Aivan absurdia. Aloitan kahden viikon päästä äitiysloman.

Olimme päättäneet puolison kanssa, että jatkan äitiyslomasta suoraan vanhempainvapaaseen, jonka voisi käyttää meistä kumpi tahansa. Tuntui aivan päättömän hullulta, että hakemuksessa luki, että haen lomaa tammikuuhun 2022 saakka. Mitä ihmettä?

Myöhemmin saadussa päätöksessä luki sama päivämäärä. Ihan kohta sitten lomaillaan. Tai no, lomaillaan ja lomaillaan, mutta ei ainakaan tehdä yhtä lailla töitä. Niitä samoja töitä.

Teen töitä päätoimisena yrittäjänä, minkä vuoksi moni onkin kysellyt, onko palkallisen loman pitäminen minulle ylipäänsä mahdollista. On se, vaikka homma ei olekaan aivan yhtä simppeli kuin perinteisillä palkansaajilla.

Yrittäjän äitiys- ja vanhempainraha määräytyy ansiosidonnaisesti pakollisen yrittäjän eläkevakuutuksen eli YEL-vakuutuksen mukaan. YEL on yrittäjän henkilökohtainen eläketurva, mutta sen mukaan määräytyy myös muun sosiaaliturvan perusta.

Vaikka YEL on yrittäjälle pakollinen, mikäli hän tienaa yli 8000 euroa vuodessa (muutamia muitakin poikkeuksia on, mutta tämä on olennaisinta), ei YEL-maksua tarvitse maksaa välttämättä sillä summalla kuin todellisuudessa tienaa. Moni yrittäjä on päättänytkin maksaa YEL-maksua huomattavasti pienemmällä summalla ja säästää eläkkeeseen ja mahdollisiin muihin erikoistilanteisiin (esimerkiksi juuri äitiysloma) jollain muulla tavalla. Sen vuoksi kuulee usein myös yrittäjien kertovan, etteivät he juuri saa äitiyslomakorvausta.

Itse olen tehnyt päätöksen maksaa YEL-maksuja aina aika reippaasti ja saadessani tietää raskaudesta, nostin summan vielä realistiselle tasolle. Näin ollen pystyn saamaan KELA:lta hyvän korvauksen lomailustani.

Ennen äitiys- ja vanhempainrahan määrä määräytyivät yrittäjällä loman alkamiskuukautta edeltäneiden 6 kuukauden ajalta, jolloin yrittäjä pystyi vielä raskausuutisista kuullessaan nostamaan summan oikealle tasolle. Vuoden 2020 alusta määräytyminen on kuitenkin tapahtunut 12 kuukauden ajalta ennen lomanalkamiskuukautta edeltävää kuukautta: eli minun tapauksessani esimerkiksi YEL-maksujen keskiarvo ajalta tammi-joulukuu 2020, kun lomani alkaa helmikuussa 2021. Näin YEL-tasoa pitää ylläpitää jo jonkun aikaa suht realistisella tasolla, mikäli tahtoo myös kelvollisen korvauksen lomastaan.

Osasinkohan olla riittävän selkeä? Toivon mukaan.

Kuinka aion käytännössä pitää lomani?

Eihän tämä nimittäin ole mikään ihan perinteisin työ, johon voi hankkia sijaisen ja olla 10 kuukautta tekemättä mitään. Tai siis, niin varmasti voisi tehdä, mutta voi olla, ettei minulla olisi sitten työtä johon palata.

En aio lopettaa blogin kirjoittamista tai Instagramin päivittämistä. Aion vaan tehdä sitä vapaalla tahdilla, täysin aikataulu-paineetta. Podcastit ovat tauolla, mutta en ole vielä tehnyt päätöstä, koska jatkan Aamukahvilla-podin tekemistä. Luulen, että vasta alkuvuonna 2022, mutta eihän sitä tiedä, vaikka tarttuisin mikkiin jo syyslukukaudella.

Suurin muutos itselleni on, etten ainakaan kolmeen kuukauteen aio tehdä kaupallisia yhteistöitä. Maalis-toukokuun olen päättänyt pyhittää vauvan odottelulle ja vauva-ajalle kokonaan. Jotain teen varmasti jo ennakkoon valmiiksi ja julkaisen loman aikana, mutta käytännössä kaupallinen lippuluukkuni sulkeutuu, jotta vältän deadlinet ja suurimmat työprosessit. Jotta vältän käytännössä kaikki työajatukset niin halutessani.

Tämän lisäksi aion vastata sähköposteihin ja edistää muitakin työasioitani vain kerran viikossa, jos silloinkaan. Yrittäjän äitiys- ja vanhempainpäivärahaan ei vaikuta lainkaan sunnuntai- tai pyhätyöt, joten luultavasti jatkan tuon kolmen kuukauden jälkeen yhden päivän työviikkoa sinne tammikuulle asti. Onhan se vähän hupsu ajatus, että teen sunnuntaisin töitä, mutta toisaalta voi olla, että sopii perheellemme oikein hyvin. Muina päivinä voin sitten vapaasti kirjoittaa ja jakaa juttuja, jotka eivät tuo leipää pöytään ja joissa ei ole kaupallisia kytköksiä. Sunnuntait ovat pyhitetty tarvittaessa työlle. En siltikään usko, että tulen työskentelemään läheskään jokaisena sunnuntaina. Aika näyttää, miten kaikki menee.

Ja jos sitten päädynkin tekemään joitain arki- tai lauantai-työpäiviä, pystyn vain ilmoittamaan niistä Kelalle. Sitten ne vain vaikuttavat tukiini, mikä ei ole maailmanloppu sekään, jos tulee sellainen olo, että jokunen työpäivä olisikin hyvä tehdä. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi yhteistyökumppanit eivät luultavasti ole aktiivisimmillaan juuri sunnuntaisin, joten on oletettavaa, että joudun välillä joustamaan, jos ylipäänsä tahdon tehdä töitä.

Ennen kaikkea aion kyllä irrottautua töitä ja keskittyä uuteen perheenjäseneen. Jos alkaa näyttää siltä, että alan uppoutua syvälle vauvakuplaan, niin sittenpähän uppoudun. Aion kyllä ottaa kaikesta niin paljon irti, kuin vain suinkin saatan. Hullaantua ja seota, jos niin on käydäkseen. Ja toisaalta en aio ottaa siitäkään painetta tai syyllisyyttä, mikäli työt houkuttelevat jo ennakkoon. Rakastanhan minä tätä työtä. Löydämme varmasti sellaiset tavat ja aikataulut, jotka palvelevat pikkuista mutta myös meitä aikuisia.

Mutta tällä hetkellä tunnen todella suurta kiitollisuutta suomalaisesta järjestelmästä, joka mahdollistaa tällaisen lomailun. En edes harkinnut, ettenkö olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseni, kun sellainen nyt kerran sallitaan.

Siltikään itse äitiysloma ja työstä irrottautuminen eivät herätä minussa pelkästään ihania ajatuksia. Olen välillä aika paniikissa siitä, millaista on elämä ilman työtäni. Kuulostaa varmasti monen korvaan hullulta, mutta olen saanut tehdä tätä intohimo-työtäni Aamukahvilla-juttujen parissa tänä vuonna 10 vuotta, ja tasankovaihe vuoristoradan kyydissä jännittää kyllä. Voin tietysti jatkaa juttujani ilman kaupallisia kytköksiä, ja aionkin niin tehdä, mutta välillä mieleen hiipii pelottavia ajatuksia: Entä jos minulla ei ole enää yhteistyökumppaneita, kun haluan taas tehdä täysillä? Entä jos sisältöni muuttuu mauttomaksi ja hajuttomaksi äiti-sisällöksi? Mitä päivisin tehdään, jos ei tehdä töitä? Entä jos ammatillinen kehittymiseni tyssää ja minusta tulee tyhmä? Entä jos olen jo tyhmä? Olisiko pitänyt vain jatkaa töitä normaalisti, niin kuin monet kollegat?

Näistäkin aivokeloista huolimatta huomaan, että mieleni ja kehoni toivoo näiden parin viikon livahtavan ohi vauhdilla. Sen jälkeen keskitytään hetki kodinlaittamiseen ja remontointiin sekä vauvan odottamiseen, minkä jälkeen alkaakin elämässä ihan uusi vaihe.

Se on vieläkin kreisimpää kuin itse äitiysloma.

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij