Miksi pitikään taas päästä Flowhun? (by Janne)

Janne tässä moi!

Kulunut viikonloppu oli itselleni neljäs vuosi Flowssa peräjälkeen. Myönnettäköön, tämä ei ole objektiivisesti tarkasteltuna kovin mieletön saavutus, mutta itselleni se on aika merkittävä: harvemmin innostun mistään vuotuisesta tapahtumasta niin paljon, että se on pakko päästä kokemaan uudelleen. Kuitenkin Flowssa jokin koukuttaa tuhansia ihmisiä, eikä vain Helsingistä vaan joka puolelta Suomea.

Syitä on varmasti monia. Jos lavalle nousee oma suosikkiartisti, maksaa tapahtumasta mielellään – nytkin monet tuntuivat saapuvan nimenomaan Kendrick Lamarin vuoksi. Henriikka sai tänä vuonna kiksinsä tanssista ja sai huomata, että taas kannatti käydä. Hän kirjoittikin omasta Flow-päivästään (ja huh siististä asustaan) täällä.

Päädyin paikalle myös itse ja koska vietin käytännössä kolme päivää kamera jatkuvasti kaulassa, päätin jakaa teille muutaman kuvayksityiskohdan ja pohtia samalla muutamaa seikkaa, jotka tekevät itselleni Flowsta niin koukuttavan.

 

Hengattavuus ja hengailutoverit

Flowssa on panostettu mielettömästi viihtyvyyteen, joten alue suorastaan kutsuu hengaamaan, chillaamaan, fiilistelemään, nautiskelemaan, seurustelemaan.

Onhan tämä melko huvittavaa, saapua nyt Suomen kalleimmille festareille istumaan ja juomaan kaljaa. Olen itse se tyyppi, joka tavallisesti menee festareille kuuntelemaan musiikkia, mutta fakta on, että monet ostavat sen parin sadan euron lipun vain päästäkseen kokemaan Flown ja hengaamaan ystäviensä kanssa. Ymmärrän sen oikein hyvin, vaikka tiedostan homman semi-paradoksaalisen luonteen. Vaikka näen monia samoista ystävistä arkenakin, on Suvilahden nurmikolla istumisessa jotain siistimpää.

Sitä paitsi kun ”kaikki muutkin ovat siellä”, on helppo kokea FOMOa jos ei itse ole paikalla, nousipa lavalle kuinka epäkiinnostavia tähtiä tahansa.

Musiikkiyllärit

Epäkiinnostavista tähdistä puheen ollen, Flown artistikattaus osaa yllättää. Se on itselleni toinen syy saapua paikalle. Pyrin aina tutustumaan musiikkitapahtumien artisteihin hieman etukäteen, mutten ole vielä kertaakaan onnistunut scouttaamaan Flown koko esiintyjälistaa niin hyvin, että osaisin  ennalta päättää, mitkä keikat ovat vierailun arvoisia.

Tänä vuonna Suvilahtea tanssittaneet kansainväliset starat, kuten Kendrick Lamar, Lykke Li ja Arctic Monkeys, oli vaikea sivuuttaa. Samoin viime vuosien kiinnostavimmat kotimaiset artistit, kuten Vestan, Lake Jonsin, Anna Puun, Paperi T:n ja Lxandran tiesin ennalta. Jälleen omat suosikit löytyivät kuitenkin itselle odottamattomista nimistä. Anna of the North tarjoili aivan mielettömän pop-shown ja virtuoottinen Moses Sumney lumosi sunnuntain rauhallisessa iltapäivässä.

Ruoka

Tämä lienee itsestäänselvyys, sillä Flow on tapahtumana käytännössä streetfoodrekkojen kokoontumisajot.

Pointti on sinänsä jännä, sillä Helsingin ravintolakattauksen ympäröimänä muutaman coolin katuruokakojun ei pitäisi herättää niin paljon innostusta. Mutta jostain syystä se herättää, ainakin minussa. Ehkä kyse on kokonaisuudesta: arjen keskellä viettävän, täysin poikkeuksellisen viikonloppun on ihana metsästää ja kokeilla uudenlaisia annoksia ja samalla on helppo sallia itselleen käyttää muutama euro enemmän ruokaan ja juomaan. Jos nyt tämän kerran. Ja vielä tämän. Ja tämänkin.

Heiluminen silmät kiinni

En sano olevani huono tanssija, mutten ole kyllä erityisen hyväkään. Silti tuntuu, että vuoden aikana on turhan vähän päiviä, jolloin laittaa silmät kiinni ja heilua biittiin. Eihän tämä ole mikään Flown yksinomaan aiheuttama kokemus, olen heilunut tänä vuonna myös esim. Ilosaaressa, mutta ehkä Flown keskiarvoltaan suht elektroninen, semirytmikäs ja hyvin tunnelmallinen musiikkikokonaisuus on omiaan keinumisliikkeen aiheuttamiseen. Ja se on kyllä vapauttavaa!

Jos olit Flowssa, mitä juttuja jäi sulle viikonlopusta käteen? Mitkä asiat saavat sinut Flowhun tai festareille yleisesti?

Kelaan joka vuosi, että seuraavan kerran kun liput tulevat myyntiin, voisin ostaa ne early bird -hinnalla, sillä tapahtumahan myydään aina täyteen. Luultavasti en ensi vuonnakaan tyhmänä niitä osta, mutta mitä luultavimmin päädyn taas paikalle. Toivottavasti paistaa aurinko!

Janne

FLOW FLOW / festariasu (ja -hymy!) eiliseltä

Eilinen oli täydellinen päivä. Sellainen aidosti tähtisateinen.

Vielä perjantaina mietin, että myisinkö lauantain Flow-festarilippuni. En vain ole suuri festivaali-intoilija ja kouluviikko väsytti. Mutta koska Janne kertoi melko suoraan, että hän ottaisi minut mieluusti mukaansa festareille, päätin ottaa päivän treffien kannalta. Onneksi päätin! En ole vielä eläissäni kokenut näin onnellista festaripäivää – ei yhtäkään huonoa keikkaa, ei yhtäkään tylsää tai turhauttavaa hetkeä, ei kipeitä jalkoja tai selkää, ei velvollisuuskuulumisten vaihtoa, ei pahaa ruokaa. Pelkkiä keltaisia ilmapalloja ja loputonta tanssia.

Olin jo aiemmin päättänyt, että jos lähden festareille, niin lähden sitten kunnolla. Mikään ei ole tylsempää, kuin mennä tapahtumiin tai juhliin asenteella, että olisi mieluummin jossain muualla. All in or nothing.

Aamulla ystäväni Dasha (tutustuimme, kun hän oli meikkaamassa minua tähän kuvaprojektiin) tuli meille laittamaan hiuksiani ja naamaani Flow-kuntoon. Hän oli haaveillut kokeilevansa minulle keltaisia lankalettejä ja festarit olivat otollinen hetki niille. Fantasiahenkisten lettien rinnalle laitettiin lämminsävyinen meikki ja reilusti kirkkaankeltaista luomiväriä. Näytin mielestäni ihanalta.

Ennen festareita kävimme Väinö Kalliossa brunssilla, minkä jälkeen suuntasimme alueelle. Janne hilluu Flowssa tälläkin hetkellä, mutta koska minä olin varannut vain yhden päivän, halusimme olla alueella ajoissa. Oli ihanaa, kun väkeä ei ollut aluksi juuri ollenkaan, mihinkään ei tarvinnut jonottaa ja kaikkialla oli onnellisia, odottavia ihmisiä.

Iltapäivään ja iltaan mahtui kuusi keikkaa: Lake Jons, Lxandra, Vesta, Anna Puu, Anna of the North ja Arctic Monkeys. On oikeastaan aivan hullua ja hullua säkää, että kaikki keikat olivat erinomaisia. Ihan oikeasti! Optimaalisuuteen ja tehokkuuteen pyrkivä mieleni ja sieluni huokaili tyytyväisyyttään, kun livuin ruoan ja ystävien seuran siivittämänä aina onnenhetkestä toiseen, edellisestä musiikkitunnelmasta seuraavaan.

Aina välillä jouduin hätyyttämään Jannea kauemmaksi: “En nyt pysty keskittymään tähän hetkeen kuin yksin. Olen nyt hetken mun omalla saarella.”

Tanssin kyllä aivan tolkuttomasti, aivan sekopäisenä ja vähän hullaantuneena. Minä olin juuri se tyytyväisen näköinen, joka oli raivannut ympärilleen tilan, jotta käsillä olisi tilaa viuhtoa ilmassa ja jaloilla tampata maata. Jos näytin hölmöltäkin, niin ei paljon kiinnosta.

Arctic Monkeysin tahtiin tanssimme niin rajusti, että voimat loppuivat ja vähän ennen keskiyötä oli pakko ottaa raitiovaunukyyti kotiin. Nukuin kymmenen tuntia aamupäivään asti.

-Henriikka

hiukset & meikki / Beauty Dash, koru/Kalevala koru, kengät/Vagabond, mekko/Vero Moda

33 yksityiskohtaa ja hetkeä Flow-festareilta

Tämä punapaitainen leidi pääsee jutun aloituskuvaksi, sillä hän on niin upea! En tunne häntä, mutta tyyli on ihana, hymy on valloittava ja itsevarma. Hän saa minulta kuvitteellisen Flow-henkilöiden ykköspokaalin.

Tätä kuvaa seuraa 32 muuta kuvaa viimeviikonloppuisen Flow:n yksityiskohdista ja tähtihetkistä. Vaikka olin itse paikalla vain perjantain ja lauantain, sain kokea niin hirmumyrskyn (onneksi täysin kuivana shamppanjabaarista käsin) kuin täyden auringonpaisteen, niin energisia aamupäivän hetkiä kuin myöhäisillan väsymystäkin.

Kuvitteellinen Flow-asusteiden pokaali menee Pai-repulle (rullaa alemmas!).

Festareiden tunnelma oli kuplivan ihana ja energinen, niin kuin olettaa saattoi. Kaikilla tuntui olevan hyvä asenne ja hymy päällä. Joka kulma takana oli uusi tuttu ja uusi paikka hakea ruokaa – tosi turvauduin lähes koko viikonlopun Roots Helsingin vegaaniruokiin ja -kakkuihin.

Glitternaamoja ja kukkaseppelepäitä kulki siellä täällä. Kaikki näyttivät mukavalla tavalla samalta ja tutulta. Tuntui, että tänä vuonna joukkoon oli kuitenkin “eksynyt” mukavan paljon myös vähän erilaista sakkia, eikä keskenään vain yhden muotin kansaa.

Flow on mukava paikka hengailla, syödä, juoda ja pussailla. En tänäkään vuonna ehtinyt syynätä jokaista pientä yksityiskohtaa, ja taidettakin jäi aika kasa näkemättä, mutta kokonaisuus on kyllä niin viimeistelty. Jälkikäteen mietin, että olisi kyllä pitänyt tanssia enemmän!

Musiikillinen taso oli korkea, niinkuin Flowssa aina. Ja niinkuin Flowssa aina, tunsin aika pienen osan artisteista etukäteen.

Tutuimpia olivat artistit, jotka soittivat päiviensä viimeisinä päälavalla. Perjantaina tunnelmoi Lana Del Rey, lauantaina The xx ja sunnuntaina Frank Ocean. Etenkin sunnuntaina huipentava Ocean oli tuttu, ja Janne kertoi sen järjestäneen todella vaikuttavan shown.

Suomalaisista artisteista löytyi enemmän tuttuja nimiä, kuten Alma, Vesta, Kauriinmetsästäjät, Gasellit ja Mikko Joensuu (jonka keikka suureksi harmiksi peruttiin myrskyn takia.)

Ehkä musiikista jäi kuitenkin kaiken kaikkiaan sellainen fiilis, että jotain jäi puuttumaan. Esiintyjälistan nimistä iso osa tuntui olevan tosi elektronista, jopa rehellistä teknoa, tai vaihtoehtoisesti räppiä. Pääesiintyjät olivat kyllä isoja pop-nimiä, mutta niiden ongelmana oli hartaus: tuntui, että tunnelma hieman lässähti, kun lavalle nousi menevän päivän ja nousevan tunnelman päätteeksi niin vahvasti tunnelmamusaa soittava yhtye tai artisti. Esimerkiksi Lanan keikka oli kontekstissaan vähän tylsä, vaikka se olisi itsessään ollut varmasti todella vaikuttava kokemus.

(Ps. Toinen Flow-henkilöpokaali menee kolme kuvaa ylempänä löytyvälle mimmille, joka hymyilee aurinkoisesta tölkki kädessään kaiken synkkyyden keskellä)

Heittäisin kyllä isoja propseja myös turvallisuudesta vastaavien suuntaan. On uskomatonta, että koko aluetta riepotteli ihan todellinen myrsky, eikä mitään vakavaa sattunut! Se on kertakaikkisen ihmeellistä ja ihanaa.

Telttakankaita ommeltiin kesken myrskyn, joitain paikkoja evakuoitiin, ja myrsky kyllä laittoi festivaalialueen hetkeksi aikamoiselle tauolle, mutta siitäkin selvittiin. Festarikansan asenne oli yleisesti ottaen ihailtavaa. Ei myrskyä kukaan tilannut.

Olimme oman ystäväporukkani kanssa pari tuntia shampanjateltassa, kunnes sade lakkasi ja teltasta loppuivat kuplat.

Viikonlopusta jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis. Lauantai-illalla kävelin vielä pitkän festaripäivän jälkeen lähikuppilaan istumaan ja tilasin feta-pinaattipiiraan ja salaatin. Olo oli tyhjä, mutta hyvä.

Jannea oli myös ilo seurata, sillä hän on kova musadiggari ja tottunut festarinkävijä. Siinä vaiheessa, kun itse aloin jo saada festarikiintiöni täyteen, hän vasta kääri hihojaan. Lisäksi näistäkin kuvista on häntä taas kiittäminen. (“Siis näätsä noi vaaleasiniset tennissukkat? Voisiksä ottaa niistä sellaisen kuvan, että…”)

Ensi vuoden Flow-tyyleihin ennustan yhä enemmän värejä ja kuoseja. Jengipukeutumisesta tulee vieläkin isompi juttu ja uskon kyllä viimeistenkin epäkäytännöllisten vaatteiden muuttuvan vähän sporttisemmiksi tämän vuoden tanssibileiden perusteella. Mutta mikä on yhtä iso hitti kuin glittermeikit oli tänä vuonna? Sitä en tiedä. Luulen ainakin, ettei keltaisia aurinkolaseja enää ensi kesänä käytetä.

Kiitos Flow, kiitos sekalainen superseura.

-Henriikka

Flow-hymy

Kaverini laittoi eilen illalla viestiä: “Ootko sä parhaillaan Flowssa? En oo bongannut sua kuvista!

Kahden minuutin päästä tuli uusi viesti tämän linkin ja sydämien sekä naurunaamojen kanssa: “Perunki puheeni. Yks kaks random Facebook-kuva lävähti etusivulle.

Janita oli onnistunut nappaamaan meistä tuon kuvan aivan salaa. On ainakin muisto, jota katsella mummona hihitellen.

Eilinen ja tämä päivä menevät visusti Flow-tunnelmissa. Olen ollut kyseisillä festareilla viimeisen (ja ainoan!) kerran vuonna 2014, joten ilmassa on itselleni uutuuden tuntua.

Joka puolella on isoja farkkutakkeja, metallinsävyisiä vaatteita, värikkäitä kukkamekkoja, glitteriä kasvoissa ja aidoista leikkokukista tehtyjä seppeleitä. Miehet ovat sonnustautuneet tuplakuosiin (sortsit ja paita samaa kuosia) ja tennareihin. Olen yllättänyt balettitutujen vähyydestä.

Itsekin vaihdoin perinteisen tyylini poikkeavaan ja pukeuduin eilen kokomustaan. Sommittelin myös kultaista cocktail-sateenvarjoa nutturaani, mutta kaipasin enemmänkin sulautumista kuin showta, joten jätin sen kuitenkin kotiin.

Tämä viimeinen kuva kertoo totuuden hymyni leveydestä. Ehdin jo miettiä, etten voi julkaista noin vääristyneen leveää suuta (sisäposkeni näkyvät!). Mutta tuolta minä nyt yksinkertaisesti näytän. Silmät ilosta vilkkuvat ja suu korvasta korvaan.

Karkasin eilen festareilta kotiin jo ennen pimeää, mutta se tuntuukin juuri hyvältä niin: saan olla niin kauan kuin itse haluan ja keskittyä niihin asioihin, jotka kiinnostaa.

Maanantaina kirjoitan tarkemman selonteon blogiin. Tänään suuntaan alueelle tyttöporukan kanssa, jonka kanssa tanssimme Flowta myös silloin kolme vuotta sitten. Uskoakseni hymy pysyy leveänä.

-Henriikka

mekko/Weekday, pitsihuitula/Vila, korvikset/second hand

Kaikki irti festariviikonlopusta: Flow-aamiainen

Kaupallinen yhteistyö: Lejos & Asennemedia

Viikonloppuna on Flow-festarit, joihin olen taas vuoden tauon jälkeen suuntaamassa. Odotan suurella innolla ja pienessä paniikissa – enhän ole mikään tajuton festivaalinkävijä.

Mutta yritän aina saada kaiken irti erityisesti festarien kehältä. Flowssakin keskiössä on niin vahvasti esimerkiksi ruoka ja kuvataide. Tänä vuonna päätin myös yhdistellä viikonloppuhuumaan muutaman brunssin ja ainakin yhdet etkot.

Perjantaiksi on sovittu jo brunssi ja lauantaiksi etkot, mutta jo eilen kutsuin ystäväpiirini suurimman Flow-fanin kotiimme. Viikonlopun artistit soivat, kun nautimme aamiaista ja vaihdoimme kuulumisia viimeistä lomaviikkoaan viettävän ystävän kanssa.

Mitä Flow-aamiaisemme sisälsi?

Persikka-inkivääri-smoothiet (ohje alempana), soijajugurttia marjoilla ja hedelmillä ja croissantteja Den Gamle Fabriken hilloilla ja briellä. Juomiksi kahvia, kuplavettä ja vaaleanpunaista skumppaa.

Olen vasta nyt herännyt siihen, että lopetin oman keliakiani vuoksi myös muille croissanttien tarjoilun, vaikka nehän olivat ehdottomasti omia suosikkejani ennen. Laitoin eilen tälle itsekkyydelle stopin (hah) ja varasin Jannelle ja Idalle molemmille sarvia kaksin kappalein.

Koristeiksi riittivät metallinhohtoiset cocktail-varjot, leikkokukat ja servetit eksoottisten hedelmien kuosilla.

Flow-smoothie

1–2 dl Blue Diamond Almond Breeze -mantelijuomaa (esim. makeuttamaton tai makeuttamaton + kalsium)
1 pussi Dole -persikkaviipaleita
1/2 banaani
tuoretta inkivääriä raastettuna maun mukaan

Jäähdytä kaikki tuotteet kylmäksi jääkaapissa tai pakastimessa (mitä kylmempää sen parempi). Kaada persikoista mehu pois ennen tai jälkeen jäähdyttämisen.

Sekoita aineet blenderissä, koristele halutessasi esim. cocktail-varjolla tai kookoshiutaleilla ja nauti kylmänä.

Kyllä siitä saa selkeästi itsellekin intoa, kun toiset ovat jostain tosi innoissaan. Janne haastatteli Idalta parhaita musalöytöjä, että löytäisi itsensäkin viikonloppuna oikeista eturiveistä. Minä googlailin keiden taiteilijoiden töitä alueelta löytyy ja missä ravintoloissa kannattaa piipahtaa. Saa suositella niin musaa kuin muutakin!

Nyt tätä kirjoittaessani vasta muistan, että joku Flow-tyylikin pitäisi kai olla jo mietitty. Oijoi. Ehkä otan valinnan tämän illan agendaksi.

Mutta siitä olen isosti iloinen, että heti perjantaina, festivaalien alkajaisiksi, menemme ystävien luokse aamupäivällä istumaan ja syömään. Jos sellaisesta ei hyvä fiilis tartu, niin ei mistään.

Jos mietit, mistä oma Flow-brunssisi löytyisi, niin suosittelen järjestämään itse. Jotain helppoa, mutta ihanaa tarjottavaa, festarilista soimaan ja ehkä muutamat tanssiaskeleet ennakkoon.

Käsi ylös, kuka tulee festareille! Saa tulla moikkaamaan.

-Henriikka

Elokuun rippeitä ja glitteriä: videoterveiset Flowsta

Janne tässä moi!

En nyt malta pitää näppejäni erossa tästä Henriikan blogista. Selvästi nautin valokeilassa paistattelusta. Kun kerran makean makuun pääsee, on vaikea irrottaa.

Oli asiaakin: sen lisäksi, että nappailin Flowssa valokuvia, kuvasin myös hieman videota. Päätin editoida saadusta materiaalista pienen fiilispätkän, sillä usein tämänkaltaisten tapahtumien tunnelmaan pääsee helpommin liikkuvan kuvan välityksellä. Vloggaajaa minusta ei valitettavasti saa, joten selostusta ei kannata odottaa. Hyvä että uskalsin pari kertaa itse kuvaan – tässä viime vuosien aikana on löytynyt mukava ja turvallinen paikka kameran takaa.

Mukavaa pikkulauantain iltaa itse kullekin!

-Janne