”Kiva munakas”, totesin tänä aamuna unenpöpperössäni, kun kävelin keittiöön. Repesin kunnon nauruun heti kommentin jälkeen. Katsokaa nyt tuota! Siinä valkoisella lautasella se mulkosilmäinen munakissa nyt pötkötti.

Smoothieta laseihin, kahvia kuppeihin. Suolaa kissan haavoihin. Munakas maistui mainiolta, vaikka tuntuikin oudolta sahata viatonta silmään. Nauraa hekotin koko aamiaisen ajan: kissamunakas on täydellinen maanantaiaamiainen!

Mistä moinen kissa sitten? Munakkaan muotti saapui meille perjantaina postissa. Janne ihmetteli, että mitä ihmettä hän on muka tilannut Jenkeistä. Hän epäili jo tilanneensa jonkun retrokonsolipelin yön hämärinä hetkinä, joita ei enää muistanut.

Totuus kuitenkin paljastui kuoresta ja muistikin virkistyi, kun paketti saatiin auki:

Minä: ”Onko se mulle joululahja?”
Janne: ”No itse asiassa on… mutta viime joululta.”

Janne oli tilannut yhdysvaltalaisen yhteisörahoituspalvelun (vrt. Suomen Mesenaatti) kautta minulle munakasmuotin syksyllä 2015 luullen, että saa sen minulle samaksi jouluksi. Nyt puolentoista vuoden päästä rahoitus oli saatu kokoon ja muotti postitettiin. Mikä yllätys!

Vaatii vielä vähän harjoitusta, että kissasta tulee fiini, tasainen rotukissa. Tämänaamuinen versio on sellainen ronski kulkukissa, jonka rankkuri nappaisi kadulta turviinsa.

Tiedän ainakin mitä syödä, jos kiukuttaa.

-Henriikka