Olispa jo kevät, olispa juhlat!

Kaupallinen yhteistyö: Fiskars & Iittala

Se on vallannut minut, keväthuuma!

Rakastan talvea silmittömästi, mutta aika vikkelästi aina keväisin ymmärrän, miten lujasti olenkaan kaivannut valoa, lämpöä, lintuja ja sitä vapauden tunnetta, jonka vaihtuva vuodenaika saa aikaan. Muutaman viikon voisi olla vielä kunnolla paukkupakkasia, mutta sitten voisi jo alkaa sulaa ja lämmittää. Aurinko saa tehdä tehtävänsä ja tuoda kevään kaikkialle. Sydämeen saakka.

Pandemiatilanne on jälleen huonontunut Suomessa merkittävästi. Tämä tarkoittaa väkisinkin sitä, että aivan samanlaista vapautta ei saada tänä keväänä kokea, tosin ehkä tähän on jo totuttu, kun viime kevätkin oli kerrassaan omituinen. Spesiaaliolot eivät kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö suosituksia noudattaessaankin saisi haaveilla.

Kuluneen talven aikana oma happy placeni on ollut kesäjuhlat. Vaikka aivan pienet, mutta iloiset ja sympaattiset. Ehkä Tikun ristiäiset, ehkä tuparit tai puolison syntymäpäivä, ehkä jotkut aivan muut. Mutta aina kun on meinannut alkaa liikaa ärsyttää, olen miettinyt, että vielä joskus saan järjestää ihanat juhlat. Näyttää vähän siltä, että vielä kesällä on liian aikaista, mutta aina saa haaveilla. Olisi se sitä paitsi kesä tai vaikka tuleva talvi, unelma elää silti: vielä joskus saan järjestää ne juhlat.

Kun juhlat ja illanvietot ovat toistaiseksi olleet tauolla, olen pyrkinyt tuomaan ilonpilkahduksia talven jäljiltä heräävään kotiimme pienillä asioilla, kuten ihanilla aamiaisilla, kauniilla kattauksilla tai sesonkihedelmillä. Millainen piristysruiske onkaan lusikoida suuhunsa vastakuorittu pomelo tai veriappelsiini jostain kivasta kulhosta tai se, kun appelsiinimehun kaataa johonkin ajatuksella valittuun juomalasiin.

Näissä kuvissa näette astiakaapin uusimmat ilahduttajat, Suomessa kierrätyslasista tehdyt Kastehelmi-jälkiruokakulhot sekä jalalliset lasit Iittala Recycled -sarjasta. Todellisuudessa ne ovat aika harmahtavat, vaikka näissä kuvissa taittavat toisinaan yllättävän siniksi. Nämä ovat sopineet niin hyvin uuden kodin tunnelmaan ja luovat juhlaa ihan tavallisiin päiviin vain olemassaolollaan. Suomessa tehtyyn Recycled-sarjaan kuuluvat myös Fiskarsin kierrätyssakset sekä Kastehelmi-kynttilälyhdyt.

Iittala Recycled jälkiruokakulhot, jalalliset lasit sekä kynttilälyhdyt

Minusta Recycled-malliston idea on huima: Suomessa ja 100-prosenttisesta kierrätysmateriaalista tehty. Kierrätyslasikokoelma valmistetaan syntyvästä hukkalasista Iittalan lasitehtaalla, jossa kaikki syntyvä hukkalasi hyödynnetään uusien esineiden valmistuksessa tai kierrätetään. Hukkalasista hyödynnetään erityisesti kirkasta, vihreää ja sinistä.

Tuotteissa saattaa myös olla pieniä sävyeroja tai epätäydellisyyksiä kierrätysprosessin vuoksi, mikä ei ainakaan itseäni haittaa (ja mitä en myöskään itse huomannut): pieni epätäydellisyys kun tekee kokonaisuudesta usein vain kiinnostavamman. Värivariaatio nähdään myös Iittalalla kierrätyslasituotteen ominaisuutena, eikä sitä katsota virheeksi. Samaan kahden juomalasin pakkaukseen tulee kuitenkin aina samaa sävyä olevat lasit. Verkkokaupasta ostettaessa värisävyä ei voi valita, mutta kivijalkaliikkeessä luonnollisesti tuotteita voi verrata ja mieleisen sävyn valitseminen on mahdollista.

En ole koskaan ennen omistanut klassisia Kastehelmi-astioita, joten onpahan tällainenkin uusi aikakausi nyt aloitettu. Jotenkin olen ennen aina ajatellut, että niitä pitäisi yhdistää vain muiden Kastehelmien tai lasiastioiden kanssa, mutta mitä ihmettä, ei todellakaan! Nämä menevät ihan napisti todella arkisten sarjojen juhlavampina kavereina tai sitten leikkisästi vaikka legendaarisen Paratiisi-sarjan kyljessä. Neutraali siniharmaansävy sopii yllättävän monen rinnalla, ja vaikken oikeastaan välitä monistakaan sinisensävystä, tämä on kyllä mieleeni. Sitä paitsi on ollut kiva ajatus hankkia tänne uuteen kotiin vain kestävämpiä vaihtoehtoja astiakaappiin.

Fiskars Recycled -kierrätyssakset (21 cm)

Sammaleenvihreät Fiskars Recycled -sakset on valmistettu kierrätysmateriaaleista ja ne ovat täysin kierrätettävät. Yleissakset ovat ensimmäinen lanseerattava tuote Fiskarsin uudesta saksisarjasta, jonka valmistuksessa on hyödynnetty kierrätysmateriaaleja ja kiinnitetty erityishuomiota materiaalihävikin minimointiin. Toivon mukaan vastaavanlaisia tuotteita nähdään tulevaisuudessa vielä paljon lisää.

Saksien kahvat on valmistettu biokomposiitista, joka koostuu kierrätysmuovista ja uusiutuvasta puukuidusta. Saksien terät ovat ruostumatonta kierrätysterästä. Kierrätyssakset valmistetaan Suomessa Fiskarsin Billnäsin tehtaalla.

Kierrätystuotteet ovat kevään 2021 ajan yksinoikeudella myynnissä K-Ryhmän kanavissa.

Millaiset sitten olisivat ne haaveitteni juhlat, jossa voisin asetella pöydälle reilummin jälkkärikulhoja ja kaataa laseihin kuohuvaa?

En aivan vielä tiedä. Ainakin rennot, mutta kuitenkin sellaiset, että saisi pukeutua kauniisti. Voisi laittaa hiukset hienosti ja kuljeskella jossain kauniissa kukkamekossa helmat hulmuten, kuohuvalasi läikkyen. Ehkä tarjoiluna voisi olla vaikka joku suurenmoinen, vaaleanpunainen kakku tai sitten jäätelöbuffet. Tai ehkä sittenkin hattarabuffet! Jos saisin vuokrattua jostain sellaisen hattaralaitteen.

Ja tietenkin juhlien kuuluisi olla uudella pihamaallamme, kun puutarhat on päässyt loistoonsa. Ne voisivat olla vaikka jotkut minifestivaalit, joissa olisi pari tarkkaan valittua esiintyjää. Toinen iltapäivällä ja toinen vasta illan hämyssä. Ehkä jotain akustista tunnelmointia, mutta ei kuitenkaan mitään liian lälleröä. Ehkä iltaesiintyjä voisi kuitenkin olla joku mukaansatempaavampi, että voisi vaikka tanssia. Tai voisihan se olla jotain nostalgistakin, jotta voisi valssata ja ottaa lavatansseja haltuun.

Mutta ainakin ne olisivat sellaiset juhlat, joissa kenelläkään ei olisi hoppu tai kiire ja joissa kaikki voisivat olla vapautuneesti juuri omia itsejään. Kaikki olisi kaunista ja seesteistä, mutta ennen kaikkea onnellista.

Voi juku, että odotankaan niitä juhlia. Ja kevättä.

-Henriikka

Muutama valittu astia keittiönkaappiin

_MG_1829 kopio

Voi astiat! Rakastan niitä niin pinnallisen syvästi.

Tunnen jokaista astiaani kohtaan sellaista lämpöistä suojeluviettiä. Kunpa niille ei sattuisi mitään tämän maailman tiimellyksessä. Tosin Janne kyllä mursi voimillaan tänä aamuna yhden shampanjalasin rikki, valtava kaappimies kun on. Mutta keraamiset astiat ovat niitä suojeltavimpia, joten Jannen ei tarvitse nukkua sohvalla.

Ennen koin heikkoutta kauniiden koriste-esineiden edessä. En väitä, etteikö minullla edelleen olisi levottomat hetkeni niissäkin tilanteissa, mutta astiat vievät nykyisin vallan. Siinä missä koriste-esineiden ympärille on vaikea luoda mielikuvissaan tunnelmia, pystyy astiat näkemään heti ystävien lettukesteillä, rauhallisella aamiaisella tai kauniisti katetun illallispöydän koristeina. Astiat tuovat moneen arjen tilanteisiin paljon ja juuri sen takia ne ovat niin vastustamattomia.

_MG_1835 kopio _MG_1842 kopio

Asuimme ennen Arabianrannassa, Arabian tehtaiden ja Iittalan Outletin vieressä. Kävin siellä haavekierroksellani lähes viikottain. En sentään aina kantanut mitään kotiin, mutta toisinaan kyllä.

Maanantaina kävin siellä suunnilla taas pitkästä aikaa ja piipahdin liikkeessä. Se oli juuri se maailman onnellisin päivä, josta kirjoitin. Ostin kirkkaankeltaisen kastehelmikulhon 30 prosentin alennuksesta, eikä se ainakaan laannuttanut iloani.

Sen lisäksi ostin kakkoslaatuisia Sarjaton-sarjan astioita: valkoisen ja vaaleansinisen lautasen ja lettikuvioisen kulhon. Meillä on joitain Sarjattoman astioita, mutta olen pitänyt tärkeänä, että ne oikeasti pysyvät sarjattomina. En halua ostaa enempää kuin yhden samanlaisen.

_MG_1849 kopio _MG_1846 kopio _MG_1852 kopio

Kuinka pistävänä tunnenkaan äitini syyllistävät silmät astiaostosteni vuoksi. Hän kyllä tietää, miten polveni notkahtavat kauppojen astiahyllyjen välissä. Onneksi niissä silmissä on myös pilkettä, ei ole turhan köyhä äidinkään astiavalikoima.

Tulin itse asiassa juuri kotiin Iittalan liikkeestä. Olin Iittala X Issey Miyake -kokoelman lanseeraustilaisuudessa. Japani ja Suomi löivät ajattoman muotoilun ajatuksensa yhteen, ja lopputulos näytti erittäin kauniilta. Mutta kukkaronnyörit olivat umpisolmulla, vaikka teekupit kutsuivat suojelemaan.

Leikkokukkia ja kauniita astioita ei voi koskaan olla liikaa. Paitsi jossain vaiheessa.

-Henriikka

Rompetorilla

_MG_1314 kopio

Hääpäivän vietosta anoppilan suojiin. Viikonloppu meni kevyesti Tampereen kyljessä, Kangasalla. Kun Helsingissä perjantai vihmoi oikein kunnolla, niin Tampereen juna-asemalla odotti yli 20 astetta. Ilta kului sukulaisten kanssa grillaten. Nukahdinpa pihakeinuunkin, itikoiden syötäväksi. Rantasauna laitettiin lämpimäksi ja join monta litraa appiukon raparperimehua. Uskaltauduin uimaankin, hyytävän kylmään veteen. Pelasin petanqueta ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden ja totesin, että voi odottaa seuraavaa kertaa taas parikymmentä vuotta. Maailman tylsin peli.

Kesäjuttuja siis ja oikein kunnolla olikin. Lauantaina otimme varastosta kaikille pyörät, sellaiset kun sattui löytymään. Itse sain lankomiehen vanhan maastopyörän, valkoisen ja virtaviivaisen. Poljimme Restaurantapäiville, Suomen suurimmille ja vanhimmille rompemarkkinoille.

_MG_1313 kopio_MG_1371 kopio _MG_1357 kopio _MG_1356 kopio _MG_1347 kopio _MG_1341 kopio _MG_1340 kopio _MG_1338 kopio

Sadat ja sadat myyntipyödät kiersivät koulurakennuksia ja jäähallia. Oli vanhaa autonromua, leluja, vaatteita, huonekaluja, astioita ja muuta roinaa. Oli makkarakiskat ja metrilakunmyyjiä. Vaikka suurin osa pöydistä oli itselleni aivan liian antiikkista keräilykampetta, menin aivan vanhojen lasiesineiden lumoihin. Viime aikoina on kiinnostanut erityisesti värillinen lasi: sininen, vihreä, vaalenpunainen, neonkeltainen… Retrokausi on väistynyt vähän taka-alalle ja retrovärien sijaan silmät tarttuvat iloisiin, kirkkaisiin väreihin.

Kaksi tuntia kierrettyämme kädet olivat vielä tyhjät. Tein pari löytöä vasta kierroksen loppumetreillä. Nuutajärven Aprikoosi-vaaleanpunainen Olympia-malja 1950-luvulta kustansi 17 euroa ja luumunväriset Oiva Toikan suunnittelemat Flora-astiat sain tingattua 30 eurolla ja leveällä hymyllä. 1960- tai 1970-luvulta peräisin olevassa setissä on isompi malja ja kolme pientä (ei siis alun perin settinä myyty). Koristeeksi en halua astioita ostaa, joten luulen lasiesineiden löytävän paikkansa jälkiruokakattauksista.

_MG_1376 kopio_MG_1387 kopio

Nyt olemme jo painelemassa junalla kohti Helsinkiä. Yritän tässä arpoa, käyttäisikö illan leffaan vai lenkkiin. Tiedän, että joku fitnesssaleesupertigis-IG varmaan karjuu alitajunnassani, että lenkki it is. Mutta koska ensi viikon treenikalenteri näyttää mukavan täydeltä, karjun mahdollisesti kahta kovempaa takaisin elokuvaa, sohvannurkkaa ja amerikkalaisia pastilleita.

Kävin äsken Tampereelle ennen junaan hyppäämistä Idan luona. Pälpätimme kuulumisia yli kaksi tuntia yhteen soittoon. Siinä vasta helmi muju! Super. Ja jos kauniita kesäherkkureseptejä kaipaa, niin kannattaa kurkata millaisia äsken söimme kahvin kanssa.

Sunnuntaita kaikille! Vastailen kaikkiin kommentteihin ensi viikon aikana. Olkoon kesälomanne edelleen lämpöinen ja lempeä.

– Henriikka