Kaupallinen yhteistyö: Heimon Kala & Asennemedia

Miten ylevää olikaan, kun kirjolohireseptimme sai aivan uuden tason, kun mökin pihalta löytyi kesän ensimmäiset kanttarellit aivan vahingossa. Voi sitä ilon määrää! En todellakaan ole mikään huippukokki, päinvastoin, mutta sienet osaan paistaa pannulla mukaviksi ja valmiin kalapalankin saan aseteltua kauniisti lautasella.

Tänään kirjoitankin sienten sijaan nimenomaan kalasta, jonka rinnalle keltaiset sienet pääsivät.

Rakastan hyvää kalaa ja mitä kaikkea siitä saa aikaan. Kirjolohi on yksi suosikeistani.

Usein ostan palasen, syön osan sellaisenaan ja jätän loput esimerkiksi munakkaaseen, pastaan tai salaattiin. Näissä kuvissa olevat, savustetut fileepalat sopivat melkein hetkeen kuin hetkeen – ne on savustettu aidolla leppäpuun savulla, mikä on hyvän maun lisäksi aika romanttinen ajatus.

Suosikkini on loimusavustettu versio, joka pääsi myös Lappalanjärven mökkimaisemissa nautittavaksi viime viikonloppuna. Samoista paloista tehtiin seuraavana päivänä iso salaattikin, joten kalaa tuli tehokkaasti syötyä kahdesti viikossa lyhyellä mökkireissulla.

Leppäloimukirjolohi kesälisukkeineen

Heimon Liekki Loimusavustettu kirjolohifileepala (170g) (n. 2 hlölle)
(valmis tarjoiltavaksi sellaisenaan)

Lisukkeet:
Varhaisperunoita
Porkkanoita
Kevätsipulia
Parsaa

Mausteet:
Suola
Pippuri
Juokseva hunaja

Keitä perunat kattilassa. Esikeitä porkkanoita, että pehmenevät vähän. Paista porkkanat, sipuli ja parsa öljyssä pannulla niin, että saavat väriä pintaan. Mausta suolalla, pippurilla ja hunajalla.

Sitrusvinegrette

n. 0,5 dl oliiviöljyä
vajaa 1 tl sinappia
tuore, kuorittu sitruuna pilkottuna pieneksi (hedelmälihoineen, mehuineen kaikkineen)
2 rkl täyssitruunamehua
hyppysellinen sokeria
hyppysellinen suolaa
pippuria

Sekoita kaikki ainekset. Kas, valmista!

Kanttarellilisuke

Kevätsipulia
Kantarelleja

Viipaloi kanttarellit sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Silppua sipuli. Kuumenna pannu ja paista sipulit ja sienet yhdessä pannulla. Mausta suolalla.

Tarjoile lohi keitettyjen perunoiden, paistettujen lisukkeiden, itsetehdyn sitrusvinegreten ja mahdollisesti myös keltaisen kanttarellilisukkeen kanssa. Sipaise perunoiden päälle tahtoessasi voita ja viipaloi kesäsadon avomaankurkut tai muuta tuoretta annokseen. Nauti kesästä, ruoasta ja kalan leppäsavun mausta (ihan hullun hyvää muuten!).

”Kalaa kahdesti viikossa” – kuinka moni on kuullut lauseen joskus?

Varmaan kaikki. Se on Suomen virallinen ravitsemussuositus, ja itse olen pyrkinyt neuvoa noudattamaan.

En syö punaista lihaa, mutta kalaa kyllä ja toisinaan poroa ja riistaa. Keliaakikkona monet kasviproteiinit sisältävät gluteenia, joten kala on itselläni ruokavaliossa sitäkin suuressa arvossa. Kala tuo koneistoon proteiinia, rasvahappoja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Pyrin muutenkin syömisessä siihen, että pillereinä ja vitamiineina tarvitsisi ottaa mahdollisimman vähän mitään lisää.

Omega-3-rasvahapot vaikuttavat myönteisesti sydämen ja aivojen hyvinvointiin sekä muistiin ja näkökykyyn, mutta edistävät myös sydämen normaalia toimintaa ja verenpaineen hallintaa. Kala on sisäisesti nautittua öljyä koneistooni, hyvälaatuista rasvaa laakereihini. Kalan D-vitamiini on taas tärkeää luiden, hampaiden ja lihasten hyvinvoinnille. Ja joo, tiedän totta kai, että näiden saamiseen on muitakin lähteitä. Mutta omaan ruokavaliooni kala on sopinut mainiosti.

Lähivuosina ja ihan erityisesti vasta tänä vuonna olen kuitenkin keskittynyt kalan vastuullisuusasioihin. Ennen söin sen enempää miettimättä kaikkia kalaruokia tietämättä paljonkaan niiden taustoja tai ympäristöasioista. Nyttemmin minusta on tullut WWF:n kala-oppaan aktiivinen käyttäjä ja pyrin tekemään mahdollisimman kestäviä kalavalintoja. En edelleenkään ole ehdoton, enkä usko koskaan olevani, mutta osaan jo moninkertaisesti paremmin kuin vaikka muutama vuosi takaperin.

Kalastamaan pääsen itse harvoin, joten kalavalinnat tehdään pitkälti kaupanhyllyllä. Olen iloinnut siitä, että suomalainen kirjolohi on päässyt vuosikymmenen alkupuolella suositeltavien kalavalintojen listalle. Päätökseen vaikuttaa moni seikka, mutta pääosin se, että kirjolohen kasvatusta ohjaa Suomessa hyvin tiukka ympäristölainsäädäntö. Kalankasvatus ei saa haitata vesistön hyvän tilan ylläpitämistä tai saavuttamista.

Kuvissa näkyvät, skin-pakatut Heimon Kalan tuotteet ovat itsekasvatettu kalaa. Ne tulivat myyntiin uusissa, vähempimuovisissa pakkauksissaan tänä keväänä.

Heimon Kala kasvattaa itse kalaa Suomessa, Virossa ja Pohjois-Ruotsissa. Vaikka kasvattamoja on kolme eivätkä ne sijaitse kaikki Suomessa, kaikkia ohjaa samat ympäristöstrandardit. Kasvattamoissa on kaikissa käytössä täysin samat vastuullisuuskäytännöt, terveydenseurannan laitteet ja ympäristöystävällinen rehu. (Heimon Kala on kehittänyt rehuvalmistaja BioMarin kanssa kalanrehun, joka on paras mahdollinen valinta sekä kalalle että ympäristölle. Ruokintaan käytetty rehun typpi-ja fosforipitoisuudet on optimoitu tukemaan kestävää kehitystä, jotta kalankasvatuksen ympäristövaikutukset olisivat mahdollisimman pienet.) Eli käytännössä ainoa ero näissä kaloissa on kasvattamon työntekijöiden puhuma kieli, minkä vuoksi sallin myös muiden Heimon Kalan omien kasvattamoiden tuotteet. Kasvatuksen jälkeen tuotteet valmistetaan Rengossa, Kokkolassa ja Saarenmaalla.

Heimon Kala sai itse asiassa alkunsa jo vuonna 1980, kun perinteitä kunnioittava kalamies Heimo Juvankoski perusti pienen kalakaupan Hämeenlinnaan ja välitti silakoita, ahventa ja esimerkiksi haukea ja lahnaa ympäri Etelä-Suomea. Nämä yrityksen starttihetkien kalat ovat myös niitä vastuullisia kalavalintoja, joita toivon saavani ruokavaliooni koko ajan lisää. Suomessa arvostetaan aivan liian vähän näitä tuikitavallisia ”onkikaloja”.

Kunhan joskus pääsen järven tai meren rannalle asumaan, niin odottakaas vaan niitä gourmet-kalakokkailuja… tai vähintään tällaisen vähän nuhjuisen kokin keittiökokeiluja. Mutta nyt iloitsen siitä, että myös kaupassa voi tehdä tietoisia ratkaisuja ja syynätä ostamiensa tuotteiden alkuperää.

Sitä paitsi onhan se todettava, että olisin hyvin voinut tuolla kesämökilläkin lähteä itse kalaan, vaan enpä lähtenyt. Kourallinen sieniä ovat ehkä sopiva omavaraisuuden taso, minkä rinnalla sitten simppelit ja herkulliset kalat ja kesälisukkeet voivat olla sitten ihan kaupasta haettuja.

Turha tehdä asioista liian vaikeita, jos ne on mahdollista tehdä mukavasti ja vastuullisesti.

Noudatatteko muuten itse tuota virallista suositusta ”kalaa kahdesti viikossa”?

-Henriikka

Kuvien edit: Toni Eskelinen