Suoraa puhetta ja pyörtyilyä

Sain tänään spontaania, ihanaa lounasseuraa. Aamukympiltä puhelimeen tupsahti viesti. ”Ootko kiireinen, lounas? Meen just luomen poistoon, pelottaa.”

Puoli kahdeltatoista Kalevankadun Gran Delicatossa oli vastassa Dorit, joka miltei pyörtyi syliini. Hän oli jo pötkötellyt aikansa lääkärinvastaanotolla massiiviselta tuntuneen leikkauksen jälkeen, mutta hieman heitti siltikin.

Tilasimme mozzarella-salaatit ja kävimme pöytään. Nauratti kamalasti toisen huojuminen, vaikkei tietenkään saisi. Onneksi häntä itseäänkin vähän.

Doritin kanssa on helppo olla ja usein hysteeristä. Puhumme päälle innostuneina, tartumme vähän väliä toisiamme käsivarsista ja nauramme samaan tahtiin. Dorit nauroi, kun sanoin hänen otsalle tipahtavien hiuskiehkuroiden muistuttavan minua 90-luvusta.

Meillä on 12 vuotta ikäeroa, vaan enpä paljasta kummin päin. Mitä väliä iällä ylipäänsä on?

Alla oleva kuva kuvaa Doritia niin hyvin! Luulen, että jos tuo olisi osoitettu jollekin miehelle, niin mies olisi heti polvet vetelänä.

On myös aina kiva kuulla, ettei ole ajatustensa kanssa yksin. Sain lounashetken jälkeen ihanan viestin: ”Mä jään usein miettii sun sanoja ja juttuja. Niillä on merkitystä ja hyvää pöhinää. Just siks ku sanot suoraan. Ei läheskään kaikki puhu suoraan tai asiaa. Tunnen luottamusta.”

Kätkin sanat talteen (en konkreettisesti, vaan mieleeni) ja mietin, miten tärkeää olisi antaa ympärilleen hyvää palautetta. Ja ennätin vielä sanoa Doritille, että muistaa sitten sanoa, jos puhun liian suoraan. Olen loukannut nuorempana ihan liian montaa läheistä ystävää tahtomattani olemalla yhtä iloista, suoraa viivaa monimutkaisessa ja -selitteisessä maailmassa. Onneksi Dorit lupasi sanoa.

Palasin samaan kahvilaan äsken iltakahville toisen, hienon ystävän kanssa.

Kahvilan mies totesi ovelta, että hei vaan pitkästä aikaa. Ei kuitenkaan onneksi heittänyt pihalle, vaan otti vastaan huvittuneesti hymyillen. Onneksi tilaan toisinaan myös jotain muutakin kuin kahvia. Toisaalta, kahvissahan on loistava kate!

Kerta kaikkiaan (yhteen vai erikseen?) hyvä päivä.
Huomenna on taas varaa mennä kehnommin.

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij

Sometyöläisten arki ja aamukahvit

Yhteistyössä Asennemedia ja Paulig

_MG_0548 kopio

Yksi elämäni tavoitteista on nähdä niin monta Pauligin Paulaa kuin mahdollista. Se ei ehkä ole elämäntehtäväni tai niiden tärkeimpien tavoitteiden listalla, mutta hyväntuulinen tavoite joka tapauksessa.

Tapasin edellisen Paulan puolitoista vuotta sitten, kun uutta jo hiljalleen etsittiin. Maistelimme kahveja Pauligin päämaistajan kanssa, ja olin jälleen kerran haltioissani kahvista. Uusi Paula, järjestyksessä yhdeksästoista, astui kansallispukuunsa ja tyyliuudistuksen jälkeiseen kuviomekkoonsa vuosi sitten. Reilu viikko sitten istuimme vihdoin saman pöydän, saman kahvin ääreen juttelemaan työstä ja elämästä.

_MG_0491 kopio

Pyysin Paulaa (eli Maijaa, mutta puhuttakoon nyt Paulasta) jututettavaksi yhteen lempikahvilaani, Kalevankadun Gran Delicatoon. Saan sieltä aina laadukasta kahvia ja äärimmäisen hyvää palvelua. Välillä otan kahvini jopa maidolla, sillä se on usein kuumennettua. Myös normaalin kahvin kanssa saa suklaakonvehdin eikä tarvitse kokea cappuccino-annoskateutta.

Voin kertoa, että meillä meni Paulan kanssa niin kivasti. Tuntui, että kello kahdeksan aamukahvit lensivät, kun oli niin mukavaa. Olin varautunut lähinnä haastattelemaan, mutta mitä vielä: monesta asiasta oli tosi samankaltaisia ajatuksia.

_MG_0567 kopio_MG_0555 kopio

Uudenlainen työkulttuuri, työntekijälähettilyys sekä digi- ja sometyöskentely kiinnostavat minua ihan erityisellä levelillä. On se hurjaa, miten syvästi Paulan työssä ollaan oikeasti omalla persoonalla mukana. Nykyinen Paula kertoi olevansa Paulana tosi paljon Maija, kun taas jotkut Paulat ovat tehneet selkästi eroa oikean persoonansa ja työroolinsa välille. Teki eroa tai ei, Paulan työasussa tulee tunnistetuksi kaduilla: etkä nimenomaan omaksi itseksesi vaan Paulaksi, vaikka nämä kaksi henkilöä näyttävätkin käytännössä ihan samalta.

Matkustaminen kiinnostaa aina. Miten paljon Paulan työssä sitten matkustetaan? Kuulemma aika hillittömästi: lähes joka viikko jonnekkin. Aivan ihanaa ja raskasta samanaikaisesti. Kilometrit kuluvat ja autossa saa pitää konsertteja usein ihan itsekseen. Paula: ”Yksikään reissu ei ole kuitenkaan tuntunut jälkikäteen turhalta. Jälkikäteen on aina ollut hyvä fiilis”.

Huomasin miettiväni Paulan kertoessa, että olisiko minusta moiseen myllytykseen. Niin väsyttävältä kuin homma kuulostaakin, mielenkiintoinen työn sisältö, uudet paikat ja kaikki kohtaamiset vievät varmasti voiton työn kielteiseltä kääntöpuolelta. ”Aika nopeasti paloi kuitenkin hohto hotellissa yöpymisestä”, Paula nauroi.

_MG_0528 kopio

Kirjoitan itse työkseni blogia ja päivätyönikin pyörii paljon sosiaalisen ja digitaalisen median ja maailman ympärillä. Hauskaa, miten Paulan työ on ajan saatossa muuttunut niin paljon, että työarkemme sisällössä on paljon yhteneväisyyksiä.

Purnasimme yhdessä, kuinka moni ei hahmota miten paljon aikaa blogipostauksen kirjoittaminen tai somesisällöntuotanto vie. Toisaalta ymmärrämme molemmat kuinka etuoikeutettuja olemme, kun saamme toteuttaa omaa osaamistamme ja luovuuttamme näin monipuolisten ja mielenkiintoisten töiden parissa. Oman työn ja työpaikan edustaminen tuntuu molemmista luontevalta ja luonnolliselta osalta elämää.

_MG_0520 kopio_MG_0573 kopio

Puolitoista tuntinen vierähti äkkiä. Puhuimme Flow-festareista, kielioppisäännöistä ja tulevaisuuden työstä. Parhaiksi työkeikoiksi Paula kertoi Flown lisäksi esimerkiksi Nastolan lähellä sijaitsevan Immilän Myllykahvilan vierailun: satoi kaatamalla ja vanhaan myllyyn rakennettuun kahvilaan löysi vierailupäivän aikana kolme ihmistä. ”Mutta mä olin ihan fiiliksissäni. Eihän sitä tulisi koskaan mentyä tuollaiseen paikkaan muuten. Vaikka totta kai, kun aika on kortilla, niin pitää osata priorisoida.”

Paula paljasti myös, että hän keitti nokipannukahvia ensimmäisen kerran vasta viime talvena ja poikaystävää on usein reissuilla ikävä. Ehdin haastaa Paulaa Pauligin eettisistä ja ekologista arvoistakin, mutta se olisi kokonaan uusi aihe kynittäväksi. Paulig on kuitenkin yksi blogini pitkäaikaisimmasta yhteistyökumppaneista, joten uskon tulevaisuudessa kirjoittavani laajemmin tästäkin aiheesta.

_MG_0449 kopio

Ja jäi kyllä fiilis, että tapaamme nykyisen Paulan kanssa vielä. Projektimyssyt päähän ja uusia ideoita kehittämään. Some samalla sopivasti laulaen.

Tämä aamu alkoi nuotiokahveilla ennen seitsemää. Sekin on ihan toinen tarina kerrottavaksi. Näitähän näköjään riittää vielä 1525 kirjoituksen jälkeenkin.

-Henriikka