Hälläväliä-pukeutumisen ABC

Sain pari päivää sitten välikäden kautta sydäntä lämmittäneen kohteliaisuuden. Designkaverit-tili oli tilillään kyselleet inspiroivia pukeutua, ja joku oli nostanut minut:

“Aamukahvilla-Henriikka inspiroi hälläväliä-pukeutumisellaan.”

Joku voisi ehkä ajatella toisin, mutta itse otin tuon suurena kohteliaisuutena. Onpa mukavaa, jos telttakokoiset villapaitani, monenkirjavat anorakkini ja ikuisen vanhat Levikseni voivat tuoda inspiraatiota jollekin.

Kieltämättä oli vähän hälläväliä-olo, kun tänään taas saksin etuhiuksiani lyhyemmäksi silmät kiinni. Tuli ihan riittävän hyvät.

Kyllähän minä tyyliäni mietin yllättävän paljonkin. Tuo kohteliasuus kertoo kuitenkin siitä, että olen onnistunut tavoitteessani olla ottamatta liian vakavasti, olla olematta liian siloiteltu. On kiva katsoa vaatetta ja ajatella: “Tuo on periaatteessa niin kamala että upea. Kokeilenpa tuota!” Ja erityisesti second handinahan tällaista kimpsua ja kampsua löytyy vaikka pilvin pimein.

Muistan opiskeluaikojeni kirppispaidan, jossa Hessu Hopo pelasi jalkapalloa. Pallo oli sellainen kudottu, irrallisena muutamalla pistolla roikkuva pompula. Ihmettelin, etten voittanut sillä kulttuurituottajien pikkujoulujen “rumin villapaita” -kilpailua.

Leikkisyyden ja itsekriittisyyden hyllyttämisen rinnalla hälläväliä-pukeutumiseen kuuluu kokeilunhaluisuus. Yhdistellä voi mitä tahansa ja miettiä sitten päivän päätteeksi, toimiko. Tänään minulla oli punainen silkkipaita ja vihreä trenssitakki. Ehkä ne olivat vähän liian jouluinen väriyhdistelmä, mutta tulipahan kokeiltua.

Kulmakivenä pidän myös sitä, että jo näennäisesti valmiiseen kokonaisuuteen lisätään vielä yksi asuste. Yleensä päähine, vaikka iso villapipo tai lierihattu. Mutta yhtä lailla esimerkiksi näyttävät korvikset, päähän sidottu silkkihuivi tai kultainen donitsi ajavat asian.

Mitähän muita ohjenuoria antaisin?

Ylisuuret mutta kestävät villapaidat (+ akryylin täyskielto), mukavat jalkineet ja mukavuus ylipäänsä, maata laahaavat second hand -takit, värikkäät mekot ja vallattomat materiaalikombot: nahkahameen kaveriksi voi laittaa mohairneuleen ja silkkimekon päälle heittää jämäkän farkkutakin. Myös outdoor- ja cityvaatteita yhdistellään mielestäni aivan liian vähän. Olen hankkinut parhaita kaupunkivaatteitani Partioaitasta.

Sitten kertoisin, ettet luultavasti tarvitse mitään uutta. Voit tutkailla uteliaasti omaa vaatekaappiasi, lainailla luvan kanssa tai luvatta ystäviltä tai perheenjäseniltä (huomioi ennakkoluulottomasti esimerkiksi isäsi collegepino ja tietysti säästetyt ysäritakit) ja adoptoida muilta turhaksi jääneitä. Jos tarvitset pientä säväytystä tyyliin, niin osta joko ikuista tai lähes ikuista tai luota käytettyyn.

Sen lisäksi huolla, hoivaa ja rakasta. Viihdy vaatteissasi ja anna niiden pysyä kanssasi pitkään.

Tänään sain vähän erilaisen kohteliaisuuden.

Joku kommentoi Instagramissa, että näytän aivan Laura Huhtasaarelta.

Siitä en ollut imarreltu, vaikka häntä kauniina pidänkin. Ja vaikka häntä, pahus sentään, ehkä etäisesti muistutankin.

No, hälläväliä.

-Henriikka

takki/ystävän vanha, villapaita/H&M (2011), pipo/Myssyfarmi, kengät/Icebug, farkut/second hand

Kuvat: Dorit Salutskij

Siviilisääty: naimaton, eiku…

Olen lähiaikoina joutunut pari kertaa kirjoittamaan johonkin viralliseen paperiin siiviilisäätyni.

Oli kyllä erikoinen fiilis tajuta, että siviilisääty ei olekaan naimaton, vaikka naimisissa en olekaan, vaan… Eronnut.

Siviilisäätyni on eronnut! En todellakaan tiennyt, että sellainen siivilisääty voi edes olla?

Siviilisäätyluokitus on seuraava:

– naimaton
– naimisissa
– eronnut
– leski
– rekisteröidyssä parisuhteessa
– eronnut rekisteröidystä parisuhteesta
– leski rekisteröidyn parisuhteen jälkeen

Tuota listausta lukiessa nousee kyllä aivan karvat pystyyn. En ollut aiemmin hoksannut, että joku näin kivikautinen järjestelmä voisi edelleen olla aktiivisessa käytössä. Onhan tuokin nyt aivan älytöntä, että esimerkiksi leskeksi jääneen tulee luokitella itsensä leskeksi jääneeksi “rekisteröidystä parisuhteesta.”

Mihin tällaista järjestelmää edes tarvitaan?

Tämähän tarkoittaa, että jos en enää koskaan menekään naimisiin, mutta olen esimerkiksi 70 vuotta parisuhteessa, niin siviilisäädyltäni olen silti eronnut.

Ei, se ei vaikuta onneksi identiteettiini. Lähinnä hätkähdin tätä koomista tosiasiaa. Ja ei, mielestäni yhteiskunnan rahoja ei tulisi ensisijaisesti käyttää tämän järjestelmän uusimiseen, vaan paljon tärkeämpiin asioihin, niin kuin vaikka ilmastonmuutoksen ehkäisyyn. Tai sukupuolitasa-arvon edistämiseen. Tai mielenterveystyöhön. Tai yksinäisyyden estämiseen.

Mutta jos saisin päättää, kantaisinko esimerkiksi lopunelämääni siviilisäädyssäni elämäni alkupuoliskon eroa, niin vastaisin vikkelästi: En.

-Henriikka

3 helppoa sesonkireseptiä: Gluteeniton syysaamupala, -välipala ja -iltapala

Kaupallinen yhteistyö: Elovena Gluten Free & Asennemedia

Tuntuu, että tänä vuonna saan viettää ennätyspitkän ruska-ajan. Ajoin pohjoiseen, kun ruska oli vasta alkamassa ja palasin alas, kun viimeiset ruskat karisivat Kilpisjärvellä, ja Saanalla pystyi jo heitellä lumipalloja. Etelässä syksy on vasta kukassaan, ja saan taas kokea kaiken. En valita. Syksy on lumoava vuodenaika.

Reissuelämä ei kuitenkaan ole välttämättä aina ruokailutottumuksilleni pelkkää lumoavuutta. Vaikka innostunkin huoltoasemaelämästä ja reissupakun takakontissa nautittavasta trangia-lounaasta, huomaa usein syötyä aika paljon yksipuolisimmin ja ravintoköyhemmin kuin kotioloissa. Varsinkin Lapin reissuilla ulkona syöminen tuo myös salakavalasti lisärasvaa ja -suolaa ruokiin. Jossain kohtaa tulee aina olo, että saisikohan täältä vaikka kaurapuuron mustikoilla ja ison vihersalaatin?

Kotiinpaluusta inspiroituneena tässä olisi teille kolme piristävää, syksyistä välipalaa. Yhden nimesin aamupalaksi, toisen välipalaksi ja kolmannen iltapalaksi, mutta yhtä lailla kaikki sopivat kaikkiin hetkiin. Syksy on sesonkina sellainen, jonka mauista ilahdun isosti. Kotimaiset omenat, kriikunat ja luumut, sekä marja-aroniat pensaissa ja puolukat metsissä maistuvat uuden alulta.

Kaurapuuro kotimaisilla omenaherkuilla

Elovena Gluteeniton Iso täysjyväkaurahiutale
– Kotimaisia omenoita
– Nokare voita
– pieni lusikallinen sokeria
– ripaus suolaa
– Lisäksi esim. manteleita ja kauramaitoa

Omenoiden karamellisointi:

Sulata paistinpannulla nokare voita ja paistele lohkottuja omenoita siinä muutama minuutti keskilämmöllä. Kun omenat ovat ruskistuneita ja pehmenneitä, lisää päälle pieni lusikallinen sokeria ja hyppysellinen suolaa ja paista vielä pari minuuttia lisää, kunnes sokeri on sulanut ja karamellisoitunut.

Karamelliomenoiden lisäksi puuron päälle sopii esimerkiksi mantelit ja kauramaito.

Tästä tuli kertaheitolla suosikkini! Nuo Elovenan Isot kaurahiutaleet ovat jo pitkään olleet suosikkejani puuroon, sillä koostumuksesta tulee mukavan ruokaisa eikä sellainen löllykkä yhtään. Mutta näillä päällisillä ja reilulla satsilla kauramaitoa puuro oli ihan taivaallinen kokemus.

Kaura-omena granola ja syksyinen jugurttiannos

Granolaan:
Elovena Gluteeniton luomu täysjyväkaurahiutale tai Iso täysjyväkaurahiutale
Pähkinöitä, siemeniä..
Leseitä: Tattarihiutaleet, kaurarouhe…
Kuivattuja omenoita, rusinoita, Elovena Gluteeniton välipalakaurakeksi

Lisäksi:
Maito- tai kasvijugurttia
Puolukoita
Kotimaisia omenoita
Muutama tippa hunajaa

Granolan teko:

Sekoita kulhossa kaurahiutaleet ja muut leseet, sekä murskatut pähkinät ja siemenet sekä kaikki muu, jonka haluat paahtaa. Kiehauta kattilassa vähän vettä ja lorauta sekaan siirappia ja öljyä. Kaada neste kulhoon granola-sekoituksen päälle ja sekoita kunnolla niin, että neste imeytyy ja koko seos kostuu. Levitä seos leivinpaperinpäälle uuninpellille tasaisesti. Paista granolaa 150 asteessa,vartin välein käännellen, noin 45 minuuttia. Paistoaika vaihtelee uunista ja määrästä riippuen, mutta tarkkaile koska granolaa kuivuu ja saa rusehtavan pinnan.

Granolan tekeminen uunissa on helppoa, mutta vie toki aikaa. Kerralla kannattaakin tehdä reilu satsi, sillä valmis granola säilyy hyvänä pitkään. (Psst! Erinomainen joululahjavinkki ystävälle esimerkiksi kauniiseen paperipussiin pakattuna).

Tätä kokonaisuutta saa tuunailtua vaikka miten helposti, ja myös ylijäämä-kuivaruoalle löytyy oivallinen tilaisuus päästä käytetyksi. Itselläni oli retkeltä jäänyt yli muun muassa rusinoita ja Elovenan gluteenittomia kaurakeksejä, joten heitin rusinat sekä murskatut kaurakeksit sekaan vielä kaiken päätteeksi. Myös kuivatut puolukat olisivat varmasti sopineet joukkoon erinomaisesti.

Kaurapalat ja porkkana-lehtikaalilevite

Tämä leviteohje on napattu suoraan Elovenan sivuilta. Sivuilla on muutenkin paljon inspiraatiota ja ruokareseptejä, joiden avulla elämästä tulee aika paljon helpompaa ja ruoasta monipuolisempaa. Jätin levitteen ohjeesta sokerin pois, sillä porkkana makeutti sitä mielestäni riittävästi ilmankin.

Gluteeniton lehtikaali-porkkanalevite

6 kpl porkkanaa (noin 500 g)
5 dl lehtikaalia (n. 30 g)
0,5 tl chilijauhetta
0,5 tl suolaa
3 rkl rypsiöljyä
1 tl sitruunamehua

Lisäksi:
Elovena Gluteeniton halkaistu kaurapala
(varmasti myös Elovena Gluteeniton kaura-porkkanasämpylät sopisivat)

Levitteen teko:

Keitä porkkanat lähes kypsiksi.
Paista lehtikaalia öljyssä muutaman minuutin ajan.
Yhdistä kaikki ainekset ja aja seos tehosekoittimella tai sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi.

Itse lisäsin leipien päälle vielä porkkana- ja juustoviipaleita, mutta tässäkin yhdistelyssä vain taivas on rajana.

Sen lisäksi, että reissuelämä tuo epätasapainoa ruokavaliolleni, on se valitettavasti vaaranpaikka myös suolistolleni. Sairastan keliakiaa, mikä tarkoittaa, että murunenkin gluteenia on suolistolleni erittäin haitallista. Usein keliakiasta puhutaan virheellisesti allergiana, mutta todellisuudessa keliakia on tauti, jossa tiettyjen viljatuotteiden sisältämä gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvolla tulehduksen ja edelleen suolinukan vaurioitumisen. Saattaa helposti näyttää liioitellulta, että pyydän esimerkiksi hotellin aamiaisella erillisen voipalan leivälleni ja käytän eri voiveistä, mutta todellisuudessa tämä on itselleni pakollista.

Minulla on ihokeliakia, joten en saa koskaan vatsaoireita niin kuin suurin osa keliaakikoista, vaan iholleni nousee vesikellomaista ihottumaa. Oma tauti puhkesi vuonna 2014, jolloin ihoni oli tätä täynnä, mutta iho-oireet poistuivat onneksi täysin gluteenittomalla ruokavaliolla noin puolessa vuodessa. Kuitenkin välillä edelleen iholleni nousee valitettavasti suolitulehduksen aiheuttamaa vesikelloa. Asioita myydään välillä gluteenittomasti, vaikka ne eivät todellisuudessa sitä olisi. Lisäksi otan tietysti itsekin ”tietoisia riskejä” syöden turvallisen oloisissa ravintoloissa, joiden keittiöt eivät kuitenkaan ole täysin gluteenittomat. Varsinkin ulkomaan reissujen jälkeen huomaan usein ihoni nousseen finnien näköisille kuplille, yleensä nämä ilmaantuvat itselläni kasvoihin. Kotiolot turvaavat sen, että saan jälleen keskittyä täysin gluteenittomaan ruokaan ilman riskitekijöitä.

Vaikka kaura on itsessään gluteeniton vilja, normaali kaura ei minulle sovi. Mutta gluteeniton kaura onneksi sopii! Gluteenittomien kauratuotteiden valmistusprosessissa on varmistettu, että kaura on taatusti gluteenitonta. Elovena sai valikoimiinsa gluteenittomia kauratuotteita hetken aikaa sitten, kun entinen Provena yhdistyi Elovenaan saaden uuden nimen: Elovena Gluten Free. Nämä tuotteet ovat keliaakikolle täysin turvallisia käyttää, sillä ne sisältävät vain gluteenitonta kauraa.

Meneekö joku välipaloista teillä testiin? Toivon mukaan menee, uskallan suositella lämmöllä näitä kaikkia.

Itse istuskelen tällä hetkellä aamutakissani sohvalla ja kirjoitan. Tästä tuntuu tulevan hyvä päivä. Ihanaa on sekin, että päätin kirjoittaa ennen aamiaista. Kohta voin laittaa läppärinkannen alas ja aloittaa aamupalan teon. Granolaa on vielä reilusti jäljellä, joten sitä syön ainakin. Kahvit keitän myös, totta kai. Huijasinkin jo vähän syöden yhden kotimaisen ompun tässä kirjoitustyön äärellä.

Ruoka on ihana asia, ja luonnollista, monipuolista, ravintorikasta mutta yhtä lailla ilahduttavaa ja piristävää ruokavaliota tulisi kyllä vaalia. Miten onnellista onkaan, että ruoka tarjoaa meille sellaisia mahdollisuuksia kuin tarjoaa, olisimmepa sitten erityisruokavalioisia tai emme.

-Henriikka

Kuvien edit: Toni Eskelinen