2 viikon ruokahaaste: kohti kotimaisempia ja kestävämpiä ruokaostoksia

Kaupallinen yhteistyö: K-ryhmä & Asennemedia

Kaupassa käynti ja ruokaostokset, niin omien kuin muidenkin, ovat mielenkiintoisia asioita. Se koskettaa meitä kaikkia, mutta silti kaikilla on aivan omanlaiset tapansa toimia.

Olen ollut kaksi viikkoa aivan uudenlaisella ruokahaasteella. Enää en harrasta ollenkaan sellaisia kieltohaasteita kuten ennen (”ei sokeria, ei herkkuja”…) ja muutenkin pyrin siihen, etten enää kieltäisi itseltäni mitään enkä loisi mitään selkeitä sääntöjä. Sen sijaan keskityn ruokaostosteni kotimaisuuteen ja ilmastoystävällisyyteen, missä mieluusti kehittyisin ihan mestariksi saakka.

Nyt kun haaste on ohi, ja testeistä olisi tarkoitus luoda rutiineita, käyn vähän läpi koko haasteen onnistumista.

Haaste pähkinänkuoressa

Kävin kahtena peräkkäisenä viikkona Ruoholahden K-Citymarketissa tekemässä viikon ruokaostokset. Ruoholahden Cittari on lähin iso kauppani, joten päädyin sinne, vaikka tavallisesti ostospaikkani saattaakin vaihdella monien kauppojen välillä.

Lisäksi valitsin K-ryhmän kaupan sen vuoksi, että minulla on käytössäni K-Ruoka-sovellus, jonka kautta pystyy näkemään omaa ostokäyttäytymistään jopa viikon syklillä. Sen lisäksi, että app kerää yhteen Plussa-edut, kuitit ynnä muut, se mittaa käyttäjänsä ilmastoystävällisyyttä ja ostosten kotimaisuustasoa. Näihin kahteen viimeiseen keskityin itse.

Ensimmäisenä viikkona tein ostokset aivan normaaliin tapaan, miettimättä sen enempää. Toisella viikolla kävin ekan viikon datan läpi sovelluksesta suht tarkkaan ja menin sitten kauppaan vähän valaistuneempana: pyrinkin toisella viikolla valitsemaan yhä kotimaisempaa ja yhä ilmastoystävällisempää ruokaa, jotta saisin ostoskärryjeni sisällöstä yhä vähähiilisemmän ja kotimaisemman. Nyt toisen viikon jälkeen olen luonnollisesti syynännyt läpi uudet ostokseni ja saanut tietoa siitä, onnistuinko parantamaan tottumuksiani.

Alkufiilikset

Pidän itseäni suht tiedostavana ja kestävänä kuluttajana. Tiedostan kyllä senkin, että opittavaa on, ja etten ole missään nimessä edes lähellä täydellistä. Mutta jo se, etten ole syönyt vuosiin lihaa ja kanaa silloin tällöin nautittua poroa ja riistaa lukuun ottamatta, on auttanut omien päästöjen tiputtamisessa kovasti. Olin kuitenkin kiinnostunut tietämään, keinunko tällaisessa tyytyväisessä kestävyyden kehdossani ihan suotta – mitä jos ostokäytökseni onkin paljon kestämättömämpää kuin luulen?

Oli mukava saada faktaa mutuilun sijasta.

Ensimmäinen viikko

Olimme juuri tulleet reissun päältä takaisin Etelä-Suomeen, joten ostosten määrä oli suuri. Ostoskoriin lapattiin paljon kaikenlaista jugurteista kalaan ja pähkinöistä kasviksiin.

Tiedän jo entuudestaan, että varmaan puolet kauppa-ajasta, ja varmaan rahastakin, menee aina hevi-osastolla. Rakastan hedelmiä ja vihanneksia ja voisin hamstrata aina kaikki herkulliset sesonki-satsumat ja muut herkut koriini sen kummempia miettimättä.

Kalan kanssa olen tehnyt jo alkuvuonna päätöksen, että ostan enää vain kestävää kalaa. Suomalainen kirjolohi on onneksi nykyisin tällaista, minkä lisäksi ostan usein järvikalaa.

Ostoksia oli mukava tehdä, vaikka tajusin jo ostovaiheessa, että avokadot taitavat olla melkoinen taakka ostoskorissani, kuten myös juustokimpaleet ja jättimäinen törpylä turkkilaista jugurttia. Odotin kuitenkin innoissani ja yllättävän inspiroituneena tietoa, joita tulisin appista saamaan.

Ilmastoystävällisyyteni osoittautui olevan vallan hyvällä tasolla, mikä oli mukava huomata. Toki appissa vertaillaan muihin suomalaisiin ja heidän ostokäyttäytymiseensä, mutta pystyy siellä luomaan myös omankin tavoitteen.

Sen sijaan melkoinen järkytys oli, kun huomasin ostamieni ruokien kotimaisuusasteen olevan melko heikko. Mitä ihmettä? Olen kuvitellut olevani suomalaisuuden kannattaja, mutta yhtäkkiä katsoinkin numeroita selkä seinää vasten tajuten, että aivan totta, aika moni tuote oli kyllä kestävä sinänsä mutta tänne ulkomailta rahdattu.

Hyviä ilmastopisteitä tuli muun muassa perunoista, valitsemastamme kalasta ja muun muassa kotimaisista ompuista. Ostoskorissa oli runsaasti sellaista, jotka sinne saavat jäädäkin.

Sen sijaan kehnojakin ilmastopisteitä sateli: avokadot ovat ekologisesti melkoinen haaste, sillä ne vaativat niin paljon vettä kasvaakseen. Lisäksi niihin liittyy muutenkin paljon eettisyysongelmia niiden suosion kasvettua niin räjähdysmäisesti, että ehkä voisin taas ottaa ostotaukoa niistä (eihhhhh!) Tietenkin on todettava, että esimerkiksi verrattuna naudanlihaan, avokadon hiilijälki on suht pieni.

Se mikä yllätti, oli esimerkiksi satsumien ja luomusitruunoiden ilmastojälki: järjellä kun ajattelee, niin totta kai ulkomailta rahdatatut, eksoottiset hedelmät vievät palan ilmastosta, mutta sitä en niin aktiivisesti ole ajatellut kuin vaikka maitotuotteita. Toki tässäkin on muistettava, että hedelmien hiilijalanjälki on silti huomattavan pieni verrattuna esimerkiksi niihin maitotuotteisiin, ja yksittäisen tuotteen hiilijalanjäljestä kuljetuksen osuus on tosi pieni, koska logistiikka on nykyisin tosi tehokasta. Alkutuotanto määrittää pitkälti tuotteen hiilijalanjäljen.

Myös kaksi pientä, ulkomaista juustokimpalettamme saivat luvut punaiselle. Juusto on selkeästi se oma haastekohta ilmastoasiassa. Jostain tutkimuksesta luin, että juusto saattaa hyvin olla ilmastolle kestämättömämpää kuin liha – tätä täytyisikin tutkia enemmän. Tiedostan, että tämä on itselleni se kaikista vaikein paikka. Rakastan juustoa. Ja vaikka tiedän, ettei omat intohimot saisi mennä ilmaston edelle, on se silti hankalaa. Tekee mieli sopertaa, että minähän en ole lentänytkään yli 2 vuoteen, että kai minä nyt juusto saan… mutta, mutta…

Siitä sen sijaan yllätyin, että luomu- ja vapaan kananmunat olivat niin pieni ilmastopäästö. Olin kuvitellut niiden sitovan paljon enemmän.

Ensimmäisestä viikosta jäi kuitenkin innostunut olo. Tässähän ollaan aivan hyvällä tiellä, mutta vielä on paljon tehtävääkin. Jes.

Toinen viikko

Toisen viikon ostokset olivat selkeästi vähän pienemmät, sillä edellisviikolta oli jäänyt jonkun verran yli, joten hävikkiruokaa oli tiedossa. Yleensä viikon ruokaostoksemme (2 hlö) maksaa noin 120–150 euroa, tällä viikolla vain 70.

Olin varannut hyvin aikaa ja valinnut sellaisen hetken, että on oikeasti energiaa miettiä parempia valintoja kaupanhyllyillä. Se kannatti, sillä uuden oppiminen on aina aikaa ja vaivaa vievää, vaikka olisikin mukavaa.

Hevi-osastolla pyrin löytämään pelkästään kotimaisia hedelmiä ja marjoja. Sesonkiviikunoiden sijaan valitsin rasiallisen puolukkaa, ja suurimman osan eksoottisista hedelmistä jätin valitsematta. Tomaatit, paprika, kurkku, salaatit, yrtit ja idut löytyivät helposti kotimaisena. Päätimme tehdä pakasteessa olevasta kalasta kalasoppaa, joten juureksiakin nappasimme kärryihin: lanttua, keltajuurta, palsternakkaa, porkkanaa ja perunaa.

Huomasin, että tuorekalatiskiltä löytyi kotimaista kalaa paremmin kuin valmiiksi pakatuissa. Valitsimme tällä kertaa suomalaisia ahvenfileitä, varsinaista luksusruokaa. Kasviproteiineista valkkasimme suomalaista tofua sekä härkistä. Senkin huomasin ekalla viikolla, että maidosta tehdyt kasviproteiinit ovat luonnollisesti ilmastolle kuormittavampia.

Juustosta en ollut vielä valmis kokonaan luopumaan, mutta valitsin kuitenkin suomalaisen. Jälkikäteen ajateltuna olisi tietysti pitänyt valita kotimainen luomujuusto. Myös jugurtti- ja kermahyllyllä vaihdoin vegaanisiin: ruokakerman sijasta valitsin kasvipohjaisen ja turkkilaisen jugurtin sijaan kärryyn lähti soijajugurtti. Joku seuraaja vinkkasikin IG stoorieni jälkeen, että soijajugurteistakin olisi löytynyt suomalainen vaihtoehto – tätä en tiennytkään! Kotimaiset kauragurtit ovatkin jo entuudestaan tuttuja.

Keskittyminen tuotti tulosta. Sekä ilmasto-, että kotimaisuusaste ottivat harppauksia eteenpäin. Vaatiihan se toki kompromisseja, mutta ei välttämättä kerralla mitään mullistavaa. Uskon, että muutosta kannattaa ylipäänsä tehdä totutellen ja pienin harppauksin, jos halutaan kokeilusta rutiineita. Jos olisin lapannut kärryihini suoraan pelkästään juureksia ja vegaaniruokaa, olisi viikosta saattanut tulla haastava, ja ostoksista viikon kokeilu.

Juustomöllykkä tönötti ilmastosyöppöjen ykköspaikalla. Se pisti edelleen. Tälle pitää selkeästi tehdä vielä jotain. Muita selkeästi muiden yli pompanneita ilmastorasitteita oli sesonkisatsumien pussi sekä kylmästä myytävä luomuappelsiinimehu. Myös rypsiöljy vei yllättävästi ilmastovaroja, mutta toisaalta sen käyttö jakautuu todella monelle viikolle.

Fiiliksiä haasteen jälkeen

Tässä vaiheessa (juuston lisäksi) tämä on tällaista melko yksityiskohtaista speksaamista, josta ei kannata liikaa ahdistua. Ihan varmasti aion välillä itsekin ostaa satsumia ja luomusitruunoita, kuten myös appelsiinimehua. Oli vain mukavaa ja kiinnostavaa tarkastella ihan faktatiedon kanssa, kuinka mikäkin ostos oikeasti vaikuttaa. Sitä kun harvoin kovin tarkasti tulee ajateltua.

Appia käyttäessä kannattaa muistaa, että se antaa hyvän suunnan. Kauppiasvetoisissa K-kaupoissa on usein suoraan kauppiaan viljelijältä tai lähituottajalta ostamia tuotteita, eikä niistä välttämättä ole vielä täydellisiä tietoja. Koska ilmasto- ja kotimaisuustaso määritetään verrokkiryhmään nähden, ne voi viikosta toiseen heilahtaa myös tästä syystä. Kuitenkin, kokonaiskuvan ja suunnan palvelusta saa hyvin. Suosittelen tätä pikemminkin sellaiseen laajempaan tutkimukseen ja pohtimaan ”onnistuisinko muuttamaan valintojani kestävämmäksi esimerkiksi puolen vuoden aikajaksolla?”

Mutta yllättävän paljon sitä pystyy saamaan aikaiseksi yksilötasolla. Se tuntuu kyllä hyvältä ja riemulliselta. Tietenkin kannattaa kaiken lisäksi toivoa kaupan valikoimiin kotimaisia, kestäviä suosikkituotteita, jolloin muutkin tarttuvat niihin helpommin. Yleensä pystymme aina vaikuttamaan enemmän kuin aluksi uskoisimme.

Myös sen huomasin, että suuren kaupan valinnassa on se hyöty, että valikoimaa ihan todella löytyy: esimerkiksi kestävän kalan valitseminen ei ole joka lähikaupassa aivan yhtä helppoa. Toisaalta taas ihmiset kulkevat usein suuriin kauppoihin useammin autolla, mikä taas vesittää aika paljon päästöjen vaikutusta kokonaisuudessa. Kulje siis mieluummin jalkaisin tai vaikka fillarilla!

Pieni mutta itselle suurelta tuntuva asia oli myös, että muistin toisella kerralla ottaa mukaani omat kauppakassit. Parasta. Sen lisäksi kannattaa esimerkiksi muistaa, ettei hevi-osaston hedelmiä tarvitse välttämättä aina pussittaa vaan hintalapun voi lätkäistä hedelmän tai vihanneksen päälle suoraan. Nykyisin kaupoissa jaetaan myös paperi- ja biojätepusseja, joita voi myöhemmin käyttää biopusseina. Näihin ei kovin tiukkaan kannata kuitenkaan lätkäistä sitä kauppatarraa, sillä muovinen tarra ei ole biohajoava ja se tulisi irrottaa ennen käyttöä.

Ehdoton oppi haasteessa oli myös se, että kauppaan kannattaa mennä riittävästi syöneenä muttei ähkyssä. Näin ollen kaikkiin mielitekoihin ei tule tartuttua ja on virtaa valita paremmin.

Ovat ajat kyllä muuttuneet. Kymmenen vuotta sitten aloin ehkä hiljalleen miettiä näitä kestävyysasioita, mutta tämä taso on kyllä iskenyt päälle aivan parin vuoden sisään. Kaiken tiedon ja oppimisen tahti on ollut viimeisinä vuosina niin luja ja kiihtyvä, että välillä tulee sellainen olo, että kunpa ei tarvitsisi ajatella yhtään mitään ja voisi mennä kauppaan ja heittää koriin HK:n sinisen lenkin ja pari kaljaa.

Onneksi sentään huomattavasti suuremman osan ajasta pystyn pohtimaan, että tällainen elämäntapa on innostavaa. Välillä siihen on resursseja ja voimavaroja enemmän, välillä vähemmän, mutta suunta on kuitenkin koko ajan eteenpäin ja kohti parempaa. Toivoa kirkkaammasta tulevaisuudesta on, kunhan sitä jaksaa pitää yllä – niin yksilöt, mutta eritysesti suuremmat tahot ja toimijat. Jokaisella meillä on mahdollisuus vaikuttaa, ja se kyllä tuntuu tosi hyvältä.

Jos teillä on omista ruokatottumuksista ja niiden muutoksista hyviä pointteja, niin arvostan tosi kovasti, jos jätätte kommenttiboksiin ajatuksia kaikkien luettavaksi. Olisi muutenkin kiva kuulla, millaista tällaista haastetta oli seurata. Ahdistiko vai innostiko, kiinnostiko vai puuduttiko?

Kaikkea hyvää sunnuntaihin ja pian alkavaan uuteen viikkoon!

-Henriikka

K-Ruoka-sovelluksen saa ladattua app-kaupoista haulla ”K-Ruoka”. Lue lisää appista tästä.

Mitä vakuuttaisin, jos voisin vakuuttaa ihan mitä vain?

Kaupallinen yhteistyö, yhteistyössä Fair_MG_0411 kopio

Jos saisit vakuuttaa ihan mitä tahansa, mitä vakuuttaisit? Ottaisitko vakuutuksen epäonnistuneen loman varalle? Vakuuttaisitko ehkä huonot treffisi? Hankkisitko suojan hyville vitseillesi tai ehkä muistillesi, ettet unohda niitä? Ja tiedän totta kai, että todella monia asioita voi jo vakuuttaa, vaan ei kaikkea.

Mitä itse vakuuttaisin, jos vain taivas – jos sekään – olisi rajana.

Mahdolliset painajaisiksi muuttuvat juhlat

Miten raivostuttavaa on laittaa aikaa, rahaa ja vaivannäköä megajuhliin, joista tuleekin maailman nihkeimmät kinkerit? Ketään ei naurata, eikä ainakaan tanssita. Valjusta buffetista tarjoillaan vain nuhjuuntuneita prinssinakkeja ja kreikkalaista salaattia ilman fetaa ja oliiveja.

Pointti: Näin käy harvoin! Mutta tällainen pelko hiipii juhlanjärjestäjän pöksyyn helposti. Olisi helpottavaa vakuuttaa kekkerit etukäteen tietäen, että juhlien ollessa surkeat, saa niihin laitetut rahat ainakin takaisin.

_MG_0397 kopio_MG_0383 kopio

Perhesuhteiden pysyvyys ja laatu

Kantaisin kekoon aika monta painavaa setelinippua, jos voisin olla varma, että perhesuhteeni pysyisivät hamaan tappiin saakka läheisinä.

Vaikka raha ei korvaakaan ihmissuhteita, niin parikyt tonttua saattaisi auttaa takaisin elämänsyrjään kiinni, jos vanhemmat tai appiperhe jättäisivät oven taakse, ja sisarukset sylkäisisivät perään.

sarisomppi11perhejoulu23 kopioIMG_8959 (kopio)

Muistot ja tunnearvoiset esineet ja asiat

Kuka vakuuttaisi onnenkalsarini? Kuka korvaisi, jos menettäisin oranssin, maailmaa kiertäneen pandamukini? Montako euroa maksettaisiin, jos unohtaisin mieleni perältä kaikki kultaiset reissumuistot?

Tunnearvoisia esineitä ei korvata, eikä vakuuteta. Niistä ei myöskään saa kallista jälleenmyyntihintaa. Olen huomannut sen Facebook-kirpputoreilla, jossa jotkut verrattomat pyytävät hurjia hintoja itselleen tärkeistä esineistä: “Joo, mutta kun mä sain tän mun ekalta poikaystävältä.”

Haluaisin ehdottomasti korvauksia, jos tulipalo polttaisi poroksi kaikki lapsuuteni paperivalokuvat. Enkä laittaisi pahaksi, jos jokaisesta unohtuneesta muistosta tililleni tipahtaisi sopiva summa.

_MG_0274 kopio_MG_0005 kopio_MG_0767 kopio

Parisuhteen kesto ja laatu

Myöntäkää pois, eikö tämä nyt olisi melko hyvä vakuutuksen kohde? Pieleen meni, mutta rikastuinpa. Kävipä tylsäksi, mutta eipä tarvi huolia rahasta.

Ei mutta ihan oikeasti – monia muitakin elämän tukipilareita voi vakuuttaa, miksi ei tätä? Vakuutusyhtiöt eivät ehkä usko ikuiseen rakkauteen riittävästi.

BK6B4752 (kopio) DSC04517 (kopio)

Huono onni, kömmähdykset, mokat ja munaukset

Ja sitten on se viimeinen, mutta erittäin olennainen lokero. Astuin tuoreeseen koiranläjään. Korvaisitko? Istuin bussissa penkille, johon edellinen matkustaja oli päästänyt kroppansa nesteet. Avasin saksilla kirjekuorta, jossa saapui uusi juoksutakkini. Leikkasin vahingossa samalla takkiin reiän. Myöhästyin junasta, eikä tänään mene enää seuraavaa. Lähetin vahingossa esimiehelleni työkaverilleni tarkoitetun viestin, jossa käytän hänestä muutamaa valittua adjektiivia. Kaadan kahvit syliini. Kaadan kahvit kaverini syliin. Korvaisitko?

Huonon onnen vakuutus, jossa ei ole omavastuuosuutta. Mikä unelma!

_MG_2081 kopio

Näiden pohdintojen saattelemana toivotan tervetulleeksi markkinoille tänään lanseeratun Fair-appin, maailman ensimmäisen vertaisvakuutuksen. Olen uudesta mobiilisovelluksesta erittäin fiiliksissäni, joskin samalla tosi skeptinen. Fair lupaa korvata sen, mitä tavallinen vakuutus ei, kuten pienemmät vahingot ja omavastuut.

Koko homman idea on siis se, että kaikki appiin liittyvät jakavat keskenään toistensa kuluja ja tulonmenetyksiä. “Maailman ensimmäinen jakamistalouteen perustuva vertaisvakuuttamisen palvelu” kuulostaa korvaani aikamoiselta, mutta siitä tässä on kyse. Fair on tosi yhteisöllinen juttu, ja sellaisistahan minä pidän.

Käyttäjä liittyy valitsemiinsa ryhmiin kuten huono onni, mobiililaitteet, urheiluvälineet tai autot. Kun vahinko on tapahtunut, ryhmän jäsen ilmoittaa ryhmässä vahingosta ja muut ryhmän jäsenet päättävät äänestämällä korvataanko se. Äänestäminen tapahtuu arpomalla yhdeksän ryhmän jäsentä vastaamaan, onko korvauksen saaminen reilua vai ei.

Vahingosta maksettava enimmäiskorvaus on 100–300 euroa ryhmästä riippuen ja se kerätään veloittamalla ryhmän jäseniltä kuukausimaksu. Kullakin ryhmällä on oma kuukausimaksunsa, joka on 70 sentistä 1,90 euroon. Kuukausimaksua ei peritä, jos korvattavia vahinkoja ei satu, eikä kuukausimaksu voi missään tapauksessa olla perusmaksua suurempi. Maksuvuoro osuu kohdalle uudelleen vasta sitten, kun kaikilta käyttäjiltä on ensin peritty kuukausimaksu.

_MG_2071 kopio

Toisaalta olen koko uutuudesta aivan pihalla ja super epäileväinen. Mutta kyllä minusta kuitenkin tuntuu, että uteliaisuus ja rakkaus yhteisöllisyyteen saattaa voittaa.

Aion ainakin ladata appin ja olla mukana hetken aikaa. Ensi vaiheessa palvelu on saatavilla vain iPhonelle, mutta alkuvuodesta 2017 sen saa myös Android-puhelimiin. Esimerkiksi urheiluvälineiden ryhmä voisi toimia itselleni tosi hyvin. Uusia ryhmiä perustetaan käyttäjien toiveiden ja tarpeiden perusteella. Kelatkaa, jos kaikki kissaihmiset löisi päänsä yhteen ja heille perustettaisiin oma ryhmä kissa-asioiden vakuuttamiseen! Kyllähän kissaihminen nyt aina toista samanlaista tukee (vaikka mistäs minä sen tiedän.)

Fair on suomalainen startup-yritys ja heidän toimitusjohtajansa kertoo haluavansa ravistella vakuutusmaailmaa kuin Airbnb on mullistanut majoitusalaa. Luulenpa, että epäonnistuneita juhliani ei vielä korvattaisi, vaan mistäpä sitä tietää. Raatihan saattaisi äänestää hyvän tarinani korvattavaksi!

Mitä sinä vakuuttaisit, jos voisit vakuuttaa ihan mitä tahansa?

-Henriikka

Instagramin ja Twitterin käyttäjille käynnistyy nyt kilpailu, jossa Sonera palkitsee kaksi parasta tarinaa upouusilla luureilla. Kerro oma sydäntäsärkevä stoorisi ja tägää vetoomus #korvaisitko @fairturva 5.12. klo 23.59 mennessä. Tuomaristo valitsee kahdelle tarinalle lohduksi iPhone seiskat. Kilpailusta lisää täällä.

Mustavalkoiset juhlakuvat: Ari Hallami