Tällaisenä mä haluan muistaa mut

“Tällaisenä mä haluan muistaa sut, juostiin kultaa hiuksissa”, laulaa Olavi. Vaan minä sanon, että tällaisenä mä haluan muistaa mut, haluan muistaa itseni – kultaa hiuksissa, mekossa ja vähän sydämessäkin.

Onko se sitten hönösti ajateltu tai saako noin edes itsestään ajatella, tiedä sitä, vaan aion kyllä tallentaa lauantain olon visusti mieleeni.

Meidän kaasojen mekot oli maailman kauneimmat. Morsian päihitti tietysti kaikki mennen tullen, vaan emme jääneet varjoihin makaamaan. Ivana Helsingin Sequin Leola -paljettimekot heijastivat seinille diskon joka kerta, kun valo osui niihin (kyllä, koko mekko on pelkkää paljettia!). Milloin kimalleheijastuksissa kylpivät juhlatilan seinät, milloin auton katto, milloin ajatukseni.

Jaloissa olivat Vagabondin puukorkoiset remmikorkkarit, korvissa Pernille Corydonin Facebook-kirpputorilta löydetyt korvikset ja ranteessa viehe valkoisesta neilikasta.

Molempien kaasojen hiukset laittoi luottokampaajani Elina Teos Helsingistä. Täydellisen meikin maksimaalisen hikiseen hellepäivään teki uusi kaverini Daria, jonka tapasin pari kuukautta sitten kuvauksissa, jossa hän loihti minulle unelmakeltaisen meikin. Onhan se nyt hullua, ettei tarvitse koko päivän aikana a) stressata meikkiään b) korjata sitä.

Aion muistaa kaiken väärin
Kun se kaikki oli unta
Vielä maailman ääriin
Mä unta nään

En malta odottaa, että näen virallisia hääkuvia. Kihisen myös innosta, että nyt häissä polttariyllätysten paljastuttua, saan vihdoin kirjoittaa niistäkin kunnolla. Hääpari hiihtelee ties missä lemmenlomalla, ja minä ikävöin Helsingissä ystävääni, vaikka vastahan toissapäivänä nähtiin.

-Henriikka

Kaaso

En ole koskaan ennen ollut kaaso, nyt olen. Se tuntuu suurelta.

Se tuntuu siltä kuin olisi saanut taskuunsa vaalittavakseen valtavan jalokiven ja siitä tulee  (ja siitä haluaa) huolehtia tarkasti. Ja että kiven antaja myös uskoo, että sinusta on siihen. Antaja tietää, ettei se mene sinun käsissäsi palasiksi, se ei naarmunnu, eikä sitä kukaan vie.

Eikä kyse ole häistä. Uskon, että ne ovat vain pieni pala minulle ja Bean siskolle, joka kulkee myös jalokivi taskussaan.

Tai tietenkin kyse on myös siitä, mutta ei pelkästään, eikä edes suurelta osin. Kyse on ystävyydestä, sielunystävyydestä, ja se on paljon juhlia suurempaa.

“I believe in the kind of love that doesn’t demand me to prove my worth and sit in anxiety. I crave a natural connection where my soul is able to recognize a feeling of home in another. Something free-flowing, something simple. Something that allows me to be me without question.” ~ Joey Palermo

Tuntuu sydämenpohjassa myöten hyvältä, kun ystävä löytää ihmisen, jonka kanssa haluaa jakaa koko loppuelämän. Ja että voi elää vieressä ja todeta, että kaiken piti mennä juuri näin.

Tuntuu sydämenpohjassa myöten hyvältä, että voi jakaa ne hetket, kun toinen varpaan kärjistä hiuslatvoihin saakka vaaleanpunaisessa hattarassa rakkaudesta.

Kiitos ystävyydestä.

Minä teen kyllä kaikkeni, että te olisitte onnellisia.
Että sinä olisit.

-Henriikka