Sanattoman ylpeä Helsingistä

_mg_0039-kopio

Tänään ja eilen minut on vallannut ihan uudenlainen ylpeys kotikaupungistani Helsingistä. Suomesta olen osannut olla aina ylpeä, mutta eilen ja tänään kaupunkia kiertäessäni ylpeyteni kohdistui nimenomaan Helsinkiin.

Tuntuu, että niin moni asia on mennyt jättiaskeleilla eteenpäin. On kahvilaa, kauppoja aktiviteetteja ja nähtävyyksiä. On seuroja, kerhoja, iltamia ja aamuseminaareja. Ruokakulttuuri on täysin eri luokkaa kuin 2010 Helsinkiin muuttaessani, ja kaikille löytyy jotakin.

Istuin tänään lounaalla Paulig Kulmassa ja mietin miten hyvää kahvia Helsingistä saa.  Omani oli mangoinen ja tummasuklainen suodatinkahvi. Aleksanterinkadulla kulki lukemattomasti turisteja ja he vaikuttivat kuraisesta loskasäästä huolimatta melko onnellisilta.

_mg_0030-kopio_mg_0014-kopio _mg_0023-kopio

En ollut ennättänyt Tuomaan Markkinoille vielä ennen eilistä. Heitin toissapäivänä onneksi pieniä vihjeitä ilmaan:

“Kukaan ei ole vielä vienyt minua tänä vuonna joulumarkkinoille…”
“Hmm.. no pitäisiköhän minun ehkä sitten viedä sinut huomenna?”
“No, sehän sopisi.”

Kuljimme iltatreffeillämme iltamyöhällä. Joimme glögiä – tai no minä join kaksi. Ensimmäinen oli ihan tavallinen, toinen oli Ravintola Grönin mäntyglögi. Niin hyvää ja kummallista. Maksoi vain kaksi euroa. Janne söi nälkäänsä Rootsin nyhtökaura-käristystä samalla kun minä ihailin paikallisten toimijoiden taidetta, käsitöitä, herkkuja ja kaikkea, mitä en edes osannut kategorisoida (tonttuasiat, suolaiset hillojutut ja muu mystiikan puolelle kallistuva.)

_mg_0016-kopio_mg_0053-kopio

Markkinoiden ahkerasti kuvatusta karusellista varasin itselleni paikan tietäen, etten ole edes menossa kyytiin. Mutta jos menette käymään markkinoilla, niin älkää unohtako tuon pienen, turkoosin Jopon olevan minua varten.

Luikahdin myös Torikortteleihin Katariinankadulle, jonne Lumoan Stories on avannut kivijalkaliikkeensä. Heidän täysvillaiset madeinfinland-uutuutensa ovat sykähdyttäviä. Odottakaas vain, kun esittelen uuden, harmaan villatakkini.

Markkinahumu loppuu harmittavasti jo seitsemältä, mikä on kyllä surullisen aikaisin. Aleksia kotiin päin kulkiessani teki mieli nykiä hihasta turisteja, jotka olivat suuntaamassa silmät tuikkien vielä myöhäisillan glögeille torille päin: “Anteeksi, kun meillä on Suomessa näitä kaiken maailman sääntöjä, niin varmaan siksi sulkevat jo ennen otollisinta alkuillan hämyä.

_mg_0018-kopio _mg_0006-kopio

Tänään kahlasin Punavuorta, Kamppia ja keskusta-aluetta läpi valoisan aikaan. Vein ystävälle joulukortin, kävin hakemassa yhden Facebook-kirpputorilta hankitun mekon, minkä jälkeen kuljeskelin ilman suunnitelmia muutaman tunnin.

Voi Helsinki, minkä teit. Suomalainen design on saanut kaksi valtavaa joulukauppaa samaan kortteliin: My o My:n Xmas Garage ja TRE Christmas Market ovat täynnä kauniita, käytännöllisiä ja vieläpä eettisiä ja ekologisia lahjoja. Itse ostin tosin vain arkin lahjapaperia ja kerällisen lahjanarua, mutta Helsinki-ylpeys ei ottanut laantuakseen.

Pullomies soitteli onnellisesti ohikulkijoiden tuijottaessa haltioissaan. Senaatintorilta kuului etäisesti Jouluradio. Joulumekko löytyi ensimmäisestä kaupasta, jonka kynnyksen ylitin.

Onnittelut Helsinki. Olet yksi parhaista joulukaupungeista – ja kaupungeista muutenkin.

-Henriikka

Töihin Tuomaan Markkinoille

_MG_5338 kopio

Kyllä oikea elämä on parasta. Sellainen aito, rehellinen elämä. Oikeiden ihmisten piirittämä, välillä tylsä ja välillä riemukas.

Saimme viikonloppuvieraita Tampereelta ja vietin pitkästä aikaa parhaimman viikonlopun. Olin aika väsynyt, nuutunut itseni, mutta oikeiden ihmisten kanssa se ei haittaa. Sitä paitsi tässä typerän hektisessä maailmassa minunkin lähipiirini on aika uupunutta kansaa aina työviikon jälkeen. Olen harvoin ainoa.

_MG_5323 kopio_MG_5307 kopio

Perjantaina joimme kahvia keskiyölle, meneehän siinä jo aikansa, kun päivittää kuulumisia. Eilen kärvistelimme nälkäisten vatsojen kanssa brunssille saakka ja kävelimme Arabianrannan Dylaniin syömään aamiaista ja lounasta yhdeltä seisomalta. Erittäin hyvä hinta-laatusuhde, surkea musiikki ja hauska lähiötunnelma: eri-ikäistä ja -näköistä väkeä pitkien pöytien ympärillä. Hyvin nukutun yön jälkeen hymyilytti.

Brunssin jälkeen miesväki suuntasi Varustelekaan etsimään peltipaitoja, maihareita, parkatakkeja ja muuta tuikitärkeää armeijan vanhaa. Minä ja Henna körötimme kahdeksikolla Kaapelitehtaalle joulutunnelman keskelle.

Pukin sylistä olisi saanut valokuvan kympillä ja aikuisten glögiä jonotettiin metrikaupalla. Pihalla oli toinen joulupukki, joka oli huonoin koskaan näkemäni. Toisaalta kaksi joulupukkia muutaman metrin säteellä on tietysti vähän kyseenalaista ylipäänsä. Käsityöläisten markkinoilta löytyi muutama salainen joululahja ja useampi tuttu jututettavaksi. Karamellisoidut omenat tikunpäissä näyttivät liian hyviltä ollakseen totta.

_MG_5311 kopio _MG_5325 kopio

Kaapelilta jatkoimme Korjaamon joulutorille, jotka olivat kyllä kertakaikkisen kököt tänä vuonna. Onneksi Senaatintorin Tuomaan Markkinat nostivat taas mielen korkealle. Miten siellä voikin pyöriä niin paljon hyväntuulisia ihmisiä?

Ajattelin änkeä ensi vuonna väkisin sinne töihin. Minulla olisi punainen pipo ja posket. Myisin kuumaa omenaviiniä ja tarjoilisin kettukarkkeja kaikille hymyileville. Hammashymyisille kaksi. Takataskussa olisi taateleita, jos joku on oikein terveellinen.

Mutta mitä oikein puhun jo nyt viikonlopusta, vaikka melkein koko sunnuntai on vielä käyttämättä? Kohta hyppäämme bussiin ja ystävien luokse. Lupasivat tehdä ruokaa, uskoakseni erittäin hyvää.

-Henriikka