Matkaopas Kataloniaan: Herkkuruokaa, historiaa ja kaunista luontoa

Kaupallinen yhteistyö: Nordic TB & Catalan Tourist Board

Valkoisia taloja, pieniä mutkittelevia katuja, paikallista viiniä, ihanaa ruokaa, aiolia ja oliivitarhoja. Haaveena matka Katalonian auringon alle? Kirjoitan tässä jutussa kiteytetysti omista ajatuksistani viiden päivän reissusta Katalonian Costa Bravaan ja parhaista paloista alueella.

Mikä on Katalonia? Missä on Katalonia? Jos ei kerrota kenellekään, paljastan, että olin pienen ikäni kuvitellut käyväni Espanjassa, kun lomailen Barcelonassa. Vaan ei! Alueella asuvat kokevat itsensä katalonialaisiksi ja toivovat Katalonialle itsenäisyyttä. Alue on jo nyt itsehallintoalue. Katalonian pääkaupunki on Barcelona, ja alue sijaitsee Koillis-Espanjassa.

Ruoka ja juoma

Ruoka on Katalonian juttu. Paikalliset ovat sen suhteen intohimoisia ja siitä erittäin ylpeitä. Valkosipulia, mereneläviä, sitruunaa, oliiviöljyä, leipää, tomaattia oliiveja, riisiä…. Ah, niin hyvää. Erityisesti runsas valkosipulin käyttö lämmitti omaa sydäntäni, vaikka ei sitä tietysti aivan kaikkiin ruokiin laiteta. Tomaatit ovat makeita kuin mansikat ja Crema Catalana sulaa suuhun.

Muistatte ehkä pihalounaamme erään oliivitarhan pihassa? Jälkiruoaksi oli perinteisesti iso pähkinälautanen ja kuivattuja ja tuoreita hedelmiä.

Kataloniassa on viinitarhoja, joissa pääsee myös käymään ja nauttimaan tastingeista paikallisilla viineillä. Viini ei lopu katalonialaisista pidoista.

Maisemat

Jos minut olisi viety silmät sidottuna paikalle, olisin luullut olevani Kreikassa. Toisaalta kuukausi Katalonian jälkeen Kreikassa reissanneena pystyisin kyllä nyt erottamaan eri sävyiset valkoiset kylät toisistaan. Kreikan valkoinen on hohtavaa, Espanjan valkoinen on luonnonvalkoisempaa.

Joka tapauksessa useat Katalonian kylät ovat mukulakivisiä, ja niiden talot valkoisia ja tasakattoisia. Ruusut ja muut kasvit nousevat seiniä pitkin ja Katalonian liput liehuvat.

Costabravan alueella riittää niin merta, hiekka- ja kalliorantaa, vanhaa tulivuorialuetta kuin mäkimaisemaakin. Autoilija tarvitsee vähän kärsivällisyyttä, sillä tiet kylien välillä ovat paikoitellen hitaita, mäkisiä ja mutkaisia. Samalla ikkunasta saa kuitenkin nautittua ympäristöstä koko ajan.

Kylät ja kaupungit

Alueelle mahtuu niin monta kiinnostavaa ja ihanaa paikkaa, joten itse en ainakaan tyytyisi yhteen. Aluetta voi joko kiertää kylä kylältä tai iskeä päiväretkin eri kohteisiin.

Itse kävimme Cadaquesissa ja sen kyljessä Portlligatissa, Colerassa, Rosesissa, Santa Paussa, Besalussa ja Gironassa. Näistä monet edustivat juuri sitä klassista valkoista arkkitehtuuria, jonka kauneudesta kannattaa kyllä Kataloniassa iloita. Santa Pau ja Besalu (yllä kuvassa) ovat taas vanhempia, historiallisempia kivikyliä, joista etenkin Besalu on upea, vaikkakin vankasti turistien valtaama.

Katalonian pääkaupunki on Barcelona, jossa olen käynyt muutaman kerran aiemmin. Tällä reissulla sain kuitenkin ihan uuden kokemuksen Kataloniassa sijaitsevasta isosta kaupungista, kun pyörimme pari päivää Gironassa (värikäs jokimaisema kaksi kuvaa ylempänä). Kaupungista tuli vahvasti sellainen olo, että kotiutuisin sinne hyvin asumaan. Kahviloita, kauppoja, kauniita rakennuksia ja iso puisto keskellä kaupunkia.

Juoksin Gironassa myös koko maratontreenikauteni pisimmän juoksulenkin, kolme tuntia. Oli älytöntä.

Hotellit ja majapaikat

Vietimme yömme useassa eri paikassa, sillä kuljimme reissuseuruumme kanssa minibussilla paikasta toiseen. Cadaquesissa hotellina oli Carpe Diem, Rosesissa Hotel Terraze, Santa Paussa Hotel Cal Sastre ja Gironassa Hotel Carlemany.

Näistä neljästä Cal Sastre jäi kyllä pienenä ja erottuvana, historiallis-romanttisena putiikkihotellina mieleen. Kivisessä hotellissa oli jotain erityisen ritarillista ja perheyrityksenä pyöritetyn hotellin palvelu oli vertaansa vailla. Hotellin oma ravintolakin osoittautui erinomaiseksi.

Elämykset ja nähtävyydet

Kirjoitin aiemmin Salvador Dalin kotitalosta, joka oli itselleni reissun kohokohta. Sen lisäksi alueella on myös Dali-museo, jossa toivon pääseväni myöhemmin käymään.

Alueen historia on pitkää ja vankkaa ja Katalonian alueella on muun muassa Unescon perintökohde, Tarragonan kaupunki. Kaupungin historia ylettyy yli 2000 vuoden päähän.

Luonto on kaikkialla ihmeellinen. Kataloniassa on sinisenä tyrskyävä meri, kaunista kalliomaisemaa, tasaista oliivipuumaastoa ja esimerkiksi kansallispuisto vanhan tulivuoren alueella. Eväät reppuun ja aamupäiväkävelylle!

Oliivitarhoilla pidetään öljytastingeja ja ohjattuja kierroksia ja paikalliset viinitilat kierrättävät tiluksilla ja järjestävät viinitastingeja.

Yksi juttu, mikä  Kataloniassa pitäisi myös ehdottomasti kokea, ovat juhlat! (Jättinuket ja muu hurja juhliminen) Pakko päästä katalonialaisiin pitoihin!

Hip hip hip!

Barcelona on aina hip, Gironassa oletan löytyvän yhtä lailla kaupunkisalaisuuksia ja uniikkeja, nousevia paikkoja. Tällä reissulla emme keskittyneet aivan sellaiseen totutuimpaan tapaani matkustaa (“coffee shops and a little something else“), vaan koimme enemmänkin Katalonian aluetta yleisesti. Seuraavalla reissullani aion sukeltaa kaupunkikulttuuriin ja paikalliseen elämään vieläkin syvemmin, etsiä Gironan parhaat kahvilat sekä diskoteekit ja maata puistossa piknikillä.

Voisin kuvitella seuraavan Katalonian reissuni olevan esimerkiksi Barcelonan viikonloppu yhdistettynä parin päivän autorundiin Costabravassa.

Itse suosittelisin Kataloniaa keväällä tai syksyllä, jolloin on jo lämmintä, mutta ei Euroopan loma-ajan turistiruuhkaa. Oma reissumme oli toukokuussa, ja keli oli ihana. Itse en tosin ole niin lämmön perään, joten voisin hyvin kuvitella meneväni myös kylmempinä aikoina. Iso villahuivi kaulaan ja trenssi tiukasti kiinni. En usko, että esimerkiksi ruoka maistuu yhtään sen kehnommalta talvellakaan. Päinvastoin! Voisi olla, että jaksaisin vielä enemmän valkosipuliasioita.

Tuntuu huvittavalta kirjoittaa Kataloniasta, kun itse viilettää Kanadan vuoristoteitä. On sen verran hienoja maisemia näkyvissä, että nyt läppärin kansi alas ja katse kiinni ympärillä näkyviin ihmeisiin.

Pus!
-Henriikka

Matkaseura: Janicke/Norske Travelblogger, Jennifer/Forever Abroad, Bettina/Danish Adventurer, Annika/Resfredag

Kuvat 2, 10, 33: Annika/Resfredag
Kuvat 18 & 24: Janicke/Norske Travelblogger
Kuvat 11, 23: Jennifer/Forever Abroad

Salvador Dalin ihmeellisessä kotitalossa

Kaupallinen yhteistyö: Nordic TB & Catalan Tourist Board

Salvador Dali syntyi 11.toukokuuta 1904. Häntä kutsuttiin taidemaalariksi, kuvanveistäjäksi ja elokuvakäsikirjoittajaksi, mutta minusta hän oli ennen kaikkea ylitsepursuavan luova, kaheli nero.

Kun toukokuussa vierailin Kataloniassa, pääsin vierailemaan myös Dalin kotitalossa. Se oli lomani varma kohokohta.

Kaikki se ihana outous, kaikki ne yksityiskohdat. Kaikki oli jätetty entiselleen, ja vaikka paikka on avattu vierailukohteeksi, niin sisällä tulee jännällä tavalla kieletty olo. Kuin ei aivan saisi hiippailla kodissa, ei katsoa ympärilleen kuin vikkelästi vain. Taiteilijan olemus on kaikkialla vahvasti läsnä.

Dalin talo sijaitsee Kataloniassa, pienessä kalastajakylässä nimeltä Cadaqués. Tai tarkemmin sanottuna Cadaquésin kyljessä, vielä pienemmässä Portlligatissa. Paikkaan pääsee reilussa parissa tunnissa Barcelonasta, kunhan jaksaa autoilla Costa Bravan rannikon kauniita, mutta kiemurtelevia vuoristoteitä ylös ja alas.

Dali on vahva myös muualla Cadaquésissa. Tuntuu hullulta ajatella, että hän käveli noita samoja teitä. Hän oli se outolintu, joka kulki helteessä valtava toppatakki päällä ja joka rakensi mielettömiä huoneita venäläissyntyisellä vaimolleen Galalle eli Elena Diakonovalle.

En voi edes kuvitella, kuinka paljon Dalin talossa pelottaisi nukkua yksin. Huoneet, huonekalut, sisustus ja pienesineet ovat samaan aikaan niin hurjia ja kiehtovia, että jokaista tekisi mieli toljottaa tuntikausia.

Seinällä lintuhäkin vieressä riippuu pienenpieni torakanhäkki. Pitäähän sillekin oma paikka löytyä. Vanhan antiikkiesineen vieressä saattaa olla pinkki, muovinen mainostaulu.

Huoneita kiertäessä tuli olo, että Dali olisi ymmärtänyt hyvin oudot kirppislöytöni.

Taloon päästetään vierailijoita vain vähän kerrallaan, joten etukäteisvaraus on välttämätön. Lippu pitää lunastaa viimeistään puoli tuntia ennen kierroksen alkua tai menettää lipun ja varausmaksun. Pääsymaksu on noin 10 euroa.

Vaikka omasta mielestäni parhaat palat olivat rakennuksen sisätiloissa, riittää ulkonakin nähtävää. Surrealismin mestari on laittanut parastaan ja laajentanut laajentamistaan vanhalta rouvalta hankkimaansa kotia. Epätavallinen koti on aivan yhtä outo kuin Dali itse.

Pihamaalla tönöttää munankuoriveistos, jonne vierailijat kiipeävät sisään poseeraamaan. Ylhäältä rinteeltä löytyy Dalin valtava kierrätysihmisveistos, ja kaunis maisema laskeutuu merelle.

Salvador ehti kuolla juuri ennen kuin minä synnyin, joten en päässyt ihme ja kumma itse tapaamaan neroa kummajaista. Ehkä hyvä niin. Useiden tarinoiden mukaan hän oli nimittäin sairaan rasittava jätkä. Lahjakkuuden määrä on kuitenkin ollut käsittämätön, ja poistuin porrasmaisemasta rakennuksesta paljon uusia ajatuksia mielessäni. Kuvitella, että jonkun ihmisen elämäntapa voi olla tuollainen taideteos!

Costa Bravassa ja Cadaquésissa riittää paljon muutakin nähtävää, joita kokoan toiseen Katalonia-kirjoitukseen myöhemmin. Dali-museo minun on itsekin koettava toisella kertaa.

Onneksi Kataloniassa on niin hyvää ruokaa, että se jo itsessään on hyvä syy palata.

-Henriikka

Kesäunelmointia, Katalonian kyllästämää elämää

Täällä olen, Katalonian auringon alla, jossa olen pyörinyt keskiviikko-illasta saakka. Saavuimme tänään Gironaan, jossa kuluu viimeinen päivä ennen huomista kotiinlähtöä. Minibussimme riemukas kuljettaja Peppe lupasi heittää meidät vielä huomenna turvallisesti lentokentälle.

Eilinen lounas herätti vahvan kesäodotuksen. Pihalle katettu rento, kevyehkö lounas, pullo roseeta ja miellyttävät 20 astetta. Jälkiruoaksi särkijällä murrettavat pähkinät ja mansikoita. Ei toivoakaan, että mansikat olisivat yhtä makeita kuin heinäkuun suomalaiset, mutta kesän ensimmäiset silti. Sitä paitsi katalonialaiset tomaatit ovat niin makeita, että niitä voisi luulla mansikoiksi.

Nämä kuvat ovat Oli de Ventalló -oliiviöljytilalta, jossa vietimme koko päivän.

On erikoista, miten helposti kaikki uusi ja ihmeellinen häviävät aidolle kohtaamiselle ja yhdessäololle. Vaikka teimme itse aiolia, osallistuimme öljy tastingiin ja kiersimme tilaa oppien uutta, oli lounas itselleni kaikista arvokkain ja varmasti myös muistorikkain.

Saman pöydän ääressä oli suomalainen, tanskalainen, ruotsalainen, norjalainen, Suomessa asuva ruotsalainen, Suomessa asuva espanjalainen (kröhöm, siis katalonialainen!) ja maailmaa kiertävä itävaltalainen. Melkoinen sakki. Suomea en on ole taas puhunut moneen päivään, mutta se tuntuu aina omituiselta vain pienen hetken.

Siis kuvitelkaa niitä tulevia lämpöisiä, valoisia kesäiltapäiviä ja -iltoja! Ja aamuja, aamupäiviä, miksei öitäkin. Toukokuu on niin ihana laskeutuminen kaikkeen, yritetään muistaa nauttia.

Ja sitten kun aika on, katetaan pöydät koreaksi. Tai jotain sinne päin. Tai ainakin muutama hassu mansikka ja amppari-mehujäät.

Kesä. Jes, kesä. Jes.

-Henriikka