Voiko luovuutta harjoitella?

Haluaisin ruokkia luovuuttani enemmän. Saada pyörät päässäni pyörimään, kelat liikkeelle ja mielen liitämään.

Ihmiset ovat harvoin todella luovia, jos puhuvat luovuudesta. Ihmiset eivät ole juuri koskaan luovia, jos kutsuvat itseään luoviksi.

Mutta kai sitäkin ominaisuutta voi jotenkin tietoisesti harjoittaa?

Luin eilen jalkahoidossa Trendi-lehteä (teki mieli alkaa selitellä, etten usein käy jalkahoidossa, että tämä nyt oli vain ainutkertainen juoksutreenikauden jälkeinen spesiaalisuperyllätyshetki, mutta tajusin, ettei ehkä tarvitse selittää, vaan voin rauhassa käydä jalkahoidossa) ja siellä oli kirjoitettu samasta aiheesta. Moni vinkki vaikutti turhanpäiväiseltä, mutta joukossa oli myös kiitettäviä ja erinomaisia.

Erityisen hyvin muistan erään professorin vinkin: lue tietokirja aiheesta, josta et tiedä mitään.

Professorin vinkistä tuli heti kaksijakoiset fiilikset:

A) Joo! Todellakin luen. Vaikka curlingista tai rubikinkuutioiden ratkaisemisesta. Tai jostain matemaattisesta kaavasta, parkettilattioista tai antibiooteista. Tai ehkä siitä, millaista elämää hyönteiset elävät.
B) Ei! Ei, missään tapauksessa. En kestä ajatusta, että käyttäisin kallisarvoista aikaani johonkin, joka ei suoraan hyödytä minua tai josta en ole kiinnostunut. Miksen samantien lukisi tietokirjaa aiheesta, joka koskettaa työtäni tai jotain kiinnostuksenkohteistani? Tai jonkun ihanan romaanin.

Ajatukset johtivat suoraan johtopäätökseen: Vaihtoehto A saattaa ruokkia luovuutta, vaihtoehto B oman navan syvempää kaivamista ja oman kuplan reunojen varovaista koputtelua.

Luovuudelle on oltava aikaa. Jopa sellaista aikaa, joka saattaa mennä hukkaan.

Istun usein illalla väsyneenä ruokapöytämme ääreen kirjoittamaan. Istun tuolillani näyttöä tuijottaen. Kulmat ovat kurtussa, kun alan pohtia, mistä kirjoittaisin. Tänäänkin meinasin kirjoittaa kuvia katsoessani aiheesta: ostamani valkoiset liljat ovat kauniita ja tuoksuvat tosi hyvältä.

Kirjoitin jo muutaman rivin, kunnes pyyhin kaiken pois. Oli tulossa aivan surkea kirjoitus. Tästäkö minä haluan tänään jakaa? Tiedättekö sellaisen tilan, jossa vain alkaa tuijottaa ympärillään olevia asioita ja ajatella niitä, eikä pysty keskittymään muuhun: valkoiset liljat, lamppu, pöytä, tietokone, haarukka… Olin juuri siinä tilassa.

Nousin hetkeksi ylös, pyöräytin hartioita, hain kuplavettä. Yritin tyhjentää tietoisesti mieltäni ja antaa ajatuksien virrata vapaasti. Istuin uudestaan alas vähän kirkkaimmin ajatuksin. Syntyi tämä teksti luovuuden ruokkimisesta. Ei tämä mikään Puhdistus ole, mutta jos nyt edes joku tuntemattomampi runonpätkä.

-Henriikka