Uusi viikko on alkanut täälläkin

_MG_0561 kopio

Uusi viikko on alkanut siellä, niin kuin on alkanut täälläkin.

Täällä aurinko laskee kahdeksan maissa, nousee kuudelta takaisin taivaalle. Heräsimme juuri, paikallista aikaa puoli seitsemän. Lähdemme yhdeksän bussilla rannikolle katsomaan merta ja syömään kalaa suoraan katugrillistä. Pitkistä aamuista emme kuitenkaan tingi, aamukahville appelsiinipuiden alla on jätettävä aikaa.

Riadimme katolla on ollut hyvä hiippailla. Siellä saa rauhassa kuikuilla alla vilisevää kaupunkia. Pienten kujien elämä näyttää välillä ihan Sims-peliltä. Ranskan ja arabian kieletkin alkavat helposti kuulostaa keksityiltä pelikieliltä, kun niitä ei ymmärrä.

_MG_0567 kopio_MG_0550 kopio

Rukouskutsut kaikuvat yli kaupungin. Jokaisella kutsujalla on varmaan tapansa, mutta minun korvaani ne kuulostavat kaikki samalta. Oppisin varmasti erottamaan sanoja ja tapoja, jos päätyisin tänne pidemmäksi aikaa. Tai sitten ne tulevat kaikki nauhalta, tiedä sitä. Muutaman kuukauden Etiopiassa ollessani hahmotin lopulta jo kuka kutsuu ortodokseja ja kuka muslimeja rukoukseen. Kaikki vaatii aikaa.

Janne meinaa aina aloittaa rukouskutsun imitoimisen, sillä melodiat ovat niin tarttuvia. Minä tökkään kylkeen, sillä en ole varma, koetaanko sellainen parjaavaksi.

_MG_0565 kopio

Minä ja liian pitkäksi kasvanut fledani lähdetään nyt aamiaisen viettoon. Leipää, lettuja, hilloja, voita, levitettävää juustoa, kahvia ja munakasta. Jos sillä pärjäisi parin tunnin bussimatkan rannalle asti.

Mukavaa viikkoa kaikille. Kiva kun luette.

-Henriikka

Marrakech auringon noustessa

_MG_1058 kopio

Miltä tuntuu kulkea ennen seitsemää Marrakechin kaduilla? Väsyneeltä, absurdilta, lempeältä.

Samalla tavalla ne asiat pyörivät Marokossakin: roskat lakaistaan muiden nukkuessa, kauppojen ovia ei avata aamuvirkkujen vuoksi. Katukissoja on satakertainen määrä, mutta katit ovat rauhallisia ja hymyileviä, eivät sellaisia pelättävän päällekäyviä.

Roskankerääjä tervehtii ranskaksi. Moottoripyöräilijä tervehtii ranskaksi. Kaikki ne puhuvat meille vain ranskaa, ja harmittaa vietävästi, etten osaa enempää kuin “päivää-kiitos-kyllä”. Päätän harmitella samalla, etten osaa myöskään kiinaa, venäjää tai espanjaa. Harmitus kestää noin kolme sekuntia, kunnes siirrän sen sivuun.

_MG_1067 kopio_MG_1095 kopio_MG_1059 kopio _MG_1063 kopio _MG_1100 kopio_MG_1074 kopio

Eilinen aamuhetki oli tähänastisen reissun paras. Vauhdilla taivaalle itsensä kiskova aurinko ja lähes tyhjät kadut. Kukaan ei pyydä putiikkiinsa, kaupittele tuoreita taateleita tai toistele iloisesti: “my friend, my friend!” Niin paljon kuin hälinästä pidänkin, sopii tällaiset hetken sen kaiken sulatteluun.

En ole ainakaan vielä saanut lainahatustani täitä ja kaikki muukin on sujunut mutkitta. Anopille terveisiä: täällä voidaan hyvin! Esimiehelle terveisiä: palaan kyllä!

-Henriikka