arkisto:

joulukuu 2022

Valmis uniikkikoru: riipus suomalaisesta beryllistä

Kaupallinen yhteistyö: Kultaseppä Kulmala

Tarina on tullut päätökseen. Uniikkikoruni on valmis.

Oikeastaan pitäisi siis kai kirjoittaa, että tarina saa vihdoin alkaa. Riipus pääsee roikkumaan kaulaani, mukaan seikkailuihini. Käsityönä tarkkaan harkiten valmiiksi taiteiltu luomus pääsee elämään elämää kanssani: näkemään tunturit ja järvet ja meren. Kieppumaan tuulessa rantakaislikossa ja piiloutumaan myrskyltä villapaidan sisään. Amulettini.

Kyllä, puhuin korusta yksilön kolmannessa persoonassa. Ilmeisesti niinkin voi käydä, ihan tällaisellekin, joka ei näe ihan joka kivellä sielua. Koru tuntuu itselleni niin merkitykselliseltä, että oikeasti vähän tuntuu siltä, kun se olisi enemmän kuin koru.

Niille jotka nyt ihmettelevät mielissään, että mitä oikein horisen, taustoitan vähän:

Aloitimme jo useampi vuosi sitten, minun ollessa 29-vuotias, suunnitella itselleni uniikkikorua. Sen oli tarkoitus olla 30-vuotislahjana minulta minulle, kiitos eletystä elämästä.

No sitten tuli korona ja muut maailmanheilahtelut. Menin kaiken päälle vielä lisääntymäänkin. Mutta tänä keväänä, alkaneesta sotatilasta huolimatta, alkoi päässäni viimein rauhoittua. Koronakin alkoi hellittää otettaan yrityksistä. Päätimme Kulmalan väen kanssa, että nyt on oikea aikaa jatkaa projektiamme.

Oli ihan sellainen olo, että enhän olisi mitään korua vielä 30-vuotiaana tarvittukaan. Että nythän sitä vasta tuulista on ollutkin.

Vaan vähänpä tiesin. Onneksi. Usein kun asiat on helpompi kestää tilanteen ollessa päällä ja jälkikäteen täristen.

Olin nähnyt Pekka Kulmalaa viimeksi tämän vuoden huhtikuussa ja käynyt katsomassa aluilleen rakentuvaa korua ja kertomassa visioistani. Kannoin sisälläni pientä ihmettä, joka toi kaikkeen pientä salaista taikaa.

Parin kuukauden päästä tuota pientä ei enää ollut. Siitä muutamien kuukausien päästä menetimme toisenkin ihmeen, jonka jälkeen jouduin melkein heti perään viikoksi sairaalaan keuhkoveritulpan vuoksi. Vuosi on mennyt lähinnä toipuessa, henkisesti ja fyysisesti.

   

Tämä ei nyt ole sellaista tekstiä, että kaipaisin sääliä, eikä kenenkään tarvitse olla puolestani surullinenkaan. Olen jo yltäkylläisesti vuorattu myötätunnolla ja voin jo aika hyvin. Halusin vaan kirjoittaa, että onhan tässä riittänyt kannettavaa, vaikka riipus onkin vielä puuttunut kaulasta.

Siksikin tuntuu nyt erityisen tärkeältä, että sain kaulaani kannettavaa hartioiden sijaan. Tuntuu, että nythän minä tätä korua vasta tarvitsenkin! Nythän vasta näen sille oikean syyn ja merkityksen.

Vaikka totuus tietysti on, että vielähän sitä elämässä riittää tulevaisuudessakin. Aina välillä pitää vain pysähtyä ja muistaa olla itsestään ylpeä. Olla itselleen myötätuntoinen. Nyt taitaa olla se hetki.

Sain riipuksen muutama viikko sitten. Hetki oli todella jännittävä. En ole yhtään kotonani, kun avaan lahjoja tai vastaavia muiden nähden. Tuntuu jännittävältä, kun muut tuijottavat herkämättä reaktiotasi, ja pelkään etten osaa reagoida oikein. Nytkin hikoilin ja punastelin, mutta onneksi tilanne oli silti mitä rennoin. Söimme leivokset, kuten meillä on tapana ollut, ja nostimme jopa lasilliset tarinan päätökselle – tai alulle, kuinka sen kukin näkee.

Sitten Pekka ojensi minulle valkoiset puuvillahanskat käsissään korurasian, jonka avasin.

Koru on mieletön.

Juuri sellainen kuin olin piirrosten kautta kuvitellut ja vielä kauniimpikin. Suunnitelmat, ajatukset, visiot – kaikki oli kiteytettynä nyt tuohon esineeseen silmieni edessä.

Korussa kaiken keskiössä on näyttävä, mutta ei prämeilevä, luumäkeläinen berylli, ehta suomalainen jalokivi. Halusin koruuni vastuullisen jalokiven ja sen myös sain.

Kivi hohtaa kirkkaana, mutta vihreään taittavana. Keltaisen sävyisiä beryllejä kutsutaan kultaberylleiksi ja vihreän sävyisiä heliodoreiksi, joka tarkoittaa kreikaksi auringon lahjaa. Minun korussani on siis tällainen auringon lahja.

Luumäen berylli kuuluu jalokivien luokituksessa beryllien ryhmään, joihin kuuluvat myös paremmin tunnetut smaragdi ja akvamariini.

Riipuksen kulta tulee Lapin kultamailta – muun muassa Ivalojoen, Lemmenjoen ja niiden sivujokien alueelta sekä Tankavaaran seudulta. Se on mahdollisimman hyvin ympäristöä kunnioittavalla tavalla huuhdottua ja tuotettu korukäyttöön. Kaikki muukin Kulmalla käytetty kulta on kierrätettyä, he eivät siis käytä lainkaan niin sanottua kaivoskultaa.

Riipuksen kääntöpuolella on kaunis kompassi. Kun näin Pekan luonnoskirjassa piirrosten vaihtoehdoissa kompassihahmotelman, tiesin heti sen olevan minun tulevassa korussani. Siihen yhdistyy retki-intohimo, mutta toisaalta sellainen joku abstraktimpi, korkeampi johdatus.

Ketju on sopivan pitkä, mutta ajattelimme toteuttaa vielä lyhyemmän ketjunkin, jotta halutessani saan riipuksen rinnalta korkeammalle, kaulalle saakka.

Korun toteutti alusta lähtien käsityönä Pekka, virallisemmin kultaseppä Pekka Kulmala. Olemme huomanneet tässä vuosin varsilla, että meillä on yllättävän paljon yhteistä. Se on ollut yksi syy, miksi tämä projekti on ollut niin mieleinen. Uskoakseni molemmille.

Pekka on aina löytänyt inspiraationsa luonnosta. Jo pikkupoikana hänen taskunsa täyttyivät pihalta, rannoilta ja tien varsilta löytyneistä kivistä, ja ajatukset karkasivat vapauteen ja ulkoilmaan. Kuulostaa tutulta.

Nykyisin hän lataa akkujaan perheensä kanssa omalla pienellä saarellaan. Saaren luontoa ja vuodenkiertoa seuratessa ihmettelyn aiheet eivät lopu koskaan. Kuulostaa jälleen tutulta.

Pekka haluaa siirtää seuraavillekin sukupolville luonnon arvostuksen ja kunnioituksen. Luonto on läsnä Kulmalan koruissa silmää miellyttävänä mittasuhteiden sopusointuisuutena ja usein myös korujen teemoissa.

”Tämä sinun korusi oli siinäkin mielessä erinomaisen osuva työ, sillä alusta pitäen oli selvää, että jaamme keskenämme monia asioita ja arvoja, kuten luonnon arvostuksen, siellä liikkumisen, suomalaisuuden ja saarelaisuudenkin.

Tietty hengenheimolaisuus siis oli hyvä apuvoima suunnitteluprosessissa alusta asti.

Sain sinulta mainioita viitteitä omista ajatuksistasi amulettiin, jonka suunnittelun lähtökohtana olivat suomalainen jalokivi ja kotimainen kulta – toki myös täyttynyttä kolmea vuosikymmentäsi unohtamatta.”

-Kultaseppä Pekka Kulmala

En ole käyttänyt riipusta vielä paljonkaan, juuri yhtään, sillä halusin että se säilyy teiltä vielä yllätyksenä. On ollut hauskaa huomata, miten moni on kysellyt tämän projektin perään ja toisaalta haaveillut omasta uniikkikorusta. Siksi kai halusin, ettette näe korua ankeasti jossain pikselisen haravointikuvan yhteydessä, vaan tällälailla kauniisti kuvattuna.

Kahlasimme Kristan kanssa kotipihaltamme merenrantaan ja tanssin kaislikossa koru kaulassani. Ei kerrota kenellekään, että mekon alla on oikeasti merinovillakalsarit ja kumisaappaat.

Kuvista tuli todella kauniit, korun näköiset. Luonnon voimaa, eteerisyyttä, sisukkuutta, tahtoa ja vimmaista elämänhalua. Sitä tämä koru on, sitä minäkin kai jossain sisimmässäni olen.

Mutta nyt vihkin korun kunnolla käyttöön. Ja vielä minä onneksi ehdin käyttää tätä vuosia ja vuosikymmeniä. Amuletti-riipukseni ei ole mikään kausiasuste, vaan myös seuraaville sukupolville siirtyvä arvoesine, jonka mukana kulkee monta tarinaa. Toivon, että lapseni kantaa tätä joskus ylpeänä.

-Henriikka

Pst! Jos ajatus uniikkokorusta lahjaksi itsellesi tai jollekin läheiselle jäi kutkuttamaan tai haluat käydä ihastelemassa Kulmalan valmiita koruja tai haluat vaikka muokata vanhat arvokorusi, niin suosittelen astumaan Kultaseppä Kulmalan kynnyksen yli. Lupaan, että vastassa on ystävälliset kasvot.

Lue edelliset kirjoitukset aiheesta:

30-vuotislahja ja kiitos itselleni: uniikkikoru tarinalla
Tarina jatkuu: millainen uniikkikorustani tulee?

Kuvat: Krista Ylinen
Edit: Toni Eskelinen

Mikä on parasta joulussa? (+ North Outdoor -ale ja -arvonta)

Kaupallinen yhteistyö: North Outdoor

Rakastan joulua, aina vain.

Rakkauteni jouluun kantaa jo lapsuuteen. En muista ainoatakaan hetkeä elämästäni, että olisin suhtautunut jouluun tympeästi tai välinpitämättömästi. En tietenkään allekirjoita kaikkia joulun lieveilmiöitä ja sellaista, mutta itse joulu on itselleni korvaamaton.

Muistan lapsuuden joulujen valkoisen lumipeitteen, ja Tippe-tontun tuomat pikkujoululahjat (jostain syystä parhaiten mieleeni on jäänyt kullanvärinen Millenium-kylpyvaahto, joka oli koukeroisessa pullossa, jossa luki ”2000”). Muistan seesteisen olon jolulukirkossa, tervantuoksun joulusaunassa ja sen, kun viimein joululaulujen hoilotuksen jälkeen päästiin avaamaan lahjoja.

Lapsena pehmeät paketit eivät ilahduttaneet yhtä suuresti kuin nyt. Niin kuin kuvista huomaa, alkavat ne olla nykyään suosikkeja, etenkin juuri villaiset. Näissä kuvissa päällä on silkkaa merinovillaa, North Outdoorilta.

 

Etenkin äitimme teki ja tekee joulusta ja koko joulukuusta aina taianomaisen. Koko talo on aina koristeltu, jossain vaiheessa oli aina joulumatot ja -verhotkin, jotka vaihdettiin aina varastosta joulun tullen.

Mitä vanhemmaksi olen kasvanut, sitä paremmin muistan myös jouluruoan. Isäni esille laittaman kalapöydän, kaikki värikkäät laatikot ja sen, että pöydässä istutaan pitkään ja hartaasti.

Myös lahjat ovat olleet olennainen osa perheemme joulua sellaisen hiljaisen välittämisen muodossa. Lahjat ovat monien meistä rakkauden kieli. Olin aika pieni, kun aloitimme perinteen, jossa kaikki lahjat avataan vuorotellen. Näin jokaiselle lahjalle tulee ihan eri lailla arvoa ja ajatusta, kun kaikkiin keskitytään kunnolla. Sitä paitsi on kiva nähdä mitä muut saavat, ja kuinka lahjansaaja reagoi saatuun pakettiin. Haluaisin jatkaa tätä omassakin perheessä.

Aikuisena olen odottanut joululta eniten lepoa. Stressaus, kiire, yletön siivous tai sen sellainen ei ole koskaan kuulunut jouluuni. Jos jää siivoamatta, on aina ensi vuosi aikaa, eikä joulutunnelmakaan tyssää, jos joku ruoka jää lautaselta. Odotan rehellistä möhnötystä sohvan reunassa, lautapelejä ja sitä, että voi lukea kirjaa ajan kanssa.

Odotan myös aikaa perheiden kanssa. Hitaita yhteisiä hetkiä ja ehkä retkiäkin, sulkapallon pelaamista, iänikuista kahvittelua ja leffailtoja suklaan kanssa. Ja ehkä vähän sitäkin, että joku muu katsoo lastamme aina välillä. Hah. On vaikea kuvitella joulu ilman perhettä, vaikka sellaisenkin joulun koin kerran nuorena Ruotsissa. Onneksi siskoni tuli silloin kylään.

Huomaan myös, että lapsen saaminen on vaikuttanut ajatuksiini joulusta. Tänä vuonna lapsemme on muutamaa kuukautta vaille kaksi vuotta, ja yhtäkkiä haluan luoda hänelle ikimuistoisia, rakkaita joulumuistoja. Joulun taika on saanut ihan uuden vaihteen, kun ajattelen joulua hänen kauttaan. Vielä tänä vuonna hän on suht pihalla koko joulun konseptista, mutta kyllä hän jo tonttulakeista innostuu, ja Soihdut sammuu kuuluu ripiitillä hänen lukiessaan kirjoja olkkarin matolla. Leivoimme viikko sitten viikonloppuna pipareita yhdessä, ja se oli ihanaa (Se taikina erityisesti!)

Myös joulukirkko on kuulunut aina jouluaattooni koronavuosia lukuun ottamatta. Täytyykin miettiä, menisimmekö tänä vuonna Porvoon Tuomiokirkkoon. Vasta nyt alan muutenkin hoksata, että mehän voimme omalla pikku perheellämme alkaa luoda aivan omanlaisia jouluperinteitä. Riisipuuroa on saatava jouluaaton aamuna tai lounaalla, siitä yritän pitää kiinni. Mutta voimmehan keksiä aivan omia juttujamme tänne saariston lämpöön, vaikka viettäisimmekin suurimman osan ajasta perheiden luona.

Näissä kuvissa on päällä North Outdoorin tuttuja vaatteita. Ne sopivat erinomaisesti tämän joulufiilistelyn oheen, mutta myös joululahjaksi läheisille tai itselleen. (Kyllä, jaan alla teille alekoodin myöhemmin!)

Lempparini North Outdoorilta ovat jo vuosia olleet Finland I Nature -malliston neuleet. Näissä kuvissa niitä riittääkin neljä kappaletta: aavikonkeltainen Tuohi, oliivinvihreä Kaski, lumenvalkoinen Vilja ja puolukanpunainen Halla.

Näissä North Outdoorin merinovillaneuleissa olen luuhannut jo kuukausi- ja vuositolkulla, aina vaan hykerrellen, ja näissä kulkee puolisokin.

 

Neuleet on tehty Suomessa ja niin kuin merinovilla aina, ne tuntuvat pehmeältä iholla, ja kutittavat harvaa.

Kaski on itselleni jo ystävä varmaan viiden vuoden takaa, Viljaankin tutuistuin useampi vuosi sitten. Poolokaulukselliset Tuohi ja Halla ovat taas ihan uudet tuttavuudet itselleni, mutta koska rakastan poolokauluksia, tuntuivat ne heti omalta. Varsinkin tuo paksumpaa neulosta oleva, aavikonkeltainen Tuohi sai ihan sellaisen olon, että tämähän näyttää minulta! En olekaan vilautellut peppua tuolla lailla vuosiin.

Yritin laittaa näihin kuviin sellaisia jouluisia kuteita, ettei joulukuvastoissa olisi aina vain niitä glittermekkoja ja pikkumustaa, vaan joulutunnelman saa luotua leppoisamminkin. Tai sanotaanko, että ainakin väljemmin.

  

Lapselle ei löydy vielä neulekokoja, mutta tänä vuonna hankimme hänelle ensimmäisen merinovillakerraston ja -haalarin North Outdoorilta, ja ne ovat kyllä ihan nappivalinnat. Villa on siitä armollista, että vaatteet eivät mene ihan äkkiä pieneksi, kun niitä ei osta aivan piukeana.

Samalla päivitin itselleni koon isomman merinokerraston, sekä polvimittaiset merinobokserit ja merinovillahupparin. Puoliso sai sinisen, vetoketjullisen merinofleecen ja on käyttänyt sitä jo nyt aivan hirveästi.

Neuleiden rinnalla haluan erityisesti nostaa vielä esille Oulussa valmistetun Huuru-pipon, joka on näissä kuvissa kolmessa eri värissä. Tuo chilinvärinen, myös Suomessa valmistettu Kajo low on sellaisille oiva, jotka kaipaavat matalaa päälakipipoa, mutta ennustan, että erityisesti musta ja kivenruskea Huuru jää meillä vakkareiksi.

Kaikki kuvissa näkyvät North Outdoor -vaatteet ja asusteet on valmistettu Suomessa.

Asu 1:
Kaski miehet, oliivinvihreä, koko L
Huuru pipo, puolukanpunainen
Riihi lapaset, charcoal, koko S

Asu 2:
Tuohi naiset, aavikonkeltainen, koko L
Huuru pipo, kivenruskea
Kevo sormikkaat, karpalo, koko S

Asu 3:
Halla naiset, puolukanpunainen, koko XL
Huuru pipo, charcoal
Riihi lapaset, vaaleanharmaa, koko S

Asu 4:
Vilja lumenvalkoinen naiset, koko L
Kajo low pipo, chili
Riihi lapaset, vaaleanharmaa, koko S

 

Mitähän sitä vielä osaisi kertoa joulusta? Ehkä sen, että koko joulunaika tuntuu vähän samalta kuin villapaita parhaimmillaan. Lämmittää, ilahduttaa, tekee kaikesta pehmeää.

On joulu sitten musta tai valkoinen, on joulunajassa kuitenkin aina oma rauhansa ja taikansa. Kun ulkona on pilkkopimeää ja käsillä on vuoden pimein aika, voi kynttilät sytyttää ulos lyhtyihin tai sisälle tuikkuihin tai vaikka kynttelikköön palamaan ja katsella lepattavaa liekkiä. Ja hurjimmat tietysti laittavat tänäkin vuonna jouluvalot loistamaan, ja kuusenkynttilät valaisemaan pimeyden keskelle.

Tässä teille jouluyllätys, jos pehmeät paketit ovat ajankohtaisia:

Alekoodi:

Alekoodilla ”HENRIIKKA15” saa 15%-alennukseksen normaalihintaisista tuotteista northoutdoor.com -verkkokaupasta su 11.12.2022 saakka. Toimi vikkelästi, jos sinulla on joku tietty suosikkituote, jos mielit saada juuri sen lahjapakettiin.

Arvonta:

Kommentoi tähän alle, blogin kommenttiboksiin ”mikä olisi unelmiesi pehmeä paketti” viimeistään sunnuntaina 11.12. ja olet mukana arvonnassa. Voittaja saa valita minkä tahansa vapaavalintaisen tuotteen North Outdoor -verkkokaupassa myynnissä olevasta valikoimasta. Instagram-tililläni @aamukahvilla on käynnissä toinen samanlainen arvonta, jos haluat tuplata mahdollisuutesi.

Pehmeiden pakettien lisäksi toivon joulusta rauhallista ja onnellista. Levollisuutta keholle ja mielelle. Rehellistä lepoa, hitaita hetkiä, verkkaisena alas satavaa lunta.

-Henriikka