Hirsikodin pintaremontti: maaleista ja niiden sävyistä

Kaupallinen yhteistyö: Teknos ja Asennemedia

Olemme tehneet melkoista muutostyötä kotonamme. Puoliso on maalannut, maalannut ja maalannut, minä vastannut suunnittelutyöstä. Lukuun ottamatta kaakeleita ja hirsiä, kaikki pinnat saavat tai ovat jo saaneet uuden maalikerroksen päälleen. On ihanaa, kun eron näkee todella selkeästi! Lähes kaikki pinnat olivat muuttohetkellämme männyllä, joka oli hennosti lakattu, joten ero maalaamisen jälkeen on huima. Tuntuu, että myös hirret pääsevät ihan uudella tavalla esille, kun kaikki ei ole pelkkää mäntyä.

Olen jakanut todella konkreettisena näkyvää muutostarinaa Instagramissa, mutta nyt ajattelin koostaa kaiken infon ja inspiraation vielä näin blogijutun muotoon.

Tässä on myös laajasti ennen- ja jälkeen -kuvia, joista näkyy kyllä muutos todella selvästi, vaikka myös kameran linssi on ehtinyt vaihtua laajempaan ja luonnonvalo lisääntynyt sitten joulukuun.

Mitä kaikkea maalaamme?

Yläkerta:

– ”aula”: katto, lattia, seinät ja väliovet karmeineen
– makuuhuone: katto, lattia ja seinät, vaatehuoneen ovi
– WC: katto ja seinät
– puuportaikko

Alakerta:

– olohuone-keittiö: korkean avotilan katto, yksi seinä, leivinuuni hormeineen
– makuuhuoneet: katot
– eteinen ja tuulikaappi: seinät ja katto, väliovet karmeineen
– kodinhoitohuone: katto ja seinät
– sauna ja kylpyhuone: katot, seinät ja lauteet

Näiden lisäksi maalaamme peitelistoja kunkin huoneen sävyihin sopivaksi.

Hommaa siis kyllä riittää, mutta yli puolet on jo tehty. Ja toisin kuin voisi ehkä ajatella, homma on edennyt jouhevasti eteenpäin. Minä olen ollut suunnitteluvastuussa, puoliso maalausvastuussa ja kokonaisuus on toiminut molemmille näin loistavasti. Suunnitelmat ovat välillä muuttuneen lennossa, mutta paletti ja ajatus on pysynyt kasassa, vaikka välillä panikoinkin sävyvalintoja ja muutosta, kunnes jälleen tasaannun.

On upeaa, miten isoja eroja yllättävän vähällä työmäärällä pystyy saamaan aikaiseksi. Meillä on toki iso pintaremontti käynnissä, mutta esimerkiksi yhden tai parinkin seinän tai vaikka katon maalauksella voi saada suuren ehostuksen tilaan kuin tilaan. Sen huomasi heti, kun sai yhden tilan tehtyä: vasta maalatussa tilassa teki vain mieli hämmästellä ja ihastella.

Millä sävyillä maalaamme?

Mietin sävyjä kotiimme yhdessä sisustusarkkitehtitoimisto Aare Visualsin kanssa. Halusimme säästää hirsikotimme hirret ihan sellaisenaan, ilman maalikerrosta, mutta muuten mäntypaneelia oli niin hirvittävä määrä, että päätimme piilottaa muun.

Toiveena oli saada lämpimiä sävyjä kotiin. Sinisen eri sävyjä tai kylmempiä sävyjä ihastelen kyllä muiden kodissa, mutta omassa kodissani en osannut niitä ainakaan tällä hetkellä nähdä. Lisäksi halusin karttaa puhdasta maalarinvalkoista. Muuten sävyvalinta oli melko vapaata. Pyrin pitämään mielessäni, etten valitsisi vain tämän hetken trendivärejä, jotta koti pysyisi iättömämpänä. Tosin totesimme puolison kanssa yhdessä, että joskus tulevaisuudessa voi taas hyvin maalata uudestaan, jos tulee sellainen olo. Toivon mukaan ei kuitenkaan aivan heti, enkä kyllä millään niin uskokaan. On erinomaista, jos puoliso saa hetken hengähdyksen maalaushommista ja pääsee sitten pihalle kesäksi, mieluiten pariksi.

Tässä on ihan konkreettinen lista valituista sävyistä, joista osa myös näkyy yllä olevassa kuvassa.

Kaikki sävyt ovat Teknoksen Sisävärit-valikoimasta. Nyt keväällä Teknos julkaisi myös Colour Your Story -nimisen värikokoelman, jossa on hallittava määrä tuttuja sisävärejä. Tämän kokoelman sävyillä on mennyt ehdottomasti suuri osa seinistä, sillä valinta oli tehty niin helpoksi. Kokoelman sävyt tunnistaa veikeistä nimistä, muut ovat pelkällä numerokoodilla.

T1715 BESTIS
– kaikki katot, makuuhuoneen lattia

T1405 HAPPINESS
– yläkerran avoimen tilan seinät

T1407 VANDRA
– yläkerran WC:n seinät

T1659 LAGOM
– makuuhuoneen seinät, yläkerran aulan lattia ja portaikko

T1660
– eteisen seinät

T1669 FJORDHEST
– kaikki väliovet
– eteisen kiviseinä, leivinuuni hormeineen (ei vielä maalattu)

T1530 HEY YOU
– tuulikaapin seinä (ei vielä maalattu)

T1675 LEKKER
– alakerran WC:n seinät (ei vielä maalattu)

T8034
– sauna: katto, lauteet ja hirsiseinä (ei vielä maalattu)

T1670
– saunan muuri (ei vielä maalattu)

Millä maaleilla maalaamme?

Nostan nyt tähän juttuun kaksi olennaisinta maalia, joilla kotiamme maalaamme. (On muuten hyvä tämä minun me-muodon käyttö, vaikka minähän en ole maalannut mitään muuta kuin taivaanrantaa haaveillani…) Näiden lisäksi on ollut käytössä muun muassa kalustemaalia välioviin ja lattiamaalia portaikkoon ja lattioihin. Saunaan tulee sitten saunaan sopivia tuotteita. Mutta näistä kaikista kerron sitten kiinnostuneille mieluusti erikseen, sillä nyt keskityn kahteen olennaisimpaan.

Puupinnat maalataan siveltimellä, kipsilevypinnat telalla. Tähänkin olisi varmasti monia ratkaisuja, mutta me pidimme maalausjäljestä eniten juuri näin.

En ole koskaan ennen remontoinut mitään, jos ei yhden seinän maalausta ja muutamia paklaushommia lasketa, joten koko maali- ja sävyskenekin oli aivan uutta itselleni. Kotimaisen perheyrityksen Teknoksen maaleihin olemme kyllä olleet tosi tyytyväisiä koko projektin ajan. En ollut edes osannut ajatella heitä sisäsävyjen asiantuntijana ennen tätä remonttia.

Paneeliseinämaali – peittävä maali hirsipinnoille

Suurin osa pinnoista on mäntypaneelia. Osa on seinissä, osa katossa. Olemme käyttäneet näihin, sekä kattoon että seiniin, Teknoksen PANEELISEINÄMAALIA. Se on ollut siitä aivan loistavaa, että maali ehkäisee puun uuteaineiden läpilyöntiä, eli puhdistuksen lisäksi paneeleille ei ole tarvinnut levittää erikseen mitään pohjamaalia tai vastaavaa. Kaksi kerrosta maalia on riittänyt.

Jälki on ollut peittävää, ja maali on levittynyt maalarin mukaan tosi miellyttävästi. Vaatehuoneen hän ennätti maalata ennen varsinaisen projektin alkua jollain vanhalla jämämaalilla ja oli kuulemma eri fiilis lähteä kunnon maalilla muihin tiloihin, kun maali oikeasti levittyi ja jäljestä tuli heti siistiä.

Vesiohenteinen, vesihöyryä läpäisevä maali sopii käsittelemättömien ja aiemmin lakattujen tai maalattujen paneeli- ja puuseinien pohja- ja pintamaalaukseen kuivissa ja kosteissa sisätiloissa. Maali on himmeää ja sopii erinomaisesti myös hirsipinnoille, kun halutaan peittävää jälkeä mutta hengittävyyttä. Tietysti täällä hirsikodissa mietimme ylipäänsä paljon ilmanvaihtoa ja hengittävyyttä, vaikka iso osa seinistä jääkin ihan hirrelle vain.

BIORA AIR – Himmeä sisäilmaa puhdistava seinämaali

Alakerran eteisen kipsilevyseiniin ja maalattuun kiviseinään käytämme BIORA AIR -maalia, joka on yksi Teknoksen sisämaaliuutuuksista. Maalit siis toden totta puhdistavat kodin sisäilmaa, mikä perustuu maalien aldehydejä sitovaan ominaisuuteen (ei, en todellakaan ole tämän asian asiantuntija). Ympäristöystävällinen maali on himmeää ja vesiohenteista ja sopii maalaukseen kuivissa sisätiloissa. Sille on myönnetty Joutsenmerkki.

Näiden kahden lisäksi olennaisimpia maalivalintoja ovat myös FUTURA AQUA 40 Kalustemaali, jota käytimme muun muassa välioviin ja niiden karmeihin, sekä TEKNOFLOOR AQUA Lattiamaali, jolla maalattiin lattiat, lattialistat ja portaikko.

Missä projektin kanssa mennään?

Tällä hetkellä yläkerran kaikki tilat on maalattu. Lisäksi maalin ovat saaneet täyskorkean olohuone-keittiön katto, portaikko takaseinineen sekä eteisen seinät. Eli kaikki tilat, joista ei saa ovea kiinni myöhemmin, nyt kun vauva on tupsahtanut maailmaan, ja puoliso haluaa jatkaa maalihommiaan suljetun oven takana (vaikka näiden maalien hajuhaitat ovatkin olleet tosi maltilliset, en silti halua vastasyntyneen nenään minkäänlaisia maalintuoksuja). On tässä kyllä innolla maalattukin, ja nyt tuntuu kivalta, että projekti on jo näin pitkällä. Tietysti kaakelit vaativat vielä kunnon jynssäystä yms., että kokonaisuus nousee arvoonsa.

Punaisen ja vaaleanpunaisen sävyjä on tulossa vielä alakerran vessaan ja tuulikaappiin, lisäksi kodinhoitohuone, kylpyhuone ja sauna saavat vielä maalipintaa osakseen. Kahdesta alakerran makuuhuoneesta, joista toisesta tulee työhuoneeni, maalataan vain katot, sillä neljästä seinästä kaksi jää hirrelle ja kaksi tapetille. Sitten on vielä alakerran väliovet karmeineen ja muutamia peitelistoja.

Näin kun homman palastelee pieniksi paloiksi, kuulostaa siltä, että tässähän ollaan jo aika pitkällä! Ja miten suuria muutoksia ollaan jo tähän asti saatu aikaan. En malta odottaa lopputulosta, niin kuin olen jo miljoona kertaa sanonut.

Kesällä voi sitten siirtyä pihavaraston ja terassin rakennukseen, sekä paljun asentamiseen. Ja tietysti puutarhanhoitoon! Onneksi me molemmat nautimme tehdä ja väsätä. Olen tällä hetkellä aika vajavainen apuri, mutta kunhan saan vähän palauduttua, niin minustakin saattaa kuoriutua vaikka minkälainen maalihaalari tai porkkanankitkijä.

Tämä projekti on ollut kertakaikkisen kiinnostava. On pitänyt vain luottaa omiin mieltymyksiin vahvasti, jotta kodista tulisi paikka, jossa oikeasti viihtyy ja joka näyttäisi nimenomaan meiltä, kaikkine rosoisuuksineenkin.

Joku juuri kommentoi Instagramissa, että tämä talo näyttää siltä, kuin se olisi alunperinkin rakennettukin vain sitä varten, että voimme joskus muuttaa tähän ja tehdä siitä näköisemme.

Iloa kaikille sunnuntaihin ja tulevaan viikkoon! On ollut iso ilo huomata, millaisella samaistumisella ja innolla moni teistä on seurannut kotimme muutosta.

-Henriikka

Mitä kaikkea alkanut remonttimme sisältää?

Remontti- ja kotijutut ovat elämässäni erittäin ajankohtaisia. Sen lisäksi, että vauva toivon mukaan puskee joidenkin viikkojen päästä maailmaan, koti rakentuu koko ajan näköiseksemme. Ajattelinkin avata teille nyt vähän, mitä kaikkea käynnistynyt pintaremontimme pitää sisällään.

Oikeastaan olen itsekin vähän pöllämystynyt, että edes olen tässä tilanteessa. En koe yhtään olevani minkään tason remontoija, enkä kyllä sisustussuunnittelijakaan, vaikka sellaista välillä olen itsestäni luullut. Pidän siitä turhan-kirppistilpehöörin-ostovaiheesta, mutta en ole mitenkään kala vedessä niissä sitä edeltävissä vaiheissa: maalien valinnassa, valaisimien suunnittelussa yms.

Niinpä olenkin ollut maaaaaailman tyytyväisin, että olemme tehneet tätä projektia etänä sisustusarkkitehtuuritoimisto Aare Visualsin kanssa. Nämä kuvat ovat heidän karkeita luonnoksiaan tulevasta. En suoraan sanoen ymmärtänyt alkuunkaan, miten hullun iso apu ammattilaisotteesta voisi olla. Tuntuu, että aikaa ja vaivaa säästää niin suuresti, kun langan päässä on oikeasti osaava ihminen auttamassa.

Puoliso jätti minulle päätäntävallan sisustuksesta ja pintaremontista, vaikka antaa kyllä mielipiteitään, jos niin tahdon. Näin ollen olen saanut aika omavaltaisesti edistää kaiken suunnittelua. Puoliso toteuttaa koko remontin, lukuun ottamatta porraskaiteentekoa ja -asennusta. Minulla on vahvat visiot ja mielipiteet, mutta ammattilaisapu on ollut tarpeen siinä, että niistä visioista muodostuu myös jossain kohtaa jotain konkreettista. Luikahdan usein kuin koira veräjästä siinä kohtaa, kun pitäisi alkaa internetin syövereistä etsiä sopivia sävyjä, ovenkahvoja, kiintokalusteita tai vaikka huonekaluja kotiimme.

Kun muutimme tähän kotiin, ajatuksena oli tehdä pientä pintaremonttia. No, visiot muodostuivat tässä parin kuukauden aikana vähän suuremmiksi, joten teemmekin aika paljon enemmän kaikennäköistä:

Maalaus

Emme vaihda kaakeleita ja itse hirren jätämme koko kodista ihan hirrelle, saunaa lukuun ottamatta, jossa aiomme sävyttää hirren tummaksi. Myös olohuone-keittiö-eteisen kaakelilattia jää sellaiseksi. Muuten maalamme kaikki pinnat; lattiat, seinät ja katot kaikista huoneista. Mäntyhirret saavat monia sävyjä rinnalleen (kuva yllä). Katosta tulee sävytetty valkoinen ja lattioista tulee suht vaaleat myös, jotta valo pystyy kiertelemään kodissa vapaasti. Mutta seiniin tulee myös väriä: vihreää, olkea, punertavan sävyjä. Kaikki lämpimään taittavia ja IHANIA.

Porraskaiteen vaihto

“Mökkimäiset”, puiset portaiden kaiteet vaihdetaan mustiin metallisiin ja myös käsijohde vaihdetaan kevyempään, pyöreämpään ja tummapuiseen. Portaat pidämme ennallaan, maalamme ne vain.

Alakerran makuuhuoneiden lattiat

Muuten lattiat jäävät paikoilleen, mutta alakerran makuuhuoneiden tummankiiltelevä laminaatti ei miellyttänyt silmäämme eikä sopinut mielestämme kokonaisuuteen, joten ne vaihdetaan. Varmaankin joku kermainen, vaaleahko sävy ja puinen parkettilattia.

Alakerran makuuhuoneen tapetit

Molemmissa alakerran makuuhuoneissa on neljästä seinästä kaksi tapetilla, kaksi hirrellä. Toisen makuuhuoneen tapetin jätämme sellaiseksi kuin se on (tapetti on sympaattinen Kukot), mutta toisen huoneen tapetit vaihdamme.

Kiintokalusteet

Koska säilytystilaa täällä ei ollut meidän tavaramäärällemme lähellekään riittävästi, aiomme panostaa kodin kiintokalusteisiin: tuulikaappiin ja eteiseen tulee säilytysjärjestelmät, samoin kuin toiseen makuuhuoneeseen, jonne teetämme vaate- ja tavarakaapin. Ainakin alakerran vessaan teetämme sinne sopivan allaskaapin säilytystiloineen ja altaineen. Lisäksi yläkerran vessan allaskaappi altaineen menee myös vaihtoon. Keittiöön lisää säilytys- ja työskentelytasotilaa tuo saareke.

Vaatehuoneen rakentaminen

Ensimmäisiä projektejamme täällä olikin jo-valmistunut vaatehuone. Juuhuu, sain oman vaatehuoneen, ja näin ollen valmiina ollut vaatehuone pyhitettiin puolison vaatteille ja petivaatteille.

Lasitiilet, perhospoordi ja mukulakivikynnykset piiloon

2000-luvulla riitti mielenkiintoisia, yksittäisen yllättäviä sisustusratkaisuja. Täällä ne ovat muun muassa koristekivin koristellut kodinhoitohuoneen ja vessan kynnykset, kylppärin yllätysboordi sekä kirkkaanvaaleansiniset lasitiilet eteisen ja kylpyhuoneen välillä. Aiomme saada nämä kaikki piiloon edullisesti mutta mahdollisimman tyylikkäästi. Yläkerran aulan ja vessan väliset, tummanvihreät lasitiilet saavat jäädä. Oikeastaan niiden korniudesta jopa vähän pidän. Mustapohjaisen perhos- ja kukkakuvioisen, yksittäisen boordin yritämme maalata simppelin mustaksi. Katsotaan onnistuuko lopputulos.

Ikkunalistat

En ole nykyisten ikkunalistojen suurin fani, joten vaihdamme ne vähän kokonaisuuteen sopivimmiksi. Jäävät ovi-, lattia- seinä- ja kattolistat maalataan.

Väliovien vaihto

Yläkerran ovet maalataan ja ne jäävät entiselleen, mutta alakerran väliovet vaihdetaan tyyliin sopivampiin. Kaikki kahvat vaihdetaan.

+ Kaikkea pientä tarpeellista/tarpeetonta

– Keittiön liesituulettimen putken päälle teetetään suojakotelo, jota ei tällä hetkellä ole.
– Kodinhoitohuoneen kaappien nuppivetimet vaihdetaan.
– Keittiön vetimet vaihdetaan toisiin.
– Takka rapataan niin, etteivät tiilet erotu pinnasta ja malaataan hormin kanssa vaalealla, muuhun sävymaailmaan sopivalla.

Sisustus

On suht selvää, että kun itse muuttaa 40-neliöisestä kodista muutama huonekalu mukanaan, ja puolisolla on omaisuutena lähinnä kaikenlaista autotallitavaraa, vaaditaan melko suuria sisustuksellisia muutoksia, jotta talossa voi edes mukavasti asua. Meillä ei ole sänkyä, ei sohvaa tai tänne sopivaa ruokapöytääkään. Eikä meillä ollut muuttaessamme tänne kuin kaksi lamppua. Joten remontin lisäksi kodin yli pyyhältää massiivinen sisustusaalto, johon kuuluvat niin huonekalut, valaisimet kuin tekstiilitkin.

Kesän projekteja: Pihavarasto ja laituri

Kesäkauden häämöttäviä projekteja ovat laiturin rakennus laituripaikallemme sekä reilunkokoinen, lämmin pihavarasto ja verstas. Mutta nämä ovat sitten jo talon ulkopuolisia ja erillisiä juttuja, joihin päästään, kunhan itse koti on saatu valmiiksi (tai ainakin valmiimmaksi).

Siinä oli ainakin kaikki, mitä nyt keksin! Toivon mukaan en ole unohtanut mitään, sillä lista on jo tällaisenaan melkoinen.

Meinasin itse alkuvaiheessa olla aika turhautunut koko hommasta, mutta nyt kun itse suunnittelutyö on melkeinpä tehty (olen nimennyt itseni projektin luovaksi johtajaksi) ja toteutus on käynnistynyt, kaikki vaikuttaa kirkkaammalta. Hitaammalta kuin malttaisin, mutta silti kirkkaalta.

Ja niin kuin oon tuhatmiljoona kertaa todennut: en malta odottaa.

-Henriikka

Kuvat: Titi Reijonen / Aare Visuals

Uusi koti

Täällä sitä nyt ollaan oltu, vajaa viikko uudessa kodissa, Porvoon saaristossa.

Olo on niin hyvä ja rauhallinen, vaikka vähän väsähtänytkin. Ensin kodin löytymistä odotettiin useampi kuukausi ja näytöissä ravattiin lopulta aika tiuhaan tahtiin, varmaan parissakymmenessä yhteensä. Sitten ostotarjouksen mentyä läpi, odottelimme pari kuukautta muuttoa. Nyt kun joulukin on vielä ovella, on takki aika tyhjä. Onneksi tunnelmat ovat silti katossa, vaikka väsymys on vähän painanutkin. Löysimme meille ihanan, uuden kodin, jossa meillä on hyvä olla ja johon pikkuinen voi rauhassa syntyä.

Kaikki on vielä aika kaoottista ja levällään, mutta aamukahvit ja aamiaiset pyrimme silti nauttimaan rauhassa ja kauniisti. Tämä on myös ensimmäinen koti, josta ei ole kiire pois. Ensimmäinen koti ikinä, jolle en näe minkäänlaista määräaikaa. Pärjäämme täällä vaikka loppuelämämme, jos tahdomme. Emme toki ole tehneet sellaisia päätöksiä, voi olla että viihdymme pari vuotta, mutta aika näyttää. Nyt tuntuu hyvältä juuri näin.

Syyskuun lopulla olin ennättänyt kirjoittaa kriteereistäni ja turhautumisestani talomarkkinoilla. Tuntui siltä, ettei sopivaa kotia löydy lainkaan.

Siitä vajaa kahden viikon päässä olimme katsomassa erästä porvoolaista kohdetta. Olimme ilmoittaneet olevamme hetken sovitusta ajasta myöhässä ja kun pahoittelimme asiaa paikan päällä, välittäjä vastasi, että ei haittaa yhtään. Hän ennätti sillä aikaa laittaa erään toiseen kohteen myyntiin. Olimme tajunneet jo heti näyttökohteen pihassa, ettei se olisi meille, joten uteliaisuudesta kysyimme uudesta kohteesta. “Sellainen punainen hirsitalo tuolla saaristossa.”

Hetken päästä olimme jo matkalla kohteelle. Poikaystävä (nykyinen avopuoliso! juhuu!) nauroi matkalla, että voisimmeko ennen tarjouksen tekoa mennä katsomaan kohdetta. Olin ostamassa kohdetta jo pelkkien kuvien perusteella.

Talo tuntui heti meiltä. Kodilta. Se oli vähän hätkähdyttävää, sillä olimme kyllä ensisijaisesti etsineet hirsistä, mutta vanhaa. Tämä talo on vuodelta 2008 eli hirsitalojen kaaressa aivan uusi.

Kaikilta muilta osin se oli kuitenkin kuin tehty kriteereihimme. Talo ei ole rannassa, mutta pihalta näkyy merelle ja meillä on tuolla 100 metrin päässä myös oma laituripaikka, johon saamme veneet, pulahdettua uimaan ja laskettua kajakit vesille. Sijainti oli juuri optimaalinen Helsingin ja Kouvolan suhteen, näin ollen myös vanhempani pääsevät helposti tapaamaan lastenlastaan ja me heitä. Porvoo ja kaikki sen ihanat palvelut ovat noin puolen tunnin päässä, ja saarelle pääsee kulkemaan autolla. Puutarha-kasvimaa on aivan valtava ja upea, sillä entinen omistaja on ollut omistautunut puutarhuri. Ensi kesänä syömme omalta pihalta muun muassa perunaa, sipulia, herukkaa, tyrniä, omenoita, kriikunoita ja kasvihuoneesta jopa viinirypäleitä.

Uuden talon ostossa kiehtoi lopulta helppouskin. Ymmärsimme molemmat, että vaihtoehdoissa olleet vanhat, rapistuvat kartanot söisivät rahojen lisäksi aikaamme niin rutosti, ettei tässä elämänvaiheessa halua sellaista. Haluamme molemmat, että voimme olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon ja että voimme lähteä reissun päälle vaikka pidemmäksikin aikaa. Lisäksi tuntuu mukavalta, että kuukausimenot eivät nouse aivan älyttömyyksiin. Voi tehdä vähemmän töitä, eikä tarvitse pelätä, milloin katto vuotaa tai seinä rapistuu tai millaiset lämmityskustannukset valtavalla talollamme on. Luulen, että sellaisen projektinkin aika vielä tulee, mutta ei vielä.

Tässä elämänvaiheessa myös noin 300 tuhatta melko vähän kuukausivaroja syövään kohteeseen tuntui myös paremmalta kuin 400–500 tuhannen koti, jonka kuukausikustannuksetkin ovat aivan toista luokkaa. En tiedä, olisimmeko saaneet sellaiseen lainkaan. Ehkä ei.

Kodissamme on 127 neliöitä, jotka jakautuvat kahteen kerrokseen korkeaksi tilaksi jätetyn olohuone-keittiön sekä matalempien tilojen kesken. Yläkerrassa on yksi makuuhuone, “aula”, pieni vaatehuone ja vessa. Alakerrasta löytyy olkkarin lisäksi kaksi makuuhuonetta, eteinen, puusauna ja kodinhoitohuone/saunaneteinen.

Pihassa on yksi 20 neliömetrin kokoinen kylmä varasto, jossa säilytämme kylmää kestävää ja esimerkiksi klapeja. Ensimmäisiä suurempia projekteja on kuitenkin se, että rakennamme pihaan suuremman lämpimän varaston. Meillä on niin reilusti kaikenmaailman retkeilykamoja, pyöriä yms., että varastotilan lisääminen on aivan must juttu. Nyt maa on kuitenkin roudassa, joten perustukset tehdään varmaankin vasta keväällä. Toinen makuuhuone ajaa siihen saakka varaston virkaa.

Parhaita asioita koko talossa on varaava leivinuuni, joka toimii isossa roolissa sähkölämmityksen kanssa, joka on käytännössä alakerran kattava lattialämpmitys. Olemme yrittäneet etsiä nyt optimaalisia lukemia taloon. Parasta olisi, jos makuuhuoneessa olisi 17 astetta ja muualla 19.

Vaikka suurille remonteille ei ole tarvetta, tämä koti oikein huutaa pientä pientäremonttia. Täällä on NIIN PUISTA, että lomamökkifiilis on lähellä, kun hiippailee ympäriinsä. Alahuoneen makuuhuoneista vaihdamme tammihenkiset laminaattilattiat (ei näy kuvissa), mutta muuten keskitymme pitkälti seiniin ja kattoihin. Maalia, tapettia ymsyms., mutta hirren olemme ajatelleet jättää aivan raa’alle mäntyhirrelle. Pidämme tuosta männynsävystä kumpikin tosi paljon, mutta emme aivan näin suurissa määrin. Hirsipaneelia voi hyvin maalata ja piilottaa.

Itselläni syyhyää sormet päästä suunnittelemaan uudestaan yläkertaan johdattavan portaikon kaiteet, jotka ovat tällä hetkellä myös aika mökkimäiset, sekä vaihtaa valaistus aika radikaalisti. Mutta emme aio hötkyillä. Nyt kun rempataan itseään varten, on parempi ottaa rauhassa, tottua tilaan ja ymmärtää hiljalleen, mitä kaikelta kaipaa. Ennen huhtikuuta ja vauvaa, jolla on myös lempinimi “Tikku“, on vielä onneksi muutama kuukausi aikaa, ja vaikka itse olen aika saamaton remontoija, on partasuu onneksi yksi tehopakkaus.

Pihalla alkaa kirkastua päivän valoisin hetki. Siitä kaksituntisesta on otettava ilo irti, joten täytyy kipaista pihamaalle. Yritämme kulkea saarta läpi ja hahmottaa miljöötä. Lähimetsät, -pellot ja -tiet tulevat ihan varmasti tutuksi, kuin myös meri, jota käyn joka päivä katsomassa.

“Käyn tarkistamassa meren”, olen alkanut sanoa, kun kipitän rantaan.

Luulen, tiedän, että tarvitsen tätä kohtaamista kuitenkin paljon enemmän kuin meri, joka tuskin kaipaisi tarkistustani.

-Henriikka

Koronakevään kaikuja – miten kaikki jatkuu tämän jälkeen?

Kolmatta iltaa Helsingissä. Taivas on kirkkaansininen.

Luojako se laittoi tällaisen kelin, ettei ahdistus kasvaisi aivan yltiöllisiin mittasuhteisiin? Taitaa kevät muutenkin olla kaikkein paras aika tällaiselle – kuvitella, jos elettäisiin kaikenlisäksi kaamoksessa. Joku napisi somessa, että maaliskuu ei ole koskaan ollut näin upea, ja nyt on, vaikkei mitään saa tehdä. Minusta kyllä tuntuu, että sininen taivas vaeltavine, valkoisine pilvineen helpottaa oloa.

Toisaalta, jos Luojaan uskoo, niin hänhän tästä koko koronastakin on vastuussa. Vai pirulaisen juttujako tämä on? Ehken yritä hengellistää, kun en ole muutenkaan mikään kummoinen teologi.

Lauantaina heräsin vielä Ylitorniolta, karanteenikodista. Niin kuin kauneuden tasosta näkee, nämä kuvat ovat sieltä. Perjantaina, siivouksen lomassa oli hyvä hetki tallentaa hirsiunelman tunnelma muistikortille.

150-vuotiaan kotivanhuksen antoivat käyttöön Stella ja Jarno, joiden kautta olettekin jo ehkä aiemmin talosta kuulleet ja nähneet hetkiä. Se onkin kumma, kun tulee itselle aivan sellainen olo, että uskallanko edes jakaa mitään, kun en varmaankaan yllä sellaiseen estetiikan tasoon kuin he. Älytön ajatus sinänsä, sillä estetiikka on kuitenkin ensisijaisesti miljöössä ja talossa, enkä minä sitä onnistunut kyllä mitenkään pilaamaan.

En silläkään, että säilytin hiihtovaatteitani toisinaan laittoman kauan pirtin puolella mytyssä. Ja tiskejä odottamassa pesuaan altaassa. Ja suksia ja sauvoja hujan hajan pihalla. (Eräs asia, jonka karanteenissa opin: olen esteetikko, en siisti.)

Koronakevään tärkein tehtävä on yhteinen. Loiventaa kurvia, pysyä kotona, pitäytyä turvavälissä ja olla tartuttamatta. Sen kaikki jo tiedämme.

Sen lisäksi minulla on koronakeväälle tasan yksi henkilökohtainen suunnitelma: levätä. Levätä niin, että tunnen itseni levänneeksi. Levätä niin, että tulee tylsää. Ja erityisesti niin, että kun tulee tylsää, tylsistyn, enkä nappaa puhelinta käteeni. Haluan levon laskeutuvan kaikkialle minuun. Pysyn koronatontillani, pysyn kaukana muista ja lepään. Lepään vuosientakaista rasitusta pala palalta pois kehostani ja mielestäni. Jälleen kerran keskityn siihen, minkä olen niin pitkään toivonut olevan jo poissa.

Olen aloittanut nukkumalla. Unta onkin riittänyt viimeisille kolmelle viikolle keskimäärin yli 10 tuntia yössä, viime yönä taas 12. Ei ole tarkoitus kerskailla, tällainen saattaa huonounista ärsyttää. Minun ei ole ollut tarkoitus nukkua teidänkin puolestanne, mutta ilmeisesti niin teen. Tai sitten unentarpeeni on järisyttävä.

Elämäni on oikeastaan aika samanlaista aina kuin se on nytkin, paitsi että yleensä liikun paikasta toiseen aktiivisesti, pitkiäkin välejä. Suosikkiasiani elämässä ovat kuitenkin melko ennallaan.

Luonto on ja tarjoaa parastaan, ja on ollut hienoa nähdä, että ihmiset ovat löytäneet sen luo. En ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka vähättelevät takapihan metsässä luotua luontosuhdetta tai lähisuohon tyytyjää – luonto voi yhtä lailla olla varpunen Helsingin keskustassa tai muutamat männyt Lauttasaaren rannassa.

Ystäviäni ja perheenjäseniäni näen muutenkin aika harvoin. En kaipaa kovin aktiivista sosiaalista elämää ja viihdyn itsekseni. Olen pikemminkin nauttinut sosiaalivajeesta kuin kärsinyt siitä, mutta vähitellen huomaan haaveilevani skumppabrunssista tyttöporukan kanssa, ilahduttavista perjantai-illan juhlista kodissani tai väliinjääneestä pääsiäisenvietosta perheen kanssa tuntureilla. Eilen puhuin puolentoista tunnin videopuhelun Kangasalle rakkaiden ystävien kanssa, ja sen jälkeen oli pitkään ihana olo. Emme me ihmiset mitään saaria ole – minä nyt vähiten, vaikka aina välillä harhaudun niin luulemaan.

Miten kauan tämä kaikki kestää? Mitä ihmettä tämän jälkeen?

Harhautuuko ihmiset luulemaan, että he yhtäkkiä tarvitsevat aivan valtavasti, jolloin maailman päälle valahtaa aivan hysteerinen kulutusjuhla? Aikovatko kaikki yhtäkkiä palkita kärsimysnäytelmiään pikamuotiketjujen kesämekoilla ja uusilla puhelimilla?

Järjestetäänkö koko loppuvuosi niin paljon sosiaalisia rientoja, juhlia ja läheisyydenkaipuisten kinkereitä, että vuodenvaihteessa maataan kotona rättiväsyneinä?

Muuttuuko katukuva konkurssien myötä? Kuinka pahaa jälkeä talousahdinko on saanut ihmisten mielissä aikaan? Millaisia lapsia kouluun palaa? Millaisia vanhempia palaa töihinsä etäpäivien jälkeen? Miten pärjäävät ne, jotka ovat olleet yksinäisiä jo ennen koronakautta?

Löytävätkö ihmiset olennaisimpien asioiden ääreen, omien arvojensa ääreen? Oppivatko ihmiset nojautumaan toisiinsa hädän tullen ja pyytämään apua? Seuraako kaikesta myös kauniita versoja, jotka jatkavat kasvuaan?

Viime viikko oli yhtä koronakonserttia, vessapaperi-olympialaisia, koronaruokareseptejä,  kotitreenivinkkejä, siivoushässäkkää ja suosikkikirjojen listausta – Tämä viikko alkoi seesteisemmin.

Pahin paniikkipiikki lienee takana, jäljellä on jäänyt pysyvämpää huolta ja ahdistusta, sekä toisaalta arjen tasoittumista: uusi rytmi on nyt tämä. Erityisesti lapsiperheissä se on ehkä tavanomaista äänekkäämpi ja tapahtumarikkaampi, kun taas muissa osoitteissa ehkä hiljaisempi ja hitaampi. Hoitoalalla työskentelevät tekevät ympäripyöreää, kuin myös osa muista aloista. Kiitos heille siitä. Ja kiitos myös kaikille muillekin, jotka ovat puhaltaneet siihen kuuluisaan yhteiseen hiileen. Rasittavan tärkeä, ihanan yhdistävä yhteinen hiili.

Minusta ei ole tällä hetkellä lähtemään vapaaehtoiseksi hoitorintamalle tai perustamaan yrittäjien tukipalvelua digimaailmaan (pppsst! tsekkaa Sisumarket ja Pelastetaan palvelut). Minulla ei ole sellaisia voimia juuri nyt. Sen sijaan olen yrittänyt valjastaa kanavani viestintäkanaviksi koronafaktalle ja sille, etten jaa misinformaatiota. Valtioneuvosto on valjastanut someammattilaiset koronatalkoisiin yhdessä PING Helsingin ja Mediapoolin kanssa, ja otan kyllä vastuuni tosissani. Olisihan se leppoisampaa olla somevaikuttaja vain, kun nättejä pellavavaatteita lanseerataan, mutta nyt se työ on oikeasti tärkeämpää kuin koskaan.

“Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: — Miten erikoinen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
Mitä sen aikana on tapahtunut on itse asiassa
sivuseikka.
Että on kokenut alun ja lopun
tajuamatta mitä tapahtuu
ja että on ollut olemassa siinä välillä
ja tehnyt jotakin tajuamatta siitäkään mitään.

Eeva Kilpi

Saa nähdä, mitä kaikkea tästä seuraa.

-Henriikka