Olispa jo kevät, olispa juhlat!

Kaupallinen yhteistyö: Fiskars & Iittala

Se on vallannut minut, keväthuuma!

Rakastan talvea silmittömästi, mutta aika vikkelästi aina keväisin ymmärrän, miten lujasti olenkaan kaivannut valoa, lämpöä, lintuja ja sitä vapauden tunnetta, jonka vaihtuva vuodenaika saa aikaan. Muutaman viikon voisi olla vielä kunnolla paukkupakkasia, mutta sitten voisi jo alkaa sulaa ja lämmittää. Aurinko saa tehdä tehtävänsä ja tuoda kevään kaikkialle. Sydämeen saakka.

Pandemiatilanne on jälleen huonontunut Suomessa merkittävästi. Tämä tarkoittaa väkisinkin sitä, että aivan samanlaista vapautta ei saada tänä keväänä kokea, tosin ehkä tähän on jo totuttu, kun viime kevätkin oli kerrassaan omituinen. Spesiaaliolot eivät kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö suosituksia noudattaessaankin saisi haaveilla.

Kuluneen talven aikana oma happy placeni on ollut kesäjuhlat. Vaikka aivan pienet, mutta iloiset ja sympaattiset. Ehkä Tikun ristiäiset, ehkä tuparit tai puolison syntymäpäivä, ehkä jotkut aivan muut. Mutta aina kun on meinannut alkaa liikaa ärsyttää, olen miettinyt, että vielä joskus saan järjestää ihanat juhlat. Näyttää vähän siltä, että vielä kesällä on liian aikaista, mutta aina saa haaveilla. Olisi se sitä paitsi kesä tai vaikka tuleva talvi, unelma elää silti: vielä joskus saan järjestää ne juhlat.

Kun juhlat ja illanvietot ovat toistaiseksi olleet tauolla, olen pyrkinyt tuomaan ilonpilkahduksia talven jäljiltä heräävään kotiimme pienillä asioilla, kuten ihanilla aamiaisilla, kauniilla kattauksilla tai sesonkihedelmillä. Millainen piristysruiske onkaan lusikoida suuhunsa vastakuorittu pomelo tai veriappelsiini jostain kivasta kulhosta tai se, kun appelsiinimehun kaataa johonkin ajatuksella valittuun juomalasiin.

Näissä kuvissa näette astiakaapin uusimmat ilahduttajat, Suomessa kierrätyslasista tehdyt Kastehelmi-jälkiruokakulhot sekä jalalliset lasit Iittala Recycled -sarjasta. Todellisuudessa ne ovat aika harmahtavat, vaikka näissä kuvissa taittavat toisinaan yllättävän siniksi. Nämä ovat sopineet niin hyvin uuden kodin tunnelmaan ja luovat juhlaa ihan tavallisiin päiviin vain olemassaolollaan. Suomessa tehtyyn Recycled-sarjaan kuuluvat myös Fiskarsin kierrätyssakset sekä Kastehelmi-kynttilälyhdyt.

Iittala Recycled jälkiruokakulhot, jalalliset lasit sekä kynttilälyhdyt

Minusta Recycled-malliston idea on huima: Suomessa ja 100-prosenttisesta kierrätysmateriaalista tehty. Kierrätyslasikokoelma valmistetaan syntyvästä hukkalasista Iittalan lasitehtaalla, jossa kaikki syntyvä hukkalasi hyödynnetään uusien esineiden valmistuksessa tai kierrätetään. Hukkalasista hyödynnetään erityisesti kirkasta, vihreää ja sinistä.

Tuotteissa saattaa myös olla pieniä sävyeroja tai epätäydellisyyksiä kierrätysprosessin vuoksi, mikä ei ainakaan itseäni haittaa (ja mitä en myöskään itse huomannut): pieni epätäydellisyys kun tekee kokonaisuudesta usein vain kiinnostavamman. Värivariaatio nähdään myös Iittalalla kierrätyslasituotteen ominaisuutena, eikä sitä katsota virheeksi. Samaan kahden juomalasin pakkaukseen tulee kuitenkin aina samaa sävyä olevat lasit. Verkkokaupasta ostettaessa värisävyä ei voi valita, mutta kivijalkaliikkeessä luonnollisesti tuotteita voi verrata ja mieleisen sävyn valitseminen on mahdollista.

En ole koskaan ennen omistanut klassisia Kastehelmi-astioita, joten onpahan tällainenkin uusi aikakausi nyt aloitettu. Jotenkin olen ennen aina ajatellut, että niitä pitäisi yhdistää vain muiden Kastehelmien tai lasiastioiden kanssa, mutta mitä ihmettä, ei todellakaan! Nämä menevät ihan napisti todella arkisten sarjojen juhlavampina kavereina tai sitten leikkisästi vaikka legendaarisen Paratiisi-sarjan kyljessä. Neutraali siniharmaansävy sopii yllättävän monen rinnalla, ja vaikken oikeastaan välitä monistakaan sinisensävystä, tämä on kyllä mieleeni. Sitä paitsi on ollut kiva ajatus hankkia tänne uuteen kotiin vain kestävämpiä vaihtoehtoja astiakaappiin.

Fiskars Recycled -kierrätyssakset (21 cm)

Sammaleenvihreät Fiskars Recycled -sakset on valmistettu kierrätysmateriaaleista ja ne ovat täysin kierrätettävät. Yleissakset ovat ensimmäinen lanseerattava tuote Fiskarsin uudesta saksisarjasta, jonka valmistuksessa on hyödynnetty kierrätysmateriaaleja ja kiinnitetty erityishuomiota materiaalihävikin minimointiin. Toivon mukaan vastaavanlaisia tuotteita nähdään tulevaisuudessa vielä paljon lisää.

Saksien kahvat on valmistettu biokomposiitista, joka koostuu kierrätysmuovista ja uusiutuvasta puukuidusta. Saksien terät ovat ruostumatonta kierrätysterästä. Kierrätyssakset valmistetaan Suomessa Fiskarsin Billnäsin tehtaalla.

Kierrätystuotteet ovat kevään 2021 ajan yksinoikeudella myynnissä K-Ryhmän kanavissa.

Millaiset sitten olisivat ne haaveitteni juhlat, jossa voisin asetella pöydälle reilummin jälkkärikulhoja ja kaataa laseihin kuohuvaa?

En aivan vielä tiedä. Ainakin rennot, mutta kuitenkin sellaiset, että saisi pukeutua kauniisti. Voisi laittaa hiukset hienosti ja kuljeskella jossain kauniissa kukkamekossa helmat hulmuten, kuohuvalasi läikkyen. Ehkä tarjoiluna voisi olla vaikka joku suurenmoinen, vaaleanpunainen kakku tai sitten jäätelöbuffet. Tai ehkä sittenkin hattarabuffet! Jos saisin vuokrattua jostain sellaisen hattaralaitteen.

Ja tietenkin juhlien kuuluisi olla uudella pihamaallamme, kun puutarhat on päässyt loistoonsa. Ne voisivat olla vaikka jotkut minifestivaalit, joissa olisi pari tarkkaan valittua esiintyjää. Toinen iltapäivällä ja toinen vasta illan hämyssä. Ehkä jotain akustista tunnelmointia, mutta ei kuitenkaan mitään liian lälleröä. Ehkä iltaesiintyjä voisi kuitenkin olla joku mukaansatempaavampi, että voisi vaikka tanssia. Tai voisihan se olla jotain nostalgistakin, jotta voisi valssata ja ottaa lavatansseja haltuun.

Mutta ainakin ne olisivat sellaiset juhlat, joissa kenelläkään ei olisi hoppu tai kiire ja joissa kaikki voisivat olla vapautuneesti juuri omia itsejään. Kaikki olisi kaunista ja seesteistä, mutta ennen kaikkea onnellista.

Voi juku, että odotankaan niitä juhlia. Ja kevättä.

-Henriikka

Mitä kaikkea alkanut remonttimme sisältää?

Remontti- ja kotijutut ovat elämässäni erittäin ajankohtaisia. Sen lisäksi, että vauva toivon mukaan puskee joidenkin viikkojen päästä maailmaan, koti rakentuu koko ajan näköiseksemme. Ajattelinkin avata teille nyt vähän, mitä kaikkea käynnistynyt pintaremontimme pitää sisällään.

Oikeastaan olen itsekin vähän pöllämystynyt, että edes olen tässä tilanteessa. En koe yhtään olevani minkään tason remontoija, enkä kyllä sisustussuunnittelijakaan, vaikka sellaista välillä olen itsestäni luullut. Pidän siitä turhan-kirppistilpehöörin-ostovaiheesta, mutta en ole mitenkään kala vedessä niissä sitä edeltävissä vaiheissa: maalien valinnassa, valaisimien suunnittelussa yms.

Niinpä olenkin ollut maaaaaailman tyytyväisin, että olemme tehneet tätä projektia etänä sisustusarkkitehtuuritoimisto Aare Visualsin kanssa. Nämä kuvat ovat heidän karkeita luonnoksiaan tulevasta. En suoraan sanoen ymmärtänyt alkuunkaan, miten hullun iso apu ammattilaisotteesta voisi olla. Tuntuu, että aikaa ja vaivaa säästää niin suuresti, kun langan päässä on oikeasti osaava ihminen auttamassa.

Puoliso jätti minulle päätäntävallan sisustuksesta ja pintaremontista, vaikka antaa kyllä mielipiteitään, jos niin tahdon. Näin ollen olen saanut aika omavaltaisesti edistää kaiken suunnittelua. Puoliso toteuttaa koko remontin, lukuun ottamatta porraskaiteentekoa ja -asennusta. Minulla on vahvat visiot ja mielipiteet, mutta ammattilaisapu on ollut tarpeen siinä, että niistä visioista muodostuu myös jossain kohtaa jotain konkreettista. Luikahdan usein kuin koira veräjästä siinä kohtaa, kun pitäisi alkaa internetin syövereistä etsiä sopivia sävyjä, ovenkahvoja, kiintokalusteita tai vaikka huonekaluja kotiimme.

Kun muutimme tähän kotiin, ajatuksena oli tehdä pientä pintaremonttia. No, visiot muodostuivat tässä parin kuukauden aikana vähän suuremmiksi, joten teemmekin aika paljon enemmän kaikennäköistä:

Maalaus

Emme vaihda kaakeleita ja itse hirren jätämme koko kodista ihan hirrelle, saunaa lukuun ottamatta, jossa aiomme sävyttää hirren tummaksi. Myös olohuone-keittiö-eteisen kaakelilattia jää sellaiseksi. Muuten maalamme kaikki pinnat; lattiat, seinät ja katot kaikista huoneista. Mäntyhirret saavat monia sävyjä rinnalleen (kuva yllä). Katosta tulee sävytetty valkoinen ja lattioista tulee suht vaaleat myös, jotta valo pystyy kiertelemään kodissa vapaasti. Mutta seiniin tulee myös väriä: vihreää, olkea, punertavan sävyjä. Kaikki lämpimään taittavia ja IHANIA.

Porraskaiteen vaihto

“Mökkimäiset”, puiset portaiden kaiteet vaihdetaan mustiin metallisiin ja myös käsijohde vaihdetaan kevyempään, pyöreämpään ja tummapuiseen. Portaat pidämme ennallaan, maalamme ne vain.

Alakerran makuuhuoneiden lattiat

Muuten lattiat jäävät paikoilleen, mutta alakerran makuuhuoneiden tummankiiltelevä laminaatti ei miellyttänyt silmäämme eikä sopinut mielestämme kokonaisuuteen, joten ne vaihdetaan. Varmaankin joku kermainen, vaaleahko sävy ja puinen parkettilattia.

Alakerran makuuhuoneen tapetit

Molemmissa alakerran makuuhuoneissa on neljästä seinästä kaksi tapetilla, kaksi hirrellä. Toisen makuuhuoneen tapetin jätämme sellaiseksi kuin se on (tapetti on sympaattinen Kukot), mutta toisen huoneen tapetit vaihdamme.

Kiintokalusteet

Koska säilytystilaa täällä ei ollut meidän tavaramäärällemme lähellekään riittävästi, aiomme panostaa kodin kiintokalusteisiin: tuulikaappiin ja eteiseen tulee säilytysjärjestelmät, samoin kuin toiseen makuuhuoneeseen, jonne teetämme vaate- ja tavarakaapin. Ainakin alakerran vessaan teetämme sinne sopivan allaskaapin säilytystiloineen ja altaineen. Lisäksi yläkerran vessan allaskaappi altaineen menee myös vaihtoon. Keittiöön lisää säilytys- ja työskentelytasotilaa tuo saareke.

Vaatehuoneen rakentaminen

Ensimmäisiä projektejamme täällä olikin jo-valmistunut vaatehuone. Juuhuu, sain oman vaatehuoneen, ja näin ollen valmiina ollut vaatehuone pyhitettiin puolison vaatteille ja petivaatteille.

Lasitiilet, perhospoordi ja mukulakivikynnykset piiloon

2000-luvulla riitti mielenkiintoisia, yksittäisen yllättäviä sisustusratkaisuja. Täällä ne ovat muun muassa koristekivin koristellut kodinhoitohuoneen ja vessan kynnykset, kylppärin yllätysboordi sekä kirkkaanvaaleansiniset lasitiilet eteisen ja kylpyhuoneen välillä. Aiomme saada nämä kaikki piiloon edullisesti mutta mahdollisimman tyylikkäästi. Yläkerran aulan ja vessan väliset, tummanvihreät lasitiilet saavat jäädä. Oikeastaan niiden korniudesta jopa vähän pidän. Mustapohjaisen perhos- ja kukkakuvioisen, yksittäisen boordin yritämme maalata simppelin mustaksi. Katsotaan onnistuuko lopputulos.

Ikkunalistat

En ole nykyisten ikkunalistojen suurin fani, joten vaihdamme ne vähän kokonaisuuteen sopivimmiksi. Jäävät ovi-, lattia- seinä- ja kattolistat maalataan.

Väliovien vaihto

Yläkerran ovet maalataan ja ne jäävät entiselleen, mutta alakerran väliovet vaihdetaan tyyliin sopivampiin. Kaikki kahvat vaihdetaan.

+ Kaikkea pientä tarpeellista/tarpeetonta

– Keittiön liesituulettimen putken päälle teetetään suojakotelo, jota ei tällä hetkellä ole.
– Kodinhoitohuoneen kaappien nuppivetimet vaihdetaan.
– Keittiön vetimet vaihdetaan toisiin.
– Takka rapataan niin, etteivät tiilet erotu pinnasta ja malaataan hormin kanssa vaalealla, muuhun sävymaailmaan sopivalla.

Sisustus

On suht selvää, että kun itse muuttaa 40-neliöisestä kodista muutama huonekalu mukanaan, ja puolisolla on omaisuutena lähinnä kaikenlaista autotallitavaraa, vaaditaan melko suuria sisustuksellisia muutoksia, jotta talossa voi edes mukavasti asua. Meillä ei ole sänkyä, ei sohvaa tai tänne sopivaa ruokapöytääkään. Eikä meillä ollut muuttaessamme tänne kuin kaksi lamppua. Joten remontin lisäksi kodin yli pyyhältää massiivinen sisustusaalto, johon kuuluvat niin huonekalut, valaisimet kuin tekstiilitkin.

Kesän projekteja: Pihavarasto ja laituri

Kesäkauden häämöttäviä projekteja ovat laiturin rakennus laituripaikallemme sekä reilunkokoinen, lämmin pihavarasto ja verstas. Mutta nämä ovat sitten jo talon ulkopuolisia ja erillisiä juttuja, joihin päästään, kunhan itse koti on saatu valmiiksi (tai ainakin valmiimmaksi).

Siinä oli ainakin kaikki, mitä nyt keksin! Toivon mukaan en ole unohtanut mitään, sillä lista on jo tällaisenaan melkoinen.

Meinasin itse alkuvaiheessa olla aika turhautunut koko hommasta, mutta nyt kun itse suunnittelutyö on melkeinpä tehty (olen nimennyt itseni projektin luovaksi johtajaksi) ja toteutus on käynnistynyt, kaikki vaikuttaa kirkkaammalta. Hitaammalta kuin malttaisin, mutta silti kirkkaalta.

Ja niin kuin oon tuhatmiljoona kertaa todennut: en malta odottaa.

-Henriikka

Kuvat: Titi Reijonen / Aare Visuals

Erilaisia yksinäisyyden tasoja

Ystävänpäivä oli sunnuntaina. Meinasin aivan unohtaa sen. Usein lähetän ystävänpäiväkortteja, mutta en kyllä sellaisina vuosina, jolloin postitan joulukortit. Tänä vuonna panostin jouluun.

Täällä saaressa on aikaa ajatella. Lähiviikkoina olen miettinyt paljon yksinoloa ja yksinäisyyttä. Miltä oloni tuntuu, kaipaanko seuraa, tunnenko oloni yksinäiseksi? Mietin asiaa jo paljon ennen muuttoa – olisinko yksinäinen maaseudulla? Tiedän, että yksinäisyys on vakava ja todella syvältä kalvava tunne. Siksi en tahtonut jättää sitä harkinnoissakaan huomiotta. Nyt ajatukset ovat päässeet kahden kuukauden kokemuksella konkretisoitumaan ja niistä on helpompi tarrata kiinni.

En voi millään tavalla väittää olevani kovin yksinäinen. Sellaisen väittäminen loukkaisi varmasti syvää yksinäisyyttä kokevia, enkä itsekään koe niin. Sen sijaan koen aina toisinaan yksinäisyyden tunnetta. Ja minusta siitäkin puhuminen on tärkeää.

Yksinäisyydestä puhutaan muutenkin liian helposti hyvin yksipuolisesti. Yksinäinen on tummiinpukeutuva, möykyssä kököttävä sotkutukka, jolla ei ole sosiaalisia taitoja tai yhtään ystävää. Tämähän ei pidä lainkaan paikkansa. Yksinäisiä on monenlaisia, mutta myös yksinäisyyttä on monenlaista. Tunteet voivat olla pitkäaikaisia tai ohimeneviä, ja yksinäisyyttä voi yhtä lailla kokea myös esimerkiksi parisuhteissa tai ystäväporukoissa kuin yksin ollessakin.

Myös yksinäisyyden kahden muodon ymmärtäminen on tärkeää:

Sosiaalinen yksinäisyys on sosiaalisen verkoston puutetta ja sitä, ettei koe kuuluvansa mihinkään kaveriporukkaan tai ryhmään. Emotionaalinen yksinäisyys on sitä, että ei ole ketään läheistä ystävää, jonka kanssa jakaa asioitaan. (lähde: Mielenterveysseurat.fi)

Liian helposti yksinäisyys nähdäänkin vain sosiaalisena yksinäisyytenä, vaikka emotionaalinen yksinäisyys voi olla aivan yhtä olennaista ja rankkaa, tai vielä rankempaakin.

Mieheni on ollut tämänhetkisen työtilanteensa vuoksi paljon kotona, minkä vuoksi olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä. Minulla olisi varmasti todella erilaiset ajatukset, mikäli olisin ollut kaikki päivät yksin tämän pimeän kauden. Siltikin olen ollut yllättänyt, miten hyvin olen sujahtanut melko eristäytyneeseen elämään ja tottunut paljoon yksinoloon. Olen aina tiennyt nauttivani yksinolemisesta, mutta silti oletin jonkunlaisen shokkivaiheen saapuvan. No, sitä ei ole tullut. Olen ollut tosi tyytyväinen olooni.

Sen sijaan olen huomannut aivan uudenlaisia huomioita yksinäisyydestä ja toisaalta yksinolon kaipuusta:

Huomaan kaipaavani ystäviäni, mutta en ole ollenkaan tottunut siihen, että heidän kanssaan viettäisi aikaa niin pitkään ja intensiivisesti. Vaatii totuttelua ja toisaalta enemmän omia voimavaroja, kun ystävä tulee luokseni kylään saareen, sillä on hyvin oletettavaa, ettei hän pyrähdä vain lounaan ajaksi, vaan tulee moneksi tunniksi, ehkäpä yöksi ja ottaa ehkä perheensäkin matkaan. Ja siis sehän on myös samalla aivan parasta! Mutta vaikka rakastan ystäviäni aivan valtavasti, en ole mikään sosiaalisten voimavarojen ylijumala ja oikeastaan väsyn ihmisiin aika helposti. Niihinkin, keitä rakastan eniten.

Vaikka nyt korona-aikana ei ihmisiä näe juuri ollenkaan, vaatii tulevaisuudessa varmasti vähän uudenlaista järjestelyä, että ihmissuhteet asettuvat mukaan uuteen elämäntapaan. Huomaan nimittäin usein ikävöiväni ystäviäni ja tuntevani hetkittäistä yksinäisyyttä, mutta en kuitenkaan niin paljon, että jaksaisin monia kyläilijöitä esimerkiksi saman viikon sisällä. Ikävöin kahvihetkiä, aamiaisia, lounaita… lyhyitä keidashetkiä arjessa, pienten hetkien jakamista ystävien kanssa, ja sellaiset ovat ja tulevat varmasti olemaan vähän kortilla tulevaisuudessakin. Huomaan kokevani yksinäisyyttä, kun tällaiset hetket uupuvat.

Ja edelliseen kohtaan liittyen olen alkanut pohtia, että olisi varmaan hyvä tutustua Porvooseen ja porvoolaisiin. Kohta meillä on vauva-arki toivon mukaan rullaamassa, ja luulenpa, että aivoni kaipaisivat aikuista seuraa kaiken sirkuksen keskellä. En usko, että jaksan ajaa aina tunnin tai parin päähän ystävien tai vanhempien luokse, vaan olisi hyvä olla jokunen tuttu tässä lähelläkin. Joku, kenen kanssa vaihtaa muutama aikuinen sana. Joku, kenen kanssa käydä kahvilla tai kenen kanssa vähän meuhkata elämästä. No onneksi myös puoliso pystyy olemaan paljon kotona vauvan tultua, sillä muuten tämä huolettaisi varmasti enemmän.

Ilman korona-aikaa kaupungilla ja jopa kyläyhteisössämme olisi perhekahvilaa, seurakunnan toimintaa ja muuta yksinäisyyttä estävää sosialisoimista, mutta saapa nähdä, koska ne lähtevät taas rullaamaan. Toivon mukaan pian!

Luiskahtipa tekstini jotenkin alakuloiseksi. Ensin hehkutan, kuinka en ole ollut lainkaan yksinäinen ja sitten lopuksi kerronkin, kuinka kaikenlaiset yksinäisyyden tunteet vaeltavat mielessä. Perus.

Kai kirjoituksen ja ajatusteni ytimessä yrittää olla, että uusi elämänvaihe ei ole onneksi ollut yksinäinen, mutta on tuonut mukanaan ohimeneviä yksinäisyydentunteita uusissa muodoissa. Tai vähintään ajatuksia niistä.

Sen sijaan tunnen esimerkiksi naapurini ensi kertaa pitkästä, pitkästä aikaa. Tiedän, ketä ympärillä olevissa taloissa asuu ja keneltä voisin pyytää apua tai kenen pihalle uskaltaisin mennä päiväkahville. Lisäksi tämä elämäntyyli tuo niin paljon kaikkea hyvää mukanaan (eilen pihallamme oli vuokrapalju), että on helppo sanoa, että eläisin kaikista mieluiten juuri näin juuri nyt.

-Henriikka

Ps. Puhuimme yksinäisyydestä eräässä Aamukahvilla-podi jaksossa (jakso 7: “Lähes kaikki kokevat yksinäisyyttä”), jos aiheen syvempi ruotiminen kiinnostaa.