Koru kärsimättömyydestä

_MG_0035 kopio

Kuvissa näette korun, joka kuvastaa kärsimättömyyttä. Joka kuvastaa minua. Joka on ärsyttävän todellinen muistutus piirteestäni, jonka mieluusti vaihtaisin lempeään kärsivällisyyteen. Minäpä kerron koko lyhyen tarinan korun takaa.

Olin viime torstaina Suomen Blogimedian pikkujouluissa Cafe Köketissä. Meno oli iloinen ja juhlajoukkio hersyvän hyväntuulinen. Oli glögien tuunailua, ennustusta, hyvää ruokaa ja riittävästi juomaa. Ja sitten oli tämä kohtalokas ohjelmanumero, korupaja.

Jokainen oli saanut etukäteen pohtia, minkä sanan tai kuvion haluaisi koruunsa painaa. Kiseleffin talon AU3:n kultasepät laittoivat parastaan ja opastivat korun tekemisen maailmaan. Ensin piti valita haluamansa laatta ja sen jälkeen naputella metallisin muotein kuviot vasaralla paikalleen.

_MG_0039 kopio

Halusin valita sanan, josta saisin energiaa päiviin. Jonka saattelemana voisin tehdä kauniin riipuksen kaulaan, korun ranteeseen tai onnenamuletin lompakon kolikkopussiin. Valitsin sanan “AAMUT”, sillä aamujen tunnelmasta tuntuu olevan kotoisin persoonani parhaat piirteet. Aamuissa on voima, aamuissa on toivo ja uuden alku.

En jaksanut harjoitella harjoituslaatalle. Kiskaisin kirjainmuotilla laattaani ison A:n. EI OLE TOTTA! Sehän on V-kirjain! MITÄÄÄÄÄÄ! Kaikki on pilalla. EIIIIII! WHY GOD?! NOOUUUUUU!

Raivoissani vasaroin samalla vimmalla vinoon riviin lisää väärinpäin olevia V-kirjaimia, ikään kun voisin sillä mitään pelastaa. Huomattuani totaalisen munauksen, sujautin teatraalisesti korun taskuuni ja uhkasin, etten ota sitä sieltä enää koskaan pois. Kieltäydyin kohtalokkaasti minulle tarjotusta nahkanauhasta tai uudesta yrityksestä. Kaikki on pilalla! Minä lähden nyt kotiin.

Taskunpohjalla poltteli koru kärsimättömyydestä. Kirjainrivin V:t ovat kaiken lisäksi aivan vinossa rivissä. Siitä piti tulla voimakoru, koru joka kertoo minusta parhaimmillani. Sen sijaan, niin ärsyttävää kuin se onkin myöntä, siitä tuli koru joka kertoo minusta kehnoimmillani.

Ja valitettavasti, molempien puolien kanssa pitää elää. Ja totuus paljastuu joskus yllättävälläkin hetkellä, toisinaan kornisti korupajassa.

En sentään viskannut korua seinään vaan säästin sen. Ja hetken päästä jo vähän nauratti. Tätä voi pitää jo kehityksenä.

-Henriikka