisvaltaisesti. Kaikki ihmiset ovat lopulta aivan yhtä noloja.

– Rohkeutta voi harjoitella. Harva rohkealta vaikuttava ihminen on pelkäämätön (Oikeastaan sellaiset pelkäämättömät kuulostavat aika ahdistavilta ihmisiltä). Tärkeintä on toimia pelosta huolimatta, vaikka ihan pikkiriikkisen vain kerrallaan.

– Makeaa ei kannata syödä nälkään, eikä alkoholia ottaa kuin valmiiksi iloisella mielellä, jos silloinkaan.

– Vanhempasi eivät ole niin upeita ja kaikkivoipaisia kuin lapsena luulit, eivätkä niin urpoja kuin teininä ajattelit.

– Kauneus ei ole turhaa. Kauniin esineen ainoa tarkoitus voi olla kauneus ja se riittää hyvin. Visuaalisuuteen panostaminen ei tarkoita turhamaisuutta.

– Vitamiinilisät kannattaa muistaa (ainakin D- ja B12, mikäli et syö lihaa).

– Alaselkä- tai niskakipuun kannattaa reagoida välittömästi.

– Lempeät arvot (solidaarisuus, lähimmäisenrakkaus, empatia…) kannattelevat maailmaa eteenpäin, mutta ilman toimintaa nekin jäävät tyhjänpantiksi.

– Jos yrität saada kaikki pitämään itsestäsi, jää elämä helposti elämättä ja todellinen persoonasi piiloon. Kumarrus toiselle saattaa olla pyllistys toiselle, joten pyri vaikka niiaamaan – et estä pientä pyllistystä, mutta voit hoitaa asian vähän kohteliaammin.

– Itsellesi nolot asiat ovat harvoin muista yhtä noloja. Häpeä käskee piiloutumaan, älä usko häpeää, vaan toimi päinvastoin: pyydä aidosti anteeksi, naura, kipua häpeän päälle, jotta näet sen yli. Noloa on oikeastaan vain huono käytös, ei mikään muu.

– Et ole still-kuva. Yritä hyväksyä ulkonäkösi ja olemuksesi kaikista kulmista, kaikissa hetkissä. Kannattaa pyrkiä katsomaan itseään niin kuin hyvä, rakastava ystävä katsoisi. Rakkaus itseään ja kehoaan kohtaan ei kuitenkaan tarkoita vastarakastuneen ihmisen tunnetiloja, vaan kuin pitkäaikaisen kumppanin: Tässä kuljemme yhdessä toisemme hyväksyen, toisiamme arvostaen.

– Omannäköisen elämän löytäminen ja omien arvojen tunnistaminen on aivan valtavan vaikeaa! Kannattaa silti pyrkiä löytämään niiden ydin, sillä elämä on yksi hujaus vain. Ota etäisyyttä, kysyä neuvoa.

– Aina kannattaa kysyä neuvoa. Pyydä apua. Aina kannattaa olla autettavana, jos siihen tulee mahdollisuus.

– Iltarukouksesta tulee aina lohdullinen olo, etenkin jos muistaa kiittää eikä vain pyytää.

– Avain pidempiaikaisempaan tyytyväisyyteen on pyrkiä löytämään mieluummin merkityksellisyyden kuin onnellisuuden tunnetta.

– Toisinaan kannattaa vain lopettaa ajattelu ja henkinen ponnistelu ja keskittyä fyysiseen suoritukseen hetkeksi, vaikka vartin kävelyyn tai sulkapallopeliin. Usein se auttaa myös henkisten taakkojen kanssa.

– Anteeksianto on avain rauhalliseen sydämeen. Anteeksipyyntö samoin, mutta kannattaa mieluummin pyrkiä elämään niin, ettei tarvitse pyytää anteeksi. Ettei anteeksipyynnön helppous oikeuttaisi kohtelemaan muita huonosti.

– Tulevaisuuteen voi suhtautua myönteisesti, vaikka ymmärtäisikin sen mahdolliset uhkat. Pysyäkseen toimintakykyisenä, kannattaa pysyä toiveikkaana.

– Jokainen ihminen on samanarvoinen. Ei vain ajatuksentasolla, vaan ihan oikeasti. Ylemmyydentunnetta kannattaa hätkähtää ja siitä pitää pyrkiä eroon.

Onneksi olkoon, 30-vuotias minä.

On ollut ilo tutustua.

-Henriikka

Kuvat: Joanna Suomalainen
Mekko: Nokonen

2 kommenttia

  1. Avatar Riikka 5.12.2020

    Olet viisas <3

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 5.12.2020

      Kiitos. Sitä oppii kaikenlaista, kun on valmiina oppimaan. Oon mä kyllä hyvin tyhmäkin vielä monessa, mutta niin olen varmaan 100-vuotiaanakin.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.