Nyt vaan otat rennosti! – öö, miten?

Olen surusta kuormittuneen elämäni keskellä kuullut ystäviltä ja kaukaisemmiltakin paljon lausetta ”Nyt vaan otat rennosti!”

Rentoutuminen kuulostaa ihanalta. Päästä sellaiseen elämän kelluntatankkiin, seesteiseen ja onnelliseen tilaan, jossa ei ole tilaa stressille tai epämiellyttäville, vaikeille tunteille.

Sehän on juuri se vinkki, jonka itsekin sanoisin jollekin. Mutta kuinka se toteutetaan? On ollut vaikea keksiä, kuinka ottaisin rennosti tämän mieleni kanssa.

Olen alkanut tehdä empiiristä tutkimusta itseni kanssa siitä, mikä minua tällä hetkellä rentouttaa. Mikä tuo rauhaa, levollisuutta, seesteisyyttä, rentoutta?

(Yksinkertaisimmat keinot ovat liikunta ja luonto, mutta koska ne ovat niin itsestäänselviä vaihtoehtoja, ja koska olen jauhanut niistä jo kyllästymiseen saakka, jätän ne nyt listalta pois. Lollerinloo.)

Meditaatio, rentoutumis-, läsnäolo- ja hengitysharjoitukset

Sekundääristä lapsettomuutta kanssani käsitellyt gynekologi antoi neuvoksi päivittäiset hengitysharjoitukset. Hän alleviivasi, että tämä saattaa tuntua ihan hörhöilyltä, mutta jos se ajatus vaikka auttaisi, että tästä on ihan tieteellistä näyttöä. Hän ehdotti koko kehon skannaavaa rentoutumisharjoitusta, jossa käydään läpi ajatuksen tasolla koko keho aina otsasta varpaisiin saakka.

Kyllä, se auttaa. Ja onneksi tällaiseen on myös valmiita ääninauhoja, jotta ei tarvitse pitää välttämättä omaa mieltä täysin skarppina koko harjoitusta.

MUTTA oma kärsivällisyyteni ei ole vielä siellä pisteessä, että jaksaisin niitä kovin usein, vaikka lääkäri ehdotti tätä kertaa päivässä.Niinpä rinnalla kulkee pari uutta meditaatiotapaa:

1-minute-mediation löytyy Youtubesta (esim. tämä – jep, kuulostaa aluksi aivan nuijalta, mutta auttaa silti) ja se kestää minuutin. Sille on aikaa aina. Sen voi tehdä työpäivän aluksi tai vaikka päätteeksi, mutta tärkeää on laittaa ärsykkeet sivuun ja palauttaa mieli ja keho samaan paikkaan.

Ja koska en jaksa näinkään vaativaa tehtävää aina, olen kehittänyt vieläkin miellyttävämmän meditaation: biisimeditaatio. Laitan kaiuttimesta kuulumaan yhden biisin, tutun tai tuntemattoman. Ja biisin ajan pitää pitää silmiä kiinni ja keskittyä siihen biisiin. Tänään aamulla kuuntelin Knipin ”Melankolia” ennen kuin aloitin työpäivän. Toimi hetkeen erinomaisesti.

Huom huom! Tiedän, että termi ”meditaatio” on monelle tosi kaukainen ja vieras. Voit hyvin korvata sen sanan sanalla ”rentoutumisharjoitus”, jos haluat vähän maanläheisempää termistöä. Mistään sen kummallisemmasta asiasta kun ei ole kyse. Tässä ei tarvitse levitoida tai päästä Narniaan. Tarkoituksena on laskea ylikerroksia ja päästä mielen kanssa sinne, missä kehokin on.

Puhelin pois

Puhelin tuo ärsykkeet ja dopamiinit silmille koko ajan. Puhelin saa hermoston ylikierroksille satoja ellei tuhansia kertoja päivässä.

Koska olen huono kontrolloimaan tätä asiaa itse, olen ottanut kovat keinot käyttöön.

Ostin lukollisen boksin, johon saan puhelimen silloin, kun tarvitsen aikaa keskittymiselle.

Sen lisäksi käytän puolisoa hyväkseni tässä. Esimerkiksi alkuviikosta tehdessäni podcast-jaksojen käsikirjotuksia, annoin puhelimen hänelle saatesanoin: ”älä anna tätä mulle nyt, ennen kuin olen saanut tämän valmiiksi.”

Yksinkertaista ja toimivaa. Ja jos ei ihan heti, niin pitkässä juoksussa rentouttavaa. Keskittyminen ja antimultitaskays tuo levollisuutta ja rentoutta.

Keskeyttämäton puuhastelu

Tämä on suurin oivallukseni rentoutumisesta! En kaipaa rentoutumiseen välttämättä mitään sen ihmeellisempää kuin sen, että saan tehdä jotain asiaa keskeytyksettä. Ettei minun tarvitse olla valppaana, vaan voin keskittyä siihen meneillä olevaan puuhaan ilman pelkoa, että kohta minut keskeytetään.

En tarvitse sohvalla pötköttelyä tai varsinaista lepoa sen oletetussa muodossa, vaan sitä että voin vaikka tehdä töitä tai kirjoittaa tällaista blogijuttua ilman, että se hetken rauha loppuu pian.

Tänään on kotityöpäivä, ja huomaan jo nyt vähän ahdistuvani, kun kotityöpäivääni on jäljellä enää kolmisen tuntia. Tämähän on tuttu tunne sunnuntai-ahdistujille! Pitäisi mieluummin keskittyä hetkeen kuin ahdistua siitä, että se pian loppuu.

Näitä keskeyttämättömiä hetkiä pitäisi ymmärtää vaalia arjessa. Ja ylipäänsä ottaa tavaksi laittaa merkille, että ”Nyt on sellainen hetki. Nyt minulla on esimerkiksi puoli tuntia aikaa olla levollisesti. Tätä ei kukaan minulta vie.”

Tänään tällaista kuratoimatonta ajatuksenvirtaa.

Saitteko ajatuksista kiinni? Mitkä on teille ne tavat, jotka rentouttavat eniten?

Nyt otan yhden biisin verran meditaatiota, syön lounasta ja pyrin pitämään mielen täällä kroppani kanssa.

Ja mikä tärkeintä: näiden muutamien kikkojenkaan kanssa en yritä lähteä suorittamaan rentoutumista. Se on lyhyt tie.

-Henriikka

(Kun joku kuitenkin mietiskelee, niin sekä villapaita että huivit ovat second hand. Villapaita jonkun itsetekemä, huivissa ei enää lappuja kiinni. Ihania molemmat!)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.