Olen raskaana. Meille tulee kaksoset. Tuleehan? Jännittää kirjoittaa tuo lause. Jos sen ääneen sanominen vaikka aiheuttaakin sen, ettei niin tapahdukaan. Uskomatonta, miten erilaiset kokemukset voivat melko lyhyessäkin ajassa muokata sitä, millaisina eri elämänvaiheet ja -muutokset kokee. Esikoista odottaessa en todellakan pelännyt ja huolehtinut päivittäin siitä, kuinka raskauden käy. Päivät saattoivat vain vilahtaa ohi. Nyt olenLue lisää

Eilen R-kioskin kassajonossa pieni tyttö näytti minulle kieltä ja irvisti. Aivan yllättäen, varoittamatta. Hän oli luullakseni äitinsä kanssa kassalla, kun minä odotin vuoroani jonon ensimmäisenä. Hän kääntyi olkansa yli, katsoi silmiini, näytti kieltään ja irvisti. Hätkähdin vähän. Hölmistyin yllätyksestä. Sen jälkeen hymyilin leveästi. Sitten näytin kieltä takaisin ja irvistin. En tiedä, oliko se aivan soveliasta,Lue lisää

Olen surusta kuormittuneen elämäni keskellä kuullut ystäviltä ja kaukaisemmiltakin paljon lausetta ”Nyt vaan otat rennosti!” Rentoutuminen kuulostaa ihanalta. Päästä sellaiseen elämän kelluntatankkiin, seesteiseen ja onnelliseen tilaan, jossa ei ole tilaa stressille tai epämiellyttäville, vaikeille tunteille. Sehän on juuri se vinkki, jonka itsekin sanoisin jollekin. Mutta kuinka se toteutetaan? On ollut vaikea keksiä, kuinka ottaisin rennostiLue lisää

Olen yksi niistä lukuisista, jotka ovat nyky-yhteiskunnassa rakentaneet itselleen keskittymishäiriön. Itse aiheutettu keskittymishäiriö, ADT. Siitä on pauhattu viimeisen vuoden sisään valtamedioissa, joten miksei nyt täälläkin, vähän vähemmän valtaisessa pikkumediassa. Tunnistanhan itsessänikin tuon, ADT:n. Vaikka oikeastaan tuntuu hupsulta allokoida itseään minkään kirjainyhdistelmien alle. Tulee vähän sellainen olo, kun yrittäisin suurennella haastettani tai tehdä itsestäni suuremman numeronLue lisää

Elämässä voi päättää, antaako vastoinkäymisten kasvattaa viisaaksi vai katkeraksi. Suunnilleen tällaisen lauseen näin vastikään jossain. Varmaan somessa, niin kuin kaiken muunkin epämääräisen tätä nykyä. En muista tarkkoja sanoja, mutta ydinsanoma oli tuo. Vastoinkäymisten kautta viisaaksi vai katkeraksi. Ärsytti. Juuri tuota samaa huttua, että voit itse päättää, mitä elämälläsi teet, mitä siltä saat. Manifestoi! Usko itseesiLue lisää

Elämässä tulee hetkiä, kun joku kysyy yllättäen kuulumisia, eikä yksinkertaisesti jaksa vastata. Tekee mieli huokaista. Tulee vain olo, että en jaksa mennä tähän, mulla ei ole voimia tähän. Viimeiset kuukaudet ovat olleet juuri sellaisia. Imen energiaa muiden kuulumisista. Kyselen kaikkea, varsinkin pintapuolista, opin uutta ja pysyn perillä läheisten elämästä. Lähettelen whatsapp-viestejä ystäville, että mitä heilleLue lisää

Puoliso kertoi minulle tässä eräs loppukesäinen päivä videosta, jonka hänen ystävänsä oli  näyttänyt heidän kohdatessaan. En muista siitä muuta, kuin videon keskeisen sanoman: ”Haaveen toteutumiseen vaaditaan se, että tietää mistä haaveilee. Jos et tiedä, mitä haluat, niin et voi mitenkään saavuttaa sitä.” Tämä ajatus jäi mieleeni hanakasti pyörimään. Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, ettenLue lisää

Kolme kuukautta sitten totesin, että nyt loppuu tämä laiskottelu. Haluan takaisin kiinni hyvinvointiin ja urheiluun. Haluan adrenaliinin vereeni, verenmaun suuhuni. Haluan treenata itseni onnelliseksi, saada itsestäni ulos tämän velton olon ja saada raskauden jälkeen kiinni siitä, kun keho on minun itseni käytössä. Palkkasin PT:n puoleksi vuodeksi ja aloitin vihersmoothie kädessäni, uusi sykekello ranteessani. PT ehdotti,Lue lisää

Olen täällä jossain, kaiken sotkun ja säädön, sakan ja pölyn, kaiken tapahtuneen ja kerrostuneen alla. En tiedä, koska minä minut taas löydän. Mutta tiedän, että täällä jossain, kaiken alla, minä olen. Kadotin itseni raskausaikana. Siitäkin on jo yli kaksi vuotta, kun aloin kantaa lasta sisälläni. Kadotin itseni raskaushormoneihin, synnytyshormoneihin, palautumishormoneihin ja imeytymishormoneihin. Meinasin jo vähänLue lisää

Istun kotona. Paljon ei ympäriltä kuulu mitään. Näppäimistön äänet napsahtelee ilmoille, ja pesukoneessa käsinpesuohjelmalla pyörii värikäs leikkimatto, jolla pikkuinen ei enää pysy. Se saa elämän seuraavan pienen kodista. Muuten on aivan hiljaista. Yritän saada kiinni, mitä mielessä pyörii. Aion keittää pian kahvit. Sain torstaina lahjaksi etiopialaista, hedelmäistä kahvia kultaisessa paketissa. Se on juuri sellaista pienpaahtimokahvia,Lue lisää

Välillä sitä hätkähtää itsekin, missä elämä oikein kulkee. Reilu vuosi sitten, 5. tammikuuta, kirjoitin blogiin näin: Lauteilla istuessamme sanoin ääneen unelmani. Sellaisen unelman, joka ei tunnu vielä tällä hetkellä realistiselta, mutta jonka toteutumiseen uskon lujasti. Haaveeni on asua kesät saaristossa ja talvet tunturissa. On vaikea ennen vauvan tuloa miettiä, millaiseksi arki sen jälkeen muodostuu, minkäLue lisää

Olen ollut niin lukossa. Sumussa. Kirjoitin viime vuonna blogia ennätysvähän. Työt olen saanut tehtyä, mutta muuten ei ole ollut kehumista. Viimeinen ei-kaupallinen kirjoitukseni oli toukokuussa. Se oli kyllä mahdollisesti kaikkien aikojen suosikkijuttuni, mutta silti. Ei se nyt sentään niin hyvä ole, että itseään ”bloggaajaksi” kutsuva ihminen voisi sen harjalla surffailla kirkkaaseen tulevaisuuteen. On kirjoittamista jaLue lisää

Erään kesän olin Armi Kuusela. Olin kesätöissä laitoshuoltajana psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla. Minulla oli vaaleansinivalkoinen, raidallinen laitoshuoltajan asu, kaulassa hento ristiriipus ja rinnassa nuoruuden palo. Eräs ilahduttava mummeli risti minut Armiksi, 19-vuotias vaaleaverikkö kun olin. Oikeastaan minusta tuntuikin vähän edustusmissiltä: Olin hyvää pataa laitoksen asiakkaiden kanssa ja olin töissä koko persoonallani. Osallistuin kerran viikossa hoitajienLue lisää

Puhuimme eilen ystävien Whatsapp-ryhmässä sisäisestä äänestämme – kuinka puhumme itsellemme ja miten suuri merkitys sillä on sen kannalta, kuinka koemme ja näemme maailman, elämän ja itsemme. Sisäistä ääntä ei mielestäni voi erottaa elämänkatsomuksesta, vaan kunkin todellisuus suodattuu aina sen kautta, millaisten ajatusten kanssa hänen mielensä on ja painii. Onko sisäinen äänesi kriitikko, ankara vaatija taiLue lisää

Viikko on ollut hidas. Ensimmäinen äitiyslomaviikkoni. Tavoitteenani on ollut opetella hitautta, arvostamaan aikaansaamattomuutta ja joutenoloa, levätä. Levätä niin, etten koko ajan tavoittele lepäämistä, lepään vain. Ongelmanydin löytyy jo siitä, että olen ylipäänsä asettanut itselleni tavoitteen. On yllättävän vaikeaa arvostaa löysäilyä, tyhjiä hetkiä ja tavoitteetonta harhailua kodissaan, kun on tottunut olemaan tehokas, saamaan nautintoa tehokkuudesta jaLue lisää

Ystävänpäivä oli sunnuntaina. Meinasin aivan unohtaa sen. Usein lähetän ystävänpäiväkortteja, mutta en kyllä sellaisina vuosina, jolloin postitan joulukortit. Tänä vuonna panostin jouluun. Täällä saaressa on aikaa ajatella. Lähiviikkoina olen miettinyt paljon yksinoloa ja yksinäisyyttä. Miltä oloni tuntuu, kaipaanko seuraa, tunnenko oloni yksinäiseksi? Mietin asiaa jo paljon ennen muuttoa – olisinko yksinäinen maaseudulla? Tiedän, että yksinäisyysLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: OP Olen elämässäni sellaisessa pisteessä kotien ja asuntojen kanssa, jossa en suoraan sanoen olisi ikinä kuvitellut olevani. Vuokrasin juuri vuoden alusta Helsingin ensiasuntoni ja muutin omakotitaloon Porvooseen, joka on jo toinen omistamani koti. Omakotitalosta puolikas on toki kumppanin, mutta joka tapauksessa voin puhua niistä omistusasuntoina. Tähän pääseminen on vaatinut hyvää onnea, isoja unelmiaLue lisää