Nukuin yön ulkona

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Latu

Viikko sitten maanantaina tapasin eräällä huoltoasemalla kaksi itselleni entuudestaan tuntematonta mimmiä. Tervehdimme, hyppäsin takapenkille, ja lähdimme ajamaan kohti Liesjärven kansallipuistoa. Olin tietysti tavannut Kiran ja Linan aiemminkin, mutten ollut sen kummemmin koskaan jutellut. Kuka olisi arvannut, että viettäisimme pian vuorokauden keskenämme keskellä metsää?

Puolentoista tunnin ajomatkan päässä odottelivat Eeva ja Minna, niin ikään itselleni tuntemattomia sosiaalisen median ihailua lukuun ottamatta. Suomen Latu järjestää tämän viikon lauantaina Nuku yö ulkona -tapahtuman, minkä kunniaksi Eeva oli kasannut porukan vähän ennakkoon viettämään yötä metsähotellissa.

Aloitimme päivämme keräämällä illaksi salaatin. Olen käynyt Helsingissä kolme vuotta sitten muutaman tunnin villiyrttikurssin ja kuunnellut ja lukenut Sami Tallbergin oppeja, mutta huomasin kyllä olevani aika hukassa. Mutta niin sieltä vain yhteisvoimin löytyi horsmat, orvokit, vauvavoikukat, suolaheinät ja ketunleivät.

Miten hyvältä tuntuukaan itse kerätä ruoka luonnosta! Olen monesti pohtinut sellaista viikonlopun mittaista selviytymisleiriä, jossa kaikki ruoka pitäisi mausteita lukuun ottamatta löytää luonnosta. Voi olla, että tällaiset pienet askeleet ovat kuitenkin ihan hyviä ensin. En tiedä miksi minun pitää aina havitella syvään päähän ennen kuin osaan edes pulikoida kahluualtaassa.

Salaattikeikan jälkeen meloimme inkkarikanooteilla leiriin. Eeva oli käynyt ennakkoon pystyttämässä kaverinsa avustuksella leiriin vaikka mitä! Rannalla komeili saunateltta, kahden puun väliin oli viritetty riippumatto, keskellä leiriä oli pressukatos metsäjoogahetkeä varten ja siellä täällä somia telttoja. Tällä kertaa nukuimme ihan herroiksi ja rouviksi: kaikille oli omat teltat.

Taivaalta oli tullut ja tuli vettä tasaisella syötöllä iltaan saakka, mutta hyvissä kamoissa pisaroista ei ollut haittaa. Sahasimme ja hakkasimme halkoja iltanuotiota varten, sauna laitettiin lämpiämään ja mahlapullot veteen viilenemään. Bueno!

Ennen uimista ja saunomista oli vielä lyhyen metsäjoogahetken vuoro. Kurottelimme jäseniämme taivasta kohti kuin puun oksat ja juurruimme varpaista maahan. Kuvittelin olevani vanha, hopeanharmaa kelo, kun pisarat ropisivat pään päällä olevaan pressuun.

En ole varma, olinko koskaan ennen kokenut telttasaunaa. Luultavasti en. Mongoliassa saunoimme kaksi kesää sitten jurttasaunassa, mikä oli ehkä vieläkin eksoottisempaa, mutta löylyt eivät olleet puoliksikaan yhtä hyvät.

Telttasaunan resurssit eivät olleet rajattomat, joten saunoimme parissa erässä. Katsoin rannalta Linan ja Kiran saunomista, ja nauroin illan parhaalle sitaatille Kiran laittaessa pään ulos saunateltasta: “Ihan täydellistä. Pää kylmänä, kroppa kuumana!” Ihan tavoittelemisen arvoinen olotila ihan arkielämäänkin.

Yön valjetessa sade lakkasi. Istuimme pitkään nuotion äärellä ja teimme parhaan eräaterian, jonka olen koskaan syönyt. Voi oli vahvasti hommassa mukana, mikä on aina hyvä. Alkuruoaksi oli itse keräämämme villisalaattia sinihomejuustolla, saksanpähkinöillä ja oliiviöljyllä. Pannulla paistuivat pääruoaksi hunajaporkkanat, tankoparsat ja lohikimpaleet. Jälkiruoaksi oli lettuja mansikoilla ja hillolla.

Kaiken tämän jälkeen olin pyöreä kuin kuu taivaalla, raukea kuin kissa päiväunien jälkeen. Istuimme vielä pitkään nuotiolla jutellen. Laitoin stoppia kummitusjutuille, sillä mielikuvitukseni on liian kova laukkaamaan. Onneksi en ollut ainoa herkkähipiäinen ilonpilaaja.

Puoli yhden aikaan sujahdin makuupussiini tyytyväisenä. Asteita oli vajaa kymmenen, mutta kevyessä makuupussissa tarkeni hyvin.

Kello herätti neljältä. Tahdoin nähdä auringonnousun.

No, en nähnyt, mutta silmien edessä aukesi ihan toisenlainen taikamaailma. Usvainen ympäristö oli kuin Narnian ja taivaan sekoitus.

Muut jatkoivat uniaan, kun me kannoimme Eevan kanssa kanootin vesille. En voi sanoin kuvailla, kuinka kaunista kaikkialla oli. Olin taas kerran täysin vakuuttunut siitä, ettei ole mitään luontoa kauniimpaa, ihmeellisempää ja voimaakkaampaa.

06:53 bussini lähti jo kohti Helsinkiä. Piti ehtiä päivän ensimmäiseen palaveriin. Istuin pääkaupunkiseudulle töihin suuntaavien ihmisten keskellä ja toivoin vieruskaverini pitävän savuntuoksusta. Neljän tunnin yöunista huolimatta olin täynnä hyvää virtaa. Että oli kiva retki!

Nuku yö ulkona -tapahtuma järjestetään tämän viikon lauantaina, 17.6. Osallistuaakseen ei tarvitse järjestää mitään näin ihmeellistä. Teltta pihalla tai vaikka patja terassilla riittää. Lisätietoa löytyy tapahtuman Facebook-sivulta. Itse en pääse ehkä nukkumaan lainkaan, sillä juosta kipitän Jukolan viestissä la-su-välisenä yönä, joten ihan hyvä että osallistuin varmuudeksi ennakkoon.

Tämä on taas yksi Suomen uniikeista, huipuista tapahtumista.
Käsi ylös, kuka nukkuu lauantaina ulkona?

-Henriikka

Kuvat 1, 2, 7, 10, 12, 13, 18, 22: Eeva Mäkinen