Kun kamera ei rakasta (osa 6)

_MG_0335 kopio

Löysinpä kadonneen kansion tietokoneeltani: kuinka olen saattanut unohtaa epäonnistuneiden kuvien kokoelman? Herttaisia kaksoisleukoja, silmiä ja housuja puolitangossa, maanisia vaanimisia… Tämähän on valokuvien aatelistoa.

Siitä on jo yli puoli vuotta, kun viimeksi julkaisin epäonnistuneita otoksia. Voin vakuuttaa, että kauniimmaksi en ole muuttunut. Filtterit, kuvankäsittelyohjelmat ja barbien näköiseksi tekevät appit lisääntyvät, vaan minun silmäni ja ruumiinjäseneni kiemurtavat milloin missäkin. Annetaan kaikkien kukkien kukkia!

_MG_0203 kopio_MG_1472 kopio _MG_0369 kopio _MG_3515 3 kopio _MG_0511 kopio_MG_0460 kopio _MG_0455 kopio _MG_0544 kopio _MG_3076 kopio _MG_3039 kopio _MG_0001 kopio _MG_1827 kopio _MG_0647 kopio _MG_0144 kopio _MG_2525 kopio _MG_1319 kopio _MG_0162 kopio _MG_0067 kopio _MG_0359 kopio_MG_1885 kopio

Tämä viimeinen taitaa olla all time -inhokkikuvani. Näytän viinasta pöhöttyneeltä, huonovointiselta ja väsyneeltä. Talvi on karistanut kaiken värin kasvoiltani ja mielessä ei näytä pyörivän juuri mitään.

Mutta tuolta minä vain näytän. Tuoltakin. Jälleen kerran iloitsen siitä, ettemme ole still-kuvia. Ja että pönötyksen ja harjoitellun hammashymyn rinnalla voi olla jotain vähemmän siloteltua. Että on vapaus olla, mennä ja koheltaa.

-Henriikka

Ps. Aiemmin julkaistut ”Kun kamera ei rakasta”-kirjoitukset: osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5

Kun kamera ei rakasta (osa 5)

_MG_4205 kopio

Olin tiistaina muutaman lukijan kanssa Johan & Nyströmillä cupping-koulutuksessa. Katsoin tilaisuuden loputtua kameran satoa läpi ja järkytyin: mikä maaninen juoppo se tuossa ylimmässä kuvassa haistelee liimaa? Seuraavaksi lävähtää totuus tiskiin: tuolta minä todella näytän.

Reality-chekkinä taas annos vähän vähemmän onnistuneita kuvia, joita kamerasta löytyy usein onnistuneita enemmän. Vääntyneitä jalkoja, väsyneitä silmiä, väärään suuntaan törröttäviä ruumiinosia ja joskus käsi housuissa. Ei ole kaikki inkkarit kanootissa.

_MG_0557 kopio_MG_0925 kopio _MG_0629 kopio _MG_0811 kopio _MG_0582 kopio _MG_0687 kopio _MG_0779 kopio _MG_0908 kopio _MG_0928 kopio _MG_2202 kopio _MG_2364 kopio _MG_2682 kopio

Tämä viimeinen kuva on minusta harvinaisen hirveä. Hikinen, punainen ja kaikkea muuta kamalaa.

Lähiaikoina sosiaalisen median paineet ovat puhuttaneet paljon australaismimmin tempauksen jälkeen. Vaikka keskustelussa oli paljon hyvääkin, päällimmäisenä jäi mieleen ajatus, että kyllähän ihmiset tekevät somen. Jos Instagram-kuviaan alkaa lavastaa ja elää tykkäysten määrästä, kasvaa varmasti kieroon ja kadottaa itsensä. Itse jätän jälkeeni mieluummin tukun tällaisia kuvia kuin sarjan täysin lavastettuja ja maksettuja.

Enkä nyt tarkoita, että rumat kuvat on kauniita parempia. Itsekin pidän huomattavan paljon enemmän jälkimmäisistä. Kyse onkin valinnoista, mitä haluaa rajata ulos ja mitä ei, eikä siitä miten hyvin pystyy lavastamaan. Aito voi olla aitoa, vaikka osa asioista haluttaisiinkin pitää vain itsellä.

Olkoon tämä kuvasarja teille iloksi surunpäivään.
Kun maailmalla vihataan, rakastetaan yhä enemmän.

-Henriikka

Ps. Aiemmin julkaistut ”Kun kamera ei rakasta”-kirjoitukset: osa 1, osa 2, osa 3, osa 4

Kun kamera ei rakasta (osa 4)

_MG_1267 kopio

Ylläolevassa kuvassa Stigin vaimo on juhlatuulella. Hurmaava muija on matkalla pilettämään kera takana komeilevan Nissan Sunnyn.

Tässä tulisi taas kasa epäonnisia kuvia esittelemään ehointa minääni. Kamera käy joskus nopeammin kuin naamani ja vartaloni. Olen hohottanut pitkään monille kuville, miten saatankin olla niin näyttävä? Ja nämä hetket ovat niitä, joista on yritetty tallentaa onnistuneita kuvia. Millaisia kuvia tulisikaan ilman hyvien kuvien tavoitetta?

Enjoy!

IMG_1316 kopio IMG_0899 kopio _MG_3287 kopio _MG_1976 kopio _MG_1961 kopio _MG_1616 kopio _MG_1244 kopio _MG_1221 kopio _MG_1060 kopio _MG_1080 kopio _MG_1136 kopio _MG_1157 kopio _MG_1179 kopio _MG_1050 kopio _MG_1042 kopio _MG_0768 kopio _MG_0680 kopio _MG_0550 kopio _MG_0224 kopio

Viimeisessä kuvassa istun Kiasmassa. Teimme blogiyhteistyötä uudistuneen Kiasman kanssa ja pääsimme kiertämään näyttelyn ennakkoon. Näytän vetävän ruokaa naamani sellaisella tahdilla, että olisin juuri nääntynyt pari edellistä kuukautta. Muut varmaan siemailevat kuplajuomaa sievästi kuvan rajauksen ulkopuolella. Taitaa opiskelijakortin lähestyvä vanhentuminen laittaa popsimaan varastoon.

“Kun kamera ei rakasta”-postauksista tuli hauska pikkuilmiö kaksi vuotta sitten, kun julkaisin ensimmäisen sarjan. Moni bloggaaja jakoi kehnoja kuviaan sosiaalisessa mediassa. Jätän bittiavaruuteen mieluummin tällaisen kuvan itsestäni kuin sellaisen, jossa otan itseni aivan liian vakavasti.

– Henriikka

Ps. Aiemmin julkaistut “Kun kamera ei rakasta”-kirjoitukset: osa 1, osa 2, osa 3