Pitäisikö ostaa oma auto?

Kaupallinen yhteistyö: Bloxcar

Sain ajokortin muutamaa kuukautta sen jälkeen, kun täytin 18. En ole kuitenkaan koskaan omistanut autoa. Viimeisen parin vuoden aikana olen välillä miettinyt pitäisikö.

Periaatteesta en haluaisi, mutta toistuvasti olen törmännyt tilanteisiin, joissa auto helpottaisi tai mahdollistaisi elämyksiä, reissuja tai arjen askareita. Kun kirpputorilta pitäisi hakea vanha senkki kotiin, kun Porkkalanniemeen pitäisi päästä ilta-aurinkoa ja merta ihastelemaan tai kun Tammelan kotiin ei kulje kovin kummoisesti julkiset, tuntuu auto aina ihanan helpolta ajatukselta. Ja kyllähän ilman näitäkin tilanteita pärjäisi hienosti, mutta tällaiset luovat eämästä vähän mukavempaa, monipuolisempaa ja helpompaa.

Onneksi olen näistä ja monista muista tilanteista huolimatta pärjännyt vielä varsin hyvin ilman kaaraa.

Ajatus auton omistamisesta kutkuttaa. Pääsisi koska vain minne tahansa retkelle, voisi lähteä spontaanisti ajamaan Lappiin (pääsisi ylipäänsä Lappiin, myös niihin kaukaisempiin nurkkiin!), saisi kirpputorikamat roudattua myyntiin iisisti ja voisi mennä aina ystäviä vastaan lentokentälle. Ei tarvitsisi koskaan kysellä Facebook-kavereilta autoa lainaan tai jättää menemättä ystäville viikonlopuksi, kun julkiset kulkevat niin kehnosti.

Ajatus auton omistamisesta ärsyttää. Hankkia nyt auto pääosin turhanpanttina kököttämään, kun maailmassa on jo niin paljon ilman käyttöä seisovia autoja. Auton omistaminen saattaisi myös luoda tarpeita ja yllättäen laiskistaa melko lailla. Välillä laina-auton kanssa löytääkin itsensä Ikeasta heräteostoksilta tai laitakaupungin antiikkikaupasta hypistelemästä astioita.  Auton omistaminen maksaa hullun lailla veroineen, ylläpitoineen ja vakuutuksineen, eikä keskustakotimme liepeiltä löydä parkkipaikkaa kuin ehkä juhannusaattona. Huolto, pesu, vahaus, renkaidenvaihdot ja katsastukset, huoh. Huoh.

Onneksi on monenlaisia tapoja vuokrata tai lainata auto. Itselläni oli kevään 7-viikkoisella Lapin rundilla matkassa auto Blox Carilta, autojen vertaisvuokrauspalvelusta eli “autojen Airnbn:stä” (Kirjoitin jo muutama viikko sitten tarkemmin palvelusta, käyttökokemuksista, miksi ylipäänsä halusin lähteä autolla liikenteeseen yms yms..) Kun reissu oli huhtikuun alussa ohi, on autokaipuun hetket olleet yhden käden sormilla laskettavissa:

Muutto Tammelaan: välillä kampetta on ollut bussissa niin paljon, että olisi ollut huomattavan paljon kivempaa saapua suoraan mökin pihaan autolla kuin fillarilla koikkelehtien. (Mutta kävellen, fillarilla ja koulukavereiden apukyydeillä onnistuu lopulta aina hienosti!)

Isot kauppaostokset: vaikka lähin iso marketti on noin kolmen kilometrin päässä mökiltäni, olisi se kuitenkin ollut melkoinen matka polkien ekoille ostoksille. Nauran ajatukselle, että olisin sotkenut käyräsarvisellani vessapaperirullat, oliiviöljypullot ja leivinpaperit rinkassa. (Onneksi sain kyydin luokkakaverilta!)

Retkeily ja retkipäivät koulussa: Tiistai-iltana havahduin faktaan, etten välttämättä selviä 13 kilometrin koulumatkaani kovin helposti rinkkani kanssa varhain keskiviikko-aamuna. Normaaleina koulupäivinä autottomuus ei ole juttu eikä mikään, mutta esimerkiksi keskiviikosta torstaihin vietimme Teijon kansallispuistossa, joten makuupussit ynnä muut rensselit eivät ole kätevin pyöräilytaakka selkään. (Opettajani noukki minut onneksi kyytiin mökiltäni, kun ajaa muutenkin joka päivä tästä ohi.)

Summa summarum, auton tarve on omalla kohdallanikin usein niin tilapäistä ja yksittäisistä tarpeista kumpuavaa, etten lähitulevaisuuteenkaan harkitse auton hankkimista. Täytyy syksyllä taas puntaroida asiaa uudemman kerran, jos elämä vie minut jonnekkin sysikorpeen, tai jos kaverit totaalikieltäytyvät satunnaisista avunhuudoista.

Blox Car tulee varmasti käyttöön tulevaisuudessakin. Tsekkailin äsken huvikseni lähistöllä vuokralla olevia autoja ja ihan lähimailla ei autoja vielä löydy vuokrattavaksi täällä metsikön keskellä. Mutta heti 10 kilometrin päässä, Forssassa, olisi varsin kivannäköinen auto: tuntivuokra 5€, päivävuokra 22€ ja hinta koko viikolta 132€. Vakuutukset kuuluvat aina hintaan. Hesarin vertailun mukaan Blox Car on edullisin tapa autoilla Suomessa, jos kilometrejä kertyy vuodessa alle 10 tkm.

Tärkeimpänä tässä koko autosta kieltäytymisessä pidän ehdottomasti ympäristönäkökulmaa: Keskimäärin autot seisovat yli 90 % eliniästään. Yksi jaettu (vertaisvuokrattu) yhteiskäyttöauto voi korvata jopa 10 perinteisessä yksityiskäytössä olevaa autoa (Lähde: Blox Car). On hyvä ja kestävä ajatus, että yksi auto, jonka valmistamiseen on käytetty paljon energiaa ja resursseja, on mahdollisimman tehokkaassa käytössä. Ja toisaalta se, ettei omista autoa, saa taatusti pakostakin käyttämään enemmän julkista liikennettä sekä omaa lihasvoimaa, ja skippaamaan turhat autoreissut.

Haaveilen aina toisinaan söpöstä reissupakusta, joskus iloisen keltaisesta lava-autosta, johon rakentaisin hienon kangaskattosysteemin ja jonka lavalla nukkuisin paksulla patjalla kaikki kesäyöt sammaleenvihreissä pellavalakanoissa.

Mutta jos jonkun sellaisen tai auton ylipäänsä joskus tulevaisuudessa hankin (enkä asu siellä ympärivuorokautisesti itse), niin eiköhän se päädy muidenkin vuokrattavaksi.

Mites muut autottomat? Kuinka olette hoitaneet autotarvetilanteet?

-Henriikka

Kuvat: Mikko Santasalo

Blox Car – autojen Airbnb

Kaupallinen yhteistyö: Bloxcar

Kun päätin syksyllä, että vietän pari kuukautta keväästäni kiertäen Lappia, tajusin tarvitsevani auton. Olen käynyt useita kertoja pohjoisessa yöjunalla, ja rakastan sen tunnelmaa, mutta tälle reissulle autottomuus ei ollut edes vaihtoehto. Paikkojen vaihto, useiden retkikohteiden äärelle pääsy ja suht suunnittelematon reissu ei antanut mahdollisuutta kulkea Lapin harvoin ja melko kehnosti toimivan julkisen liikenteen varassa.

Omaa autoa minulla ei ole, enkä voinut lainata noin pitkäksi aikaa ystävien tai vanhempienkaan omaa. Niinpä minulla oli vuokra-auto Blox Carilta, autojen Airbnb:ltä eli vertaisvuokrauspalvelusta. Blox Car palkittiin parhaana kestävää kehitystä tukevana mobiilipalveluna viime Slushissa, ja olen viime kesästä lähtien seuraillut heidän toimintaansa kiinnostuneena. Nyt olen päässyt yhteistyön myötä ensi kerran myös kokeilemaan autovuokraa.

Blox Carilla on palvelussaan yli 500 autoa – kaikkea övereistä juppiautoista kulumaa ottaneisiin pakuihin ja pikkuruisiin kaupunkikiitäjiin.

Koska kyse on yhteistyöstä, en valinnut tällä kertaa autoani itse. Ilmeeni olikin melkoinen, kun näin tulevan seikkailuautoni. Musta tila-Audi ei varsinaisesti ole se auto, jolla olen mielessäni nähnyt itseni kurvailevan, ja olenkin saanut perheenjäseniltä ja ystäviltäni hyvää kuittia kulkupelistäni. Toisaalta, ainoana ehtonani oli tilava auto (tai suksiboksi), joten millään miniautolla en olisi pystynyt starttaamaankaan.

Ja pakkohan autolle oli antautua ihan samantien. Ajan ensimmäistä kertaa elämässäni autoa, jossa on automaattivaihteet ja vakionopeudensäädin. Kaikki tuntuu niin helpolta, laittoman helpolta. Ajan ensimmäistä kertaa elämässäni autoa, jossa tuntuu turvalliselta. Vaikka tielle on poukkoillut poroja, ja todella suuresti vaihdellut keli on tehnyt teistä ja ajamisesta välillä aikamoista show’ta, auto on toiminut moitteetta. Turvallisuuden tunne on kyllä hieno asia olemassa.

Kaikista ominaisuuksista suosikkini on kuitenkin pieni kahvikupin kuva, joka ilmestyy ruutuun, jos ajamiseni alkaa vaikuttaa väsyneeltä: “Rest needed!” Oikeasti, kahvikuppi!

Sen jälkeen, kun pääsin parin ajopäivän jälkeen Kuusamoon, olen ajanut verrattain vähän. En ottanut autoa vuokralle sen vuoksi, että voisin ajaa mahdollisimman paljon, vaan sen vuoksi, että pääsisin paikkoihin. Ja että voisin ylipäänsä lähteä reissuun.

Suuren osan matkasta olen ollut ystävien seurassa, ja silloin kyydit on tietysti aina yhdistetty. Kuusamossakin autoni seisi viikon verran käyttämättä mökin pihassa. Lyhyet välimatkat olen myös aina taittanut kävellen. En pidä ajatuksesta, että autollisuus saisi minut autoilemaan jopa ne matkat, jotka ennen kävelin tai pyöräilin.

Auto on kuitenkin ollut välttämätön matkalleni. Olen päässyt sillä kauppaan majapaikoista, jotka ovat olleet kauempana sivistyksestä (ömh, melkein kaikki). Olen pystynyt kuljettamaan sillä retkeilytarvikkeitani (metsäsuksia, lumikenkiä, lumilautaa, murtsisuksia, monoja, sauvoja, makuupusseja, luistimia….) ja päässyt luontokohteiden ääreen. Ja kun olen halunnut jatkaa reissuani seuraavaan paikkaan, olen päässyt etenemään autollani ja kuljettamaan sillä muitakin. Elämäni on ollut autossani viimeiset kuusi viikkoa.

Blox Carin kantava idea on saattaa ne autot käyttöön ja tuottamaan tuloa, jotka muuten lojuisivat käyttämättöminä. Siis juuri niinkuin Airbnb tekee asuntojen, mökkien, makuuhuoneiden ja muiden majoituskohteiden kanssa. Yksityisesti omistettuja ajoneuvoja pyritään siis korvaamaan vertaisvuokrauksella: itseni kaltaiset autoja toisinaan tarvitsevat saavat helpon tavan vuokrata auton itselleen, ja autonomistajat saavat helpon tavan vuokrata autonsa toisten käyttöön.

Blox Car kuvaa itseään edulliseksi, helpoksi ja turvalliseksi. Kolme melko olennaista asiaa autovuokrauksessa ja varmaan myös ne asiat, jotka tuleekin olla kunnossa, jos tällainen palvelu halutaan laajemmin ihmisten käyttöön. Oma kokemukseni on ollut erinomainen, vaikka tiedostan tietysti, että olen yhteistyön myötä spesiaalissa roolissa arvioimaan kaikkea neutraalisti.

Olin alunperin ajatellut ottavani auton vasta Lapissa. Ajatuksena oli tulla yöjunalla tänne ja lastata kamat autoon vasta pohjoisessa. Kampetta oli kuitenkin seitsemän viikon matkaa varten liian paljon junakuljetettavaksi, minkä vuoksi päädyin ajamaan auton Helsingistä saakka.

Kyllä minua vähän naurattaa nämä kuvat. Ja on naurattanut koko menneet kuusi viikkoa. Olen ihan oikeasti oppinut taas tauon jälkeen ajamaan autoa, peruuttanut hienosti milloin milläkin metsätiellä ja kehitellyt takaboksiin sellaisen uskomattoman tetris-systeemin, että tiedän aina kamppeiden olinpaikan.

Olen laittanut lämmityksen päälle pakkasaamuina ja fiilistellyt takalasin pyyhintä. Olen tuntenut vapauden tunnetta ajaessani Käsivarrentietä takaisin ja nähnyt kaikkialla kevään kasvavan.  Olen huudattanut musiikkia lujalla, värkkäillyt sopivia soittolistoja ja käyttänyt rumia ajoaurinkolaseja.  Olen tankannut näpit jäässä ja miettinyt renkaanpaineita. Olen ihmetellyt hienoa autoani, mutta kiittänyt siitä myrskyn sattuessa tai teiden ollessa luistinratoja. Olen ollut kiitollinen mahdollisuudesta olla reissun päällä, tehdä asioita, tavata paikallisia ja kuulla heidän tarinoitaan.

On ärsyttävää, miten paljon oma auto mahdollistaa Suomessa, mutta toisaalta helpottavaa, ettei kaikkien tarvitse omistaa autoa voidakseen käyttää sitä satunnaisesti.

Vajaa viikon päästä olen taas kotona. Auto on seissyt nyt Pyhän mökkimme edustalla, kun olen viettänyt alkuviikon mökkiaikaa tarvitsematta autoa. Illalla heitän Jannen Kemijärvelle, josta yöjuna nappaa hänet ja kuljettaa kotiin.

Itse ajelen lauantaina Vuokattiin, jonne haen bussipysäkiltä sunnuntaina Beankin. Seikkailukerhon miniloma olkoon kruunu talvelle, sillä keskiviikkona Helsingissä on parasta olla kevät, kun saavun kotiin.

Pitääkin käydä ostamassa auto täyteen tulppaaneja, että saa kotiin kevätolon, vaikka koko kaupunki olisi harmaa.

-Henriikka

Kuvat: Mikko Santasalo (joka oli vähän fiiliksissään mun autosta…)