Lihakseni ovat täällä jossakin

Olen ilmoittautunut jokaiselle tunnille!” ilmoitin innoissani Kanervalle palatessani ryhmätreeneihin Corelle viime viikon torstaina yli puolen vuoden jälkeen.
“Sun on/off-historian tuntien en anna sun tulla kaikille“, vastasi vakaa valmentajani.

Jokaisessa kroppani pienimmässäkin lihaksessa tuntuu, että olen palannut pitkän tauon jälkeen lihaskuntotreenin pariin. Neljät treenit takana, toivottavasti paljon enemmän vielä edessä. Sormet ristiin ja mieli lujaksi, en halua taas keksiä syytä jäädä tauolle.

Viime viikolla energia meni hengittämiseen ja siihen, että pysyin yhtenä kappaleena. Kun on lähinnä juossut viimeiset kuusi kuukautta, tuntuu yksi vatsalihasliikekin vaativalta suoritukselta. Sitä paitsi tiedän jo entuudestaan, että vatsalihasliikkeet kaikissa muodoissaan ovat oma heikkouteni. Miten ne voivatkin surkastua niin nopeasti?

Eilen punnerrettiin ja kiipeiltiin köysisissä. Perusasiat olivat sentään muistissa. Yläkroppa veti kuitenkin illalla sellaisen totaalikönttikrampin, että muisti kyllä, mitä oli tehnyt.

Tänään kyykkäsimme, juoksimme ja keskityimme keskivartaloon (+ hyppäsimme lopuksi yhdessä tuumin mereen). Vaihdoimme Eevan kanssa kuulumisia kahvakuulaheilautusten ohella ja muistuttelimme itseämme ja toisiamme, että nyt ei höntyillä.

Olen aivan intoa täynnä siitä, että pitkästä aikaa teen taas jotain, missä tiedän voivani kehittyä vauhdilla. Tulokset näkyvät ihanan nopeasti ja ihanan selkeästi. Sopii tällaiselle kärsimättömälle niin hyvin.

Eniten odotan kaikkea omalla kehonpainolla opittavaa ja taitokeskeistä: kiipeilyä köysissä, hyppimistä hyppynarulla, seisomista käsillä… Seuraavan puolen vuoden päästä olen ketterä kuin istuva apinaemoji. Käyn varmasti myös Taitoliikuntakeskuksella kokeilemassa taitojani.

Urheilun rinnalla olisi tietysti hyvä tsekata myös ravintoasiat. Vaan vielä ei jaksa, mennäänhän heinäkuussa. Jäätelö(paketti) sinne tai tänne, otan ne sitten syyniin joskus vähän myöhemmin.

Nyt keskityn siihen, etten höntyile, etten tempoile, vaan keskityn siihen, miten mukavalta tuntuu löytää omat lihakset.

-Henriikka

Yllätysten treenikevät

Minulla on siitä mielenkiintoiset urheilutottumukset, että niitä ei ole. En tiedä itsekään miten treenaan puolen vuoden päästä (vai treenaanko?) tai mitä lajeja kalenteristani löytyy. Ainoat pysyvät asiat on muutos, itsensä haastaminen ja hauskanpito.

Tämä kevät jatkaa tutulla vaihtelevalla tyylillään. Puolivuotinen on täynnä niin paljon kaikkea uutta, etten meinaa itsekään pysyä perässä.

Tässä lyhyesti, miltä treenitulevaisuuteni näyttää.

Tukholman maraton

Ihan oikein luettu! Jostain kumman syystä olen löytänyt itseni juoksemasta tavoitteellisesti kohti 42 kilometrin jälkeistä maaliviivaa eli elämäni ensimmäistä maratonia. Kesäkuun ensimmäisenä lauantaina testataan tämän mimmin fyysistä ja henkistä kanttia oikein toden teolla, kun lähden maratonlaivalla Ruotsiin. Onneksi ei tarvitse treenata aivan yksin, sillä olen löytänyt koko keväälle juoksuseuraa ja -tukea ASICS Running Club Helsingistä.

Vielä en usko, että pystyn siihen, mutta ehkä itseluottamus kasvaa tulevien neljän kuukauden aikana. Motivaationi pysyy korkealla, kun kuvittelen sen taikahetken, kun juon maalissa onnellisena mustaa kahvia.

Jukolan viesti

Kyllä, edelleen luettu oikein. Lupauduin juuri suunnistustiimiin, joka tähtää kesäkuun kolmantena lauantaina Jukola-tapahtumaan.

En osaa todellakaan suunnistaa. YHTÄÄN. Lupasivat ettei tarvitsekaan. Luulen mahdollisesti kehittyvistä suunnistustaidoista olevan kuitenkin kosolti hyötyä, kun vaellan tuolla rinkka selässä pitkin maita ja mantuja.

En tiedä asiasta vielä yhtään enempää itsekään, joten enempää en pysty kertomaan. Pysykää siis kuulolla.

Astanga-joogan alkeet

Jannen ja minun syksyllä alkanut viikkoharrastus jatkuu. Ihanan kotikutoinen ja matalan kynnyksen astanga-jooga pidetään kerran viikossa Töölössä. Kalliolan Kannatysyhdistyksen jooga maksaa puolelta vuolelta 72 euroa ja tekee hurjan, hurjan hyvää yläselälleni ja koko kropalle.

Olen tajunnut, että liikkuvuutteni on todella epätasaista, ja etten osaa hengittää yhtään.

Kaikki muu mukava

Kotikuntopiirit, Kanervan treenit Helsinki Core Trainersilla (kuvissa), kiipeily, vaellus, salilla käynti, lumilautailu… Urheilu on parhaimmillaan (ja usein tehokkaimmillaan) spontaanina hauskanpitona. Pakarani saivat esimerkiksi eilen vuoden treenin perheen kesken järjestetyissä olympialaisissa, keppihevosjuoksussa.

Nyt lähden pihalle pimeyteen juoksemaan ankean kympin testiajan. Yääh. Mutta tiedän treenin jälkeisen fiiliksen korvaavan ennakkonurinan.

Tsemppiä tulevaan viikkoon!

-Henriikka

Lukijoiden kanssa treenaamassa

_MG_2707 kopio

Eilen treenattiin hiki päässä! Kiitos kaikille superurheilijoille, jotka möyrivät nurmea muina mittarimatoina ja pomppivat boksille kuin pienet puput.

Kyse oli siis lukijatreeneistä, joihin huutelin seuraa reilu viikko sitten. Viitisentoista rohkeaa ilmoittautui ja näin oli tiimi kasassa. Extrapeukku kaikille siksi, että kyse oli sunnuntaista. Tunnin hyväntuulisen, mutta sykettä nostattavan treenin veti Kanerva, jonka “bootcampissa” eli pienryhmävalmennuksessa olen ollut nyt alkuvuodesta lähtien.

Ikähaarukka oli reilu, sillä saapuipa paikalle äiti ja tytärkin. Pari urheaa miestä pitivät oman sukupuolensa puolta ja minä yritin olla niin uskottava kuin pitikin. Eli en yhtään.

_MG_2563 kopio_MG_2682 kopio_MG_3131 kopio_MG_2994 kopio_MG_2776 kopio_MG_2694 kopio_MG_2969 kopio_MG_2727 kopio_MG_3141 kopio_MG_2971 kopio _MG_3086 kopio _MG_3097 kopio _MG_3020 kopio_MG_2844 kopio_MG_3025 kopio _MG_2903 kopio _MG_2826 kopio _MG_2792 kopio_MG_2757 kopio_MG_2788 kopio _MG_3189 kopio_MG_3165 kopio_MG_3208 kopio _MG_3237 kopio_MG_3224 kopio_MG_3274 kopio_MG_3260 kopio

Alkulämmittelyksi eläinliikkeitä ja muuta paikkoja avaavaa. Sitten painopallon kanssa keskivartalon hallintaa ja voimaa. Suurin hiki syntyi wall ballin ja box jumpin kombosta. Epätoivoisia katseita en kuitenkaan nähnyt yhtään.

Mieletön tsemppi, paljon kannustusta! Taisin nähdä hikipisaroita kaikkien kasvoilla, ja muutama kertoi yllitäneensä itsensä hypätessään boksille. Olen hyvissä käsissä, jos blogiani lukee näin mukavat ihmiset.

Olin halunnut hankkia vähän lahjoja paikalle tulleille. Treenin päätteeksi GreenStreet tarjosi kaikille suklaa-pähkinäraakakakkua, Lovechock raakasuklaata (suosikkiraakasuklaani!) ja NU3 energiaa patukoiden muodossa. DROPP toi vedet treenin aikaiseen ja jälkeiseen janoon. Voitteko kuvitella, että 100 prosenttia yrityksen voitosta menee Itämeren suojeluun? En edes osaa laskea, kuinka monelle olen fiilistellyt tarinaa.

Meinasin tyystin unohtaa ryhmäkuvan, kunnes joku muistutti. Olisin varmaan surkea tubettaja, kun en osaisi käyttäytyä meet and greeteissä yhtään. Eikös yhteiskuva ole aivan must? Onneksi minä olen tällainen vanhanaikainen, joka puskee vielä tekstiä ja kuvaa.

Kiitos kaikille, jotka tulivat kanssani liikkumaan. Täytyy järjestää taas jotain niille, jotka eivät nyt päässeet nurmelle kierimään.

Aurinkoa!
-Henriikka

Tuu mun kanssa treenaamaan?

Haluaisitko osallistua lukijatreeneihin
sunnuntaina 12.6. klo 14:00 Hernesaaren rannassa?

Olen käynyt nyt vuoden alusta asti treenaamassa Helsinki Core Trainersilla. Muutaman kuukauden olin lähes samantien sivussa, kun välilevy saneli säännöt. Nyt kuukauden päivät olen taas taistellut ilolla. Valmentaja Kanerva on piiskannut lempeästi ja olen pyrkinyt tekemään hyvin ja huolella. Olen ennen kaikkea iloinnut urheilusta ja etenkin kesän tuomista pihatreeneistä.

Löimme Kanervan kanssa ideapäämme yhteen ja päätimme pitää treenit, joihin tekin voitte osallistua. Treenit pidetään ensi viikon sunnuntaina 12.6. klo 14 Cafe Birgitan vieressä nurmella. Huonon sään sattuessa olemme Helsinki Core Trainersin tiloissa.

Tarvitseeko olla ammattilainen? Ei todellakaan. Treeni sopii yhtä lailla aloittelijalle. Tuleeko hiki? Aivan varmasti. Kuinka kauan treeni kestää? Noin tunnin. Maksaako mitään? Ei toki. Mitä tarvitsee mukaan? Treenivaatteet ja oman pyyhkeen, jonka voi rauhassa levittää nurmelle. Saako pojatkin tulla? Totta kai.

Millainen treeni on? Lähinnä oman kehon painolla tehtävää lihaskuntoharjoittelua, ehkä lyhyitä juoksupätkiä seassa. Sellaista nurmella kierimistä ja pyörimistä, kivaa ja hikistä yhdessä yrittämistä. Tsempataan toinen toisiamme.

Mukaan mahtuu 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Laita ilmoittautumisesi minulle maililla oikeasta laidasta löytyvään sähköpostiosoitteeseen. Mieluusti vain sitovia ilmoittautumisia.

Toivon todella, että innostutte. Itse kihisen jännityksestä.

-Henriikka

Ps. Kirjoitan sitten tähän, kun ilmoittautumismäärä on tullut täyteen, ettei teidän tarvitse arvailla mahtuuko mukaan.

Kuva: Robolikes

Rehellisiä urheilukuulumisia

superson_1vsn-9844 kopio

Urheilija-minäni hävettää. Usein. Useimmiten onneksi naurattaa.

Aina sama laulu! Innostun, riehaannun, huudan koko maailmalle uutta lajiani, saliani, löytöäni, uutta urheilijaelämääni. Ajattelen, että nyt se on vihdoin täällä: HENRIIKKA 2.0.

Kelataanpa pari vuotta taaksepäin:

Kevät 2014. Innostun adidasheimon myötä juoksemisesta ja projektin päätteeksi päässäni rullaavat ajatukset: juoksu on niin mun laji. Siitä voi hyvin tulla mun koko elämä. Projekti loppuu kesäkuun alussa. Juoksen kesä–elokuussa yhteensä kaksi kertaa.

Syksy 2014: Aloitan salitreenauksen ensi kertaa elämässä. Ostan vuoden kortin ja varaan personal trainerilta viisi kertaa, jotta pääsen kunnolla alkuun. Alan haaveilla, miten atleettiseksi muutun, kuinka voittamattomaksi kehityn. Käyn vähintään kolmesti viikossa, jonka lisäksi käyn salilla aamuisin virtuaalispinningissä. Juoksen juoksumatolla ja tutustun salin väkeen. Olen se hullu, joka on lauantaisin seitsmältä siivojan kanssa salilla. Tätä jatkuu noin neljä kuukautta.

superson_1vsn-9879 kopio superson_1vsn-9794 kopio

Kevät 2015: Rantarunko! !! Löydän TFW Helsingin ja parhaan valmennuksen, jota olen koskaan saanut. Tiedän, että tässä tämä nyt on: elämäni sali, elämäni laji, elämäni valmentajat ja soturitoverit. Käyn kahden kuukauden intensiivikurssin niin lujalla meiningillä, että reisiini tulee raskausarpia lihasten kasvun myötä. Kehityn valtavasti ja opin uutta. Rantarunko it is!

Tulee touko- ja kesäkuu, jolloin en tee mitään. En yhtään mitään.

Jollain ihmeen kaupalla (kevään treenihöyryissä maksetun kausimaksun takia) sain itseni takaisin elokuussa ja jatkoinkin tasaisen tappavaan tahtiin lokakuun lopulle saakka. Vedän 10 leukaa, nautin jokaisesta treenistä. Sitten tulee marras- ja joulukuu: kiire ja pimeys. Muutto, jonka vuoksi päädyn suht kauaksi salista. Jään kyydistä.

superson_1vsn-9680 kopiosuperson_1vsn-0003 kopio

Viime marras-joulukuun aikana en tehnyt urheilun saralla juuri mitään. Jäin vain kelkasta. Enkä edes jäänyt vaan jättäydyn. Ei tällaiset asiat ole kenenkään muun kuin itsensä vastuulla. Minut saa urheilun pariin sellaisella innolla, ettei vastaanlaista usein näe. Rakastan tehdä suunilleen aivan kaikkea. Aivan täysillä.

Minut saa pois urheilun parista kuitenkin lähes yhtä helposti. Ei tarvita kuin pari epäaktiivisempaa viikkoa, jotta rutiininomainen urheilu katkeaa ja homma lässähtää. Ei tarvita kuin muutamat repsahdukset, niin niitä saattaa hyvinkin seurata kahden kuukauden hiljaiselo.

Arvatkaa mikä naurattaa aivan kamalasti? Kirjoitin vuosi sitten lähes identtisen kirjoituksen eikä mikään ole muuttunut. Sama jojoileva Henriikka 1.0 täällä hei.

superson_1vsn-9678 kopio superson_1vsn-9809 kopio superson_1vsn-9908 kopio

Vaikka tuntuu, että kuntotasoni palautuu aina lähtöpisteeseen heittäytyessäni pariksi kuukaudeksi breikille, onneksi jotain on muuttunut myös pysyvästi. Jokaisesta super-riemu-into-urheilupyrähdyksestäni saan aina mukaani kasan tietoa, toisen kasan taitoja. Vaikka välillä olisinkin totaalinen luuseri, en voi väittää ettei mitään olisi jäänyt käteen.

Tällä hetkellä tuntuu, että kaipaan urheilua, joka ei enää entisestään suurenna lihaksiani. Hauiksellani on tapana kasvaa päätäni suuremmaksi, jos yhtään intoudun voimatreenistä. Haluaisin olla osaavampi, tiiviimpi, ketterämpi ja nopeampi. Sellainen arjen ohjus. Haluaisin monipuolista, taitokeskeistä, sosiaalista ja viihdyttävää urheilua. Lisäksi kehonhuoltoon ja venyttelyyn, sekä ruokavalioon tulisi keskittyä aivan erityisesti.

Ja voin paljastaa, että muuttuneen asuinlokaation myötä olen löytänyt läheltä kaksi aivan uutta urheilujuttua: Ensimmäisenä Helsinki Core Trainers. Kävin eilen testitunnilla ja luulen, että Kanervan vetämässä bootcampissa saattaisin saada sopivasti kyytiä persuksiin. Takataskussa polttelee testikortti myös Esport Bristoliin, jonne aion suunnata vielä ennen tammikuun loppua. Lisäksi aloitimme eilen siskoni kanssa trampoliini- ja telinekurssin. Eilen alkeiskurssin ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin muun muassa puolivolttia permannolla ja voltteja trampoliinilla. Sydän hakaten, aivan fiiliksissä yritin pysyä vanhan liiton sirkusopettajan perässä. Huomenna olen menossa isoveljeni kanssa kiipeilemään.

Ja tiedättekö mitä? Nyt tuntuu, että olen vihdoin löytänyt lajini, salini, uuden urheilijaelämäni. Nyt se on vihdoin täällä: HENRIIKKA 2.0.

-Henriikka

Kuvat: onevision.fi
(kuvat otettu syksyllä 2014, elämäni oudoimmista treeneistä jäänmurtajalla)