Kevät on vuodenajoista vähiten suosikkini. Se ei sinänsä kerro paljoakaan, sillä rakastan myös kevättä. Rakastan vain kolmea vuodenaikaa niin kamalasti, ettei niitä voi oikein haastaa.
On outoa, etten ole kovin kiintynyt kevääseen, sillä vuorokaudenajoista aamut ovat ykkösiä: valo lisääntyy ja on toivon tuntua. Keväässä on samaa oloa, mutta se saa silti minut lähes joka vuosi lannistumaan hetkeksi. Ehkä siksi, että kevät aina lupaa tulla, muttei sitten tulekaan. Koskaan ei ole varma, että onko tämä nyt oikeasti kevät, vai tupruttaako viikon päästä vielä viimeiset lumet. Aamuissa on se ihana puoli, että uusi päivä valkenee varmasti. Aurinko ei laske maille yhtäkkiä takaisin.
Mutta niin kuin jo kirjoitin, niin pidän kyllä keväästäkin! (Tuli huono omatunto, kun sanoin sen jäävän jonon viimeiseksi.) Ja tässä yhdeksän syytä, miksi odotan kevättä aivan erityisesti.
Valon lisääntyminen
Vaikka takatalvi saattaakin aina yllättää, lisääntyy valo varmasti. On niiiiiiiiin ihanaa, kun päivät pitenevät silmissä.
Kevättakit
Haaveilen jo nyt siitä, että voin vaihtaa jättimäisen toppaparkani trenssiin tai nahkatakkiin, kun saavun Helsinkiin. Siitäkin huolimatta, ettei siellä taida olla vielä aivan niin lämmin kuin luulen. Viime keväänä talvi vaihtui niin vikkelästi kesäksi, että koko kevättakkiaika jäi välistä – tänä vuonna toivon olevan riittävän viileää riittävän pitkään.
Katukoris
Kesälajien ykkönen. Odotan, että pääsen Eiranrantaan pompottelemaan ja verestelemään lapsuuden taitojani, joita vähän harvakseltaan ja hatarasti, mutta silti sinnikkäästi yritän pitää yllä.
Pääsiäinen
Juhla, joka tulee aina yllättäen, tuo mukanaa vapaapäiviä ja toivon tunteen, eikä vaadi juhlijalta mitään.
Lukeminen ulkona
Kuiva nurmi, kuiva laituri, kuiva rotvallinreuna. Riippumatto ensimmäistä kertaa kiinnitettynä, ensimmäinen soutuveneretki, ensimmäiset istuskelut rantakallioilla. Odotan niin paljon, että voin lähteä termari ja kirja kainalossa ulos.
Paljaat varpaat
En juuri välitä sukista. Tai no villaisista kyllä, mutta sellaiset perinteiset puuvillasukat, sukkahousut ja muut kireät jalka-asiat jäävät suosiolla pois, kun tarkenee. Ehkä jo keväällä tarkenee kulkea ensimmäistä kertaa avojaloin. Jalkani ja jalkapohjani ovat ehtineet jo tähän ikään mennessä kulua aika lailla, mutta mitäs sitten – ne ovatkin menijän jalat.
Matalan kynnyksen retkeily
Pakkaan talviretkeilykamppeet visusti varaston perimpään nurkkaan ja sylkäisen päälle. Hyvästi viikkokausia valmistellut hyiset reissut. Tervetuloa spontaanit ja ilontäyteiset iltapäivät nuotion ääressä ja telttayöt lämmön lisääntyessä!
Pisamat
Eivät ne pisamat niinkään (Vaikka niitäkin rakastan! Joskin omani ovat kovin vähässä), vaan se, että niiden ilmeistyminen poskille ja nenänpäähän kertoo, että kasvoillani on vielä jotain elämää. Että minussa on vielä jotain elämää. Aurinkoenergia alkaa virrata kehooni tuottaen kirkkaankeltaista voimaa, ja pisamat ovat siitä ensimmäinen merkki.
Kesäunelmat
Vaikka kevät lannistaakin minua vähän, on se toisaalta startti kesäunelmille. Kesäreissut, juhannussuunnitelmat, yöttömien öiden pohdinnat ja kesä-roadtrippien soittolistat… kaiken suunnittelun ja haaveilun voi aloittaa jo keväällä.
Oikeastaan koko kesän voi aloittaa jo keväällä. Yritän aina ajatella, että talvi kestää maaliskuun loppuun, ja toukokuun alusta alkaa kesä. Näin ollen kevättä on vain sopivan lyhykäinen kuukausi, huhtikuu.
—
On sinänsä koomista, että ihanien kevätajatusten rinnalle laitan kuvat, joissa näytän totaalisen tympääntyneeltä maailmaan. Huomatkaan kuitenkin kirkkaankeltainen neule sohvan reunalla, joka oikein huutaa kevään ihanuutta. Minun suupielenikin nousevat sitten hymyyn, kunhan lumenrippeet nyt ensin katoavat.
-Henriikka
