arkisto:

tammikuu 2021

Ensimmäiset hankinnat vauvalle Wauva Kaupasta

Kaupallinen yhteistyö: Wauva Kauppa

Tiistai oli jännittävä päivä. Ajoimme Tampereelle Wauva Kauppaan hankkimaan vauvallemme ensimmäisiä selkeitä hankintoja. Olimme kyllä ostaneet jo kirpputoreilta jonkun verran vaatteita, ja ystävät ovat myös ihanasti antaneet omien lapsiensa vanhoja tarvikkeita sekä äitiys- ja lastenvaatteita kiertoon, mutta esimerkiksi vaunut ja turvakaukalo uupuivat kokonaan.

Muutaman isomman hankinnan olimme päättäneet tehdä suosiolla uutena, minkä vuoksi suuntasimme paljon puhuttuun vauvan- ja lastentarvikeliikkeeseen kauppakeskus Ratinaan.

En ole ennen omaa äitiysaikaani juuri keskittynyt minkäänlaiseen äitiys- tai lastentarvikepuheeseen, mutta tähän kauppaan olen kyllä törmännyt moneen otteeseen sosiaalisen median ihmemaassa. Eikä ihme, palvelu ja liike ovat ihan omaa luokkaansa.

Ensisijaisesti etsimme helppoutta, mutta samalla kuitenkin laadukkaita kestäviä hankintoja – sellaisia jotka kestävät vuosia ja joita voi itse lainata ilolla eteenpäin ja käyttää mahdollisesti myös muiden lasten kanssa tulevaisuudessa. Käytännössä toivoimme siis saavamme sellaista palvelua, että asiat esitetään meille yksinkertaisesti mutta asiantuntevasti.

Vauvahankintoja tehdessä turvallisuus- ja käytännöllisyys-tuntosarvet ovat herkemmällä, kuin ovat koskaan aiemmin elämässäni olleet. Hankinnat eivät ensisijaisesti koske meitä itseämme. Siksikin tuntui tärkeältä tietää tuotteista tarkasti, ja tiedän oman kärsivällisyyteni pettävän internet-speksaamisen äärellä (ihailen kyllä ihan jokaikistä ihmistä, joka pystyy vertailemaan ja analysoimaan tuotteita eri nettisivuilla smoothisti surffaillen.)

Vietimme liikkeessä useamman tunnin. Joo, se on aivan hullua! En usko, että minulle on koskaan käynyt niin minkään liikkeen kanssa, lukuun ottamatta Tukholmassa teininä, kun löysin edulliset vintageliikkeet Päivä Tukholmassa -risteilyllä.

Mutta kyllä vierailu antoikin paljon. Huomasin, että mitä pidemmälle pääsimme tuotteiden esittelyssä, sitä rauhallisemmaksi mieli muuttui: ehkä me ihan oikeasti voimme löytää sopivat jutut vauvallemme ja ehkä meistä kuitenkin voi tulla aivan hyviä vanhempia, vaikkemme ole lähtökohtaisesti olleetkaan niin uskomattoman tietoisia lastentarvike-gamesta.

Nimittäin olemme kyllä jutelleet paljon ja intohimoisesti muun muassa kasvatuksesta, mutta olen huomannut alusta asti, että vauvahankinnat ovat enemmänkin sellainen asia, joka vain kuuluu luonnollisesti asiaan. Ymmärsimme niiden päälle aika paljon enemmän vasta nyt, kun joku selitti meille juurta jaksaen tuotteista ja vastasi lukuisiin kysymyksiimme: “Siis mikä olikaan sitteri?”

Kasasin tähän postaukseen listaksi mahdollisia vauvahankintoja.

Tämä ei ole sellainen ostoslista odottaville vanhemmille, vaan pikemminkin mahdollisuuksien viidakko: jokainen tekee omat ratkaisunsa, mitkä asiat kokevat vauvalleen ja itselleen tärkeinä ja toisaalta kokemus opettaa varmasti kaikista eniten siitä, mikä toimii ja mikä ei.

Tulen varmasti vauva-aikana itsekin jakamaan paljon infoa siitä, mitkä tuotteet ovat olleet meillä hittejä ja mitkä mahdollisesti eivät.

Jokainen vauva on uniikki, jokainen perhe on uniikki, jokaisella kodilla ja taloudella on omat tarpeensa ja resurssinsa. Niiden pohjalta kannattaa lähteä kartottamaan sitä, mikä voisi olla itselle sopivin tavarakombo uutena ja käytettynä hankkien.

Ensimmäiset hankinnat vauvalle

Turvakaukalo

Olen kuullut useammalta, että synnäriltä ei pääse lähtemään edes kotiin, jos ei ole asianmukaista turvakaukaloa mukana. Kun kysyin asiasta asiantuntevalta raadilta, eli seuraajaporukaltani, niin kuulemma käytännöt vaihtelevat paljonkin, mutta usea totesi tämän olleen ihan paikkansa pitävä asia siellä, missä he ovat synnyttäneet.

Turvakaukalossa pikkuisen saa siis autoon kyytiin (turvallisesti selkä menosuuntaan), kytkettyä bussissa turvavöihin ja kannettua mukavasti kädessään vaikka kauppaan mukaan.

Turvakaukalo on useimmiten se asia, joka hankitaan uutena, vaikka muu olisikin käytettyä, sillä sen käyttöhistoria on tärkeä tuntea turvallisuuden takaamiseksi.

Meillä on kaksi autoa, jossa toisessa on isofix-järjestelmä, johon kaukalon saa kytkettyä. Halusimme kuitenkin mallin, jonka saa myös turvavöihin tarvittaessa, sillä pakettiautossamme ei ole isofixiä ja luullakseni kuljemme kaukalon kanssa myös esim. bussilla. Päädyimme siksi Nuna Pipa Nest -turvakaukaloon (chestnut-sävyssä) sekä siihen sopivaan jalustaan. Isona syynä oli myös se, että turvakaukalo oli moniin malleihin verrattuna todella kevyt. Toki kauniilla ulkonäölläkin oli osuutta asiaan.

Lämpöpussi

Nostan heti tähän väliin myös lämpöpussin mahdollisuuden, sillä se liittyy niin vahvasti nimenomaan turvakaukaloon. Lämpöpussi suojaa lasta kylmältä ja viimalta sekä lämmittää pakkasissa. Olemassa on tosi paksuja pusseja, jotka ovat omiaan talveen, sekä kevyempiä lämpöpusseja, jotka sopivat vaikka viileille välikeleille.

Meille sopiva ratkaisu voisi olla esimerkiksi Cybex Snøgga Mini -lämpöpussi, jossa on turvakaukalon vöille universaalit säädettävät aukot. Mukana tulee oma säilytyspussi, ja pakattuna pussin koko on vain 20 x 10 cm ja se painaa vain reilu 200 grammaa. Täyte on vettähylkivää ja sen luvataan lämmittävän kosteanakin.

Vaunut

Meillä oli vauvanvaunuille muutama tärkeä kriteeri:

– off road -sopivuus: sopii asvalttiteiden lisäksi myös hiekalle ja isoille poluille ja kulkee tarvittaessa myös loskassa, lumessa yms.
– helppous: ei turhaa kikkailua
– pienikokoisuus: vaunut saa taitettua riittävän pieneen tilaan, jotta ne saa matkaan bussiin, autoon ym.
–  monipuolisuus: vaunukopan saa vaihdettua myöhemmin istuvaan malliin, ja turvakaukalon saa kytkettyä tarvittaessa vaunuihin, toisen lapsen saa tarvittaessa matkaan samoihin vaunuihin lisäkopalla ja adapterilla…
– säädettävyys: meillä vanhemmilla on 25 senttiä pituuseroa, ja vaunujen on sovittava molemmille
– kauneus ja fiilis: halusimme, että vaunuista tulee hyvä mieli

Näiden kriteereiden pohjalta valitsimme meille sopivimmiksi UPPAbaby Vista V2 Yhdistelmävaunut (metsänvihreän sävyssä kuten yllä olevissa kuvissa).  Vanut täyttivät kaikki kriteerimme. Sen lisäksi siihen saa jopa kolmannen lapsen seisomalaudalla ja siinä on esimerkiksi extrasuuri tavarasäilytyskori.

Sänky

Ostimme itse vauvansängyn käytettynä ystävältämme, ja toisen päreisen, kehtomallisen (vaikka alakertaan, päiväunia varten) saimme kaverilta yllätyslahjana. Vähän kasvettuaan Tikku pääsee isoisänsä, eli minun isäni vanhaan pinnasänkyyn nukkumaan. Emme siis syynänneet tällä kertaa Wauvassa sänkyä.

Jos lähtisin nyt kuitenkin ostamaan unipaikkaa Wauvan valikoimista, valitsisin sängyksi varmaankin Stokke Sleepi mini -starttipaketin, jota voi sitten kasvattaa jatkopaloilla vauvan kasvettua. Näitä on näkynyt somessa lähiaikoina, enkä ole kuullut yhtäkään poikkisanaa sänkyvalinnasta.

Patja, petivaatteet, kosteusuoja ja lakanat

Aivan tyhjään sänkyyn lasta ei kannata asettaa unille, vaan patja ja petivaatteet lakanoineen tuovat lisämukavuutta.

Patjaa emme vielä ostaneet, koska emme olleet tajunnet napata sängyn tai kehdon mittoja matkaan ennen Tampereen visiittiämme. Sen vuoksi emme myöskään osanneet vielä katsella patjan kosteussuojia. Sen sijaan Nord Babyn Lapsen peitto ja tyyny -pakkaus tuntui sopivalta valinnalta, kuten myös Done By Deerin lakanat (yllä kuvassa), jotka on valmistettu sertifioidusta luomupuuvillasta (näitä on saatavana sekä baby- että junior-kokoisena).

Vauvathan eivät tarvitse tyynyä, mutta jos sellaisen haluaa ostaa (jos lapsen päänmuoto ei ota esimerkiksi muotoutuakseen synnytyksen jälkeen, jos hän aina vain nukkuu selällään tms.), on vatsasyntyneille olemassa muun muassa Motherhood ergonominen tyyny.

Myöskään pinnasängyn reunapehmusteita en ollut koskaan tullut ajatelleeksi. Pehmuste estää unissaan pyörivän lapsen käsien ja jalojen menoa pinnojen väliin. Tällaisen joku kätevä ompelee itse, mutta kröhöm, itse en kuulu heihin.

Makuupussi

Makuupussilla saa halutessaan lisälämpöä vaunuihin tai esimerkiksi pulkkaan, jolloin ulkovarusteita ei tarvitse olla niin kosolti päällä.

Haluaisin erikseen nostaa esiin täysin Suomessa suunnitellun ja valmistetun Joutsen-untuvamakuupussin, jonka saa tarvittaessa avattua myös peitoksi tai vaikka pieneksi unipesäksi sohvalle tai sängyn pohjalle (yllä kuvassa). Useampi seuraaja on laittanut tästä erikseen viestiä ja fiilistellyt, joten luullakseni erinomainen tuote.

Kantoreppu

Kantoreppu oli varmaan ensimmäinen vauvatarvike, jonka mies sanoi tahtovansa meille. Meille molemmille on todella tärkeää, että vauva pystyisi adaptoitumaan liikkuvaan arkeemme (– en tietenkään tarkoita sitä, että elämämme pysyisi ennallaan, vaan että voisimme elää vauva- ja lapsiperheelle sopivaa seikkailijaelämää). Kantorepussa vauva kulkee helposti ja kevyesti mukana silloin, kun vaunuilla ei pääse enää eteenpäin tai niitä ei ole matkassa.

Puntaroimme kovasti yllä olevian kahden kantorepun välillä. Sekä Ergobaby Omni 360 –, että Stokke Mycarrier -kantoreppu tuntuivat aivan loistavilta. Kumpaankin sai vauvan sekä vatsa- että selkäpuolelle ja vauvan kasvot sekä menosuuntaan että kantajaa päin. Lopulta päädyimme aika arvalla Stokkeen, mutta luullakseni olisimme olleet tosi tyytyväisiä kumpaankin.

Amme

Vauvan kylvettäminen on jotenkin niin liikuttava asia, etten malta odottaa, että pääsen kokemaan senkin ihan itse. Mielikuvissani amme oli joku sellainen retroämpäri, jossa vauva vähän pärskyttelee menemään, mutta tässäkin on selvästi menty aika pitkillä harppauksilla eteenpäin.

Yritimme löytää ammeen, joka sopisi mahdollisimman pitkään ja olisi vauvalle mahdollisimman turvallinen. Valintamme oli lopulta Stokke Flexi Bath X-Large -amme, sillä sen saa taitettua vaikka kaappiin piiloon, kun se ei ole käytössä. Lisäksi suorat reunat tekevät sen, että lapsi pysyy istuma-asennossa kylpemään ammeessa ilman tukeakin. XL-koon valitsimme, sillä sinne mahtuu mukaan vauvan kanssa vaikka taaperokin. Toisin kuin ammeen pienenmpään malliin, tuohon suurempaan ei ollut saatavilla tukijalkoja, joten kylvetämme suosiolla maantasassa. Sen sijaan Newborn support -vauvan kylvetystuki tuntui tosi hyvältä idealta, jotta vauvaa ei tarvitse koko ajan tukea selästä kylvyn aikana.

Oli kivaa, kun niin moni seuraaja laittoi viestiä, että juuri tämä kyseinen amme on toiminut heidän perheessään huippuhyvin. Samoin kertoi moni myös seuraavasta esittelemästäni tuotteesta, syöttötuolista.

Syöttötuoli

Syöttötuolissahan ihan pikkuinen ei istu vielä lainkaan, joten tämän kanssa ei välttämättä tarvitse kiirehtiä. Halusin kuitenkin nostaa tämän omaksi kohdakseen listalle, sillä juuri syöttötuoleista löytyi yksi lempituotteistani koko liikkeessa: Stokken Tripp Trapp -klassikkosyöttötuoli, joka mukautuu eri elämänvaiheisiin. Puisen tuoliin on saatavilla eri lisäosia ja se sopii vastasyntyneestä aina 140-kiloiselle aikuiselle asti. Olipa eräällä Wauva Kaupan työntekijälläkin tällainen omana työtuolinaankin. Tripp Trappit taitavat olla vähän sellaisia perintökalleuksia, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle.

Me ihastuimme ajatukseen, että vauva voisi olla heti synnyttyään ruokapöydässä kanssamme newborn-setin kanssa pötkötellen ja myöhemmin siirtyä sitten vauvasettiin pehmusteineen ja tarjottimineen istumaan. Värejä tuolissa oli aivan hillitön määrä (kaksi kuvaa ylempänä sävyvaihtoehdot). Itse valitsimme Walnut Brown -sävyn, jotta se istuisi muihin ruokailutuoleihin parhaiten.

Imetystarvikkeet

Imetys on mielestäni yksi hämmentävimmistä jutuista koko vauvahommassa. Yhtäkkiä rinnat (toivottavasti) alkavat tuottaa ruokaa vauvalle, jolla hän pärjää aika pitkälle. Oma toiveeni on, että imetys onnistuisi, joten keskityin vahvasti myös Wauvan imetystarvikkeisiin:

– Rintapumppu: Rintapumppu mahdollistaa maidon pumppaamisen omilla ehdoillasi, vaikka kotona, töissä tai menossa ollessasi. Pumpun avulla myös isän voi ottaa mukaan vauvan ruokintaan. Fancyimmillaan Elvien rintapumpun käyttöön ei tarvitse edes käsiä, sen voi sujauttaa liiviin ja vaikka lukea kirjaa samalla (wau). Sen rinnalla on kuitenkin vaikka miten monia käsi- ja sähkökäyttöisiä pumppuja hoitamaan homma.

– Liivinsuojukset: Rinnoista tulee imetyksen aikaan usein ylivuotoa myös silloin, kun ei ole imettämässä. Liivinsuojukset suojelevat rintsikoita sotkulta keräten vuotavaa maitoa talteen. Suojuksia on kertakäyttöisiä (esim. Lansinoh) tai pestäviä (esim. Lansinoh tai kotimaiset, bambuiset Lola&Lykke:ltä)

– Maidonkerääjä: Usein imettäessä myös toisesta rinnasta valuu maitoa. Maidonkerääjällä saa kerättyä maidon talteen myös toisesta rinnasta. Ajattelin itse kokeilla tätä simppeliä Lansinoh-maidonkerääjää. Aika näyttää, kuinka omat imetyshommat sujuvat.

– Tuttipullo ja tuttipäät: tuttipullo ja vauvan kokoon ja ikään soveltuva tuttipää (määrittää millä volyymilla maitoa tulee suuhun) ovat aika must hankinta ainakin, jos haluaa isän osallistuvan ruokintaan tai jos käyttää äidinmaidonkorviketta.

– Imetystyyny: sain itse imetystyynyn käytettynä ystävältä, mutta erilaisia vaihtoehtoja löytyy kyllä tähänkin hommaan, jos imetystyynyä kaipaa.

– Imetysliivit: Vielä olisi imetysliivit/-liivejä hankkimatta, mutta toivon mukaan tässä parissa kuukaudessa ehtii vielä vallan hyvin löytää sopivia.

Hoitopöytä ja/tai -alusta

Valmiiksi täytetty hoitopöytä on tuttu näky somesta: odottavat vanhemmat laittavat kaiken valmiiksi vauvaa varten hoidolle pyhitettyyn lipastoon tai muunlaiseen hoitopisteesen. Simppeleimmillään hoitopöytä on kosteutta hylkivä, pehmeä alusta, jonka voi laittaa vaikka pesukoneen päälle. Prämeimmillään asiaan hankitaan ihkaoma huonekalu, joka voi myöhemmin toimittaa vaikka lelunsäilytyslipaston virkaa.

Olemme ajatelleet yläkerran vessaan ihan hoitopöytää. Stokken hoitopöytä/-lipasto Hazy Gray -sävyisenä ja Home Changer -hoitotasolla voisi sopia sinne hyvin. Alakerran kodinhoitohuoneeseen ajattelimme heittää arkkupakastimen päälle jonkun yksinkertaisen hoitoalustan, jotta tarvittaessa vaipanvaihtohommat voi hoitaa sielläkin. Mitä helpompaa kaikki on, sitä parempi.

Harsot

Suurin osa vanhemmista tuntuu vannovan harsojen nimeen. Niiden päällä vauvan voi röyhtäyttää, niillä voi pyyhkiä puklut ja pepun, niillä voi kuulemma tehdä vähän mitä vaan. Itselleni tämä maailma on vielä mysteeri, mutta moni ystävä on sanonut, että päivässä saattaa kulua monia harsoja.

Harsot ovat yksi söpöimpiä käytännönjuttuja tässä hankintojen ihmeellisessä maailmassa. Niitä on joka makuun, kaikissa väreissä ja kuoseissa. Wauvakaupan valikoimien suosikkejani ovat esim. Done By Deer Dreamy Dots -harsot (nämä ruskeatkin ovat ihanat!) , yksinkertaiset valkoiset LillaNel -harsot, Duetbabyn bambuinen nalleharso sekä Motherhood esipestyt harsot minttukuviossa sekä pilkuissa.

Olen itse antanut lähiaikoina tuoreille vanhemmille lahjaksi jonkun kauniin harson sekä jotain ilahduttavaa nimenomaan vanhemmille, vaikkapa ruokaa. Aina ovat tykänneet.

Hoitolaukku

Hoitolaukussa kulkevat kätevästi ja helposti mukana kaikki, mitä vauva kodin ulkopuolella tarvitsee: vaihtovappaa, harsoa, kosteuspyyhkeitä, pyllyvoidetta… mitä nyt ikinä!

Itse näin hyllyssä heti muovipuolloista tehdyn Done By Deerin hoitorepun, sillä se on aivan törkeän tyylikäs, mutta kaikenlisäksi vedenhylkivyys olisi loistava ominaisuus tulevan kesän veneretkillemme. Mukana on myös vedenkestävä hoitoalusta. On kyllä aika mainiota, että hoitolaukku on niin tyylikäs, että sitä tekee mieli käyttää noin niinku aina muutenki.

Leikkimatto

Leikkimatot ovat lapsen touhuilua, kehittymistä ja pötköttelyä varten. Tämä oli muuten ensimmäinen tuotesarja, josta itselleni tuli sellainen olo, että nämä ovat yksinkertaisesti niin järkyttävän kirjavia, etten osaa kuvitella yhtäkään olohuoneemme lattialle, vaikka todella suloisia ovatkin. Toisaalta harmaa-valko-musta tuntui vauvalle liian valjulta – luulisi värien nimenomaan herättelevän vauvan aisteja paremmin, vaikka voinpa olla ihan väärässäkin.

Lopulta tajusimme, että yksi leikkimatoista on tiipiinmuotoinen ja kaikin puolin kivannnäköinen. Arvaatte varmaan, että tämä kyseinen Skip Hop Camping Cubs Leikkimatto nousi samantien suosikiksi? Maton takaseinään saa jopa metsämaiseman!

Tutteja

Tuteistakin olen kuullut, että vasta vauva näyttää, minkä se suuhansa huolii tai tarvitseeko hän tuttia ylipäänsä. Me valkkasimme kuitenkin tuttivalikoimista yllä olevassa kuvassa olevat Hevean luonnonkumitutit, jotka ovat myös maailman ensimmäiset täysin muovittomat mutta värilliset luonnonkumitutit. Kaikkea sitä! Siistiä. Luulisi Tikulle kelpaavan.

Purulelu

Vaikka vauvan purulelut ovatkin varsin tarpeellinen keksintö, alkaa minua aina naurattaa koko ajatus. Jotenkin pitkään näin purulelut vain eläinten käytössä. Leluille on kuitenkin paikkansa myös pikkuisen ihmisen elämässä: Kun vauva alkaa tehdä hampaita, ja ikenet kutisevat kovasti, tuovat erilaiset purulelut helpotusta kutinaan. Hyvältä vaihtoehdolta vaikutti muun muassa tällainen Hevean luonnonkuminen puruankka.

Sitteri

Sitteriin vauvan saa hetkeksi istuskelemaan tai pötköttelemään, mikäli vanhempi tarvitsee kädet vapaaksi muita arjen touhuja varten. Ainakin omat ystävät ovat kiittäneet sitteriä syvästi muun muassa niissä hetkissä, kun ovat tahtoneet suihkuun tai vessaan.

Sittereitä on tosi moneen lähtöön, erilaisilla ominaisuuksilla. Itse halusimme löytää sellaisen, joka kehittäisi mahdollisesti lapsen motoriikkaa, mutta joka olisi sen verran pieni tai pieneksi menevä, ettei sen tarvisisi olla koko ajan esillä tai käytössä. Meidän perheelle sopivimmilta tuntuu BabyBjörn Balance Bliss -sitteri.

Matkasänky

Matkasänky tuntui meille sellaiselta ihanalta extrahaaveelta. Se rakentaa kantorepun kanssa unelmaa siitä, että vauva sulautuisi mukaan liikkuivaiseen elämäntapaamme tai voisi ottaa nokoset vaikka rannalla.

Matkasänkyjä katsellessamme kriteerinämme oli nimenomaan se, että sänky olisi mahdollisimman kevyt ja pieneen menevä, jotta se olisi oikeasti helppo ottaa mukaan ja yksinkertainen kasata perillä.

AeroMoov matkasänky on juuri tällainen, sillä se painaa alle 5 kiloa, ja pohja on vesitiivis. Mukana tulee välipohja, jolla pienen vauvan saa ergonomisemmalle korkeudella ja lapsen kasvaessa ja oppiessa istumaan, pohjan voi laskea alatasolle.

Unipesä

Lopuksi nostan vielä kaksi uneen liittyvää lisävinkkiä, sillä kumpaakin olen nähnyt ja kuullut nyt useiden tuttujen vanhempien käyttävän vauvojensa kanssa.

Ensimmäinen vinkeistä on unipesä/vauvapesä. Vauvapesä antaa turvallisuudentunnetta pienentämällä pienen vauvan makuutilaa. Pesää voi käyttää myös tilanjakajana perhepedissä nukkuessa. Tällaisessa pesässä vauva voi nukkua vaikka sohvalla tai ystävien luo vierailulla.

Minusta potentiaaliselta vaikutti kotimainen, puuvillainen Anne&Mikael -vauvapesä, jonka kokoa saa muokattua nyörejä kiristämällä ja löysäämällä ja joka on konepestävä.

Kapalopussi

Toinen vikoista univinkeistä on kapalopussi, joka on myös taatusti hellyyttävin tuote koko listalla. Kapalopussissa makaava beibi on kuin pieni meritähti.

Söpöyden lisäksi kapalopusseista on toisille vauvoille hyötyäkin, sillä se tuo monelle vauvalle rauhaa. Siellä vauva saa nukkua luonnollisessa asennossa niin, että kädet ovat turvallisesti ojennettuuna pään vierellä. Kapalopussin siivet mahdollistavat vauvan rauhoittaa itsensä takaisin uneen viemällä nyrkin suuhun ja silittämällä poskea (kuulemma vastasyntyinelle luonnollinen tapa).

Mielenkiintoista päästä kokeilemaan kapalopussia. Me hankimme Love to Dream Swaddle Up -kapalopussit. Pussit valitaan aina vauvan painokilon mukaan, koko on useampia. (Oikeesti tsekatkaapa, miten supersöpö!)

Olipahan melkoinen kirjoitus! Sellainen lista, että aivan hiki tuli päähän, kun kirjoitin tätä kaikkea ylös. Sydämestäni toivon, että näistä vinkkauksista on teille hyötyä ja että saatte omat hankintanne aluillenne tällaisen vinkkilistan inspiroimana. Tai mikäli perheenlisäys ei ole edes ajankohtainen asia nyt tai koskaan, niin ehkäpä joku oppii jotain uutta? Itse ainakin opin Wauva Kauppa -visiitilläni aivan tosi paljon, ja uuden oppiminen tuntuu aina hyvältä.

Listaamieni asioiden lisäksi jäin miettimään myös seuraavien tuotteiden hankintaa: itkuhälyttimet, vauvalle sopivat kynsisakset/-viila, kuumemittari, silikoninen nännisuojus imettämiseen ja huppupyyhe kylpyhommiin. Näiden lisäksi on toki hankittava vaippoja, pyllyvoidetta, kosteuspyyhkeitä yms. Mutta on tässä toivon mukaan vielä aikaa makustella, mitä kaikkea sitä tarvitseekaan. Unohdinko jotain olennaista? Tell me!

Tuliko teille mieleen joku tuoteryhmä tai suosikkituote, josta haluatte vinkata? Olisi aivan huippua kuulla, millaiset hankinnat olette kokeneet parhaaksi ja toisaalta sekin, millaiset jutut on tullut hankittua aivan suotta? Jokainen vauva on aivan omanlaisensa, samoin perhe, joten mitään universaaleja sääntöjä ei kannata vetää oman kokemuksensa perusteella, mutta vinkkailut ovat aina hyödyllisiä (sekä minulle että muille seuraajille).

Nyt silmäni alkavat tipahtaa kiinni usean tunnin kirjoittamisen jälkeen, joten vaihdan kirjoitusmoodin kirjanlukuun ja iltapalan syöntiin.

Kiitos Wauva Kaupalle huippuvierailusta sekä -palvelusta. Toivottavasti pääsen taas pian luoksenne Tampereelle, mutta siihen saakka tyydyn tutkailemaan kaikkea verkkokaupassa.

Iloa ja hyvää oloa tulevaan viikkoon kaikille!

-Henriikka

Sähkölaskuun pystyy vaikuttamaan (yllättävän paljon) ihan itse

Kaupallinen yhteistyö: Väre & Asennemedia

Sähkölasku on vähän sellainen epämediaseksikäs asia, jota ei kovin helposti tule edes ajatelleeksi, jos ei koe tarvetta perehtyä asiaan.

Itse koin ensimmäisen herätyksen muutama vuosi sitten ekojen ilmastoinnostus-steppieni yhteydessä, kun tajusin, miten helposti voin itse vaikuttaa sähkönkulutukseeni.

Toinen herätys saapui aika pian sen jälkeen, kun halusin vaihtaa kerrostaloasunnon sähkösopimuksen vihreään sähköön.

Kolmannen herätyksen olen kokenut nyt, kun muutin kerrostaloasunnosta omakotitaloon. Kaikki on yhtäkkiä niin paljon konkreettisempaa, ja valinnat näkyvät yhä selkeämmin sähkömenekissä ja sitä myöten laskussa ja ilmastossakin.

Näin ollen sähköasiat voivat sitten kuitenkin olla, jos ei seksikkäitä, niin aika kiinnostavia ja oman elämän ja lompakon kannalta olennaisia asioita ymmärtää.

Sähköä kuluu elämässä yllättävän moniin asioihin. Jo tässä hetkessä, kun käännän päätäni pöllön lailla, löydän vaikka mitä sähköä käyttäviä laitteita: tämä läppäri latureineen, puhelin, skanneri, jalkalamppu, jääkaappi, pakastin, astianpesukone, liesituuletin, hella, uuni, kattovalaisimet… Auto ei ole tällä hetkellä lämpiämässä, mutta taas ylihuomenna ennen liikkeelle lähtöä laitamme sen piuhaan kiinni. Olemme kaikki aika riippuvaisia sähköstä muutamaa nyky-yhteiskunnasta etäisyyttä ottanutta hurjapäätä lukuun ottamatta.

Täällä uudessa kodissa todella olennaisessa osassa sähkö on myös lämmityksessä. Koko talo lämpiää sähköllä, lattialämmityksen avulla. Muita kiinteitä pattereita tai vastaavaa ei ole. Sauna meillä lämpiää puilla, samoin leivinuuni, joka varaavana lämmittää kotia hyvin ruoanlaiton tai leivonnan yhteydessä, mutta muuten ollaankin aivan sähkön varassa. Ensi kesäksi suunnittelemme rakentavamme lämpimän pihavaraston, mutta vielä toistaiseksi tämä talo on ainoa paikka tontilla, johon sähkö kulkee.

Hävikkisähkö kuriin

Kun muutimme uuteen kotiin joulukuussa, päätimme seurata tarkkaan sitä, miten paljon sähköön kuluu rahaa ja miksi. Lämmityksen tiesimme tietysti olevan suuressa kokonaispotissa, mutta olimme kiinnostuneet aivan koko kuvasta.

Sähkön valkkasimme Väreeltä. Valinnassa suuressa roolissa oli Väppi-äppi, jonka kautta voi seurata päivä- ja jopa tuntitarkkuudella omaa sähkönkulutustaan. Halusimme kitkeä heti alkuunsa pois turhan sähkönkulutuksen ja tehdä yhteisestä elämästämme samantien kestävämpää sekä ilmastollisesti että taloudellisesti. Hävikki-sanaa käytetään nykyisin vaikka missä, mutta muuton yhteydessä halusimme erityisesti hävikkisähkön kuriin. Tuntuu, että vaikka isojenkin linjojen muutokset ovat aina mahdollisia, ovat ne helpompia heti kättelyssä kuin pitkän tottumiskauden jälkeen.

Millaisilla keinoilla me säästämme sähkönkulutuksessa?

Ilmaston ja kukkaromme kannalta on erinomaista, että rakastamme elää viileässä. Olemme sellaisia pattereita, että läheisyys lämmittää eniten. Hah. Ei mutta ihan oikeasti, pidämme sisälämpötilan aina alle 20 asteessa (hirsitalon luulisi pysyvän suht viileänä kesälläkin), ja makuuhuoneen ideaalilämpötila on 15–17 astetta. Nyt kovien pakkasten aikaan makkarin lämpötila saattoi olla 12 ja muu sisälämpötila 16 astetta. Toki tällainen touhuilu alkaa olla jo aika hc-tasoista, ja paksu untuvatakki nukkuessa jo välttämätön, mutta meille tämä on sopinut hyvin.

Jo 1 asteen huonelämpötilan laskeminen vaikuttaa kokonaissähkönkulutukseen merkittävästi, minkä kyllä huomaa suoraan laskussakin. Sitä paitsi esimerkiksi makuuhuoneita huudatetaan aivan liian lämpimällä muutenkin – useimmiten parhaimpaan unenlaatuunkin päästään, kun lämpötilaa lasketaan hieman.

Lämpötilojen lisäksi pesemme aina vain täysiä koneellisia astioita ja pyykkejä. (Olen fanaattinen astianpesukoneen järjestelijä!) Jos astiat koostuvat lähinnä laseista ja kahvimukeista, pikaohjelmakin usein riittää. Pesulämpötilaksi riittää pesukoneessa lähes aina 30 astetta, ja monissa pyykinpesukoneissa (ja muissa uusissa sähkölaitteissa) on valittavana myös erillinen eko-ohjelma.

Hävikkisähkön huomaa konkreettisimmin valaistuksen kanssa. Päiväsaikaan pidän valoja poissa ja sytytän niitä sitä mukaa, kun eri tiloissa on tarvetta valolle. Tästäkin pystyy luomaan itselleen tavan, kun vain jaksaa hetken keskittyä. Välillä olemme tulleet kotiin ja tajunneet, että joku valo on jäänyt päälle. Siitä tulee aina morkkis, vaikkei nyt maata kaatava asia oikeasti olekaan, heh.

Ylipäänsä kaikkien sähkölaitteiden turhaan päällä pitäminen on aivan älytöntä. Varsinkin lapsuudestani muistan, että telkkareita pidettiin monessa perheessä päällä taustalla ilman, että kukaan katsoi sitä. Sanomattakin selvää, että sekä sähkönkulutukselle että ihmisen mielenterveydelle ja rauhoittumiselle parempi vaihtoehto on sulkea TV.

Vielä viimeisenä vinkkinä heitän tavan, joka on ainakin itselleni vähän liian usein toistuva pahe. Jätän erilaiset laturit seinään, vaikka en käyttäisi niitä. Näin ollen sähkö jatkaa kulkuaan. Kannattaisi siis irrottaa laturit ja turhat sähkölaitteet seinistä tai käyttää on-off-nappulalla varustettuja jatkojohtoja sähkönkäytön minimoimiseksi.

Väreen Väppi-appilla omaa sähkönkulutusta pääsee seuraamaan helposti

Kirjoitin jo ylemmäs siitä, että Väppi-app kuulosti houkuttelevan yksinkertaiselta välineeltä seurata omaa sähkönkulutusta. Nyt kun olemme appin kanssa seuranneet sähköä täällä vajaat kuukauden päivät, aivan harmittaa etten tehnyt samaa jo kerrostalo-asumisen aikana. App toimii yhtä lailla selaimellakin kuin varsinaisena puhelin-appina, mutta itse olen käyttänyt vain puhelinversiota.

Kun muutimme, kytkimme samalla lattialämmityksen päälle termostaateista. Parin päivän päästä koti hohkasikin jo 23 asteen sisälämpötilassa, mikä näkyy luonnollisesti piikkini sähkönkäytössä tunti- sekä päivätasolla. Myös pakkasen purevuus näkyy käyrillä vahvasti: sähköltä vaatii enemmän pitää koti lämpöisenä, kun ulkona paukkuu 25 asteen pakkanen.

Meillä sauna on puulämmitteinen, mutta luulenpa tämän olevan monen kodissa se kovin sähkösyöppö: saunaa huudetaan suotta 100-asteisena tuntitolkulla, vaikka 80-asteiset löylyt ja tiivis saunomistahti voi puolittaa aiheutuneen sähkönkulutuksen. Tämä myös vinkkinä niille, jotka haluavat appin kautta seurata hävikkisähköä: kiinnitä huomiota sähkösaunontaan!

Tämä on todella spesifiä tietoa, mutta kerronpa nyt, kun aina on kuitenkin linjoilla kuitenkin joku, jota kiinnostaa. Korkeimmillaan päiväkulutuksemme on ollut tuolloin muuttaessamme, kun emme vielä tienneet lattialämmityksen vaikutusta kokonaislämpötilaan ja muutenkin toimimme varmasti alkuhuumassa vähän holtittomasti sähkön kanssa. Sen päivän lukema on 104,42 kilowattituntia, vaikka lämpötila ei tippunut vuorokaudessa kuin yöllä pariin pakkasasteeseen. Pienin lukema on ollut 20.12., kun lämpötila tippui vähän alle nollaan. Kilowattituntimäärä on vain 28,47, mikä on noin neljäsosa tuosta maksimipäivästä.

Yleisesti ottaen sähkön päiväkulutus on pyörinyt nyt siinä 35–60 kilowattitunnin tietämillä, lukuun ottamatta näitä muutamaa kovaa pakkaspäivää, jolloin lukema on ollut noin 80. (Siltikin lukema on ollut huomattavasti pienempi kuin tuolloin muuton aikaan.)

Koska emme ole asuneet talossa vielä täyttä kuukautta, en saa vielä kuukausiyhteenvetoa irti appista, mutta sitä odotan myös innolla. Se kerää yhteen tiedot siitä, minä viikonpäivänä ja mihin kellonaikaan käytän eniten sähköä, sekä viisi tuntia, jolloin kulutus on ollut korkeimmillaan. Näiden lisäksi appi vinkkaa aina kuukauden vinkin, miten sähkönkäyttöä saisi vielä maltillisemmaksi.

Vaikka vauhkosinkin äsken noista kilowattitunneista, antaa app todella kansankielistä dataa kaikesta. Appista saa myös tiedon euroissa siitä, minkä verran rahaa sähköön on kulunut. Esimerkiksi joulukuussa sähköön meni 61,26 euroa ja tähän mennessä tammikuun saldo näyttää 54,96 euroa. Melko simppeliä ymmärtää, eikö?

Vihreä pörssisähkösopimus

Valitsimme itse Väreeltä vihreän pörssisähkösopimuksen, sillä pörssisähkö vaikuttaisi olevan nyt halvinta mahdollisinta sähköä. Yksinkertaistettuna pörssisähkö tarkoittaa reaaliaikaista markkinahintaista sähköä: pörssisähkön hinta on kaikille käyttäjille sama, ja tuo hinta määräytyy päivittäin seuraavan päivän jokaiselle tunnille. Pörssisähköön voi lisätä hintakaton, jos markkinoiden heilahtelu huolettaa.

Käytännössä pörssisähköön voi suhtautua aivan kuten mihin tahansa muuhun sähkösopimukseen, mutta jos on kova optimoimaan, voi oman sähkönkulutuksen suunnitella vuorokauden halvimmille tunneille. Sauna lämpiämään ja akut lataukseen, kun markkinahinta on pohjalla. Kynttilät päälle ja valot pois, kun hinnat nousevat korkeimmaksi. Näin tarkkaan touhuun emme ole vielä lähteneet, mutta tiedä sitä sitten, koska innostumme niin sanottuun neljänteen herätykseen.

Pörssisähkön sijasta tärkeämpää meille oli saada vihreä sähkö. Väreellä Vihreä sähkön saa otettua lisäpalveluna mihin tahansa sähkösopimukseen. Näin tekemällä varmistaa, että ostettu sähkö on aina 100% uusiutuvaa energiaa.

Kai kiteytettynä ajatuksena koko asiasta haluan vain sanoa, että tähänkin asiaan voimme itse vaikuttaa. Ei ole pelkästään joidenkin ulkopuolisten ihmisten käsissä, kuinka paljon kulutamme sähköä ja sitä kautta luontoa ja tilimme varantoja.

Nämä ovat asioita, joihin on ehkä vaikea tarttua, mutta joiden ymmärtää asiaan lyhyen perehtymisen kautta olevan yllättävän yksinkertaisia juttuja. Jos minä ymmärrän jo tämän verran, niin varmasti tekin ymmärrätte tahtoessanne.

Kahvipannu napsahti juuri automaattisesti pois päältä. Hurraa siis myös tekniikalle, joka on sekä ekologisuus- että turvallisuus-näkökulmasta katsottuna puolellamme luomassa kirkkaampaa tätä päivää ja huomista.

Iloa loppuviikkoon!

-Henriikka

Vaatehuolto: 9 vinkkiä pyykinpesun vähentämiseen

Keväällä korona myös Suomen haltuunsa. Työt lähtivät alta, ja asiat muuttuivat vikkelään tahtiin. Kirjoitin silloin tämän pyykinpesu-aiheisen blogikirjoituksen, mutta jätin sen julkaisematta, sillä aika ei vaikuttanut olevan sille otollinen, sillä kaikkialla vauhkottiin käsienpesusta ja että pese mieluummin pyykkisikin vaikka yhdeksän kertaa. Ja oikeasti tässä piti olla yhteiskumppanikin mukana, mutta se vetäytyikin koronan siivittelemänä pois pelistä.

Jutusta tuli kuitenkin minusta niin hyvä ja kattava, että ajattelin jakaa sen nyt teille jälkikäteen keväällä otettujen kuvien kanssa. Ihmisillä tuntuu olevan taas vessapaperimanian jälkeen maalaisjärkeä päässä, ehkä enemmän kuin koko pandemiaa ennen, joten ehkä sanomakin menee perille paremmin:

19.3.2020, Ylitornio

Maailma makaa ylösalaisin. Eräs ystävä lähetti vajaa viikko sitten viestin, kun koko Korona-tilanne alkoi lähteä rajusti käsistä: ”Tuntuu kuin katsoisi huonoa scifi-elokuvaa”. Makasin itse silloin norjalaisessa Airbnb-mökissä, vuorten ympäröimänä ja aivoissa tuntui oudolta – kuin siellä olisi jotain aivan totaalisen outoa ja omituista tapahtumassa, sellaista jota ei voi selittää itselleen oikein mitenkään.

Tällä hetkellä vietän aikaani Ylitorniolla, Lapin maakunnan lounaisosassa. Matkustin tänne, kun Norjasta kannatti lähteä. Absurdia karanteenielämää, auringonpaistetta ja valtava rakkauden hirsitalo suojelemassa.

On vähän sellainen olo, että voiko muusta enää puhuakaan kuin Covid-19:sta? Toiset puhuvat siitä kauhunsekaisin paniikkituntein, toiset kuiskivat salaa asiasta itsensä ja läheistensä löytämisen riemulla: ”Vihdoin on aikaa leipoa pullaa ja olla perheen kanssa.” Minua huolettaa, totta kai, mutta yritän myös pitää mielenterveydestä kiinni keskittymällä arjen rutiineihin ja lepoon.

Yksi arjen rutiineistani on pyykin- ja astianpesu. Kiireisen päivän ahdistuksen hetki, rauhallisen päivän terapiahetki. Mietin ensin, voinko tällaisessa maailmantilanteessa tällaisesta aiheesta, mutta tulin tulokseen, että nytpä ihmiset ainakin pesevät ja pyykkäävät. Ehkä arkeen ja siihen liittyviin yksityiskohtiin saa uudenlaista tarttumapintaa, kun kotona on huomattavasti tavallista enemmän. Ja ehkä jokainen meistä kaipaa ihan tavallista puhetta kaiken tämän keskelle.

Virallista karanteeniani on jatkunut noin viikon verran. Sitä ennen vietin jo viikon tahattomassa karanteenissa siellä Lyngenin mökissä. Pyykkiä luulisi kertyneen, vaan toisin on. Olen eräopaskouluvuoteni jälkeen ottanut pyykinpesuun vähän uudenlaista ajattelumallia, pyrin pitämään määrän minimissä, pyykkäämään sopivasti vähemmän. Ja ihan oikeasti, pyykkimäärät ovat vähentyneet aivan infernaalisesti. Jopa niin paljon, että tunnen siitä vähän ylpeyttä.

”Jos vaatteen ympäristövaikutuksista 30% tulee kuluttajan vaatehuollosta, niin pesukertojen määrä (vai vesipestäänkö ollenkaan), käytetty pesuaine ja vaatteen eliniän pidentäminen on kuluttajan harteilla. Ei vaatteen valmistajan.”

Outi Les Pyy – Pyykki on muutakin kuin lämpötila (ehdottomasti lukemisen arvoinen blogijuttu kestävästä pyykkäyksestä!)

5 vinkkiä pyykinpesun vähentämiseen

1. Käytä aluspaitaa

Käytin ennen aluspaitoina aina hihattomia paitoja tai spagettiolkaimisia alustoppeja. Hikoilen monien muiden tapaan eniten kainaloista. T-paitamallisen aluspaidan käytön aloittaminen on vähentänyt pyykkimäärääni valtavasti, kun päällipaidat kaipaavat näin vesipesua hyvin paljon harvemmin.

2. Käytä villaa ja muita luonnonmateriaaleja

Villa on antibakteerinen materiaali ja puhdistaa pitkälti itse itsensä. Ei se tietenkään putsaa likatahroja tai supertujua hienhajua, mutta pärjäsin esimerkiksi itse tuuletuksen voimin samalla villakerrastolla koko Lyngenin vapaalaskuviikon (ilman, että kerrasto alkoi haista ollenkaan). Myös monet muut luonnonmateriaalit imevät likaa ja hajuja itseensä huomattavasti vähemmän kuin tekokuidut.

3. Tuuleta tai pakasta

Ennen kuin peset, kokeile riittäisikö tuuletus tai pakastus. Savunhaju lähtee ulkovaatteista tuulettamalla, villapaita rakastaa tuuletusta, farkuille saattaa hyvin riittää, että ne sujauttaa yöksi pakastelokeroon.

4. Pyhitä paikka puolikäytetyille vaatteille

Tuntuu, että moni heittää vaatteita pesuun tai likapyykkikoriin vain sen vuoksi, ettei kestä niitä silmissään, tuolinselkämyksellä tai epämääräisinä myttyinä huoneiden nurkassa. Raivaa vaatekaappiin hylly tai rekki puolikäytetyille vaatteille, jotka eivät ole enää puhtaita mutta kestävät vielä hyvin käyttöä ennen pesua.

5. Pese vain kun on tarpeen

Liittyy vahvasti edelliseen kohtaan. Mieti ennen automaattista tekstiilin pesukoneeseen työntämistä, että kaipaako se nyt todella pesua.

6. Paikallispese

Usein täyspesun sijaan riittää, että vaatteen tai tekstiilin paikallispesee: farkkujen likatahran puhdistamiseen ei välttämättä tarvita koko pesuohjelmaa, ja talvitakin hihoihin jäänyt lika ei tarkoita, että koko takki kannattaisi putsata.

7. Huolla

Kun kalvolliset ulkovaatteet muistaa toisinaan kyllästää ja esimerkiksi nahkatakin suojata suojasuihkeella, estää se likaantumista sekä pesun tarvetta ja kestää kaiken lisäksi käytössä huomattavan paljon, jopa vuosikymmeniä pidempään.

8. Pyhitä eri vaatteet eri tarkoituksiin

Minulla on rönttö-vaatteiden pino. Ne vaatteet saavat rauhassa likaantua, enkä todellakaan pese niitä joka kerta (jos koskaan…). Niissä maalailen, haravoin ja sotken. Sen lisäksi minulla on esimerkiksi rasvavaatteet (kyllä!) Ne on pyhitetty sille, kun ihoni huutaa kuivuuttaan ja rasvaan itseni kauttaaltaan ennen kuin pujahdan rasvavaatteisiini. Minulla on myös reilusti kotivaatteita, jotka vaihdan saapuessani työhommista takaisin kodin turvaan. Treeneihin tai juoksulenkille saatan laittaa edellispäivän (tai viikon) urheilukledjut tai edellispäivän alkkarit. Tämä hienosti hiottu vaatejärjestelmä saa aikaan sen, että pyykinpesu vähenee huomattavasti.

9. Pese vain täysiä koneellisia

Perinteiset pesukoneet ja pesuohjelmat käyttävät saman määrän vettä ja energiaa, on kone sitten puoliksi tyhjä tai täysi. Pyykinpesu vähenee, kun koneen tilan käyttää tehokkaasti. (Nykyään on myös supersiistejä energiatehokkaista koneita ja ohjelmia, joille superpeukku!)

Monet näistä vinkeistä kuulostavat itsestäänselvyyksiltä, mutta erityisesti laiskuuspäissään ei asioita tule aina huomioiduksi. Nyt, kun kotoiluaikaa on meillä jokaisella aika runsaasti, pystyy näihin mahdollisesti kiinnittämään vähän enemmän huomiota ja oppia arkeen uusia rutiineita. Toki esimerkiksi lapsiperheissä saattaa aika olla vielä vähän enemmän kortilla koko konkkaronkan ollessa kotosalla, mutta ainakin ilman lapsia elävillä kodissa vietetty aika on määrältään moninkertaista ja ehkä myös sitä myötä laadultaan rauhallisempaa.

Astianpesun vähentämiseen voi yhtä lailla löytää vinkkejä: käytä esimerkiksi samaa lasia tai leipälautasta mahdollisimman pitkään vaihtamatta ja hyödynnä munakkaan paistosta jäänyt rasva lounaskastikkeen teossa pesemättä välissä. Säästeliäin käyttää kuksaa, eikä näin tiskaa juoma-astiaansa lainkaan, ja superihminen odottaa sadetta tiskipäiväksi kuin Muumimamma konsanaan.

Luovuutta kaivataan ja eritoten sitä, että ottaa hetken ja ajattelee. Viitsii. Vaivautuu. Joo, tiedän kokemuksesta, että se on välillä tylsää, mutta usein myös kiinnostavaa ja palkitsevaakin.

Tiesitkö muuten, ettei pyykki tai astiat tule sen puhtaammiksi, mitä enemmän pesuaineita käyttää? Suomalaiset käyttävät tutkimusten mukaan liikaa pesu- ja astianpesuainetta, joten tässäkin on ehdottomasti oppimisen paikka. Liika pesuaine voi kaiken lisäksi rasittaa esimerkiksi tekstiilinkuitua, mikä on osaltaan nimenomaan vähentämässä vaatteen elinikää.

Sen lisäksi, että määrällinen kulutus on saatava tippumaan, on silläkin maailman kannalta suuri merkitys, millaista pyykinpesu- ja astianpesuainetta käyttää. Kannattaa ehdottomasti valita tuotteet, jotka ovat osaltaan vaikuttamassa ympäristöön myönteisesti. Apuna ovat erilaiset sertifikaatit, mm. Joutsenmerkki, Allergia- ja astmaliiton merkki ja Ecocert.

Ecocert kertoo, että pesuaine on Ecocert Greenlifen sertifioima Ecocert-standardien mukainen luonnollinen pesuaine. Sen lisäksi on huomionarvoista, että usein on haastavaa saada sen lisäksi sekä Joutsenmerkki että Allergia- ja astmaliiton merkki, koska molemmilla on omat kulmansa sertifioida tuote: Allergia- ja astmaliitto tarkastelee tuotetta ihon kautta, kun taas Joutsenmerkki huomioi erityisesti ympäristön ja tuotteen vaikutuksen siihen.

Itselläni, kuten myös todella suurella osalla suomalaisista, on myös hajusteyliherkkyyttä. Kannustan myös ilman yliherkkyyksiä eläviä miettimään tuoksukulutustaan ympärillä elävien ihmisten vuoksi. Pesuaineissa tuoksu ei muutenkaan auta puhdistuksessa tai tee konkreettista puhdistamisefektiä, vaan tuotteen muut raaka-aineet huolehtivat tästä. Tuoksuille herkät ihmiset taas kiittävät suuresti, kun ilmassa ei koko ajan leijaile mahdollinen migreenin uhka tai huimausta aiheuttava odööri. Kiitos, jos pystyt vaihtamaan tuoksuttomaan.

Pienet arjen ekoteot aiheuttavat kerrannaisvaikutusten kautta suurempia tekoja. Kaikkea ei tarvitse osata heti, mutta mielestäni on ihan jokaisen vastuulla yrittää tehdä koko ajan vähän paremmin.

Aivan niin kuin koronankin kanssa. Kukaan, ei kukaan voi sanoa, etteikö tämä vaikuttaisi heidän elämäänsä, etteikö heidän tarvitsi toimia suositusten ja määräysten mukaan. Ei nuoret, ei aikuiset, eivät ne riskiryhmäläisetkään, joita tässä eritoten suojellaan. Aivan jokaisen pitää tehdä nyt parhaansa ja miettiä omalla kohdallaan, kuinka käyrä saadaan tasoittumaan, ja Suomen ja koko maailmantila vähän kirkkaammaksi.

Kun kestetään hetki epämukavuutta, voidaan todeta, että tästäkin selvittiin. Tästäkin opittiin. Tämänkin vuoksi kasvettiin.

Ja opittiinpa ehkä kaiken ohella pyykkäämään ihan hitsin hyvin ja kestävästi!

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij

Kaikki asut vuodelta 2020

Selasin juuri läpi kaikki viime vuoden asukokonaisuudet. Meinasin ensin hätääntyä, sillä kategorian “oma tyyli” -alla oli ehkä 4 asua. Näinkö tämä maailma nykyään makaa? Entinen muotivaikuttaja ei saa edes tusinaa asukuvia vuodessa, pukeutuu nykyään pelkkiin villakalsareihin.

No, molemmissa lauseissa on kyllä perää. Päivittäinen tyyliin panostaminen ei kuulu enää mielenkiinnonkohteisiini, ja kyllä, asut ovat lähinnä villaa, flanellia ja kalsariakin. Mutta sentään löysin esimerkiksi outdoor-, matkustus- ja elämä-kategorioiden alta asuja, joissa olen tätä elämää elänyt. Näin ollen sain hyvin kokoon vuosittaisen katsauksen edellisvuoden vaate- ja asustehetkiin.

Huoleton hälläväliä-pukeutuminen on tullut jäädäkseen. Värit, isot villapaidat, vanhat farkt, iloisen värikkäät mekot, pitkät takit ja käytännölliset retkeilyvaatteet niin metsässä kuin arjessa luovat kaiken pohjan. Pipot, hatut ja muut päähineet sekä veikeät, näyttävät asusteet kruunaavat kokonaisuuden. Siinäpä taitavat olla tyylini kulmakivet.

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu

Jokavuotinen klassikkokysymykseni: mikä asu on suosikki, mikä on inhokki?

Hauskaa, että olen tehnyt näitä koosteita vuodesta 2012 lähtien. Eli kaikkina vuosina paitsi blogini ensimmäisenä. Nyt kun tuon kirjoitin, tajusin, että blogini täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Nyt kun en saanut 30-vuotisjuhliani, niin voisikohan olla, että maailma on jo heinäkuussa sen verran auki, että voin järjestää kinkerit Aamukahvilla-median synnylle?

Vähintään kuukausittain joku kertoo, että on kulkenut matkassa tuon pian 10-vuotisen taipaleen. Se jos mikä on silkkaa hulluutta. Silti se tuntuu aivan ihanalta, tietysti. En minä tätä vain itselleni tee, vaan teillekin. Siksikin olen alkanut myös väsyneiden kommenttikausien jälkeen vastaamaan taas paremmin blogikommentteihin. Esimerkiksi Instan yksityisviesteihin ei yksinkertaisesti riitä aika, mutta tänne kyllä riittää, sillä kommenttimäärät ovat noin kolmesataa kertaa (for real) maltillisempia.

Kello näyttää pian puoli 12. En ole vielä saanut aikaiseksi ottaa kylpytakkia pois. Ehkä santsaan vain toisen kupin kahvia ja jatkan valitsemallani linjalla. Nauttikaa viikonlopusta. Olisin selkeästi höpöttelytuulella. Täytyy kaivaa päiväkirja esiin.

-Henriikka

Asut vuodelta 2012: osa 1, osa 2, vuodelta 2013, vuodelta 2014, vuodelta 2015, vuodelta 2016, vuodelta 2017, vuodelta 2018, vuodelta 2019

Kuvat (omien lisäksi): Joanna Suomalainen, Dorit Salutskij, Juuso Holstein, Joonas Linkola, Toni Eskelinen & Sami Takarautio

Vartin ikävä kaupunkiin

Maanantaina se iski – kaupunki-ikävä. Se kesti pienen, ohimenevän hetken, mutta pysäytti silti. Olinhan pelännyt, että maaseudulle muuttaessa huomaan yhtäkkiä, etten sovi maaseudulle yhtään. Että kaipaan palveluiden läheisyyttä, julkista liikennettä ja kaiken helppoutta. Sitä kun kaikki on sopivasti siinä aivan ympärillä, kellon ympäri.

Noin maksimissaan vartin haikeus iski siitä, kun tajusin etten voi vain avata ovea ja kävellä kahvilaan nököttämään yksikseni ja tarkkailemaan ihmisiä. Siemailemaan kauracappucinoa ja napostelemaan vaaleanpunaista, suloista bebeleivosta.

Panikoiduin pikkuhetkeksi. Tätäkö tämä nyt sitten on? Että aina olen haikailemassa.

Sitten rauhoitun ja muistin: kaupungissa haikailin noin tuhat kertaa päivässä rauhan äärelle, luonnonhelmaan ja kauas kaikesta. Ahdistuin lopulta liikenteen äänistä niin, että saatoin kiehua Hietsun hautausmaata kiertäessäni aivan raivoissani (sinne kantautuu Länsiväylän äänet vettä pitkin äärimmäisen hyvin). Lopulta jopa inhosin kaikkia hyvin pukeutuvia kaupunkilaisia ja sitä, että joku jutteli raitiovaunussa.

Että jos useamman vuoden ikävöin maaseudulle päivittäin, lopulta lähes tunneittain, ja nyt kuukauden sisään kaupunkia vajaan vartin verran, niin eikö balanssi ole varsin kohtuullinen?

Olemme sopeutuneet tänne saarelle niin hyvin. Eriytyneet aivan omasta tahdostamme ja nauttineet aivan täysillä kaikesta vapaudesta, jota tyhjentynyt kalenteri on mahdollistanut. Tänäänkin lumitöiden jälkeen olimme lumisotaa ja laskimme potkukelkalla juuri auraamaamme kotitietä riemuissamme alas. Sitten nukuimme päiväunet keittiön lattialla, kun pimeä laskeutui pihalle.

En edes tiedä, miksi hetkeksi vaadin itseltäni, etten kaipaisi kaupunkia lainkaan. Kyllähän minä tiesin kaipaavani, kun lähdin Helsingin keskustasta, jossa kaupatkin ovat auki 24/7. Tietysti tulen kaipaamaan sitä huolettomuutta, kun voi aina käydä nappaamassa (tai tilata kotiovelle) juuri sitä ruokaa kuin tahtoo (juuri nyt kaipaisin kesärullia) tai sitä, kun voi kiertää 12 kahvilaa saman päivän aikana ilman, että jalat joutuvat kävelemään kovinkaan montaa metriä. Totta kai ikävöin metromatkoja, kolisevia raitiovaunukiskoja ja kuinka ystävät olivat soiton päässä. Sitä ettei minnekään koskaan tarvinnut autoa.

Siltikään en vaihtaisi tätä mihinkään. Kaikki tuntuu täällä niin hyvältä juuri nyt. Rauhalliselta, onnelliselta. Sellaiselta, mitä olen elämääni jo kauan etsinyt.

Sitä paitsi jostain ajaisi muutaman tunnin ensimmäiselle gelato-kärrylle tai päänkokoiselle piparminttulatelle. Minun tarvitsee sen sijaan vain hurauttaa vajaa puoli tuntia Porvoon keskustaan. Se ei tarkoita, ettäkö oven voisi avata ja kävellä talvisaappaissa kahvin äärelle, mutta yllättävän helppoa se silti on. Varasimmekin perjantaiksi pöydän eräästä porvoolaisesta ravintolasta, sillä pitäähän meidän tutustua paremmin kotikaupunkiimme.

Kaiken päälle sain tänään Porvoon kaupunginjohtajalta tervetulokortin postissa, jossa luvattiin, että voin hakea palvelupisteeltä tervetuliaislahjan. Ihmettelimme, miksei puoliso saanut omaa, mutta nyt ymmärrän: kaupunginjohtaja varmaan aisti, että kaipasin tuon pienen, ohimenevän hetken kaupunkielämää.

-Henriikka

pipo & housut / second hand
takki (Fjällräven) & hanskat(Hestra) & villapaita (Devold)/Partioaitta

Ajatuksia hangilta

Koko viikko kului Vuokatissa. Käytännössä tämä tarkoitti, että aina päivän valoisan ajan hiihdin umpihankea sinne sun tänne ja fiilistelin antaumuksella lunta (kuinka monesti minuutissa pystyy pohtimaan “lumi on parasta”?). Sen rinnalla pimeän laskeuduttua vaaroille, luin kirjaa, tein hövelisti muutamia pieniä työjuttuja, pelasin lautapelejä perheeni kanssa ja söin mukavan turvallisia ruokia, kuten lohisoppaa ja hernekeittoa.

Perheen kanssa reissatessa on se etu, että vanhemmat ovat tottuneet heräämään sen verran aiemmin, että aamiainen oli aina katettuna, kun he alkoivat huudella meitä muita hereille. Ei hassumpaa elämää.

Yleensä Lapissa, tai ainakin Vuokatin kaltaisessa aktiivilomakeitaassa, aikaa viettäessäni olen tottunut pistämään lumilaudun jalkaan. Tai ainakin olen tottunut siihen, että minulla on siihen mahdollisuus, jos niin haluan tehdä. Nyt asiat olivat vähän eri tavalla vatsassa kasvavan ihmisen vuoksi, ja jäin aina mökille iltapäivisin, kun muut vielä suuntasivat mäkeen.

On ärsyttävää tajuta, ettei luonnollisia tunteita pääse oikein pakoon, vaikka ymmärtääkin syyt ja niiden syntyperät eikä halua kapinoida vauvan turvallisuutta vastaan. Välillä oikein aivoja porasi, kun muut innostuneesti jakoivat rinnepäivän tunnetilojaan ja oppejaan ja kertoivat, millaisia herkkuja rinnekahvilassa tarjoiltiin.

Luulen, että kaikkea korosti se, ettei tuo hiihtelynikään enää mitään kovin ketterää ole. Jotenkin ajatuksissani jopa välillä uskottelin itselleni, että olen ihan normaalissa ruumiinvoimissani, kunnes nopeasti alkava hengästyminen tai viimeistään videot paljastivat jälkikäteen totuuden (ei ehkä pitäisi ottaa niitä videoita…). Olin kuin hidastetusta elokuvasta.

Nautin silti, nautin todellakin. Siksi ja siitä huolimatta.

Tikku oli turvassa ja kävi vain välillä potkaisemassa vatsaa sen merkiksi, että ensi vuonna olisi hyvä olla jo mukana hiihtoladulla. Joku seuraajista hauskasti kommentoikin, että näyttää siltä, kuin hän kulkisi kenguruemonpussissa tuolla anorakkini etutaskussa.

Pakkaslukema näytti tulopäivänä 20 astetta, mutta tippui siitä hiljalleen viikon edetessä aina kymppiin saakka. Tuollaista pakkasta en ollutkaan saanut tuntea vielä ihollani tänä vuonna. Tuntui ihanalta, kun nenää nipisteli, pipon alta pilkistävät hiushaituvat keräsivät huurretta, ja posket keräsivät väriät kuin punaiset omenat. Rohtuneet huuletkin annoin pakkaselle anteeksi.

Joskus, tarkemmin sanottuna noin 27 vuotta, inhosin hiihtoa. Sitten löysin retkihiihdon. Umpista lunta kun saa hiihdellä hissukseen menemään, katoaa ympäriltä kaikki muu.

Eilen saavuimme takaisin Porvooseen. Huomasin jo pari päivää ennen kotiintuloa, että minulla on ikävä kotiin. Voi veljet, koska olisinkaan viimeksi tuntenut niin?

Ilmeisesti oikea paikka on löytynyt, kun ikävöin tänne taloon, jossa kaikki tavaratkin odottavat vielä muuttolaatikoissaan sitä, että niille rakennettaisiin kaappeja ja säilytystilaa.

Piha oli täynnä eläintenjälkiä. Harmi, että ne pysyvät aika etäällä meidän täällä ollessa. Tosin en yhtään ihmettele – sen verran kiljahtelemme ja pidämme ääntä, kun kolaamme lunta ja kierimme löylyjen välissä lumihangessa. Jos olisin jänis, en itsekään tulisi viereen katsomaan.

      Tänään kävimme kairaamassa merellä, jotta näemme kuinka paksuksi jää on saaristossa ehtinyt meidän poissa ollessa. Iloksemme huomasimme, ettei mene enää kuin hetki, niin voimme mennä pilkille aivan rauhassa. Partasuu on juuri rautakaupassa ostamassa remonttitarpeita, ja toivon, että hän muistaa ostaa myös pilkkitoukat, joita pyysin.

Tänään oli myös ensimmäinen päivä, kun tarvitsi aurinkolaseja. Aurinko paistoi jäälle niin valtavalla voimalla, että oli pakko käydä tekemässä sisällä cappucinot take away -kuppeihin ja tulla rantaan nauttimaan niistä. Harvoin tällaista valonjuhlaa saa kokea vielä tammikuussa, mutta otin sen täydellä nautinnolla vastaan.

Hiihtelin jäätä pitkin Kuomat jalassani, kaislat huojuivat tuulessa ja meri oli ihan hiljaa.

-Henriikka

Unelmia ääneen

Viikonloppuna satoi vihdoin lunta Porvoon saaristoon. Sitä vain satoi ja satoi ja satoi, ja kaikki peittyi valkoiseen lumihuppuun. Katsoin ikkunasta haltioissani. Rakastan lunta. Siis en vain lievästi, loivasti pidä siitä, vaan suhtaudun lumeen intohimoisesti. Lumi tekee maailmasta paremman. Se tekee kaikesta hiljaista, pehmeää ja lempeää, omista ajatuksistakin. Keveys laskeutuu hartioille samaa tahtia, kun pakkaslumi leijailee maan päälle.

Pidän lumitöistäkin, lumen kolaamisesta tien sivuun ja lapioimisesta lumi pöllyten. Nyt en vain sellaiseen höntyilyyn oikein pysty tarttumaan, joten otin suosiolla lumentyöntimen. Pidin tahdin ja mielen kevyenä, vaikka oikeasti olisi tehnyt mieli paiskoa kunnolla, hiki päässä hommia. Parempi kuitenkin, etten vahingossa vaikka starttaa synnytystä lumenluonnin sivutuotteena.

Naapuri koputti yllättäen lauantai-aamuna ikkunaamme (ovikello on rikki), kun teimme aamiaista yhdessä. Katsahdin ikkunassa vilkuttavaa ukkelia enkä saanut suustani kuin “apua, tuolla on joku ihminen”. Olemme ehkä olleet hivenen eristyksissä.

Naapuri kertoi, ettei vanhuuttaan pysty enää hoitamaan kotitietämme, niin kuin on jo vuosikymmenet tehnyt. Ymmärrettävää tietysti, mutta lapioitavaa olikin sitten yllärinä vähän enemmän. Eilen googlailimme jo lumilinkoja, järkytyimme mönkijöiden hinnoista ja pohdimme, millaisella kalustolla jaksaisimme käydä lumihommiin silloinkin, kun on pimeää ja kiire töihin.

Parin tunnin uurastuksen jälkeen kotitie ja piha olivat lumesta putsatut, ja sauna oli lämmin. Puusaunan löylyjä ei voita mikään.

Lauteilla istuessamme sanoin ääneen unelmani. Sellaisen unelman, joka ei tunnu vielä tällä hetkellä realistiselta, mutta jonka toteutumiseen uskon lujasti.

Haaveeni on asua kesät saaristossa ja talvet tunturissa.

On vaikea ennen vauvan tuloa miettiä, millaiseksi arki sen jälkeen muodostuu, minkä takia emme pidä vielä minkäänlaista hoppua haaveen kanssa. Vähän niin kuin lumenluonnissakin: ei kannata höntyillä. Mutta näemme suunnitelman silti varsin mahdolliseksi, ainakin niinä vuosina, kun koulunkäynti ei ole vielä alkanut. Tietysti tämä kaikki vaatisi vaikka minkälaista järjestelyä, mutta niinhän unelmat yleensäkin.

Voi olla, että haave haihtuu ilmaan yhtä kevyesti kuin lumi laskeutui Porvoon saaristoon. Sellaistakin sattuu. Voi olla, että tajuammekin, ettemme halua lähteä kotoa minnekään, milloinkaan, ja sekin on tosi ok.

Mutta niin kauan, kuin haave pysyy mielessäni, aion ottaa sen tosissani ja kuunnella sitä. Ties vaikka se lennättäisi meidän pienen perheen tunturiin.

-Henriikka

villapaita & lapaset/North Outdoor, kengät/Kuoma, pipo/itsekudottu Myssyfarmi, housut/second hand