Kaukomaiden vieraat avannossa

Rakkaan äidin ohje kuului: ”Sinä et sitten ala mitään nössöilemään. Näytät niille ulkomaalaisille ja olet ihan coolina kuin aloittaisit jokaisen päivän avannossa.”

Jäätävät terveiset Suomussalmelta, Hossan retkeilyalueelta, josta kruunataan ensi kesänä isoin karkeloin kansallispuisto.

Meillä oli eilen uskomaton outdoor-päivä: retkeilyä fatbike-pyörillä, lumikenkäilyä, nuotiolounasta ja kirsikkana kaiken jälkeen kunnon löylyt ja avantouintia.

Hossa on upea paikka. Ehkä muistattekin, kun olimme täällä sisarusten kanssa vaeltamassa viime kesänä? Nyt talvella kaikki näyttää  vähän  paljon erilaiselta, mutta rauha ei ole kadonnut minnekään.

Tosin avantouintimme aikaansaanut kiljuminen tappoi hetkeksi tulevan kansallispuiston hiljaisuutta. Olin viimeksi, ja elämäni ainoan kerran, uinut avannossa ollessani 12-vuotiaana lastenleirillä. Olen yrittänyt vältellä sitä pitkään siitäkin huolimatta, että luultavasti jäisin koukkuun koko hulluun jäätouhuun. Tai ehkä juuri siksi.

Osa kokeili avantoa menestyksekkäästi ensimmäisen kerran. Yritin pitää huolta, ettei kukaan sukella jään alle tai hyppää pää edellä avantoon. Kaikki ovat edelleen tallella. Hienoa työtä!

Onneksi koko reissun järjestäminen ei ole ollut minun vastuullani. Kainuu-kierroksen on järjestänyt Wild Taiga, koko alueen yhteenliittymä.

Kuhmossa tutustuimme muun muassa Juminkekoon, Kuhmo-taloon ja Kuhmon Kamarimusiikki -festivaaleihin. Yövyimme ihanassa Hotelli Kalevalassa ja saimme opastusta murtomaahiihdosta.

Täällä Suomussalmella oppaanamme on ollut Janne Autere, yhden miehen ja koiran Hikes’n Trails -yrityksestä. Ei ole tarvinnut paljon huolehtia, kun saunat ja kahvit on lämmitetty ja tiskitkin tiskattu. Teitä saattaisi kiinnostaa, että Jannella on aktiviteettilistallaan esimerkiksi kajakkiretkiä ja mikä parasta: wilderness skills for women.

Tuntuu aidosti siltä, että täällä alueella pienet ja suuret yritykset puhaltavat yhteen hiileen. Luontokuvistaan tunnettu Lassi Rautiainen kulki eilen mukanamme kuvaten ilonpitoamme ja hän on myös näiden kuvien takana. Pyöräilystä vastasi Upitrek.

Tuntuu kuin olisin itsekin osa kokonaisuutta. Hurrasin kovasti, kun sain eilen kuulla, että Wild Taiga on kutsuttu mukaan komission yleisökilpailuun vuoden 2017 eurooppalaiseksi matkakohteeksi. Kelatkaa, että rinnalla 20 finalistin joukossa on niin Brysseliä kuin Lontootakin, ja sitten sisukas Wild Taiga.

Tänään saavumme poropuiston kautta Kuusamon lentokentälle ja kotiin. Bloggaajavieraat tuntuvat odottavan poroja enemmän kuin mitään muuta, joten suotakoon heille suuri ilo sarvipäistä. Toistaiseksi poroa on löytynyt vain lautasilta.

On mukava palata kotiin levänneenä muutaman päivän mökkeilyn jälkeen. Matkamessut, täältä tullaan.

-Henriikka

Kuvat: Lassi Rautiainen / Wildife Safaris Finland

NBE 2017: Tervetuloa kansainväliset bloggaajavieraat!

Tänään se alkaa: Nordic Blogger Experience 2017 (tiiviimmin sanottuna NBE). Useita kymmeniä ulkomaalaisia matkabloggaajia tai matkustuksesta kirjoittavia bloggaajia saapuu Suomeen ja levittäytyy kaikkialle Lapista maan eteläisimpään kärkeen saakka.

Olen itse toista vuotta mukana host-bloggaajan roolissa, eli kuljen porukan mukana ja perehdytän parhaani mukaan ympärillä nähtävään ja koettavaan. Jaan puhelimestani wifiä, tulkkaan tarvittaessa ja autan juoksevissa asioissa.

Ja tietysti julistan, kuinka kaikki suomalaiset rakastavat avantouintia, vaikka itse olen kokenut sen vain kerran – enkä nauttinut yhtään.

Kuvissa on sympaattinen hetki viime vuodelta. Olimme Ahvenanmaan retkellä vajaa kymmenen hengen porukan kanssa. Istuimme Jurmossa, paikallisen kaverin kotona, joimme kahvia ja söimme korvapuusteja. Pihalla oli paukkui pakkanen, mutta sisällä oli lämmintä.

Olin niin kovassa flunssassa, että pelkäsin nenäni irtoavan.

Eivätkä nämä edes ole kovin kummoisia kuvia, mutta muistan tunnelman iholla vuoden jälkeenkin. Yllättävä kyllä, hetkessä oli paljon sysisuomalaisuutta.

Nyt olen matkalla lentokentälle, ja parin tunnin päästä lähtee lento Kajaaniin. Vuorossa on Wild Taiga -kierros Kainuuseen; Kuhmoon ja Suomussalmelle. Tiedossa on luontoa ja kulttuuria.

Saan mukaani kuusi bloggaajavierasta: Koreasta, Puolasta, USA:sta, Perusta ja kaksin kappalein Tsekeistä.

Samaan aikaan toiset bloggaajat ovat Rukalla, toiset Vantaalla, osa Järvi-Suomessa… Tiistai-iltana kokoonnumme yhteen ja loppuviikko meneekin MATKA-messujen hälinässä ja kansainvälisten vieraiden kanssa iltahippaloissa ja Nuuksiota valloittaessa.

Varsin hyvä tapa käyttää viimeiset lomapäivät viime kesältä. Ihana päästä näyttämään muualta saapuville intoaan ja rakkauttaan Suomeen, eritoten Kainuuseen ja Helsinkiin.

Miten kivaa tästä voi tulla, jos jo viime vuonna nautin nenä miltei irroneena?

-Henriikka

Ps. Jos projekti kiinnostaa, kannattaa seurata seuraavien 1,5 viikon ajan hashtagia #NBEfinland.

Vastaa kun ehdit. Kukkia työpöydälle.

Viimeisiä päiviä viedään. Terveisiä Virosta. Nordic Blogger Experience on pian ohi ja palaan maanantaina takaisin Helsinkiin. Olen niin väsynyt, etten lähestulkoon tunne raajojani. Viikko on ollut äärimmäisen pitkä ja erittäin onnellinen. Lähdin viikko sitten lauantaina Ahvenenmaalle ja tuntuu, että siitä olisi ikuisuus. Host-bloggaajan rooli on ollut sellainen kokemus, johon aion änkeä itseni tulevanakin vuonna, jos minut vain huolitaan.

Odotan, että pääsen kotiin siivoamaan ja töihin lepämään. Että kaipaankin työkavereitani! Yhteisiä lounaita ja arjen rutiineita. Haluaisin tyhjentää työpöytäni työtehtävistä, palata takaisin kartalle. Mutta nautin vielä maanantaihin asti, sillä olemme kartanokylässä keskellä Viron maaseutua ja hetket ovat hienoja. Pienestä pilkkimsestä huolimatta täysikuu näyttää kauniilta ja virolainen vodka-tasting naurattaa.

Nämä kuvat ovat eiliseltä. Olimme koko satapäisen NBE-jengin kanssa Nuuksiossa nauttimassa kuumasta glögistä laavulla, lumikenkäilystä, hiihdosta ja metsämeditaatiosta. Oli hienoa nähdä, miten monen ulkomaisen ystävän leuka loksahti luonnon hiljaisuudesta ja kauneudesta. En turhan paljon ole ollut hiljaa itsekään lähiaikoina. Aika opetella sitäkin.

Viikon hektisyydestä kertoo minun ja veljeni mieletön WhatsApp-keskustelu:

Keskiviikko, Oskari: ”Mikä on teidän osoite nykyään?”
Torstai, Oskari: ”?”
Torstai, Henriikka: ”Ok!”
Torstai, Oskari: ”Ei toi vastannut kysymykseen *nauruitku-emojeita. Oot vissiin aiika hektinen. Vastaa kun ehdit. Kukkia työpöydälle *kukka-emojeita.”
Perjantai, Oskari: ”Haloo… Taitaaa olla aika tiukka viikko menossa?
Perjantai, Henriikka: ”Meinaan pyörtyä. Noi kukat oli ihanimmat.”
Perjantai, Oskari: ”Pystyisitkö pyörtymiseltäsi kertoo sen osoitteen kuitenki?”

Kun pääsen maanantaina kotiin, olen hetken hiljaa. Istuin vain, juon ehkä inkivääriteetä. Olen vain hiljaa ja vedän niin syvään henkeä, ettei niin syvää pitäisi ollakaan.

Vedän sisälleni kaiken sen hyvän, minkä olen viikon aikana saanut. Puhallan ulos kaiken sen valituksen, huonosti nukutut yöunet ja tilanteet, jotka olisin voinut hoitaa paremmin.

Tiistaina olen valmis toimistopäiviin ilman kaunista, pehmeää talvivaloa, kymmeniä kameroita ja ihmisiä ympäri maailmaa. Yritän muistaa, miten kauniina kaikki näkivät arkiset asiat ja miten korvapuustin kaltainen asia voi olla jonkun toisen silmissä uskomaton.

-Henriikka

Talvinen Ahvenanmaa, check!

Voi katsokaa tuota abborre-maata! Siellä se pieni ja sitkeä saari sitkuttelee.

Mietin lähtiessäni, että Ahvenanmaa on kyllä omassa mielessäni jotenkin upea ja eksoottinen, kuitenkin tuttu ja lähellä. En ole edes tajunnut miten arkista nimeä se kantaa. On se onni, ettei meillä Hauenmaata, Siianmaata tai Kuhanmaata, vaikka olisihan niihinkin nimiin varmasti yhtä lailla tottunut. Ahvenanmaa kuulosta niin mukavalta suussa.

Palasimme tänään aamulla takaisin satamaan. Kymmenhenkinen, kansainvälinen ryhmämme vaikutti aika väsyneeltä. Osasyy voi olla kaksipäiväinen, pitkälti ulkona tapahtunut talviähellys. Toisena syynä nostaisin ehkä Viking Linen tanssilattian, jonka rytmit vei eilisyönä mennessään.

Kolme yötä reissussa tuntui pitkältä, kun tekemistä riitti aamusta iltaan. Eikä oikeastaan niinkään tekemistä vaan näkemistä ja kokemista. Yhdeksään uuteen ihmiseen tutustuminen ottaa aikansa. Omalta osaltaan haastetta tuo, että vain yksi joukosta puhuu natiivista englantia ja muut omalla, uniikilla tavallaan. Kaikki puhuivat tosin erittäin hyvin, joten sinänsä ongelmaa ei ollut, mutta äidinkieli on aina äidinkieli.

En ollut ennen hypännyt pois laivasta Maarianhaminassa aamuyöllä! Klo 04:25 riitti väsynyttä porukkaa silloinkin. Näiden väsyneiden hetkien väliin mahtuu nyt kuitenkin monta muistoa, joista laitan kuvia ja tekstiä satamaan myöhemmin.

Oli niin kaunista. Sellaista satumaailmaa, jota esittelee mielellään ulkomaisille vieraille. Seilasimme lautoilla ja kuuntelimme ratisevaa, nitisevää jäätä rannalla. Kaikki näytti kovin siniseltä ja vasta muiden ihmetellessä ymmärtää itsekin, miten vähän valoa Suomeen oikeasti joulu-tammikuussa tipahtaa.

Seikkailin kaikenkattavassa nuhassa koko kolme päivää. Aamulla kotiin palatessani peilistä katsoi kasvot, joiden keskellä, nenän ympärillä paistoi punainen alue. Loppuu niistetty naama on saanut nyt rasvaa viitisen tuntia putkeen, alkaa hiljalleen helpottaa. Voitte kuvitella millaista huumoriarvoa kerää suomalainen, joka aivastelee alvariinsa ja kiskoo nenäsumutetta salaa pöydän alla.

Vitsailivat, että olen niin tottunut 20 asteen pakkasiin, että leudompaan saaristoon mentäessä iskee vieroitusoireet päälle. Tämä tarina kuulostaa kivemmalta kuin liian pitkä flunssa. Olkoon siis niin.

-Henriikka

Mitä on matkustus?

IMG_8326 kopio

Olen Ruotsin laivalla. Silti tuntuu, että olen lähdössä reissuun, ”ihan oikealle matkalle”. Aion viipyä pois kotoa neljä yötä. Eikun kolme! Olen poissa kolme vaivaista yötä ja silti tuntuu, että nyt pakataan reppu ja lähdetään. Eihän niin lyhyellä matkalla edes tarvitse juuri mitään! Minulla on vain pieni reppu pakattuna täyteen asioita, joita en edes välttämättä tarvitsisi.

Ahvenanmaa on tuossa ihan kulman takana. Sinnehän polkisi vaikka pyörällä, jos sille päälle sattuisi. Mutta ehkä matkustamisessa onkin paljon enemmän kyse asenteesta ja kulttuureista kuin välimatkoista. Joskus tuntuu, että yhden yön telttaretki lähimetsään on uskomaton reissu. Toisaalta taas parin päivän työmatka Amsterdamiin ei välttämättä ole reissu eikä mikään.

Kun on lähdössä reissuun, kytkee usein löytöretkeilijän vaistot päälle ja tarkkailee kaikkea paljon tarkemmin. Pää pyörii kuin pöllöllä ja kotisuomen saaristokin muuttuu kiehtovaksi paikaksi jota tarkkailla. Ja olen monesti tänne kirjoittanut haaveesta hypätä joku kesäinen vapaapäivä Helsingin hop on hop off -bussin kyytiin viilettämään. Aivan varmasti tuntuisi matkustukselta, etenkin jos yöpyisi kodin ulkopuolella ja pakkaisi reppuun eväitä.

Videobloggaaja Timo Wilderness (ainoa videobloggaaja, jonka videoita oikeasti odotan innolla) teki videon inspiraationaan kysymys ”kuinka lähelle pystyy matkustamaan?”. Aivan mielettömän hyvä pätkä. Olen jo päättänyt toteuttaa videon naapurihaasteen jossain muodossa, mutta vielä en ole uskaltanut. Tarvitsen muutaman rohkaisun viikon ja uunista juuri tulleet korvapuustit.

Ehkä matkustus on mielentila. Ehkä matkustus on uuteen ympäristöön tai kulttuuriin astuminen. Tai vaihtoehtoisesti vanhaan ympäristöön tai kulttuuriin astuminen uudella asenteella.

Vanha kunnon Ahvenanmaa avautuu varmasti uusin, vähän vajain silmin huomenna, kun saavumme satamaan klo 04:25. Nyt nukkumaan.

-Henriikka

Nordic Blogger Experince // Welcome to Finland!

_MG_0003 kopio

Lumimyrskylle ei olisi voinut olla parempaa hetkeä. Ensi viikolla täällä Helsingissä järjestetään matkamessut, joiden yhteydessä Suomessa järjestetään myös iso, kansainvälinen matkablogitapahtuma, Nordic Blogger Experience. Olen itse mukana NBE:ssä suomalaisena host-bloggaajana ja mikä olisikaan parempi tapa toivottaa kaikki 55 bloggaajaa tervetulleeksi kuin tällainen määrä lunta.

NBE:n tavoitteena on saada kansainväliset matkabloggaajat ja sosiaalisen median vaikuttajat tapaamaan toisiaan ja kiinnostavia yhteistyökumppaneita ja kiinnostumaan Suomen matkailusta. Varsinainen ohjelma järjestetään MATKA-matkamessujen yhteydessä: on luentoja, workshopeja, erilaisia tapaamisia, saunomista ja illastamista. Messuja edeltävänä ja seuraavana viikonloppuina on kuitenkin erikseen järjestetyt teemalliset tutustumiskierrokset Suomen ja parin lähimaan eri elämyksiin ja paikkoihin.

_MG_0042 kopio _MG_0054 kopio

Itse suuntaan huomenna Ahvenanmaalle yhdeksän bloggaajan kanssa:

”Archipelago experience in the Åland Islands. We will explore the nature and meet locals during your pre tour to Åland. You will be able to try sauna, cross-country skiing, island hopping, nature life and good local food.

Jännittää. Olen ainoa suomenkielinen, vaikka host-bloggaajaparini Hendrik ymmärtää kyllä suomea. Mutta ennen kaikkea on äärimmäisen kivaa. Huomenna keikumme Ruotsin laivalla ja toivon sydämeni pohjassa, ettei kukaan nuku pommiin, kun aamuyöllä pitää hypätä maihin. Olen käynyt Ahvenanmaalla monia kertoja kesällä, mutta talvinen versio on jotain täysin uutta.

_MG_0031 kopio_MG_0040 kopio

Ensi viikko meneekin messujen hälinässä ja etätoimiston paikkaa vaihtaessa. Viikon päästä launtaina suuntaan esittelemään ylpeydellä naapurimaata, Viroa:

Come and allow yourself a little bit of luxury in the Estonian countryside. We offer you relaxation and spa treatments in a centuries old historic manor, delicious local organic gourmet food and memorable moments in beautiful Estonian nature. It is the best way to get an overview of the Estonian history, culture and life-style. Welcome!

Miten kivaa! Niin kivaa. Lupaan päivittää blogia, instaa ja snäppiä (@aamukahvilla) niin usein, että pääsette reissuille ja riennoille mukaan.

Rentoa viikonloppua ja welcome international social media influencers!

-Henriikka