mainos: Haikon Kartano / Lapland Hotels
Pari viikkoa sitten, puoleen päivään mennessä alkoi aurinko kurkistella. Liekkö johtunut siitä, että se oli meidän kaksosten ristiäispäivä.
Tuntui huojentuneelta, mutta jännitti. Mietin, millainen kuormitus hartioilla pötköttäisikään, jos olisimme päättäneet järjestää juhlat itse. Aivot kun kumisivat ihan riittävästi muutenkin: olin listannut mukaan otettavat asiat särmästi ruutupaperille, vaan silti ystävä juoksi vielä sisältä kodistamme heiluttaen juhlamekkoani: ”Pitikö tämä ottaa mukaan?” No, piti tietysti.
Sanomattakin selvää siis, että oli maailman paras idea ulkoistaa juhlat. Olimme ensin ajatelleet järjestää juhlat itse. Sitten mieleen juolahti: entäs Haikon kartano?
Olimme kumpikin käyneet Kartano & Kylpylähotelli Haikossa pariinkin otteeseen kartanon siirryttyä Lapland Hotelsin omistukseen. Olemme tykästyneet uuteen meininkiin, jossa muun muassa ruokapuolta on uudistettu historiaa kunnioittaen.
Viime kesänä yövyimme pari yötä Haikossa (silloin erityisfiilistelyn kohteena oli tietysti aamiainen), ja silloin valtavan raskausmahani kanssa pohdimme, että olisipa kiva joskus juhlia täällä jotain.
Miksei heti? Mitäs tässä nyt oikein odotellaan?
Seuraavat perhejuhlat voivat olla 15 vuoden päästä, joten juhlitaan nyt kunnolla. Kasataan kokoon kummit ja perheet, nostetaan malja sille, että näistä edellisistä vuosista selvittiin. Ollaan itsekin vieraita omissa juhlissamme, eikä jossain kyökissä pyörimässä tiskejä kantaen.
Yhtäkkiä aloin itsekin odottaa juhlia ihan erilaisella innolla.
Ristiäisjuhlat olivat avaimet käteen -periaatteella kastetilaisuus ja sen jälkeinen kahvittelu. Ristiäisten lisäksi juhlimme samalla 4-vuotiasta esikoistamme, kun kerran läheiset koottaisiin yhteen joka tapauksessa.
Teimme juhlien eteen aivan uskomattoman (IHANAN) vähän. Sovimme papin paikalle ja sen lisäksi vastasin muutamaan sähköpostiin: mitä kukkia toivomme (keltaisia ruusuja!), entä millainen kakku (vadelmajuustokakku), kuulostaako menu hyvältä (joo)? Montako ihmistä, mitä erityisruokavalioita, monta syöttötuolia? Onko muuta huomioitavaa? Siinä ne taisivatkin olla.
Vapauttavan, ihanan helppoa.
Ja silti, emme olleet puoliksikaan niin ajoissa kuin kuvittelimme, kun piti saada koko 5-henkinen perhe suht puhtaissa vaatteissa paikan päälle.
Koko viikonlopun mietimme, millainen sirkus olisi ollut, jos olisimme yrittäneet tehdä kaiken itse – Tai ylipäänsä mahtua meille kotiin.
Mutta mikä ilo olikaan nähdä rakkaita ihmisiä yhdessä koossa. Kaikkia läheisiä ei pystytty toki kutsumaan, mutta lähiperheet ja kaikkien kolmen lapsen kummit. Tuntui ihanalta pystyä toteuttamaan juhlat tällaisissa puitteissa, kuin olisi antanut kutsuillekin lahjaksi pienen irtioton talven jälkeen.
Juhlat alkoivat kastetilaisuudella Haikon kartanon Keltaisessa salissa. Sali on lempitilani kartanossa, eikä ainoastaan siksi, että keltainen on lempivärini. Myös tilan tunnelma on hengästyttävän hieno: valo kulkee suurista ikkunoista sisään ja takaisin ulos erityisen kauniisti. Historian tuntee kaikkialla.
Siellä sitä sitten itkettiin yhdessä, kun kaksoset saivat kasteen. Pappi kannatteli luonnollisesti tilaisuutta. Äiti luki pari kaunista runoa, muutama sukulainen esitti liikuttavan version Ihme ja kumma -biisistä ja luin itsekin muutaman kirjoittamani ajatuksen.
Puoliso oli luvannut lukea ne puolestani, kun olin sanonut kirjoittavani ”lyhyesti jotain kevyttä”. Mutta hän luki tekstin läpi ja totesi, ettei se ole lyhyttä eikä kevyttä, joten jouduin itse sopertamaan juttuni juhlaväelle. Hah.
Oli sellainen rakkaudentäyteinen tunnelma ja olo. Kannateltu. Nähty ja kuultu. Harvoin sitä on noin paljon itselle läheisiä ihmisiä samassa tilassa, saati samassa yhtä kauniissa tilassa.
Kaksoset jaksoivat tilaisuuden huippuhienosti ja kulkivat kummeilta sylistä syliin.
Esikoinen otti syntymäpäiväsankarin arvoon sopien tilan haltuun ja tanssahteli keijukaismekossaan ja glittersukkahousuissaan. Välillä otettiin lepoa maassa makoillen ja välillä taas kirmattiin vauhtiin.
Rakastan lapsia tuollaisissa juhlissa: millaisia ilonpilkahduksia he tuovatkaan mukanaan.
Kastetilaisuuden jälkeen kaksoset saivat maitoa, villahaalarit juhlavaatteiden päälle päälle ja pääsivät pihalle vaunuihin nukkumaan.
Me muut siirryttiin Haikon kartanon sisällä toiseen tilaan, Romanov-saliin, jossa nostettiin juhlamaljat ja tarjoiltiin juhlakahvit.
Ensin pientä suolaista, esimerkiksi porokarjalanpiirakoita ja voileipäkakkuja. Sen jälkeen oli makean vuoro: Brunbergin konvehteja, pullaa ja vadelmajuustokakkua.
Me puolison kanssa seilattiin pöydästä toiseen, syötiin ja nautittiin. Esikoinen juoksi konvehtipäissään ystävä kainalossa tai piirsi taideteoksia lastenpöydässä. Saipa hän synttärilaulunkin. Kaksoset nukkuivat aikansa ja heräsivät sitten hämmentävään juhlatodellisuuteen, kiertäen taas sylistä syliin.
Tunnit menivät kuin pikakelauksella ja kaiken jälkeen oli olo, että olipa ihanaa. Yhtäkään lautasta ei tarvinnut itse kuskata tiskikoneeseen, ja palvelu oli erinomaista.
Eräs tarjoilemassa ollut mies haikaili aikaan, jolloin hänen lapsensa olivat vielä pieniä ja kehotti nauttimaan. Pystyin kyllä aidosti sydämestä vastaamaan, että vaikka ajat ovat nyt kuormittavia, niin kyllä nautinkin. Ensin hetkessä ja sitten myöhemmin kuvien kautta uudestaan, niin kuin näidenkin juhlien kohdalla.
Nämä olivat ensimmäiset juhlamme Haikon kartanossa. Tuskinpa viimeiset, sillä puoliso haaveilee siitä, että voisimme joskus sulan aikaan hurauttaa omiin juhliimme veneellä, niin kuin hurautimme Haikkoon aamiaiselle viime syksynä.
Haikossa on tosi monia erilaisia juhlatiloja, joten siellä onnistuu monipuolisesti eri tapahtumien järjestäminen, oli kyseessä sitten pienet tai isot juhlat ristiäisistä häihin tai vaikka joku iso yritystilaisuus.
Tällä hetkellä on itse asiassa käynnissä kokouskampanja, jos työporukkanne etsii sopivaa tilaa. Haikon kanssa on helppoa sopia järjestelyistä, millaisen tunnelman juhliin haluaa ja millainen tilaisuus on toiveissa. Kaikki räätälöidään toiveiden mukaisesti, mikä on tosi hienoa.
Minä jään fiilistelemään ristiäisiä näiden Tonin loistokuvien kautta.
Jään myös odottamaan sitä, että lunastan kahden ystävän vauvalahjan: he lupasivat viedä minut nauttimaan Haikon kartanon aamiaisen. Sen aion kyllä tehdä ilman muuta perhettä tai itkuhälyttimiä, niin rakkaita kun ovatkin.
Tuleepa näistä kuvamuistoista rakkaustäyteinen olo.
Miten ihanat juhlat me saimmekaan. Miten ihanat lapset me saimmekaan.
-Henriikka
