Enkelikutrinen poikaduo, kauniita ystäviä

_MG_0124 kopio

Marraskuun lopulla tanssittiin yllätysjuhliani. Kirjoitin häkeltyneistä ajatuksistani jo aiemmin, mutta tänään loppumattoman, liian väsyttävän työpäivän jälkeen palasin yltiöonnellisiin kuviin.

Istuin eilenkin iltaa ystäväporukan kanssa. Torstai valui puoleen yöhön ja kotimatkalla silmät jo tipahtelivat. Lauloimme joululauluja, puhuimme menneistä ja tulevista, ihmettelimme milloin meistä on tullut niin kovin viisaita. Ja miten vuodet ovat kiitäneet sellaista vauhtia, että olemme yhtäkkiä tunteneet toisemme jo neljä vuotta. Keskustelun kulku oli ilmiömäistä ja keskinäinen luottamus aivan toisesta maailmasta. Tällaista on todellinen ystävyys, mietin.

Sellaisia todellisia ystäviä oli tupa täynnä myös syntymäpäiväjuhlilla. Odotan jo muuttoa ja tupaantuliaisia, jotta voin pian nähdä koko kööriä uudelleen. Silloin ehkä ymmärrän pukea ylle jotain kauniimpaa.

_MG_0202 kopio_MG_0149 kopio_MG_0160 kopio _MG_0143 kopio _MG_0161 kopio _MG_0175 kopio_MG_0121 kopio _MG_0177 kopio_MG_0234 kopio _MG_0185 kopio _MG_0186 kopio _MG_0191 kopio _MG_0196 kopio_MG_0136 kopio _MG_0203 kopio _MG_0204 kopio_MG_0133 kopio _MG_0208 kopio _MG_0219 kopio _MG_0225 kopio mustavalko1 kopioIMG_0173 kopio

Uskoakseni juhlien ja hetkien henki välittyy kuvista läpi? Ei pitäisi kuunnella liian herkkää musiikkia ja muistella ystäviään yhtäaikaa. Ihan liikaa tällaiselle nuhjuiselle sydämelle.

Ja herkästä musiikista puheen ollen, kuvissa esiintyvä enkelikutrinen poikaduo on kaksi kolmasosaa bändistä nimeltä Lake Jons. He ovat The Døn ja MØ:n rinnalla lempibändini (joo, kyllä itseänikin naurattaa nuo Ø:t).

Mikä onni saada lempibändi soittamaan omille synttäreille. Tänään he julkaisivat taas kerran huikaisevan musiikkivideon, jonka suuresti suosittelen katsomaan musiikillisen ja visuaalisen annin vuoksi. Ja jos joskus pääsette juttusille niin menkää. Lupaan, ettette ymmärrä Jaskan jutuista puoliakaan ja toisesta puolesta ette saa selvää.

Tänään aion tehdä jotain radikaalia. En laita herätyskelloa soimaan.

Olenkohan tehnyt niin koko vuonna? Ehkä olen, mutten vain muista. Aion nukkua niin pitkään kuin huvittaa, kaiken viikon väsymyksen kauas pois. Vaikka vähän jännittää, ehdinkö jouluostoksille jos nukun iltapäivään saakka. En ole muistanut vielä lahjojakaan ostaa. Ehtiihän sitä.

Nautitaan viikonlopusta.

-Henriikka

Täydelliset yllätysjuhlat

MV kopio

Elin eilen yhden elämäni häkellyttävimmistä hetkistä. Yllättäjä yllätettiin aivan totaalisesti.

Olin menossa viettämään iltaa ystävieni kanssa. Olimme käyneet Jannen kanssa vähän tylsillä torstaikahveilla ja ilta tuntui jotenkin ankealta. Väsytti ja rasitti. Laahustin hiljalleen Kamppiin ystävän luokse ja soitin laiskasti summeria.

Oven avauduttua alkoi kuulua synttärilaulu. Menin totaalisen jäihin enkä suostunut tulemaan sisälle. Miten kuudesta ystävästä saattoi edes kuulua niin kovaääninen laulu? Sitten sain kuulla, että sisällä oli muutama muukin. Tarkemmin sanottuna noin 40 muuta. “En varmasti tule sisälle. Enhän minä ole ansainnut mitään tällaista.”

Kun uskalsin vihdoin juhlajoukon eteen, oli täysin absurdia katsoa ystäviään. Osa oli Helsingistä, osa tullut muualta. Kaikki näyttivät niin kauniilta ja iloisilta. Ja mikä ihmeellisistä, he olivat siellä minua varten. Tärisin kauttaaltani hämmennyksestä. En ollut aavistanut mitään, vaikka Janne oli järjestellyt juhlia ja yllätystä viikkokaupalla.

—-

Juhlimme yömyöhään. Kävin puoli kolmen aikaan nukkumaan. Elias Kaskinen, Lake Jons ja Ben Whoo esiintyivät yllätyksenä ja ystävät olivat leiponeet pöydän täyteen kaikkea gluteenitonta. Olin täynnä kiitollisuutta, tapani mukaan hämmennyksestä ja kiitollisuudesta vuodatin kyyneleitäkin vähän.

Nyt väsyttää, mutta ei haittaa.
Voi ystävät, minkä teitte.

-Henriikka