Kaupallinen yhteistyö: Rajamäen

Minulla on teille kaikille, vähintään omasta mielestäni, aivan erinomainen vinkki. Järjestäkää pikkelöintikemut!

Muutama ystävä paikalle, ja keskelle pöytää tai lattiaa suuri kasa kauniita purnukoita ja satokauden vihanneksia ynnä muita. Sitten hyvä musiikki taustalle soimaan, loistava viinilasillinen käden ulottuville ja sitten vaan yhdessä pikkelöimään Pinterest-uskottavia purkkeja syksyn ja talven varalle.

Ja voihan sitä yrittää vallata vaikka taloyhtiön kerhohuoneen tai sisäpihan, tai lähteä mökille säilömään. Hämäränhyssyyn kynttilöitä valaisemaan, ja kerrankin saa lastista sopivasti napsia suuhun tapas-tyyliin.

Opettelin keväällä pikkelöimään, sillä halusin pystyä myöhemmin syksyllä säilömään oman kasvimaan satoa. Käytännössä ”opettelu” tarkoitti sen ymmärtämistä, että pikkelöinti ei ole mitään mahtavaa magiaa tai vaikeita kikkakolmosia, vaan keitetyn sokeri-vesi-etikkaliemen kaatamista pikkelöitävien asioiden päälle purkkeihin.

Jostain syystä aina helposti kuvittelen monen asian olevan tosi vaikeaa. Luulin, että sienten ryöppäys on jotain monimutkaisempaa, kunnes kuulin, että se on keittämistä. Samoin oletin pikkelöinnin olevan jotain haastavampaa kemiaa.

Nyt hommasta on tullut vieläkin helpompaa, sillä Rajamäen on julkaissut käyttövalmiin pikkelöintiliemen. Näin ollen mitään sokeri-etikkaseoksiakaan ei tarvitse enää keitellä, vaan riittää, että sekoittaa pikkelöintilientä veteen ja kaataa pikkelöitävien asioiden päälle.

Pikkelöintiliemi valmistetaan Heinävedellä, ja sillä on Hyvää Suomesta -merkki.Rajamäen-brändi alkaa olla jo legendaarinen, ja täyttääkin tänä vuonna jo 130 vuotta.

Meillä oli viime viikolla pikkelöintipirskeet kasvihuoneessa lapsen mentyä nukkumaan. Keväällä pikkelöidyt herkut ovat suurimmaksi osaksi jo tuhottu (siis syöty ja nautiskeltu) erityisesti kesän grilliruokien yhteydessä, joten jääkaappimme ja mielemme huutaa lisää.

Lisäksi pikkelöinti on erittäin hyvä keino siihen, kun haluaa vähentää jääkaapin hävikin lisäksi myös oman kasvimaan hävikkiastetta. Esimerkiksi retiisit ovat sellaisia veijareita, että niitä puskee helposti samalla kertaa aivan tuhoton määrä, eikä kukaan jaksa syödä niitä tuoreena kilotolkulla samalla viikolla. Siksi osan voi helposti laittaa pikkelöintiliemeen.

Tällä kertaa pikkelöimme sekä hävikkisyötävää, että ihan ehtaa priimakamaa. Huomasin, että raparperipenkin raparperit vetelevät viimeisiään, mutta olivat kuitenkin vielä aivan syöntikunnossa, joten nyhdin viimeiset varret pikkelöintiä varten. Olen syönyt useammassa ravintolassa lähiaikoina pikkelöityä raparperia ja ylipäänsä pyrkinyt löytämään suolaisia raparperireseptejä, joten tätät halusin ehdottomasti kokeilla.

Sen lisäksi kasvilavoista poimittiin sipulia, avomaankurkkuja ja pikkuisia porkkanoita. Kanttarelleja on puskenut tänä vuonna vauhdilla, ja myös puolison työreissulta tuoma tuliainen, keltainen sienisatsi, pääsi pikkelöintikinkereihin.

Käytännössä pikkelöidä voi kuitenkin melkein mitä tahansa: vihanneksia, juureksia, marjoja, kalaa ja lihaa.

Itseäni kiinnostaisi tulevaisuudessa esimerkiksi pikkelöidyt pihlajanmarjat, ja nyt syksyllä aion vielä pikkelöidä valkosipulia chilin kanssa. Myöhemmin syksyllä aiomme tietysti pikkelöidä kokonaisia pikkurouskuja. Keväällä pikkelöidyistä asioista yllätyssuosikiksi on noussut fenkoli, johon tuli pikkelöinnin avulla uusi, anismainen maku. Taivaallisen hyvää!

Pikkelöinti pähkinänkuoressa:

– Paloittele tai laita sellaisenaan pikkelöitävät asiat purkkiin tai kannelliseen astiaan
– Sekoita pikkelöintiliemi
– Kaada liemi pikkelöitävien asioiden päälle, niin että ne peittyvät
– Sulje kansi ja anna maustua jääkaapissa

Millaiseksi paloiksi pikkelöitävät asiat kannattaa pilkkoa? Tälle ei ole yksiselitteistä ratkaisua. Mutta pääsääntö on, että mitä isommaksi palat jättää, mitä kovempi pikkelöitävä asia on ja mitä vähemmän aikaa sen antaa pikkelöityä liemessään, sitä rapsakampaa saa. Eli esimerkiksi kokonaiseksi jätetyt isot porkkanat ovat viikon pikkelöinninkin jälkeen vielä tosi rapeaa syötävää, kun taas ohuiksi leikatut sipulirenkaat pehmenevät paljon nopeammin. Rapeat punasipulirenkaat saa pikkelöityä hampurilaisen päälle yhdessä yössä.

Tykkään itse nimenomaan rapsakkuudesta, joten en laittanut juuri mitään pikkuruiseksi. Raparperi oli ainoa, jonka halusin pehmevän oikein kunnolla, jotta sitä voi käyttää miltei hillomaisesti ruoan kanssa. Myös viipaloidut kurkkusiivut saavat tulla klassisiksi lötköiksi mummonkurkuiksi.

Itse pikkelöintiliemi syntyy Rajamäen käyttövalmiista Pikkelöintiliemestä ja vedestä. Kasviksiin, marjoihin tulee sekoittaa 1 osa pikkelöintilientä ja 1 osa vettä, kun taas kaloihin, lihaan ja sieniin tulee 1 osa pikkelöintilientä ja 2 osaa vettä. Seosta ei tarvitse siis erikseen keitellä, riittää vaan, kun sekoittaa yhteen.

Sitten kun on kehittynyt vähän lähemmäs mestaritasoa, voi tietysti alkaa itse soveltamaan sekoittamissuhteita, niin saa vähän erilaisia makuja esiin.

Halutessa seosta voi myös maustaa kasvimaan yrteillä tai esimerkiksi valmiilla Rajamäen Luomu Liquid -mausteilla.

Me löysimme nuo mausteet viime keväänä edellisen yhteistyön tiimoilta ja vitsi, miten paljon ne ovatkaan olleet käytössä ihan perus arkiruoissa (basilika, chili, inkivääri, tilli…) Käytännössä ne ovat tuoreita yrttejä säilötyssä nestemäisessä muodossa. Väkiviinaetikan ansiosta tuotteet pysyvät käyttökelpoina huoneenlämmössä jopa kaksi vuotta avaamisen jälkeen. Parasta niissä on, että ne ovat tosi riittoisia, eli teelusikallinen riittää helposti maustamaan usemman henkilön annoksen.

Nyt laitoimme Luomu Liquid -mausteita myös pikkelöintipurkkeihin. Raparperiin tuli inkivääriä, kokonaisiin avomaankurkkuihin valkosipulia ja viipaloituihin mummonkurkkuihin chiliä.

Pikkelöidyt herkut säilyvät jääkaapissa pitkään, jopa useita kuukausia. Tarkkaa aikaa on mahdoton sanoa, mutta yleisohjeena voi ajatella, että avaamaton purkki säilyy kylmässä muutamia kuukausia, avattu purkki muutamia viikkoja.

Tuo pikkelöinti on kyllä nautinnollisen simppeliä hommaa. Harvoin tulee mistään niin helposti niin onnistunut ja ylpeä olo. Ja valmiit purkit ovat niin kauniita, että aina hymyilyttää, kun avaa jääkaapin oven, ja näkee somat purkit riveissään. Vielä kun olisi joku Muumitalo-henkinen kellari, jonne saisi säilöttyä vielä lisää ja lisää, aina vain lisää.