Joulurauha sopii joka kodin joulusisustukseen

Olen matkalla kotiin, joulunviettoon. Kotiin-kotiin siis, lapsuudenkotiin. Sitä paikkaa voi aina kutsua kodiksi, vaikka todellisuudessa koti on ollut jo yli 10 vuotta muualla. (Kyllä, nyt tajusin, että ihan oikeasti aika tarkalleen kymmenen, sillä syksyllä 2009 muutin kotoa pois, ensin Etiopiaan ja sieltä muualle maailmaan ja Suomeen.)

Olen taas junassa. Tuntuu, että junan kyytiin istuessa alkaa samantien rauhallisempi elämäntahti. Vähän niin kuin silloin, kun lentokentällä saa jätettyä laukkunsa matkatavarahihnalle ja on pelkkien käsimatkatavaroiden varassa – elämä alkaa kulkea verkkaisesti eteenpäin, keuhkoihin mahtuu puolta enemmän happea ja hyvää oloa, ja kaikki tuntuu lutviutuvan parempaan prioriteettijärjestykseen.

Juna on loppuunmyyty. Helsingin rautatieasemalla oli valtava vilske ja hälinä. Lapsiperheet ottavat kokonaisvaltaisesti huomion itselleen mukavalla melskeellään ja joulutohinallaan, mikä saa oman olon tuntemaan siltä kuin olisi ainoa ilman perhettä matkustava. Todellisuudessa perheitä on vain murto-osa kaikista, he vain osaavat ottaa kunnioittavasti lavan haltuun.

Myös junassa lasten läsnäolo naurattaa. Joka puolelta kaikuu isien ja äitien kutsuhuudot – toiveet ja kysymykset tuntuvat olevan ihan samat kuin kultaisella ysärillä: Milloin saa karkkia? Koska ollaan perillä? Onks tää pitkänmatkanjuna? Miten lujaa juna kulkee? Miten nää penkit toimii? Miten nää junat toimii? Milloin saa karkkia? Mikä paikka tää on? Voinks mä laittaa mun käden tänne roskikseen? Saako hattuhyllylle kiivetä? Milloin saa karkkia?

Matkustimme lapsina niin paljon junalla, että tunnistan sisaruskatraamme hienosti. Olimme varmasti juuri ne iloa tuottavat mukulat, kun halusimme aina kulkea junaa päästä päähän ja takaisin. Kerran myös eräs nimeltä mainitsematon sisarukseni halusi järjestää pienen konsertin: hän nousi istumaan tuolin selkänojalle ja kajautti omakehittämänsä laulun koko junakansalle: ”Meidän äitillä on tissilihakset! MAHTAVAT tissilihakset!” En muista äitini nauraneen koskaan niin.

Junajutuista taas lapsuudenkotiin: tuntuu ihanalta päästä joulunviettoon. Tänään illalla laitan somet kiinni ja laskeudun kunnolla jouluoloon. Villasukat jalkaan, konvehti kielelle sulamaan ja jouluhyrinä päälle. Tuntuu onnelliselta päästä tuttuun kotiin.

Äsken kuulutettiin, että junamme on myöhässä edelliselle junalle käyneen henkilövahingon takia. Toivottavasti joku yksinäisyyttä kokeva ei ole päättänyt päättää päiviään aatonaattona. Tällaiset juhlapyhät kun monesti korostavat niiden surua, jotka eivät voi esimerkiksi kutsua lapsuudenkotia kodikseen tai jotka eivät pääse nauttimaan läheistensä seurasta omasta tahtotilasta riippumatta. Oli tilanne mikä tahansa, lähetän mielessäni suojelusenkeleitä ja lämpimiä ajatuksia vahingon kokeneelle ja kaikille niille, keille joulu on kaikkea muuta kuin auvoinen onnenjuhla.

Avasin aamulla aamiaisen äärellä Kirkko & Kaupunki -lehden välissä tulleen joulukalenterin luukkuja. Olin unohtanut avata noin 100 prosenttia ennen tätä päivää. Luukuista avautuneet mietelauseet olivat kauniita. Erityisen hyvin jäi mieleen yksi: ”Joulurauha sopii joka kodin joulusisustukseen.”

Sen ajatuksen voimalla jätin myös oman, hyvinhyvin sotkuiseen kuntoon jääneen kotini ja suuntasin joululomalle. Siivoamattomuudesta jääneet voimani aion käyttää tonttuapuna äidille ja isälle viime hetken tohinoihin. En tiedä, onko siellä kaikki jo valmista, mutta tuskinpa aivan. Sitä paitsi 7-henkisessä joulussa riittää aina tehtävää, vaikka valmistelut olisivatkin jo tehty. Olen muutenkin tällainen mustalammas, että saavun jouluhippaloihin paikalle ihan viimetingassa. Muut ovat olleet siellä jo aikansa. On minulla sentään joulukukat hyvittelyiksi, vaikka tiedänkin, että niiden arvo jää aika kauaksi muiden työtunneista.

Aika näyttää, milloin me lapset otamme joulujärjestelyt vastuullemme. Ehkä ensi vuonna, ehkä 20 vuoden päästä. Mutta nyt en sitä mieti, vaan lapseninnolla menen vanhempien luo, äitin kainaloon kököttämään ja istumaan isäni sylissä. On ihanaa, että on sellaiset vanhemmat, sellainen perhe ja koti.

Palaan blogin ja somekanavien ääreen joulunpyhien jälkeen, siihen saakka pidän kanavat kiinni ja ajatukset joulussa.

Nauttikaa joulusta, huolehtikaa toisistanne ja itsestänne ja ennen kaikkea rentoutukaa.

-Henriikka

Vuoden parhaita retkimuistoja ja joululahjaideoita

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta

24 yötä, niin tämä vuosi on valmis, ja vuosi 2020 astuu kehiin. Minun puolestani vuosi voikin jo vaihtua, sillä onhan tätä kuluvaa jo eletty aikansa.

Vuoteen mahtui vaikka mitä. Tammikuusta kesäkuun loppuun opiskelin vielä Tammelassa eräoppaaksi, minkä jälkeen heinäkuun ja elokuun alun reissasin ympäri Suomea täydellä höyryllä. Elokuusta syyskuun puoliväliin olin interraililla äidin kanssa vajaa kuukauden päivät, minkä jälkeen olen keskittynyt tasaamaan yrittäjän arkeani ja huolehtimaan hyvinvoinnistani. Nämä kolme kuukautta ovat ovat kyllä tulleet tarpeeseen: olen urheillut, lepäillyt ja ottanut harmauden kynttilöiden kanssa vastaan.

Tähän kirjoitukseen kokosin kuluneen vuoden parhaita retkimuistojani. Niiden väliin listasin myös erillisinä osioina retkeilyyn ja luontoon liittyviä joululahjoja, jotka voisivat olla tarpeellisia esimerkiksi vanhemmille, sisaruksille, ystävälle tai vaikka kummilapselle.  Onpa jutun lopussa omat suosikkilahjanikin. Yritin keskittyä myös siihen, että lahjavinkkien hinnat eivät pomppisi sadoissa, vaan selkeästi kympeissä (suurin osa alle 50 euroa). Mukana on myös erityispaljon kotimaisia lahjaideoita.

Olen puhunut niin paljon vuosikurssimme viikosta Lapissa, ettei liene yllätys, että se on yksi vuoden retkikohokohdista. 20-henkinen joukkiomme lähti reissuun bussilla, ja niin paljon kuin nautin sellaisesta leirikoulu-henkisestä matkanteostakin, parasta oli silti hiihtovaellus Hammastunturin erämaassa. Revontulet olivat upeimmat koskaan näkemäni ja pakkaset kovimmat koskaan kokemani, mutta teltassa nukutti hyvin ja lopuksi onnistuin jopa juomaan kahvinikin niin vikkelästi, ettei se ennättänyt jäätyä kuppiin.

Paluumatkalla osallistuimme Pudasjärvellä umpihankihiihdon MM-kisoihin. Kahden päivän kisahurmio oli hauskaa vastapainoa hiljaiselle erämaaelämälle. Lämpötila nousi Lapista etelään ajaessamme noin 40 astetta ja oli vielä juuri ja juuri pakkasen puolella kisan startatessa. Keli tuntui siis melkein helteeltä paukkupakkasten jälkeen, kun hiihtelimme metsäsuksillamme Syötteen maisemissa. Nukuimme kisapäivien välissä isossa leirissä, koko neljän hengen joukkueemme yhden, puuhun kiinnitetyn tarpin alla. En usko, että olen koskaan nukkunut ulkona niin hyvin kuin silloin.

Joululahjavinkkejä vanhemmille:

Äidille haluaisin eettisen ja ekologisen Patagonian kierrätyskankaasta tehdyn Better Sweater -fleecetakin, sekä Marttiinin Kiehinen -puukon hiiliteräksisellä terällä ja visakoivuisella kahvalla, sillä yritän hellästi painostaa häntäkin perheen muiden naisten jalanjäljissä eräopaskouluun.

Isälle legendaarisena ruutuvihkomiehenä haluaisin ostaa Modestonen vedenpitävän muistilehtiön, joka kestää vettä, likaa, rasvaa, hankausta ja taittelua. Lisäksi luulen, että hänellä voisi olla tarvetta uudelle Patagonian luomupuuvillaiselle flanellipaidalle.

Kevättalvella yksi elämäni reissuista oli myös 7-viikkoinen Lapin kiertue, jonka tein laina-autolla.

Viikkoihin mahtui työnteon lisäksi valtavasti päiväretkiä esimerkiksi Ylläksellä ja Pallaksella, minkä lisäksi tein kahden yön hiihtoretken niin Kilpisjärvellä kuin Pallas-Ounastunturin Kansallispuistossakin. Molemmissa yövyin autiotuvissa ja sain seurakseni ihania ystäviä. Kilpisjärveltä muistan kevätauringon ja taivaalla valtavana möllöttävän täysikuun, sekä sen kuinka hain ämpärillä tupaan puhdasta lunta juomaveden sulattamista varten. Nammalankurun autiotuvan maisemissa sain taas herätä upeisiin pakkasaamuihin, jolloin puut olivat kauniissa kuuraharsossa ja maailma näytti vaaleanpunaiselta.

Joululahjavinkkejä sisaruksille:

Tämä on omalla kohdallani haastava, sillä sen vuoksi, että kaikki sisarukseni rakastavat eräelämää ja ulkoilua, heillä on myös itsellään suuri osa kaikesta tarpeellisesta, ja yritämme hanakasti välttää turhan tavaran ostoa.

Olemme joskus puhuneet risukeittimistä ja niiden koettamisesta, joten suomalaisen Savotan Happy Stove -risukeitin voisi olla oiva idea. Sain myös heiltä muutama vuosi sitten niin mainiot Kupilkan tulukset sekä Suunnon kompassin, että voisin antaa jollekin heistä tismalleen samat lahjat.

Alati palelevalle siskolleni tahtoisin paketoida Lapuan Kankureiden kauniin ja villaisen kuumavesipullon, jonka hän voisi napata makuupussiin mukaan retkillään, sekä pieneen tilaan pakkautuvat ja kevyet Haglöfsin Essens Mimic -toppakintaat käsiä lämmittämään.

Kesältä mieleen pomppaa erityisesti muutama yksittäinen retkeilymuisto. Toinen on selkeä, sillä se oli vuoden toinen pidempi vaellus: olimme luokkaporukan kanssa tietynlaisella päätösretkellä Jongunjoella, jossa teimme neljän yön kanoottivaelluksen intiaanikanooteilla.

Kelit hellivät, itikkaverkkojen alta irtosi hyvää läppää ja kaikilla tuntui olevan hyvä mieli. Olimme nimenneet luokkakaverini kanssa parivaljakkomme tiiminimellä “Aurinkokanootti” ja ostaneet kirpputorilta teemavermeiksi klassisia, jäätävän hirveitä ja värikkäitä turistitamineita Gran Canaria -logoin ja neonpinkein yksityiskohdin.

En olisi alkuun uskonut, että pystyn laskemaan sellaisia koskia. Opin lukemaan veden virtausta ja vaikka suurin osa olikin luokitukseltaan ykkösen koskia, pääsimme laskemaan pari isompaakin, jotka vaativat ennakkotarkastuksen ja -suunnittelun. Onnistumisen riemu koskien jälkeen oli hieno tunne sekin, kaiken muun tunnelmallisen leiri- ja vaelluselämän rinnalla.

Joululahjavinkkejä ystävälle

Suurin osa ystävistäni eivät ole retkeilijöitä, joten otin näihin vinkkeihin sellaisen lempeän lähestymistavan. Olisi nimittäin mukava houkutella mahdollisimman moni mukaan metsään.

Lapuan Kankureiden ja Partioaitan yhteistyönä syntynyt retkipyyhe sekä pienempi käsipyyhe ovat itselläni aktiivikäytössä niin retkillä kuin ihan kaupunkielämässäkin. Luulen myös, että moni ystävä ilahtuisi vähintään leppoisasta laskusta outdoor-elämään kahvihetken tai illallisen myötä, ja siksi valitsin ideoiksi lisäksi Muurikan nuotiopannun sekä Muurikan soman nuotiokattilan. Niihin voisi laittaa sisälle vaikka suklaata tai kahvia.

Yksi täysin irrallinen retkikohokohta vuodelta on juhannusaatto, jolloin olin töissä Hämeen Luontokeskuksella parin opiskelukaverini kanssa. Olimme alunperin vähän ankein mielin siitä, että olimme kiinni työnteossa muiden juhliessa kuka missäkin. Saimme kuitenkin päivän saatossa käännettyä mielemme niin, että illalla katoimme eräälle rannalle ruhtinaallisen juhannuspiknikin juomineen, ruokineen ja kaikkineen. Ketään ei ollut missään, kun me tanssimme, nauroimme ja lauloimme ja lopulta jäimme telttoihimme lähistölle nukkumaan.

Tämä kohokohta on hyvä esimerkki siitä, että aina ei tarvitse olla niin massiivista ja valmistelua, vaan moni hyvä ulkoilmahetki syntyy melko spontaanisti ja helposti.

Joululahjavinkkejä kummilapselle

Minulla on kaksi rakasta kummilasta, toinen juuri vuoden täyttänyt, toinen jo reilu viiden. En ole kummina ehkä sellainen kaikista muistavaisin nimipäivien ja muiden erikoismerkkipäivien suhteen, vaan pitäydyn visusti joulussa ja syntymäpäivissä, sekä eritoten hetkissä, kun oikeasti näemme. Olisi kivaa, että myös kummilapset innostuisivat luonnosta ja nauttisivat siellä olosta.

SIGG:in muumiteemainen, kulutusta kestävä juomapullo on niin hieno, että varmaan kadehtisin kummilastani yhteisellä retkellä koko ajan. Juomapullon kaltaisia kivoja ja käytännöllisiä lahjoja ovat myös Magliten Solitaire-taskulamppu, joka sopii myös pieneen käteen tai ihkaoikea kuksa. Jälkimmäiseen voi käydä vaikka kaiverruttamassa jonkun runonpätkän tai lapsen oman nimen.

Syksyllä varsinaiset retket ovat olleet vähissä. Olen tarkoituksella vähentänyt tekemistä arjessa, keskittynyt yksinkertaistamaan kaikkea ja yrittänyt rajata aktivisuuttani. Tuntuu hullulta, että olen ihan oikeasti nukkunut viimeksi teltassa silloin juhannuksena.

Sen sijaan olen viettänyt tosi paljon aikaa ulkona ja metsässä. Ihan parinkin tunnin metsäkävelyt, sieniretket ja tähtien ihastelut tekevät niin hyvää sielulle, mielelle ja keholle.

Lokakuussa olin sentään neljän päivän pyyhinvalluksella kauniin ruskan viimeisillä hetkillä, jolloin ulkoilmasta sai nauttia toden teolla, vaikka yövyimmekin sisätiloissa. Tänä syksynä olen kaivannut juuri tällaista: matalan kynnyksen päiväretkeilyä, luonnon yksityiskohtien ihailua ja tikkupullan paistoa laavulla. Ensi vuonna on sitten taas aikaa järjestellyille, suunnitelluille jutuille.

Joululahjavinkkejä itselleni

Minulla on vaikka mitä, joten yritän enemmänkin karsia kuin ostaa mitään. On kuitenkin muutamia juttuja, jotka hankkisin mielelläni itselleni eräharrastustani parantamaan.

Isomman rinkan rinnalle olen pohtinut jo usean vuoden pienempää, vajaa 50-litraista rinkkaa, jonka voisi ottaa mukaan päiväretkille tai esimerkiksi kesävaelluksille. Luulen, että Fjällrävenin Abisko Friluft voisi olla tarkoitukseen sopiva.

Retkiruoka-gameen lisäpontta toisivat niin metsää kuin mökillekin Ada-Baun grillipannu sekä samanmerkkinen lettupannu.

Viimeisenä nostan elämänlaatuani huimasti nostaneen tuotteen, Icebreakerin Meld Zone Sport bra -merinovillarintsikat, jotka ovat riittävän tukevat vaellukselle, mutta eivät kuitenkaan purista hengiltä. Superhyvät, kertakaikkiaan.

Kun uusi vuosi lähenee, retkeilyintoni kasvaa koko ajan. Minulla on tunne, että toisin kuin tänä syksynä, ensi vuonna pääsen taas kunnolla vauhtiin. Olivat retket sitten helppoja, spontaaneita päiväreissuja tai harkitumpia, pidempiä vaelluksia, niin odotan niitä jo kovasti.

Suomen lisäksi toivoisin pääseväni taas vähän pidemmäksi aikaa Norjaan, vaikka kotimaassakin tuntuu riittävän vaikka mitä nähtävää. Inarin melontavaellus ja Itä-Suomen tarkempi tutkiminen siintävät haaveissa, kuin myös talviretket heti alkuvuoden lumisiin tunnelmiin. Lapin yötön yö olisi taas mukava kokea, ja Raaheenkin olen uhonnut palaavani saaristoa tutkimaan.

Saapa nähdä, millainen retkivuosi on vuosi 2020. Luulen, että aivan tosi hyvä.

– Henriikka

Kuvat: Toni Eskelinen

Jos jotain jouluksi toivon, niin levollisuutta ja rauhaa

Olen saapunut lapsuudenkotiin. Pehmeät, tutut, taivaansiniset lakanat on laitettu sänkyymme, ja täälläkin saamme nukkua tuplakokoisen peiton alla. Helsingistä lähtiessä joulua sai vielä nuuskimalla nuuskia, mutta täällä joulu tuntuu kaikkialla. On lapsuudesta tutut koristeet, kuvankaunis kuusi ja vähän väliä glögi- tai glühwein-tarjoilu. Ja niiden kanssa tietysti aina herkkuja; mutakakkua, After Eightiä tai nougat-jäätelöä.

Olen oikeasti aivan raato. Sellainen maidonhajuinen, vanha rätti, joka ei tule ojennukseen edes kunnon pesuohjelmalla.

Olen yksinkertaisen väsynyt tästä syksystä. Joulukuu oli niin täynnä ohjelmaa (onneksi vain kaikkea kivaa), että nyt loman alkaessa en ole kyennyt mihinkään – siis oikeasti mihinkään. Kun perjantai-iltana bussi lähti Tammelasta Helsinkiä kohti, lagasin koko parituntisen tuntia bussissa ja jatkoin samaa mallia saapuessani Kamppiin. Lauantain upein uroteko oli torkuttaa tunti ja käydä eräässä designkaupassa ostamassa yksi ainoa joululahja. Se sai riittää. Tänään sain pakattua laukkuni joululomaa varten, hypättyä junaan ja siinä se. Asemalla nostalgisessa Nissanissa odotti isä, joka toi tänne täysihoitoon.

Flunssa iski aamulla päälle, totta kai, ja olen aivastanut tänään jo ainakin 30 kertaa. Minun piti leipoa aattoillaksi porkkanakakkua, mutta Jannehan se tuolla sähkövatkainta hurruuttaa. Minun piti lähettää vielä joitain viestejä ja raportteja asiakkaille, mutta siirsin ne välipäiviin. Minun piti jaksaa heti ensimmäisenä iltana halata sisarukseni ruttuun, osallistua ensimmäisiin lautapeleihin, mutta täällä minä vain istun ja odotan saunaa. Ja taas tuli kolme aivastusta. Ärsyttää, kun ne tulevat aina niin peräjälkeen. Olisi kiva, että olisi kunnon väli ja saisi ladata autuaasti. Hyvä aivastus on ilo koko kropalle.

Mutta niin, tämä kuva. Auta armias, rakasta 90-lukua. Siellä me koko perheen voimin näyttelemme jouluevankeliumia läpi isovanhemmillemme, jotka istuvat ruskeilla, samettisilla ysärisohvilla odottaen, koska saavat puhjeta aplodeihin.

Muistan nuo aattoesitykset hyvin. Ne olivat ihan parhaita. Tuona jouluna sain olla paimen, joskus tähti, joskus lukija. Turvaistuimessa (öh, siis seimessä!) pötköttävä sisareni naurattaa. Jeesushan se siellä! Joulun ihme pullaposkissaan ja turpeissa vauvanreisissään.

On myös hauskaa, että ajattelin lapsena, että totta kai kaikissa muissakin perheissä esitetään jouluevankeliumi joka vuosi. Kyselin tarhassa, että “minkäs roolin olet tänä vuonna saanut”, aivan kuin kaikki castattaisiin evankeliumin riemuun niin kuin meillä. Jälkikäteen olen nauranut viljelemälleni hämmennykselle. Puolustaudun kuitenkin sillä, että lasten synnystä ja pippelien ja pimppien luonnollisesti yhteenliittymästä tiesin jo 2-vuotiaana. Ja se oli minusta ihan perus ja hieno rakkauden ele. Kullakin tietonsa ja taitonsa.

Sivuraiteilta palaan otsikkoon: Jos jotain teille ja itselleni täksi jouluksi toivon, niin levollisuutta ja rauhaa. En herkkuja, en lahjoja, en riehumista, vaan rauhaa. Sellaista, joka lopulta kumpuaa sisältä ulos ja tyynnyttää kokonaisvaltaisesti.

Levollista joulunaikaa kaikille.

-Henriikka

Haikein jouluterveisin Henriikka

Siinä missä kesälomaan kiteytyy huumaava vapaudentunne, joululoma tuntuu tunnelmalta. Joululoma on kynttilänvaloa ja –paloa, joulukukkien tuoksua ja vielä piiloteltavia ja jo kerrottuja salaisuuksia. Taustalla soivia joululauluja ja vähän rumia, mutta kuitenkin yhdessä leivottuja tähtitorttuja ja pipareita, sekä kauniita sanoja naapureilta kerran vuodessa.

Olemme perheeni kanssa viettäneet joulua aina samalla tavalla, muuttumattomana yli 20 vuotta. Aamulla ulkoillaan, rentoillaan ja paketoidaan viimeiset lahjat, lounaaksi syödään riisipuuroa, jonka jälkeen suunnataan lähikirkon jouluaattohartauteen. Sen jälkeen saunotaan pitkän kaavan kautta, laittaudutaan kauniiksi ja komeiksi ja syödään hyvin ja hartaasti. Sitten saatetaan laulaa muutama laulu, jonka jälkeen jaetaan lahjat. Lahjat avataan aina vuorotellen, niin että kaikki näkevät, mitä muut saavat. Keskiyöllä mennään jouluyön kirkkoon, vanhemmat reippaasti kävellen ja lapset autolla siitä asti, kun pystyimme itse ajamaan. Kahvit ja osa lahjoista jaetaan yleensä vasta kirkon jälkeen ja valveilla ollaan aamuyöhön saakka.

Ollessani 19, asuin joulun Ruotsissa. Silloin siskoni tuli jouluviikoksi luokseni Skövdeen. Muu perhe tuli kuitenkin jo Tapaninpäiväksi Tukholmaan meitä katsomaan. Ruotsalainen joulu poikkesi vähän suomalaisesta, vaan oli kuitenkin lopulta aika tutun tuntuinen, etenkin kun asuin suomalaisen perheen luona.

Naimisiinmenon jälkeen olemme viettäneet Jannen kanssa joulua vuorotellen kummankin vanhempien luona – kummallekin perheelle on kertynyt jo kolme kertaa. Jännitin aluksi, millaista olisi viettää joulu poissa lapsuudenkodista. Olenhan kovin kiintynyt kotimme jouluun. Vaan äkkiä huomasin, että aika samalla kaavalla mennään Janneillakin. Ja niin taidetaan mennä valtaosassa suomalaisista kodeista: kukin perhe tekee omasta mielestään muista poikkeavalla tavalla, vaan ulkomaalaiselle lähes kaikki näyttäytyisivät kovin samalta.

Tänä vuonna voin siis vasta ensi kerran todeta, että edessä on jotain ihan muuta. Lähemmäs 30 astetta lämmintä, päiväntasaaja kivenheiton päässä ja lautasella todennäköisesti jotain ihan muuta kuin laatikoita ja erilaisia kaloja. Alustava idea on kai grillata.

Onhan se toisaalta haikeaa: missata yksi vuoden kohokohdista, ehkä jopa suosikkipäivä, ja ne kaikki perinteet ja koko odotusaika. Toisaalta taas, jätän aina haikeana Suomen taakseni, kun lähden reissuun. Pidä kaikista vuodenajoista, pidän perinteistä. Mutta jos ei koskaan olisi valmis missaamaan mitään, niin ei koskaan näkisi tai kokisi mitään uutta. Joulu Afrikan tähtitaivaan alla tuntuu nyt täydelliseltä idealta.

Kaksi asiaa toivon täälläkin olevan joulussa läsnä: kiireettömyys ja siihen rauhoittuminen sekä yhdessäolo. Olisi jouluruoaksi sitten mehujäätä tai porkkanalaatikkoa, luulen sen nousevan juhlaruoaksi jo siitä syystä, että sitä saadaan nauttia yhteisen pöydän ääressä.

Tänään saapuessamme Kilimanjaroon 30 asteeseen, terminaalissa soivat joululaulut. Ihan samalla lailla ne eivät vielä soineet sydämeen, niin kuin pakkaslumen naristessa kengänpohjien alla, vaan onhan tässä vielä vajaa viikko aikaakin ottaa haltuun joulu päiväntasaajalla kaikkine mausteineen.

Kiireetöntä joulunalusaikaa kaikille.

-Henriikka

yöpaita / Nanso (saatu)

Paketoituja ajatuksia joulusta

_mg_0787-kopio

En löytänyt riisipuurosta mantelia. Tiedossa ei ole vauvoja, yllätyksiä, matkoja tai muuta mantelin tuomaa. Tosin kukaan ei saanut mantelia vielä tänä aamunakaan, kun söimme kattilanpohjia. Jäljelle jäi pieni valkoinen kasa, jossa mantelinmuotoinen onni oletettavasti piileskelee. Pitäköön tunkkinsa.

Eilisessä jouluaatossa oli sellaista lapsuudentaikaa. Yhdessäolon riemua, hartaasti nautittua ruokaa ja vaihdettuja kuulumisia sekä paketoituja ajatuksia läheisiltä läheisille.

Totuus tunnelmasta ei tietenkään ole nähtävissä kuvista (ettehän pääse näkemään edes sohvalla ylväästi istuvaa koiraa tai didgeridoo-sooloa), mutta tuntuu kivalta, että jokaiselta joululta löytyy muutama kuvattu muisto; takapihan tilhet, puolukkakiisseli tai villiksi käynyt Heinillä härkien kaukalon.

_mg_0681-kopio_mg_0896-kopio_mg_0836-kopio_mg_0913-kopio

En tiedä, kuinka monia oikeastaan kiinnostaa muiden joulut. Voi olla, että kirjoitan tässä ihan itselleni vain. Kaikilla tuntuu riittävän niin paljon perinteitä, tapoja ja tottumuksia, ettei muiden notkuville tai notkumattomille joulupöydille riitä kiinnostusta.

Muistan hyvin, miten kertasimme erään lapsuudenystäväni kanssa lokakuusta lähtien toisillemme omien perheittemme jouluaattorytmiä. Se tuntui niin supertärkeältä. Ja oma aattoaikataulu oli tietysti se oikea.

Enää en ole kovin ehdoton, mutta nautin lounaspuurosta, päivähartaudesta, joulusaunasta ja illan juhlaillallisesta. Saunassa saa tuoksua terva tai havupuut. Lahjat avaisin mieluusti niin, että kaikki näkevät, mitä toiset saavat. Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta pitkään, pitkään aikaan, kun en mennyt jouluyön kirkkoon. Oli kiva istua pöydän ääressä, pelata Trivial Puirsuitia ja jutella.

_mg_0906-kopio _mg_0865-kopio _mg_0912-kopio_mg_0818-kopio

Kyllähän sitä väkisinkin miettii, kun on matkalla ihanasta aatonvietosta toisen rakkaan suurperheensä luokse, ettei joulu ole kaikille samanlaista rakkautta ja iloa. Olen miettinyt, tulisiko perheonni rajata ulos blogista, ettei pahoittaisi niiden mieltä, jotka sellaista myös kaipaisivat.

Toisaalta jos tunne pysyy kiitollisena, eikä perhesiunauksia ota itsestäänselvyytenä, niin kai sitä voi hyvin omatunnoin iloita. Ja voi, miten todella iloitsenkaan molemmista perheistäni ja joulunajasta heidän kanssaan. Mikä onni tietää, että molemmat perheet seisovat tukena sataprosenttisesti. Ja minä heidän.

_mg_0808-kopio_mg_0650-kopio _mg_0796-kopio _mg_0656-kopio

Arvatkaapa vain, mikä tuttu auto kuljettaa meitä juuri omien vanhempieni luo?
No, tietysti Nisse.

Sauna lämpiää, toinen joulujuhla odottaa. Onneksi minulla oli varattuna kaksi mekkoa joulunviettoon, että juhlatunnelman saa vikkelästi kattoon muutaman tunnin ajomatkan jälkeen. Ruokapöytään lämmitetään eilisen pyhäinjäännökset ja pian on koko kööri koolla.

Edelleen toivotan: rakkautta vain.

-Henriikka

Taivaan valoa ja rauhaa

2-kopio 1-kopio3-kopio

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.

Onnellista joulua.
Rakkaudella Henriikka

flanellipaita/Sasta Clothing (saatu)

Joulurauha anoppilassa

_mg_0627-kopio

Terveisiä kirjoittajalta, jonka silmät tipahtelevat kiinni ja mieli on lämmin. Terveisiä anoppilasta, jossa riittää iloa, vitsejä ja musiikkia.

Blogihistoriani kattaa jo tämän tulevan lisäksi viisi joulua. Ne ovat olleet keskenään kovin samanlaisia: Toisen perheen luo vähän ennen aattoa, josta siirrytään toiseen perheen luo joulupäivänä. Molemmissa juhlintaa, rauhaa ja yhdessäoloa.

Voisin kopioida tähän minkä tahansa vuoden kuvat, sillä meininki on säilynyt ihanan muuttumattomana.

_mg_0575-kopio _mg_0580-kopio_mg_0564-kopio _mg_0593-kopio

Joulukuusi oli ilmestynyt olohuoneeseen sillä aikaa, kun olin aamulenkillä. Tai no, arjessani en kutsuisi sitä aamulenkiksi, vaan lounasajan lenkiksi.

Sitten koristeltiin, tai no minä katsoin, ja sisarukset koristelivat. Pöydälle rakentuu tuhannen palan palapeli, jota minä en tosin ole kokoamassa. Istun vain ja ihmettelen, olen vain. Makaan isolla, punaisella matolla ja mietin, miten ihanalta joulu tuntuu joka vuosi. Ja miltä pitkä talvi tuntuisikaan ilman joulua.

Musta Jedi tietää jo, ettei minun naamaani saa tulla nuolemaan, vaikka pötköttäisinkin maassa.

_mg_0589-kopio _mg_0597-kopio_mg_0558-kopio

Janne on vielä jouluostoksilla Tampereella. Tajusi varmaan viimen hetken paniikissa, ettei ole ehtinyt hankkia lahjaksi kenellekään yhtään mitään. Kun on töissä Jouluradiolla, ei jouluksi pysty ottamaan kovin montaa vapaapäivää.

Tämän illan ohjelmaan kuuluu vielä piparien koristelu, rocky roadin teko, lahjojen paketentointi ja mahdollisesti joku ihana, koko perheen animaatio. Keskiyöllä palkitsen loppuneen sokerilakon vihreällä kuulalla, kettukarkilla tai parilla Pandan konvehdilla. Ehkä niillä kaikilla.

_mg_0639-kopio_mg_0618-kopio

Appiukko purkittaa omatekemiään vadelmahilloja, yöksi laitetaan juustokakku hyytymään ja kälyjen miehet soittavat kitaroita. Nyt avaan kirjan. Anoppilan katon alla kaikki hyvin.

Rauhallista joulunaikaa kaikille.
Muistakaa olla hetken ihan rauhassa, tekemättä mitään.

-Henriikka

Joululahjalistani 2016

joululahja2

En kaipaa joululahjoja. En tarvitse mitään. Korkkaamattomat shampoopullot odottavat kylppärin peilin päällä rivissä ja vaatteetkin ovat vielä ehjiä. Meillä on kaiken lisäksi käytössämme vain 43 neliöitä, joten kotiin ei yksinkertaisesti mahdu kaikki, mikä silmääni miellyttävää.

Ilahdun kyllä lahjoista, niistä jokaisesta. Erityisen kivaa on, jos lahjan hankkiminen on ollut hankkijalle ilo. Jos kuningaslahjaa ei satu vastaan, eikä ideaa ole valmiiksi mielessä, suosittelen lämmintä jouluhalausta. Jos on kuitenkin päästävä väkisin lahjomaan, tässä olisi muutama ilahduttava toive:

Joululahjalistani


Soittolistat

Eikö olisi ihan huippua saada joululahjaksi juuri itselle ajatuksella tehty soittolista? Joskus kultaisella kakstusarilla poltettiin CD:itä lahjaksi – tulostettiin kannet ja kaikki. Ne olivat parhaita lahjoja.

Tarvisin yhden, noin tunnin mittaisen soittolistan pitkille juoksulenkeille. Toinen, nopeatempoisempi soittolista olisi kovaan hikitreeniin. Kolmas toivomuslista on illoille, kun olen yksin kotona, juon roseeta villasukat jalassa ja nautin seurastani.

Muisto, runo, valokuva, kirje

On aina ihana saada jotain itsekirjoitettua tai yhteinen muisto vaikka valokuvan muodossa. Rauhassa, vastaanottajaa ajatellen kirjoitettu kirje tuntuu  joskus  aina niin paljon suuremmalta kuin rahalla ostettu lahja.

Palvelus

Tervetuloa siivoamaan meidän vessa tai pesemään keväällä ikkunat! Ottaisin mielelläni seuraa parin tunnin juoksulenkille. Lainaisitko autosi joskus? Heittäisitkö aamuvarhaisella lentoasemalle?

Ruokalahjat

Rakastan Lakrids-lakusuklaita. Syön lähes päivittäin Jenkin Mintmix -purkkaa. Hyvä viini ilahduttaa aina.

Sain syntymäpäivälahjaksi ystäviltäni juustoja, glögiä, tummaa kirsikkahilloa, itsetehtyjä marmeladeja ja leivoksia. Olin ikionnellinen.

Jotain todelliseen tarpeeseen

Led-lamppu, biojätepusseja, kennollinen lähitilan kananmunia, pussillinen avokadoja tai tertullinen banaaneja, kruununkynttilöitä, suodatinpusseja, kahvipaketti, D-vitamiinia, B12-vitamiinia, paketillinen tampooneja, käsirasvaa, deodorantti, vessanraikastin tai vaikka arvoa bussikorttiin.

Tiedättehän ne tylsän arkiset asiat, jotka kuitenkin pitää hankkia? Niistä tulee yhtäkkiä ihania, kun ne saa lahjaksi. Tai jos ne ovat edelleen tappavan tylsiä, niin ainakin ne tulevat tarpeeseen.

Tule kahville, tule tapaamaan

Tiedän, että lähes kaikkien aika on kortilla. Niin minunkin. Kiva, jos joululahjaksi järjestät itsellesi aikaa tai vaikka Onnibussi-liput ja tulet kyläilemään. Keitän kahvia ja ostan leivoksetkin.

Joulurauhaa jouluostoksille toivotellen:
Henriikka

Kuva: Jo Headington

Tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään

_MG_0489 kopio

Lempijoululauluni on Sylvian joululaulu, Topeliuksen vuonna 1853 kirjoittama runo. Itkettää jo nyt, kun mietin sen sanoja. Varpunen jouluaamuna on sekin hyvä vaan ei Sylvian vertainen. Tontturalleja en oikein jaksa, pitää olla tunnetta ja paatosta. Kirjoitettuna Sylvian sanoista saa vielä enemmän irti.

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt’ ylhäällä orressa vielä on se vain häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi murheita muistaa ken vois laulajan.

Miss’ sypressit tuoksuu nyt talvellakin, istun oksalla uljaimman puun.
Miss’ siintääpi veet, viini on vaahtovin ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi, sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

_MG_0102 kopio _MG_0110 kopio _MG_0174 kopio _MG_0200 kopio _MG_0215 kopio _MG_0222 kopio _MG_0230 kopio _MG_0234 kopio _MG_0265 kopio _MG_0267 kopio _MG_0306 kopio _MG_0318 kopio _MG_0342 kopio _MG_0436 kopio _MG_0549 kopio _MG_0605 kopio _MG_0380 kopio _MG_0634 kopio _MG_0638 kopio _MG_0640 kopio _MG_0648 kopio _MG_0655 kopio

Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman. 

Joulumme oli levollinen, perhekeskeinen, iloinen. Söimme paljon vaan emme ähkyyn asti. Pelasimme lautapelejä, iloitsin vihreistä kuulista. Kävimme jättämässä mummin ja vaarin haudalle kynttilät. Tuntuu, että näissä Toppe-Topeliuksen sanoissa on kuvatekstiä ihan tarpeeksi.

Nyt tuntuu hyvältä palata jouluolosta takaisin kiinni ympäröivään yhteiskuntaan.
Rauhallista Tapaninpäivää kaikille.

-Henriikka

Melukylän joulu ja riemuperhe

perhejoulu23 kopio_MG_0088 kopio

Joulupäivä on taittunut illaksi, ja auto huristaa kohti uutta määränpäätä. Ei jaksaisi enää istua autossa, olisi kiva päästä glögikupin ääreen, pehmeälle matolle pötköttämään. Joululomalle varatut kirjatkin ovat vielä lukematta.

Joulunaluspäivät ja aatto menivät oman alkuperäisen perheen luona, nyt suuntaamme Jannen vanhempien kotia kohti. Joulunaika tuntuu aina niin pitkältä. Muutaman päivän aikana ehtii ajatella niin paljon, vaikka oikeastaan ei ehdi tapahtua juuri mitään. Kouvolassa oli oikea melukylän joulu. Kaikki sisarukset paikalla ja tohina päällä. Emme tainneet rikkoa tällä kertaa mitään, oikea joulun ihme!

Sain kyllä vedet lasista naamalleni, kun lauloin eilen yöllä liian pitkään, liian kovaa.

_MG_0418 kopioperhejoulu2015 kopio

Jouluaaton parhaita asioita olivat notkuva kalapöytä, koivun- ja tervantuoksuinen sauna, jouluyön kirkko ja uskokaa tai älkää se, ettei lahjoilla tuntunut olevan niin suurta merkitystä. Avasimme lahjoja vuoronperään yhdessä vielä keskiyön jälkeenkin, mutta yllätysmomentin kutkutus ja antamisen ilo oli saamisen riemuun verrattuna moninkertaista. Nerokkaat lahjat käänsivät kyllä suut hymyyn. Isoveljen joulupäivän jäätelöbaari oli lahjojen aatelia.

Onneksi olemme pian perillä. Pidätämme molemmat pissaa jo toista tuntia. Ei ole järkevien ihmisten touhua tämä. Palaan huomenna pidemmillä jutuilla ja tyhjällä rakolla.

Leppoisaa joulupäivän iltaa kaikille.

-Henriikka

Vuoden vikat pikkujoulut ja ukulelesoolo

Voi, mikä rauhallinen sunnuntai. Tai tarkemmin sanottuna pääkopassa rauhallinen ja miljööltään kaikkea muuta. Muuttopäivä on aivan nurkan takana ja ennen karkaamista joulunviettoon pitäisi saada kaikki muuttolaatikoihin ja huusholli puhtaaksi. Tällaisena anti-pakkastalvena ei voi edes väittää, ettei ikkunoita pystynyt pestä. Mieli on kuitenkin levollinen, uusi vaihe elämässä on jo aivan korvilla. Iik. Iik. Iik!

Viime viikolla oli vielä kolmet pikkujoulut, mutta hyvänen aika, onneksi ennakkojuhlakausi on nyt ohi. On sitä elämässä rankempaakin, mutta nyt on kiva rauhoittua jouluun ilman kuohuvaa ja kippistelyä. Joulu on minulle paljon enemmän rauhoittumista kuin juhlimista. Paljon enemmän ajattelua kuin tanssimista. Paljon enemmän levollisuutta kuin juhlahumua.

Nämä tiiviillä ystäväporukalla järjestetyt pikkuiset joulut olivat paras tapa laskeutua vähän seesteisempään joulunaikaan.  Joulupuuroa, laatikoita ja luumuhillotorttuja. Glögikakkua, pipareita ja vihreitä kuulia. Meidän porukassa oikeasti vielä lauletaan yhdessä. Naureskelimme, että muutenkin menomme muistutti  30-vuotiaiden sijasta lähinnä seitsemänkymppisiä. Hurjin temppu oli varmaan, kun jätimme mantelin pois puurosta.

Keskiyöksi kotiin. Kanelintuoksuinen, kiiretöön joulu voi tulla. Ja muuttokiireet myös, sillä arvatkaa mitä? Ennen kuin ehdimme edes anella, tämä sama ystäväporukka laittoi viestiä, että aikovat kaikki tulla muuttoavuksi. Tietenkin.

-Henriikka

Maailman söpöimmät minitortut

yhteistyössä Asennemedia ja Dronningholm

Gluteenittomat tähtitortut, well that’s new! En ollut vielä koskaan yrittänyt leipoa sellaisia itse ja nyt oli korkea aika. Ja koska nyt kerran sai valita kaiken, pienensin koonkin neljäsosaan. Normaalit tähtitortut ovat makuuni liian suuria kerralla hotkaistavaksi, joten päätinkin tehdä satsin coktail-kokoisia tähtiä. Ihan uudenlaisia torttuja. Tässä ne siis tulevat: maailman söpöimmät minitortut!

Tällä ohjeella tulee helposti käsiteltävä taikina. Gluteeniton taikina on toki huomattavasti haastavampi kuin normaali vehnänen, mutta tortut onnistuivat oikein hyvin. Taikinassa oleva kananmuna parantaa taikinan käsiteltävyyttä, mutta se ei ole välttämätön. Alla olevassa ohjeessa kerrotaan myös, miten tehdä taikinan kananmunaton versio.

_MG_0043 kopio _MG_0048 kopio_MG_0090 kopio
Normaaleista torttulevyistä leipova saa pienet versiot, kun jakaa neliönmallisen torttulevyn neljään osaan. Ja mikään ei tietysti estä tekemästä aivan normaalinkokoisia torttuja. Suosittelen kuitenkin joskus kokeilemaan näitä miniversioita. Ovat hauskoja, suloisia jälkiruokia eikä makeaa tule välttämättä ahdettua yhtä paljon miniatyyrileivosten myötä.

Helppo, gluteeniton torttutaikina

250 g voita/margariinia
5½ dl Semperin hienoa jauhoseosta tai vastaavaa
1 tl leivinjauhetta
250 g maitorahkaa
1 kananmuna (+ toinen voitelua varten)
½ tl ksantaania
1 tl psylliumia
+ täytteeksi luumu- tai omenamarmeladia

Nypi rasva ja jauhot (joihin on sekoitettu leivinjauhe ja mahdollinen ksantaani sekä psyllium) hyvin. Lisää joukkoon rahka ja kananmuna hyvin sekoittaen. Koveta taikinaa viileässä ainakin pari tuntia (hehe, itse pidin kiireen vuoksi vartin pakkasessa).

Ota taikinasta kerrallaan noin nyrkin kokoinen palanen ja vaivaa se jauhotetulla pöydällä kiinteäksi. Kaulitse taikinapala noin puolen sentin paksuiseksi levyksi ja ota levystä muotilla tai veitsellä paloja. Laita palojen päälle marmeladia ja taittele haluamallasi tavalla. Voitele tortut kananmunalla ja paista 225 asteessa vajaa 10 minuuttia.

Ohjeesta tulee noin 20 joulutorttua.

Kananmunaton versio: Jätä taikinasta kananmuna pois, vähennä jauhomäärää ½ dl. Valmista taikina muuten ohjeen mukaisesti. Älä voitele torttuja millään ennen paistoa.

_MG_0126 kopio_MG_0118 kopio _MG_0124 kopio _MG_0144 kopio _MG_0174 kopio

En ole koskaan suuremmin välittänyt luumuhillosta, kun taas omenahillo on aivan suosikkia. Janne sen sijaan vaati perinteistä luumuhilloa. Niinpä täytimme puolet minitortuista Dronningholmin Tähtitorttu omena-kanelimarmeladilla ja puolet Dronningholmin Tähtitorttu luumumarmeladilla. Molemmat saivat mitä tahtoivat.

Onhan tuo gluteenittomalla taikinalla ährääminen aikamoista. Toisaalta tulee vielä enemmän käsillä tekemisen fiilis ja valmiit tortut tuntuvat maistuvan paremmilta, kun on veivannut jauhoisin käsin kaikki alusta loppuun taikinaa myöten.

_MG_0188 kopio _MG_0209 kopio_MG_0243 kopio_MG_0264 kopio

Aika söpön näköisiä, vai mitä? Normaalilla taikinalla saisi vielä kauniimpia ja ilmavampia, kun lehtitaikinan saa oikeasti kunnolla lehteväksi.

Voin kertoa, että söimme tuon satsin puolessa päivässä. On varmaan laitettava uuniin uusi.

-Henriikka

Tänä jouluna Dronninholm on haastanut kaikkia leipomaan mieleisensä tähtitortun joko valmiista ehdotuksista tai keksimään itse omansa. Kilpailuun voi osallistua jakamalla kuvan valmiista leivonnaisesta Instagramissa #UUDETMUODOT. Palkintona arvotaan viikoittain Dronningholm-joulupaketteja. Lisätietoa kampanjasta saa täältä.

Jouluradio soi taas!

Kaupallinen yhteistyö / yhteistyössä Jouluradio

_MG_0379 kopio

On taas se aika vuodesta: Jouluradio on aloittanut soittonsa!

Tätä kirjoittaessani soi Michael Bublen Blue Christmas ja äsken meni tuntematon Paimenhuilun joululaulu. Kauden ensimmäisenä kajahti tuttuun tapaan ensimmäisen adventin hoosianna, tänä vuonna sanattomana, upeana jazz-vetona. Odotan vuoden ensimmäistä Last Christmassiä, vaikka se on korniuden huipentuma, ja Jouluyön hymniä kaikessa vaikuttavuudessaan.

Olen seurannut Jouluradion Facebook-sivuja fanaattisimpien joulufanien reaktioita Jouluradion alkamiseen tauon jälkeen. Suomihan on aivan villinä! Irma Kokkolasta kertoo, miten immelletyt laatikot on pakastettu jo juhannusaattona ja torttutalkoot hoidettiin elokuun pyhinä alta pois. Kaarlo Keravalta on nauhoittanut C-kaseteille koko viime vuoden Jouluradion materiaalin ja se on soinut tauotta loppiaisesta saakka.

Itsekin olen vahva jouluihminen, mutta näköjään oma levelini on aika hatara verrattuna tosifaneihin. Olen kuitenkin erittäin iloinen Jouluradiosta. Se tekee rauhallisen mielen ja on rakentanut jo monta vuotta joulutunnelmaa meidänkin kotiin.

_MG_0246 kopio

Jouluradio kuuluu jouluun.

Riisipuuro kuuluu jouluun, samoin piparit ja sinihomejuusto, glögi runsailla romppeilla ja joulukirkko. Perhe kuuluu jouluun, kauniisti paketoidut ja ajatuksella hankitut lahjat kuuluu jouluun – joskaan niiden ei tarvitse olla välttämättä kovin ihmeellisiä, saati kalliita. Joulukuusen on seistävä huoneessa yksinkertaiset, koreilemattomat koristeet oksillaan, kirkas valosarja tuikkien. Joulusauna kuuluu jouluun ja se, että on levollinen mieli.

Tänä vuonna muutamme kuitenkin heti joulun jälkeen ja on yhä helpompi hahmottaa, ettei joulua tehdä koristeilla tai tavaroilla. Joulutunnelma syntyy pitkälti rauhasta.

_MG_0362 kopio_MG_0370 kopio_MG_0349 kopio

Nyt meno meni jo villiksi ja radiosta kuuluu jo The Beach Boysin Santa Claus is coming to town. Olen saanut tänä vuonna seurata Jouluradion valmisteluja erityisen läheltä, kun Janne on ollut opiskelujensa ohessa töissä Jouluradiolla: valokuvannut, tehnyt videoita, kirjoitushommia ja hoitanut esimerkiksi some-kanavien päivittämistä.

Muutama päivä sitten hän näytti minulle ottamansa kuvan Jouluradion punaisesta “radio-maskotista” ja kertoi löytäneensä kuvausspotin Eirasta sattumalta. Kuva oli mielestäni niin hieno, että vaadin että kävelisimme viikonloppuna samaan paikkaan ottamaan lisää kuvia.

Tämän vuoksi siis näitä vaalenpuna-sinisiä joulukuvia. Ehkä nämä kuvastavat omaa perinteistä mutta kuitenkin jollain tavalla kapinoivaa ajatustani joulusta.

_MG_0258 kopio

Nyt jouluradio päälle ja sunnuntai-illan rauhaan.  Kanava helkkää perinteisillä radiotaajuuksilla pääkaupunkiseudulta Rovaniemellä ja Turusta Joensuuhun. Nettiradiot täydentävät pakettia. Eri kanavien esittelyt ja perustiedot löydät täältä.

Ja hei, olisi kiva kuulla teidän suosikkijoululauluja, jos sellaisi löytyy. Lupaan paljastaa kommenttipoksiin myös omani, kunhan ensin keksin sen.

-Henriikka

Jouluradio aloitti toimintansa pääkaupunkiseudulla vuonna 2003 ja joulumusiikin pää-äänenkannattaja löysi heti kuulijansa. Jouluradio on laajentunut vuosi vuodelta. Tänä vuonna 2015 Jouluradion kuuluvuusalueella asuu jo yli 3,6 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2014 Kansallisen radiotutkimuksen mukaan Jouluradiolla oli viikossa ennätykselliset 533 000 kuuntelijaa!