Kaupallinen yhteistyö Kalevala

Muutama vuosi sitten löysin Kalevala-korujen luo.

Se taisi olla juuri eräopaskouluvuosi, kun totisesti tajusin sydämeni pamppailevan vanhoille, mummilta saaduille perintökoruille. En tiedä, oliko se lähestyvä 30 vuoden ikä vai erinomaiset markkinointikampanjat. Varmaan molemmat. Mutta se tapahtui äkkiarvaamatta – yhtäkkiä vain tajusin, että nämä koruthan koskevat minuakin. Nämähän ovat minullekin, eivät vain äidilleni ja isoäideilleni.

Tajusin, että tällainen vähän sammaleinen seikkailijatytärkin voi pukea päälleen Kalevalaa.

Kuutar-korvakorut olivat klassinen lasku Kalevalan maailmaan. Ne ovat edelleenkin käytetyin Kalevala-koruni. Sittemmin olen tutustunut heidän koruihinsa syvemmin ja tarkemmin, niin vanhoihin kuin uusiin.

Ja eniten sitouttavin asia kaikessa on ollut se, että olen tutustunut Kalevala Korun historiaan ja arvoihin.

Pääsin tutustumaan muutama viikko sitten Kalevala Korun tehtaalle Helsingin Konalaan. Täällä tapahtuu ihan kaikki – missään muualla ei siis ole heidän tehtaitaan.

Vastuullisuus ulottuu niin monelle osa-alueelle, että se kuulostaa melkein liian hyvältä. Oma pieni missioni on saada seuraajillenikin tiedoksi, millaista hienosti järjestettyä lähituotantoa tämä kaikki oikeasti on.

Olin käynyt täällä kerran aiemminkin, syksyllä 2018, kun tehdas oli juuri muuttanut uusiin tiloihin. Valitettavasti, ja toisaalta onneksi, olin unohtanut muutamassa vuodessa aika paljon, ja nyt sain hyvän kertauksen siitä taiasta, mitä täällä tapahtuu.

Seurasin koko tuotantolinjan läpi, kuinka uusien Paratiisi-korvakorujen valmistus tapahtuu. Paratiisi-korvikset ovat vanhan klassikon uusi, tähän päivään tuotu tulkinta. Kirkkoholvin muotoisessa laatassa elämänveden maljaa vartioi vastakkain kaksi riikinkukkoa. Julkaisin juuri Instagramiini kuvan, jossa minulla on ne korvissani, jos haluatte nähdä korut päällä.

Kalevala Korun historia

Kalevala Koru on naisvoimalla perustettu yritys. En tiedä tunnetteko yrityksen juuria? Itse inspiroiduin syvästi, kun kuulin syntytarinan.

1930-luvulla Elsa Heporauta ja joukko yhteiskunnallisesti aktiivisia naisia halusivat tuoda esiäitiemme korujen kauneuden kunnolla nykynaisten ulottuville. Elsa oli saanut ajatuksen muistomerkin pystyttämisestä suomalaisen kulttuurin esiäidille, naiselle. Muinaiskorujen kopioiden ja mukaelmien myynnillä oli tarkoitus rahoittaa patsas kalevalaiselle naiselle.

Korut tulivat myyntiin loppuvuodesta 1937, saivat innostuneen vastaanoton ja nousivat heti suureen suosioon. Kalevala Koru oli syntynyt.

 

Itse patsas olisi voitu toteuttaa piankin, mutta 1939 syttynyt talvisota muutti suunnitelmia. Patsashankkeen sijaan valtaosa korujen myyntituotoista ohjattiin sotavuosina hädänalaisten avustamiseen, erityisesti naisten ja lasten tukemiseen. Aika hieno ja koskettavakin tarina, ja pelottavan lähellä nykyhetkeä Ukrainan uutisten kautta.

Korujen valmistus ei katkennut missään vaiheessa, vaikka pulaa riitti – koruja tehtiin missä, mistä ja milloin voitiin. Kun koruja ei saatu tehtyä riittävästi, valikoimaa laajennettiin puisilla käyttö- ja koriste-esineillä.

Sodan päätyttyä patsaskin toteutettiin, mutta hyvää tekevistä koruista tuli patsasta paljon suurempi ja näkyvämpi kunnianosoitus suomalaiselle naiselle ja periksiantamattomuudelle.

Kaikki lähti siis suhteellisen pienikokoisesta patsashankkeesta, mutta päätyi lopulta suomalaisten historiankirjoihin. Ja tarina sen kuin jatkuu.

Myös hyväntekeväisyyden perinne on siitä lähtien kulkenut mukana yrityksen toiminnassa.

Kalevala Korun rahoituksella on keväällä 2020 perustettu Kalevala Training Center -hanke, joka avaa nuorille naisille tien ammattiin ja itsenäiseen toimeentuloon pienessä Makongenin kylässä Keniassa. Koulutuskeskus tarjoaa kolme koulutusohjelmaa teiniäideille, köyhistä perheistä tuleville, koulusta pudonneille tai koulua koskaan aloittamattomille sekä muutoin heikoimmassa asemassa oleville kouluttamattomille 16–25 -vuotiaille tytöille ja naisille.

Vuosien mittaan yhteiskunnallisesti merkittäviä hankkeita on tuettu myös erityisten hyväntekeväisyyskorujen avulla. Korujen avustuskohteiksi on valikoitunut varsinkin naisia ja lapsia tukevia kohteita, kuten esimerkiksi Roosa nauha, Naisten Pankki ja Pelastakaa Lapset ry.

Kalevala Korun tehdas Konalassa

”Voimme ylpeydellä sanoa valmistavamme koruja Euroopan moderneimmassa korutehtaassa Helsingin Konalassa”, kirjoitetaan Kalevan sivuilla.

Sen huomasi kyllä tehtaalla kiertäessä. Tämä on nyt vähän (paljon) tällainen hehkutuskirjoitus, mutta arvostan kovasti, mitä ja miten Kalevalla hommia hoidetaan.

Jo ylipäänsä se, että kaikki tehdään Helsingissä on valitettavan poikkeuksellista. Mutta sen lisäksi esimerkiksi kaikki tehtaan käyttämä sähkö on tuulivoimalla ja tehtaan katolla sijaitsevilla aurinkopaneeleilla tuotettua.

Kalevala Koru on investoinut myös prosessivesien käsittelyjärjestelmän uudistamiseen. Talon uumenissa sijaitsee oma jätevesipuhdistamo: moderni laitteisto erottaa kemikaalit ja metallit koruvalmistuksessa syntyvistä prosessivesistä. Puhdistettua vettä hyödynnetään kierrättämällä sitä takaisin tuotantoprosesseihin, mikä pienentää tehtaan vedenkulutusta.

Kalevala-korujen valmistukseen käytettyjen jalometallin kierrätysaste on korkea: kullalla täydet 100 % ja hopeallakin noin 95 %. Loput 5 % käytetystä hopeasta on peräisin pohjoismaisista kaivoksista. Myös pronssi on osin kierrätettyä.
Kaikki tuotantoproressissa syntynyt jalometallijäte, jopa hiontapöly kierrätetään ja puhdistetaan uusiokäyttöön.

 

Paratiisi-korvakorujen synty

Paratiisi-korujen synty lähti tietysti jo kaukaa historiasta, mutta nyt klassikkokorun uusi tulkinta on syntynyt tehtaalla suunnittelijoiden työpöydällä. Kokeilin itsekin tietokoneella haptista kynää, joilla tuotteita suunnitellaan. Sanotaanko vaikka näin, että vielä ei kannata ottaa omasuunnittelemaani korusarjaa myyntiin…

Tarkan suunnittelutyön ja prototyyppien jälkeen koru jatkaa tuotantoon. Kalevala-koruja valmistetaan joko metalliin prässäämällä tai valamalla, kuten Paratiisit, kuten Paratiisit. Kun koru valmistetaan valamalla, työstetään korun mallista ihan ensin kumimuotti, jonka avulla syntyy vahasta tehty korumallinnos.

Vahakoruista tehdään tuollainen vähän hassunnäköinen ”korupuu”, jonka laitetaan metallikehikkoon. Metallikehikko korupuineen täytetään kipsillä, jonka sisältä tuo korupuu sitten sulatetaan pois. Jäljelle jää tarkasti korujen muotoinen aukko.

Kipsin sisään valutetaan tulikuumaa hopeaa, pronssia tai kultaa, minkä jälkeen kehikon valuineen annetaan jäähtyä. Kipsi puhdistetaan jäähtyneen metallin ympäriltä ja jäljelle jää korupuun muotoinen metallinen korupuu. Tästä korut irrotetaan ja puhdistetaan, jonka jälkeen ne matkaavat laatutarkastettaviksi ja viimeisteltäväksi.

Puusta irrotetuista koruista hiotaan turhat palat pois ja korujen eri osat yhdistetään toisiinsa. Sen jälkeen seuraa vielä monia vaiheita (pintakäsittely, tappien kiinnitys, leimaaminen, lopputarkastus…), kunnes koru on valmis pakattavaksi.

Sen jälkeen se jatkaa toivottavasti mahdollisimman pitkää tarinaansa uuden omistajansa iholla jossain päin Suomea tai maailmaa.

Tällä lailla tiivistettynäkin korun tekeminen kuulostaa melko moniprosessiselta vaiheelta. Tämä oli kuitenkin vain yksinkertaistus kaikesta. Tehtaalla toimii 80 työntekijää, joista noin 50 tuotannossa, eri tuotantovaiheissa, joista jokainen on vaatii ihmistä ja käsityötä.

Kokeilin itse muutamaa työvaihetta ja olin kyllä melkoinen ähertäjä. Toisaalta tuli sellainen olo, että tällaisessa ketjussa ainakin näkisi työnsä tuloksen aika vikkelästi, mikä tuntuu varmasti palkitsevalta.

Tehtaanmyymälä, Pidetty ja huoltopalvelu

Kalevala Korun tehtaalla Konalassa on myös tehtaanmyymälä, jonne suosittelen lämpimästi suuntaamaan. Myymälästä on iso ikkuna tehtaan puolelle, jos kurkistus tuotannon puolelle kiinnostaa. Luulen myös, että teitä kiinnostaa erityisesti Pidetty -korukonsepti, jota pyöritetään, ainakin tällä hetkellä, vain täällä.

Pidetty-korut ovat kierrätettyjä, ehjiä Kalevala-koruja yksityishenkilöiltä. Ne puhdistetaan ja myydään tasasummilla eteenpäin. Itsellänikin on mummilta saatu riipus, joka ei yksinkertaisesti vain istu omaan tyylini. Voisin hyvin käydä vaihtamassa sen Pidetty-konseptin kautta lahjakorttiin, jolla voisin vaihtaa omani jonkun toisen vanhaan koruun. Typerintä on jättää korut kaapinpohjalle pölyttymään.

Ostin tehtaalla käydessäni pari korua juuri Pidetty-korujen valikoimista, ja ne tulevat varmasti ahkeraan käyttöön. Erityisesti lyhytketjuinen Utajärven sydän -riipus.

Tietysti eletty elämä voi jättää konkreettiset jälkensä myös omaan, paljon käytössä olevaan suosikkikoruun. Kannattaakin muistaa Kalevala Korun oma huoltopalvelu: rikkoutunut tai muuten kunnostusta kaipaava koru voidaan usein palauttaa alkuperäiseen kuntoonsa tai ainakin hyvin lähelle sitä.

Millaiselta kuulosti Kalevala Korun tarina? Tiesittekö syntytarinaa entuudestaan? Entä sitä, että tehdas löytyy Helsingistä?

Tulee jotenkin kiva olo, että voi kantaa koruja, joiden taustalla on hienoja arvoja ja voimanaisten uranuurtavia tekoja. Kuin pääsisi samaan sukupolvien ketjuun samalla itsekin.

Voimaa, rauhaa ja rakkautta.

-Henriikka