Kaupallinen yhteistyö: World Vision

Tytöt ovat ihania. Tytöt ovat tärkeitä. Minulla on sellainen harras haave, että joskus kaikki tytöt saavat olla juuri sellaisia kuin haluavat ja tehdä juuri niitä asioita, kuin itse lystäävät: opiskella, rakastaa, vihata, huutaa, tanssia ja harrastaa. Nauttia elämästä ja oppia uutta. Ryhtyä kampaajaksi, poliisiksi tai taiteilijaksi, syödä sunnuntaisin lempiruokaansa ja saada syntymäpäivänään kauniin paketin.

Aina välillä jossain kaupungilla tapaa jonkun tuntemattoman muksun, joka on selvästi elementissään: laulaa ravintolan tuolilla seisten tai leikkii syksyn lehdillä keskittyneesti. Enhän minä tietenkään totuutta näiden elämästä tiedä, mutta noista hetkistä tulee aina sellainen olo, että kunpa kaikki lapset saisivat elää yhtä vapaasti ja onnellisesti, yhtä lapsina.

On sanomattakin selvää, ettei näin vielä ole. Tuntuu aivan hurjalta ajatella, miten vaihtelevissa oloissa maailman tytöt joutuvat elämään. En tiedä, oletteko seuranneet lähiaikojen uutisia muun muassa Afganistanista tai lähivuosien korona-uutisointia tyttöjen näkökulmasta? Ei valitettavasti hyvältä näytä.

Näissä kuvissa on kolmen sukupolven tytöt. Minä, äitini ja tyttäreni. Kuulostaapa jännittävältä ja jopa absurdilta kirjoittaa se auki. Viimeksi kun kirjoitin tyttöjenoikeuksista blogiin, Tikku asui vielä vatsassani lumikinosten noustessa Porvoon saaristossa.

Meidän mimmikolmikkoon korona on toki vaikuttanut, mutta aivan miniminimaalisesti verrattuna siihen, millaista jälkeä pandemia on tehnyt maailman heikoimmassa asemassa olevien tyttöjen elämiin ja asemaan. Helposti tulee ajateltua vain itse sairautta, mutta kun alkaa purkaa koko koronavyyhtiä, ymmärtää sivuvaikutusten suuruuden.

Tässä pari todella karua faktaa:

– UNESCO:n arvion mukaan 11 miljoonaa tyttöä ei palaa enää kouluun koronapandemian jälkeen.
– Koronapandemian aiheuttama nälkä on lisännyt ennen 18-vuoden ikää naimisiin joutuvien lasten määrää 3,3 miljoonalla.
– Vuonna 2020 lapsiavioliittojen määrä kasvoi eniten 25 vuoteen.

Miten tämä vyyhti sitten rakentuu?

Tässä sellainen yksinkertainen karvalakkimalli selittämään koko tapahtumaketjun rakentumista:

Koronapandemia
> perheiden toimeentulon menetys + suljetut koulut (silpomisia tapahtuu erityisesti kun koulua ei ole)
> nälkä
> tytöt naitetaan, jotta olisi yksi ruokittava vähemmän ja myötäjäiset auttavat muuta perhettä selviytymään
> moni kulttuuri edellyttää tytön silpomista ennen avioliittoa
> lapsiavioliitosta seuraa usein teiniraskaus
> tyttöjen koulutus keskeytyy ja heidän nousemisensa köyhyydestä vaikeutuu

Ongelma on siis monisyinen ja monimutkainen, eikä todellakaan helpolla ratkaistu. Vanhemmat yrittävät suojella lapsiaan ja perheitään nälältä ja turvata paremman tulevaisuuden avioliiton kautta. En siis pidä siitäkään, että syyttävä sormi osoittaa nimenomaan heihin – uskon kaikkien vanhempien toivovan lapselleen vain parasta.

Epäreilu fakta vain on, että tällaiset koronan kaltaiset pandemiat ja muut maailmaa ravisuttavat kriisit iskevät kaikista rajuimmin juuri niihin, joilla on jo valmiiksi vaikeinta.

Onneksi tässäkin tilanteessa voi ojentaa auttavan kätensä. Olen viime syksystä asti ollut World Visionin kuukausilahjoittaja. World Vision auttaa maailman heikoimmassa asemassa olevia lapsia. Kuukausilahjoittaminen toimii niin, että varat ohjataan aina sinne, missä kulloinkin niitä eniten tarvitaan – Tällä hetkellä siis todella paljon koronapandemian tekemien lieveilmiöiden taltuttamiseen, esimerkiksi juuri tyttöjen asemaan.

Kuukausilahjoittajana pääsen:

– Suojelemaan tyttöjä haitalliselta silpomisperinteeltä.
– Puolustamaan heidän oikeuttaan lapsuuteen ja koulutukseen ilman pelkoa avioliitosta ja lapsiäitiydestä.
– Auttamaan lapsia myös muiden kriisien, kuten konfliktien tai luonnonkatastrofien, keskellä

Minulla on ollut koko korona-ajan vahvasti sellainen olo, että koska minulla on asiat hyvin ja resursseja auttaa, minun on se tehtävä. Samaistutteko? Ensin ajatukset olivat nimenomaan Suomessa ja ihmisissä ympärillä, kunnes se siirtyi ymmärtämään, miten heikosti monissa muissa paikoissa menee.

Valitettavasti kärsijöinä ovat usein tytöt. Kaikki nämä tärkeät, pienet, ihanat tytöt.

Millaisia konkreettisia tekoja World Vision tekee?

Ettei World Visionin työ jäisi etäiselle tasolle, tässä konkreettisesti toimia joita se lahjoitetuilla rahoilla tekevät:

• Rakentaa tytöille turvataloja
• Järjestää väkivallattomia aikuistumisriittejä (silpomisen tilalle)
• Kouluttaa silpojia uusiin ammatteihin
• Kouluttaa perheitä ja yhteisöjä silpomisen ja lapsiavioliittojen haitoista
• Jakaa ruoka-apua köyhimmille perheille estääkseen tyttöjen silpomisen ja avioliitot

Silpomisen vastaista työtä tehdään Keniassa ja Somaliassa. Lohduttava, toivoa antava fakta on, että esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana Kenian Sookin alueella silpomisten määrä on vähentynyt 70 %. Se on paljon se.

Välillä hyväntekeväisyys-jutuissa tulee hetkellisesti sellainen olo, että puuuuh auttaakohan tämä mitään. Tuollaiset selkeiksi pureksitut faktat kyllä rauhoittavat sydäntä, vaikka työmaa totta kai jatkuu.

Oman lapsen kautta tulee kyllä katsottua maailmaa vähän (paljon) uusin silmin. Ihan käsittämätön ajatus olisi esimerkiksi se, että jossain toisessa maailmankolkassa olisin mahdollisesti antanut hänet jo silvottavaksi. Tai ehkä hänen avioliitto-kohtalostaan olisi jo päätetty.

• Joka vuosi 3 miljoonaa tyttöä silvotaan
• Joka vuosi 12 miljoonaa tyttöä joutuu naimisiin enenn 18-vuotispäiväänsä, ja maailmanlaajuisesti lapsimorsiamia on tällä hetkellä 650 miljoonaa.
• Tilastollisesti alle 18-vuotiaana naimisiin joutuneet tytöt kohtaavat useammin väkivaltaa, ennenaikaisen synnytyksen, äiti- ja lapsikuolleisuutta, ansaitsevat vähemmän ja heidän lapsensa kärsivät todennäköisemmin puutteellisesta ravinnosta.

Aivan sydäntä puristaa, kun ajattelen kaikkia niitä maailman tyttöjä, joiden kuuluisi saada nousta ravintolan tuolille laulamaan tai leikkiä ruskanlehdillä. Joiden kuuluisi opetella ajamaan polkupyörää tai lukemaan sen sijaan, että opettelisit olemaan vaimoina, tai opettelisivat pissaamaan silvotulla pimpillä. Heillä on varmasti ihan tavallisia haaveita, ihan tavallisen tyttöjen ajatuksia ja unelmia. Jotta haaveista saataisiin suunnitelmia, tarvitaan meidän apuamme, jotka pystymme auttamaan.

Jo 10 eurolla kuussa, olet viemässä eteenpäin muutosta ja auttamassa heikoimmassa asemassa olevia lapsia joka päivä.

Ryhdy kuukausilahjoittaksi tästä.

Kiitos.

– Henriikka