kategoria

hyväntekeväisyys

Vuoden kuumin päivä
Kaupallinen yhteistyö: Suomen World Vision Moni valittaa marraskuun harmaudesta, ankeudesta ja kylmyydestä, mutta oikeastihan tämä on keidas. Kylmyyttä ja vesisadetta pitäisi vaalia ja arvostaa, nähdä se suurena aarteena, harvinaisuutena suorastaan. Täällä Suomessa pääsee aina hetkittäin pakoon tosiasioita. Juuri nyt on vuoden kuumin aika monissa kehittyvissä maissa. Ilmastonmuutos pahentaa ihmisten ruoka- ja vesipulaa ja voi pakottaaLue lisää
Tytöt ovat ihania ja tärkeitä
Kaupallinen yhteistyö: World Vision Tytöt ovat ihania. Tytöt ovat tärkeitä. Minulla on sellainen harras haave, että joskus kaikki tytöt saavat olla juuri sellaisia kuin haluavat ja tehdä juuri niitä asioita, kuin itse lystäävät: opiskella, rakastaa, vihata, huutaa, tanssia ja harrastaa. Nauttia elämästä ja oppia uutta. Ryhtyä kampaajaksi, poliisiksi tai taiteilijaksi, syödä sunnuntaisin lempiruokaansa ja saadaLue lisää
Eniten koronasta kärsivät ne, jotka kärsivät valmiiksi
Kaupallinen yhteistyö: Suomen World Vision Täällä saaristossa on helppo unohtaa maailmanmurheet. Täällä lumen keskellä voi viettää päiviä tapaamatta yhtäkään ihmistä, uutisvirran voi sivuuttaa ilman huomiota ja omaan onneensa voi käpertyä ulkomaailman huolia muistamatta. Täällä ei tarvitse pitää maskia poistuessaan kotiovesta, ja koronakin tuntuu useasti kaukaiselta ajatukselta, jos ei käväise kaupungissa. Vauva kasvaa vatsassa, ja oloLue lisää
Meille, joilla on resursseja auttaa
Kaupallinen yhteistyö: World Vision & Asennemedia Olen ollut vähän huolissani siitä, että tämän erikoisen vuoden aikana ihmiset ovat kääntyneet sisäänpäin. Tiedän, että todella monilla on ihan oikeasti vaikeaa enkä vähättele missään nimessä sitä huolta, mitä tämä kaikki on aiheuttanut. Huomaan kuitenkin, että myös ne, jotka eivät ole olleet suurimmassa hädässä, ovat kääntyneet uudella tavalla itseäänLue lisää
Kuukautispäivä
Kaupallinen yhteistyö: Kirkon Ulkomaanapu & Asennemedia Muistan, kuinka vuosi sitten Hammastunturin talvivaelluksella oli -30 astetta pakkasta, kun saavuimme leiriin. Minulla oli menkat. Tietysti juuri tuolloin. Alue oli miltei puuton, ja lumikengät jalassa tarvoin jonkun pienen käppyräkoivun taakse ja yritin hoitaa asiani ripeästi, etten paleltuisi. Ahdisti vähän, kun näkösuojaa oli niin vähän ja hätyyttelinkin luokkakavereitani huudoillaniLue lisää