kategoria

elämä

Kirjoitan ymmärtääkseni elämää
Olen kirjoittanut elämässäni paljon. Korjaan, olen kirjoittanut aivan hulluna. Kaikkea akateemista ja säännösteltyä olen pyrkinyt karttamaan, kaikkea vapaata ja säännötöntä olen pitkälti rakastanut. Sain syyskuun lopulla blogikommentin seuraajaltani. Nappasin ajatuksen heti talteen: Tiitu, 28.9.2020: “Ja random postaustoiveena (joka toivottavasti ei ihan huku tähän kommenttitulvaan), kiinnostaisi lukea ajatuksiasi siitä, miten kijoittaminen on vaikuttanut suhun ihmisenä, mitenLue lisää
Saan elää niin kuin tahdon
Luin eilen Idan blogijutun “Ajatuksia omannäköisestä elämästä”. Se oli tunteita herättävä kirjoitus, uppouduin lukuminuutteihin täysin. Ida kirjoitti myös meidän vuoden 2019 motostamme: “Mitä välii kaikki?” Hauskaa, että senkin syntyhetkistä on melkein kaksi vuotta. Istuimme silloin nyt jo lopettaneen Hykke-kahvilan levollisessa tunnelmassa ja ränttäsimme. Silloin harteilla oli aika paljon enemmän kuin nyt, tai ainakin todella paljonLue lisää
Haaveilen
Mietin eilen unelmia ja haaveita. Mistä tällä hetkellä ylipäänsä unelmoin. En ollut miettinyt asiaa tiedostaen sitten vuodenvaihteen, joka on klassisesti sellaista uuden alkujen aikaa. Tiedän, että toisilla syksy on nimenomaan se hetki, kun uusi sivu tuntuu kääntyvän elämässä, mutta itselläni syksyt menevät jotenkin aina niin humisten ohi, että uudenvuodenaatto ja vuoden ensimmäinen päivä ovat ainaLue lisää
Siviilisääty: naimaton, eiku…
Olen lähiaikoina joutunut pari kertaa kirjoittamaan johonkin viralliseen paperiin siiviilisäätyni. Oli kyllä erikoinen fiilis tajuta, että siviilisääty ei olekaan naimaton, vaikka naimisissa en olekaan, vaan… Eronnut. Siviilisäätyni on eronnut! En todellakaan tiennyt, että sellainen siivilisääty voi edes olla? Siviilisäätyluokitus on seuraava: – naimaton – naimisissa – eronnut – leski – rekisteröidyssä parisuhteessa – eronnut rekisteröidystäLue lisää
Ei sitä löydy koskaan! (kotia siis)
Olemme etsineet poikaystävän kanssa yhteistä taloa nyt joitain kuukausia. Aloitimme keväällä kotien katsomisen vähän vitsillä, kesällä vitsi muuttui todeksi ja nyt syksyn tullen jopa paikoitellen totiseksi. Miten kukaan on ikinä onnistunut löytämään itselleen sopivan omakotitalon? Kriteerimme ovat olleet seuraavat: – Parin tunnin päässä Helsingistä, mieluummin itään kuin länteen (esim. Porvoo, Orimattila, Lahti, Nastola, Kotka, Kouvola,Lue lisää
Viikon päästä pohjoiseen
Viikon päästä purkitan aamulla viimeiset Helsinki-työt. Sen jälkeen keltaisen pakettiauton keula käännetään kohti kompassin punaista neulaa, ja Lapin syksy ottaa toivottavasti vastaan kirkkain ruskanvärein. Ensin otamme rauhallisesti parin päivän ajon ylös pohjoiseen. Olen todennut, että jos reissun Helsingistä pohjoiseen vain voi katkaista puoliksi tai useampaan osaan, sen teen. Ehkä kaarramme kohti itää ja Kainuuta, jaLue lisää
Maailma ei palaa entiselleen
Olen alkanut totutella ajatukseen, ettei maailma palaa enää entiselleen. Että on turha odottaa koronaa edeltänyttä maailmaa, sillä siihen ei ole paluuta. Näin ainakin itse uskon. Paljon kuulee arkikeskustelussa heiteltävän lauseita kuten “sitten kun kaikki on taas tavallisesti”. Luulen, ettei sitä vanhaa tavallista tule olemaan. Tulee olemaan jotain uutta ja toivottavasti tavallista, toivottavasti entistään parempaa, muttaLue lisää
Kesälista-check: mitä kesään mahtui?
Kirjoitin toukokuussa realistisen kesälistan 2020. Halusin kerrankin, oi kerrankin, että se olisi ylipäänsä mahdollinen ja pikemminkin motivoiva kuin toteutumattomuudessaan lannistava. Tästä päivästä on povattu syksyn ensimmäistä päivää. Sade ropisee ikkunalaudoissa, ja kaduilla näyttää olevan hiljaista. Himoitsen etiopialaista ruokaa (kiitos @ennikoistisesi Instagram stoorin) ja odotan kärsimättömästi ystävän vastausta illalliskutsuun. Luulen, etten ole ainoa, joka nauttii kuumuudenLue lisää
Tavallisuudenpelko
Ennen kaikkea tällä hetkellä kiinnostaa: realismi, elämä. Elämä juuri sellaisena kuin se on. Tai niin ainakin luulen, mutta valehtelenko vain itselleni? Minulla on taipumus alkaa koristella mielessäni vähän kaikkea. Kuvitella kaikesta vähän ihanampaa, kauniimpaa ja parempaa kuin se todellisuudessa onkaan. On tässä hyviäkin puolia, saan Ruotsin risteilyistä kaivettua ne parhaat puolet esiin ja blokattua neLue lisää
Mitä kuuluu, heinäkuu?
Heinäkuu luisui kuin vahingossa puolittaiseksi lomaksi. Blogikirjoituksia on ilmestynyt vain pari, sen sijaan olen ollut liikkeessä yhteensä enemmän kuin varmaan koko keväänä. Koronakevään jälkeen on tuntunut vähän siltä kuin olisin vastasyntynyt vauva juuri kohdusta tupsahtaneena. Vaikka kohdussakin oli puolensa, aika turvallista, helppoa ja mukavaa, verryttelen vasta jäseniäni suoraksi uuteen alkuun. Rajat alkavat hiljalleen hälvetä, jaLue lisää
Mä rakastan mua
Rakastan kroppaani. Kehoani. Elävää ruumistani. En rakasta sitä kuin vastarakastunut, liekehtien ja koko ajan sydän läpättäen. En rakasta sitä palavasti tai intohimoisesti, vaan pikemminkin niin kuin kumppania nyt rakastetaan, jonka kanssa on elänyt 29 vuotta. Rakastan sitä arvostaen, kunnioittaen, välillä ihastellenkin. Hyväksyen. Toisinaan haukun sitä ja kiukustun, mutta pyrin kuitenkin ymmärtämään ja vaalimaan suhdettamme. OlemaanLue lisää
Musta tuntuu, että mä oon kaunis.
Kävin ystäväni kanssa seuraavan keskustelun viime viikolla, kesken ihan tavallisen illanvieton: Minä: “Musta on alkanut tuntua, että mä oon kaunis.” Ystävä: “Totta kai sä oot. Hyvä, että ymmärrät sen.” Minä: “Mutta entäs, jos luulen vaan niin? Jos luulenkin väärin. Eikös se ole aika noloa, että mä vaan elän onnellisena tätä elämää luullen itseäni kauniiksi, josLue lisää
En vaihtaisi sekuntiakaan
29 vuotta olen kerännyt kaikenlaisia muistoja siitä, millaista on elää Suomessa. Miltä mikäkin vuodenaika tuoksuu, maistuu ja tuntuu iholla, ja mistä suomalaisuuden ydintä löytää. Tietopankkini kasvaa päivittäin, ajattelematta, ja välillä tulee hetkiä, kun niitä erityispiirteitä tajuaa. Tänään oli sellainen hetki. Tuntui täydellisen kesä-Suomelta. Olimme poikaystävän kanssa ostamassa jäätelöä Veikkolan torin jäätelökioskilta – minulle pannacotta, hänelleLue lisää
Ei, ei vielä!
Rajoituksia aletaan hiljalleen purkamaan. Huomaan, että saan siitä sisälleni ilon rinnalle lievää paniikintunnetta – juuri kun tähän ennätti tottua, niin maailmaa aletaan taas palauttamaan normaaliksi. Joojoojooo, tiedän että niin kuuluu ja kannattaa tehdä, mutta silti. Ilmeisesti olen huono näin suurten muutosten kanssa tai sitten vain ennätin kiintyä tähän rauhalliseen elämäntahtiin. Ja sitten ollaan taas perustavanlaatuisenLue lisää
Hyviä kuulumisia
Elämä on niin outoa. Yhtäkkiä sitä vaan tajuaa olevansa niin onnellinen, ettei sille löydy rajoja. Ja huomaa, että se onnellisuus vaan laukkaa ympäriinsä kuin nuori hevonen aitauksessa, poukkoilen villisti laidalta toiselle. Ja toisaalta se onnellisuus on ihan tyyni, sellainen vedenpinta, johon tuuli ei ota yhtään. Se vain on siinä ja odottaa kalan hypähdystä tai linnunLue lisää
Millä ajalla tätä elämää pitäisi ehtiä elämään?
Olen innostunut vaivihkaa viherkasvien hoidosta. Enää en vain kastele niitä joskus muistaessani, vaan olen jopa katsellut niiden kehitystä, tökkinyt ruukkuihin lannoituspuikkoja ja ihastellut saapuneita vauvalehtiä kiinnostuneena. Ei, en edelleenkään tajua juuri mitään koko asiasta, mutta vähän enemmän kuitenkin. Eilen googletin peikonlehtien kastelusta, ja eräällä sivulla sanottiin, että peikonlehteä olisi hyvä sumutella kaksi kertaa päivässä. ANTEEKSILue lisää
Moka on nihkeä lahja
Nauratti aivan kamalasti, kun Antti Holma sanoi jossain Auta Antti -podcast-jaksossaan, että ”moka on lahja”. Olemme nauraneet sisarusten kanssa tuolle oman äitimme hokemalle niin paljon ja imitoineet häntä sopivalla rakkaudellisella pilkalla, ja nyt koko kansan rakastama Antti heittää saman lauseen ilmoille. Minä mokasin tänään, ja se tuntui kyllä nihkeältä lahjalta. Mokani oli yksinkertainen ja alkeellinen.Lue lisää
Realistinen kesälista 2020
Ihmiset tekevät kesän korvilla kesälistoja – listauksia haaveista kesäkaudelle, joka on lyhykäisyydessään uniikinihana mutta katkeransuloinen. Onhan se nyt koettava kunnolla! Esimerkiksi kesälistani 2017 piti sisällään nöyriä tavoitteita, kuten luovu puolesta omaisuudesta, kokonainen animepäivä, pese ja huolla petivaatteet, kuokkavieraile juhlissa ja lue yhden päivän ajan pelkkiä kirjoja. Sanomattakin selvää, ettei tuollaista listaa tulee saavuttaneeksi kunnialla. ViimeLue lisää
Kaikki on tosi ok
Toukokuu. Ja sen tuomia irrallisia ajatuksia. Valoa on jo niin paljon, että pysty mitenkään olemaan valveilla koko valoisaa aikaa. Joka vuosi se tosiseikka lannistaa vähän – ikään kuin petyn aamulla avatessani verhot valoisalla. “Ääääh. Olen missanut osan kirkkaudesta.” Joku vuosi meinasin alkaa väsyä todenteolla, kun yritin pysyä valveilla auringon kanssa samassa rytmissä. Oli ääliömäinen kokeilu,Lue lisää
Vielä ei ole ikävä
Tuntuu ihan hullulta kirjoittaa näin, mutta minusta tuntuu, että olen tänä keväänä ollut sosiaalisesti paljon aktiivisempi kuin pitkään aikaan. Se on erikoinen ajatus siihen nähden, että olen nähnyt ainoastaan yhtä henkilöä. Tuntuu, että sosiaalisten voimavarojeni ämpäri vetelee ihan viimeisiään koko ajan. Jos ei päivittäin, niin viikottain on puhelua, virtuaalikaljoja ja viestienvaihtelua. On zoomia, hangoutsia jaLue lisää