Lomaa suorittamassa

Viikko on ollut hidas. Ensimmäinen äitiyslomaviikkoni. Tavoitteenani on ollut opetella hitautta, arvostamaan aikaansaamattomuutta ja joutenoloa, levätä. Levätä niin, etten koko ajan tavoittele lepäämistä, lepään vain. Ongelmanydin löytyy jo siitä, että olen ylipäänsä asettanut itselleni tavoitteen.

On yllättävän vaikeaa arvostaa löysäilyä, tyhjiä hetkiä ja tavoitteetonta harhailua kodissaan, kun on tottunut olemaan tehokas, saamaan nautintoa tehokkuudesta ja määrittelemään jopa oman ihmisarvonsa osittain sen kautta, mitä tekee ja mitä saa aikaan.

Keho pakottaa onneksi himmaamaan. Keho tietää yleensä aina mieltä ennen ja mieltä paremmin kaiken. Ainakin minun kehoni, sillä mieleni on usein laukalla, ja kuvittelee kaikenlaista paikkaansapitämätätöntä.

Vatsanseudulla ja kaikkialla muuallakin majailevat, uudet vajaa 20 kiloa pakottavat ottamaan vähän rauhallisemmin. Eivätkä tietysti vain kilot, vaan ensisijaisesti kaikki muu asiaan liittyvä: liitokseni ovat löystyneet, hormoonit hyrräävät kuin pieni voimala, ja sisälläni melskaa pieni ihminen. Väsyn lähes joka päivä siinä viiden maissa. Sitä ennen voin kuvitella tekeväni jotain fiksua, viimeistään sen jälkeen keskityn vain elokuviin, löysäilyyn ja pötköttelyyn. Kymmenen maissa olen lähes joka päivä jo unessa ja nukun 10-tuntisia unia.

Toivoin olevani sellainen ihminen, joka ei puhu pelkästään raskaudestaan. Jolla on odottavana äitinäkin jotain muutakin annettavaa ajatuksistaan kuin ensimaitoa valuvat rinnat ja raskausarvet kaikkialla vatsassa.

Tuntuu kuitenkin siltä, että koronan ja raskauden yhteenlasketun summan tuloksena normaali elämäni on oikeastaan tauolla kaikin tavoin. Yleensä kylvän puheenaiheita ja ajatuksenjyviä sosiaalisessa kanssakäymisessä, salaa kuunnelluissa kahvilakeskusteluissa ja muussa turvavälittömässä toiminnassa. Yleensä elämäni on täytetty retkillä ja reissuilla, sulkapallopeleillä ja juoksulenkeillä. Yhtäkkiä nämä kaksi suurta palasta ovat poissa ja huomaan vain miettiväni synnytystä, imetystä, äitiyttä, vanhemmuutta ja vauvalapsiarkea. Ja kyllä, myös sitä maitoa ja niitä arpia. Näiden lisäksi osaan puhua ehkä kotimmme remontista ja Porvoon saariston jäätilanteesta, enpä juuri muusta.

Pyrin pääsemään niin rauhalliseen tilaan mieleni kanssa, että kirjojen lukemisesta tulee taas rentouttavaa. Se on paras mittarini, jonka olen keksinyt. Kirjat antavat aina uutta ajateltavaa, uusia maailmoita, elämäntarinoita, tunteita.

Tällä hetkellä olen podcast- ja äänikirjatasolla, mutten vielä tarttunut hanakasti fyysiseen kirjaan. Luulen sen hetken koittavan kuitenkin aivan pian. En enää mieti työasioitani, sähköpostiani tai ylipäänsä olemassaoloani niin himputin paljon (koko ajan). Olen antanut tilaa vain tyhjyydelle, joutilaisuudelle – tuolla ihanankamalalle kirosanalle, jonka kanssa tulen varmaan kamppailemaan vanhuuteen saakka, vaikka toivon että en. Toivottavasti en ainakaan kuolinvuoteelle saakka.

Itselleni hankalinta taitaa olla balanssin löytäminen. Kun päästän irti työelämästä ja annan itseni valahtaa lomamoodiin, päästän helposti irti kaikesta muustakin. Aivoni eivät osaa tehdä eroa sen välillä, mikä on työtä ja mikä ihan tavallista arkielämää, johon kuuluu myös velvollisuuksia ja rutiineita. Sähkölasku tulee edelleen maksaa, ystävän ihana viesti odottaa puhelimessa vastaamista ja kodissa voi tehdä kivoja asioita, jotka eivät kuitenkaan ole reporankana makaamista.

Yhtä harjoittelua tämä lomailukin taitaa olla, niin kuin elämäkin. Kunpa vain löytäisin itseni mahdollisimman pian lomailemasta, en suorittamasta lomaa.

Ehkä sitten, kun pikkuisen pyykit on pesty, sänky on pedattu, remontti on tehty, pakkanen on täynnä ruokaa ja leipomuksia vauva-ajan varalle… Tai ehkä olisi korkea aika aloittaa jo nyt.

– Henriikka

Kuvat syksyltä Kilpisjärveltä, Malla-laivalta

6 kommenttia

  1. Avatar Katariina 6.3.2021

    Nyt vain yrität jättää kaikki odotukset ja vain olet. Tee jotain mukavaa rentouttavaa tai just sitä mikä sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Lomamoodi tulee kyllä sitten itsestään! ❤️

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 6.3.2021

      Erinomainen neuvo. Tätä kohti! Aika ainutlaatuista aikaa sitä paitsi. Tässähän ollaan vaan muutama viikko enää ilman jälkeläistä maailmassa, jaiks.

      Vastaa
  2. Avatar mariem 6.3.2021

    Haha, täällä lomasuorittaja! Voi myös laskea paljonko lomasta on kulunut (etenkin jos esim. lyhyempi 2 vkon loamailu), paljonko on edessä, mitä on saanut aikaan, mitä on vielä tekemättä, ollaanko tässä nyt voiton puolella, vai lyökö miinukset plussat. Itselle on jotenkin toiminut parhaiten syvä sisäänhengitys ja asennoituminen kaikkiin puuhiin “tätä ja tätä SAA tehdä”, ei pidä. Sen usein huomaa, jos vaikka sairastuu tai suunnitelmat muuttuu/peruuntuu täysin, että alkuperäinen tekeminen olisikin ollut vallan mukavaa, esimerkiksi kuumessa tukkoisen nenän ja kadonneen makuaistin kanssa pedissä niiskutelessa antaisi mitä vaan, jos saisi terveenä pestä niitä ikkunoita :D
    Ei se ole helppoa, tsemppiä! Se että jää lomalle riittää, ei joka sekunti, tunti eikä päiväkään ole maksimaalista nautintoa ja hattaraa. Kaikkiahan ylitulviva vaativa whatsapp ketuttaa, niin lomalaista kuin työssäkäyvää :)

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 6.3.2021

      Hahahaha :’-D Tämä itketti ja nauratti suuresti. Voi itku, miten samaistunkaan. Ja miten älytöntä se onkaan! Musta tuntuu, että välillä just nimenomaan sopivan kevyessä flunssassa sairasloma on niin paljon rentouttavampaa kuin oikea loma, kun ei ole mitään paineita tai ei lataa mitään tavoitteita parantumisen lisäksi. Tsemppiä meille molemmille.

      Vastaa
  3. Avatar L 7.3.2021

    Hyvää äitiyslomaa! Kliseinen neuvo, mutta nauti yksinolosta vielä kun voit :)
    Sitten, kun vauva on syntynyt ja varsinkin miehen palatessa isyyslomalta töihin kaipaat tätä vielä. Mutta tiedän – helpommin sanottu kuin tehty :D

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 7.3.2021

      Kiitos :) <3 Nautin kyllä! Ja onneksi puolison työtilanne mahdollistaa tällä hetkellä paljon kotonaolon varsinaisen lomakauden jälkeenkin.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.